Nyt tilaajaa hemmotellaan! Tilaajana saat nyt lukea kaikki Sanoman aikakauslehtiä verkossa. Ulottuvillasi on 15 huippulehteä.

Tilaajana voit nyt lukea kaikkia Sanoman aikakauslehtiä digitaalisesti. Digilehdet-palvelussa käytössäsi ovat KK:n lisäksi Cosmopolitan, ET, ET Matkaopas, ET Terveys, Gloria, Glorian Koti, Glorian ruoka & viini, Hyvä Terveys, Meidän Perhe, Me Naiset, Sport, Suuri Käsityö,Tiede ja Vauva.

Kunkin lehden uusin numero ilmestyy Digilehdet-palveluun samana päivänä kun se ilmestyy paperipainoksenakin. Palvelussa on lehtiä vuoden 2015 alusta asti.

Näin saat edun käyttöön

Jos sinulla jo on digilukemiseen tarvittavat tunnukset, kirjaudu sisään Digilehdet-palveluun etusivun yläkulmasta olevasta Kirjaudu-painikkeesta.

Ellet ole vielä ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se ensin osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellei sinulle vielä tule KK:ta, tilaa se täältä

Ellei sinulle vielä tule Suuri Käsityö -lehteä, tilaa se täältä

Lue lisää Digilehdet-palvelusta täältä.

 

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Tilaajana voit nyt lukea kaikkia Sanoman aikakauslehtiä ilmaiseksi

Ria Hafren kirjoitti: OK. Hieno etu! MUTTA: Olen rekisteröitynyt Sanoma.fi:hin Käyttäjätunnuksella riahafren10@gmail.com . Sähköpostiviestissä oli vanha sähköpostiosoitteeni. Miten voin kirjautua digilehti-palveluun?? Pyydän nöyrimmäisesti :0) teitä vastaamaan sähköpostiini: riahafren10@gmail.com . Halauksin mökiltä. Ria Hei Ria, kiitos viestistäsi ja pahoittelen, että et ole päässyt kirjautumaan digilehtipalveluun. Välitin viestisi digilehtien tukeen ja pyysin, että he ottavat sinuun yhteyttä.
Lue kommentti
Ria Hafren
Seuraa 
Liittynyt17.8.2015

Tilaajana voit nyt lukea kaikkia Sanoman aikakauslehtiä ilmaiseksi

OK. Hieno etu! MUTTA: Olen rekisteröitynyt Sanoma.fi:hin Käyttäjätunnuksella riahafren10@gmail.com . Sähköpostiviestissä oli vanha sähköpostiosoitteeni. Miten voin kirjautua digilehti-palveluun?? Pyydän nöyrimmäisesti :0) teitä vastaamaan sähköpostiini: riahafren10@gmail.com . Halauksin mökiltä. Ria
Lue kommentti

Jokainen meistä kaipaa arkeensa hyvää virettä. Kodin kuvalehden lukijat saavat voimaa muun muassa löhöpäivistä, rakkaudesta, liikunnasta ja karjalaisista juuristaan.

Kysyimme kesäkuussa Kodin kuvalehden lukijoilta, mistä he saavat virtaa arkeensa. Moni vastaaja mainitsi lukemisen rentouttavana harrastuksena, joka mahdollistaa myös elämyksellisen nojatuolimatkailun.

Olen kaiketi syntynyt kirja kädessä! Lukemisella on todella tärkeä osa elämässäni. Kirjoista oppii, niistä liikuttuu, niiden avulla pääsee matkustamaan ja elämänkertojen myötä kurkistamaan muiden ihmisten elämään luvan kanssa. Raija, Lahti

Suomalaisten voimanlähteet: liikunta ja luonto

Erilaiset liikuntalajit kuuluvat monen suomalaisen päivittäiseen elämään. Niitä pyrkivät harrastamaan kaikenikäiset ja -kuntoiset, oman vointinsa mukaan.

Olen 70+ ja voimaa saan liikunnasta. Teen 7,7 km lenkin niin usein kuin se on mahdollista. Viime vuonna lenkki tuli kierrettyä 155 kertaa ja tänä vuonna on kierretty jo yli 70 kertaa. Talvella, kun kuntopolku on pyhitetty hiihtäjille, käyn uimahallissa ja teen pieniä kävelyjä pitkin päivää. Jos olen apea ja voimaton lenkille lähtiessä, takaisin tullessa mieli on pirteä ja oikein tuntee kuinka voimat ovat lisääntyneet. Loppupäivä sujuu hyvillä mielin. Terttu, Helsinki

Metsässä asuu viisaus. Ja merellä, järvellä ja niityllä. Sen tietää moni luonnosta voimaa ammentava vastaaja.

Luonnossa oleminen yksin. Kun esimerkiksi makoilen autiolla rannalla ja annan tuulen puhaltaa ylitseni tai kun samoilen metsässä, jossa kuuluvat vain luonnon omat äänet, saan ainutlaatuista voimaa, joka kantaa arjen murheissakin. Vuokko, Espoo

Rakkaus läheisiin – ja kenties jopa itseen!

Useissa vastauksissa heijastui läheisten ihmissuhteiden ja rakkauden merkitys. Sekä tietenkin huumorin ja oikean asenteen!

Lapset ja lapsenlapset, tärkeintä elämässä! Juha, Kuopio

No johan tokkiin, kysymys pani ajatteleen. Jotta mikä pitää nuorekkaana tämmösen mummelin. No Rakkaus tietenniin. On puoliso, lapset ja ihanat lapsenlapset. Nyt yli kuuskymppisenä uskaltaapi jo rakastaa myös itsiään. Sit, kun sotkoo tuohon soppaan vielä parraan ystävänkin. Riittääp nauruu vähä joka päivälle. Ja voin sannoo, ettei siinä ikä tuu ensimmäisenä mieleen. Välillä, kun kaiveloo karjalaisii juuriansa, uatteloo väkisinkii olevansa ikinuorta sorttii. Nimim. Äidin karjalainen

Rohkeus kuunnella sisäistä ääntä

Tärkeintä on kuitenkin kuulostella, mitä itