Presidenttivaalien toisen kierroksen kunniaksi Kodin Kuvalehti julkaisee molempien ehdokkaiden vanhat haastattelut. Lue mitä Sauli Niinistö kertoi elämästään Kodin Kuvalehdelle vuonna 2005.

Elämän kovat opit

Euroopan Investointipankin varapääjohtajaa Sauli Niinistöä pidetään
asiallisena kovanaamana. Hänen elämässään on ollut dramaattisiakin
käänteitä. Itse hän sanoo tekevänsä monet ratkaisut tunnepohjalta.

Sauli Niinistö, 56, istuu työpaikallaan Euroopan Investointipankissa,tarkoin vartioidussa lasipalatsissa. Alueella on leveitä bulevardeja ja komeita EU-ajan futuristisia rakennuksia. Luxemburgia ei suotta kutsuta Euroopan rahamaailman keskukseksi. 

Iltavalaistuksessa charmikas vanha kaupunki tuntuu olevan kuin toisesta maailmasta.Niinistö olisi helppo lokeroida asialliseksi pankkimieheksi, jonka suusta kuullaan vain tiukkaa talousfaktaa ja jota siksi kohdellaan julkisuudessa tietyllä tavalla.

Mielikuviamme muokkaa myös television Itsevaltiaat-sarjan Sauli-hahmo, tuo äyskähtelevä kovanaama. Helposti unohtuu,että hahmon takana on ehkä vähän kulmikaskin mies omine historioineen, ei mikään sarjakuvasankari.

Katastrofi yhdistää 

Sauli Niinistön syvä rusketus on peräisin joulukuiselta Thaimaan lomalta, joka muuttui painajaiseksi hyökyaallon iskettyä Khao Lakiin. Niinistö pelastui täpärästi poikansa Matiaksen kanssa roikkumalla pari tuntia sähköpylväässä.

– Kuolemanvaarassa ihminen pystyy toimimaan ihmeen rauhallisesti.Tuollaisessa tilanteessa kaikki aistit ovat valppaana ja ihminen ikään kuin terästäytyy, hän sanoo.

Nyt pari kuukautta myöhemmin hän kertoo edelleen käyvänsä unissaan läpi painajaismaisia hetkiä. Kriisiapua ei ole tarjottu,eikä hän sitä olisi kaivannutkaan.

– On tässä selvitty pahemmistakin paikoista, hän tokaisee.

Hyökyaallon iskiessä tapaninpäivän aamuna Sauli Niinistö oli juuri menossa rannalle poikansa kanssa. Mereltä alkoi kuulua kova suhina, jonka jälkeen vesi pakeni rannalta. Sitä seurasi kaksi valtavaa, seitsemän metrin korkuista hyökyaaltoa.

He näkivät monien ihmisten huuhtoutuvan veden mukana viidakkoon.Kauhua lisäsi se, ettei heillä ollut tietoa toisen pojan Nuutin ja tämän tyttöystävän Saaran liikkeistä.

Vasta paria tuntia myöhemmin Matias huomasi Nuutin ja Saaran pelastautuneen kaksikerroksisen hotellirakennuksen ulkoseinämälle.
Veden laskettua he lähtivät tarpomaan suomalaisporukassa viidakon läpi vuoria kohti ja pääsivät myöhemmin pakettiauton lavalla Takuapan pikkukaupunkiin. He tapasivat monia omaisensa kadottaneita ihmisiä.

– Eräskin ruotsalaisnainen oli yrittänyt pitää lapsistaan kiinni,mutta aalto vei heidät mennessään.

Järkytykseltään hän pystyi vain hokemaan ”miksi päästinheidät menemään”, Niinistö kertoo. Joka puolella pelättiin jatkuvasti uuden hyökyaallon iskemistä, vaikka Takuapa oli jo kauempana rannikosta. Monet ihmiset myös tekivät uuden aallon varalle erilaisia varasuunnitelmia.

– Satunnaisten matkailijoiden välille syntyi nopeasti hyvin voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Kieli- ja kulttuurierot menettivät merkityksensä. Ihmiset iloitsivat avoimesti kuullessaan jonkun saaneen puhelinyhteyden kadoksissa olevaan omaiseensa.

Myös paikallisten avuliaisuus teki vaikutuksen. Ihmiset esimerkiksilainailivat turisteille auliisti matkapuhelimaan välittämättä odotettavissa olevista, jättimäisistä puhelinlaskuista.

Suomeen Niinistö seurueineen pääsi palaamaan pari vuorokautta tapahtuman jälkeen – brittituristin lahjoittamissa sumopainijan housuissa. Passi, rahat,matkapuhelin ja tavarat olivat huuhtoutuneet mereen.

Viranomaisten viivyttelyä

Suomalaisviranomaisten toimintaa Thaimaan kriisin jälkeen on arvosteltu kärkevästikin. Sauli Niinistö ei kritisoi, mutta hänelläkin on omat näkemyksensä.

– Monet eloonjääneet suomalaiset tulivat kysymään minulta, mitä luulisin Suomen hallituksen tekevän tällä hetkellä. Arvelin hallituksen ainakin pitävän asian takia hätäistunnon. Esimerkiksi World Trade Centerin terrori-iskun jälkeen silloinen hallitus piti hätäistunnon kolmen tunnin kuluttua,vaikkei oltu edes varmoja,oliko paikalla suomalaisia, Niinistö kertoo.

– En väitä, että hallituksen hätäistunnolla sinänsä olisi pelastettu ihmishenkiä. Se olisi kuitenkin ollut muille viranomaisille signaali miettiä, mitä tilanteessa
voitaisiin tehdä. Nyt punaista nappia ei oikein painanut kukaan, Niinistö toteaa.
Niinistö oudoksuu myös selittelyä,jonka mukaan suomalaisia menehtyi heti aaltoihin ja yksi kuoli neljä päivää myöhemmin sairaalassa.

– Todellisuudessa hyvin paljon vakavasti loukkaantuneita ihmisiä ajautui veden mukana viidakkoon ja pelkään, että noina välipäivinä saattoi tapahtua hyvinkin ikäviä asioita. Esimerkiksi Takuapan sairaalasta kuljetettiin ulos ruumiita sitä mukaa kun sinne kuljetettiin uusia potilaita,Niinistö kertoo.

Kunnianhimoinen juristi

Sauli Niinistö kasvoi salolaisessa oikeistolaisperheessä. Isä oli levikkipäällikkönä Salon Seudun Sanomissa ja äiti työskenteli sairaanhoitajana.
Niinistö vietiin jo alle kouluikäisenä maanpuolustusjuhliin kuuntelemaan jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothia. Ryhdikäs sotakenraali teki poikaan vaikutuksen.

Lukion jälkeen Niinistö lähti Turun yliopistoon opiskelemaan kansantaloustiedettä. Myöhemmin pääaine vaihtui oikeustieteeksi, ja opinnot sujuivat rivakasti. Jo muutaman yliopistovuoden jälkeen hän perusti kaverinsa kanssa Saloon oman lakiasiaintoimiston.

Naimisiin hän meni 1974 salolaisen Marja-Leena Alangon kanssa. Perheeseen syntyi kaksi poikaa. Kunnallispolitiikkaan Niinistö lähti mukaan 1970-luvun lopulla. Nuori juristi pyydettiin paikallisen holhouslautakunnan puheenjohtajaksi ja valittiin myöhemmin kunnanvaltuustoon. Kansanedustajaksi hänet valittiin ensimmäisen kerran 1987.

Suuren yleisön tietoisuuteen Niinistö nousi 1994, kun hänet vähän yllättäenkin valittiin Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Tuoreeseen puheenjohtajaan kohdistui paineita. Kokoomuksen kannatus oli jämähtänyt viidentoista prosentin tuntumaan. Se piti saada äkkiä uuteen nousuun, sillä duskuntavaaleihin oli vain muutama kuukausi aikaa.

Julkinen suru

Tammikuussa 1995 Niinistö valmistui pitämään linjapuhettaan Kokoomuksen eduskuntavaalikampanjan avajaistilaisuudessa Järvenpäässä. Vaimo Marja-Leena oli luvannut tulla kokouspaikalle, vaikka hän oli edellisenä yönä palannut työmatkalta.

– Olimme edellisenä iltana puhuneet hänen tulostaan puhelimessa. Minusta hänen ei välttämättä edes olisi tarvinnut tulla tilaisuuteen. Vaimoni
halusi kuitenkin välttämättä tulla kokouspaikalle, koska arveli läsnäolostaan olevan hyötyä kampanjan avauksessa, Niinistö kertoo.

Kun Niinistö oli lopettelemassa linjapuhettaan, hänelle tuotiin suruviesti. Vaimo oli menehtynyt liikenneonnettomuudessa. Auto oli ajautunut jäisellä tiellä vastaantulevan liikenteen kaistalle.

Kuukausi vaimonsa kuoleman jälkeen Niinistö palasi töihin ja uppoutui Kokoomuksen eduskuntavaalikampanjaan. Monia ihmetytti, miten mies pystyi jatkamaan kampanjaa, kun oma elämä oli pirstaleina. Eikö vaimon kuolema koskettanut häntä?

– Ei minulla siinä tilanteessa ollut vaihtoehtoja. Olin suuren puolueen puheenjohtaja ja vaalit olivat lähestymässä. Minun oli pakko jatkaa, Niinistö hymähtää.

– Halusin kai etsiä turhalle kuolemalle jotakin merkitystä. Jos olisin luopunut kampanjoinnista, vaimon kuolema olisi tuntunut vieläkin turhemmalta, hän sanoo.

Vaikka työ on usein parasta terapiaa suruunkin, samanlaista ratkaisua hän ei olisi valmis suosittelemaan kenellekään muulle. Tuntui raskaalta esiintyä julkisuudessa hetkellä, jolloin oikeastaan olisi halunnut olla suruineen yksin. Ensimmäiset kampanjatilaisuudet vaimon kuoleman jälkeen tuntuivat todella vaikeilta. Koko tilanne oli Niinistön mielestä absurdi.

Kokoomus raivasi kuitenkin taas tiensä hallitukseen, ja Niinistö itse tuli valituksi eduskuntaan suurella äänisaaliilla. Puolisonsa menettäneen miehen arveltiin myös saaneen paljon sympatiaääniä.

Niinistö sanoo nyt tuntevansa syvää myötätuntoa esimerkiksi Aasian katastrofissa läheisensä menettäneitä ihmisiä kohtaan.

– Moni heistä varmaan vieläkin syyttelee itseään ja esittää loputtomia miksi-kysymyksiä.Miksi halusimme viettää joulun Thaimaassa emmekä menneet isovanhempien luokse? Miksen jaksanut pitää lapsistani kiinni aallon iskiessä?

– Kokemusteni perusteella voin sanoa, että tuollaisten tapahtumien jälkeen ihmisten soisi välttävän itsensä syyttelyä. Loputtomat miksi-kysymykset ovat turhia, eivätkä johda mihinkään, hän toteaa.

Pojat tarvitsivat isää Elämän oli kuitenkin mentävä eteenpäin. Pojat, silloin 19- ja 14-vuotiaat, kaipasivat huolenpitoa. Ilman Niinistön äidin uhrautumista perhe ei olisi tilanteesta selviytynyt. Niinistön mukaan hänen lähes 80-vuotias äitinsä heräsi uudelleen huolenkantajaksi.

– Ei se koskaan uhrautumiselta tuntunut. Työtahti oli usein niin kova, että perjantai-iltaisin suljin mielelläni ministeriön oven. Puhdistautuminen työviikosta alkoi jo kotimatkalla, kun nukahdin heti autonkuljettajan kyytiin päästyäni, hän kertoo.

Vaimon kuoleman jälkeen isän ja poikien suhteesta tuli yhä läheisempi.

– Ymmärsin, että pojat tarvitsivat nyt entistä enemmän isää, hän sanoo.
Kiireet vain lisääntyivät, kun Niinistöstä vuotta myöhemmin tuli Lipposen hallituksen valtiovarainministeri ja hänen oli oltava työnsä takia viikot Helsingissä.

– Kokoomuksen puheenjohtajana minun olisi pitänyt ehkä viikonloppuisin kiertää enemmän maakuntia ja osallistua monenlaisiin seminaareihin. Elämäntilannettani ymmärrettiin kuitenkin hyvin, eikä kukaan vaatinut matkustamaan viikonloppuisin, Niinistö kertoo.

Niinistö oli ottanut paljon vastuuta perheen arjesta jo vaimon eläessä, koska Nokialla työskentelevä Marja-Leena joutui työssään matkustelemaan. Selviytymistä helpotti sekin, että aikuistuvat pojat olivat jo tottuneet huolehtimaan asioistaan.

Valtiovarainministeriaikoina Niinistöstä puhuttiin rautakanslerina, kovan linjan miehenä, joka ei juuri köyhiä säälinyt.

– Onko se kovuutta, että talouselämän luottamus Suomeen saatiin säilymään julkista taloutta leikkaamalla? Tullessani valtiovarainministeriksi neljännes
Suomen budjetista jouduttiin lainaamaan. Jos budjettia ei olisi saatu tasapainotettua, lainaajia ei olisi löytynyt, hän huomauttaa.

Itse Niinistö arvelee usein tekevänsä ratkaisujaan jopa tunteenvaraisesti.

– Jokaisessa ihmisessä on sisäänrakennettu arvomaailma, joka torjuu tai hyväksyy ajatuksia automaattisesti ilman, että niitä joutuu sen enempää pohtimaan. Sen jälkeen asiat pystyy usein perustelemaan itselleen loogisestikin, hän sanoo.

Vuosituhannen vaihteessa media innostui, kun uutinen hänen ja kulttuuriministeri Tanja Karpelan seurustelusta putkahti julkisuuteen.

Näyttävästä pariskunnasta oltiin tekemässä Suomen ”kuningasparia”.

Romantiikannälkäisten pettymykseksi pari kuitenkin ilmoitti viime kesänä purkaneensa kihlauksensa.

Ennen viime presidentinvaaleja Niinistö kieltäytyi ehdokkuudesta, koska hänen mielestään puolivallaton leskimies ei sopisi presidentin virkaan. Vuoden 2006 presidentinvaalien lähestyessä Niinistön nimeä on taas väläytelty. Uteluihin ehdokkuudesta leskimies ei suostu vastailemaan. Nauraa vain.

Lasketaanko elintasoa?

Nykyisessä virassaan Euroopan Investointipankin varapääjohtajana Sauli Niinistö on toiminut kohta kaksi vuotta. Hänen vastuualueinaan ovat Baltia, Pohjoismaat, Venäjä, Ukraina ja Eftamaat.

Työssään Niinistö jakaa rahoituspäätöksiä hankkeille, jotka edistävät EU:n poliittisia tavoitteita. Euroopan taloudellinen tulevaisuus tuntuu mietityttävän myös Niinistöä.

– Tähän saakka on puhuttu vain ns. halpatuotannon siirtymisestä Kaakkois-Aasian maihin. Kuitenkin myös tutkimus, tuotekehittely ja suunnittelu ovat siirtymässä sinne, hän sanoo.

Esimerkiksi Intiassa on satoja tuhansia hyvin koulutettuja insinöörejä. Työvoimakustannukset ovat siellä täkäläistä pienempiä.

– Usein kysytään, onko moraalisesti oikein teettää ihmisillä töitä niin halvalla. Silloin unohtuu, että sikäläisissä oloissa sekin palkka on tuntuva, hän sanoo.

– Jos Euroopan halutaan pysyvän taloudellisen kehityksen kärjessä, ja tavalliset ihmiset haluavat parantaa taloudellisia olojaan, on väärin kuvitella, että tavoitteisiin päästään vähemmällä työnteolla, Niinistö sanoo.

Työajan lyhentämisestä voidaan toki puhua, jos ollaan valmiita tyytymään matalampaan elintasoon. Jos muualla on menestymisen nälkää, tyytyjä jää Niinistön mukaan helposti toiseksi. Se tarkoittaisi myös Euroopan hidasta taantumista.

Ovatko kokemukset luonnonkatastrofista kenties jotenkin muuttaneet pankkimiehen ajatusmaailmaa?

– Kyllähän tuollaiset tapahtumat osoittavat ainakin ihmisen voimattomuuden. Luonnonkatastrofi on kasvoton ja ylivoimainen, etkä voi itse vaikuttaa tapahtumiin millään tavalla.

Teksti Elina Rikkilä, kuva Lauri Mannermaa

Haastattelu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 5 vuonna 2005. Lue Pekka Haaviston haastattelu vuodelta 2009 täältä.

Mitä ajatuksia haastattelu herätti? Kommentoi!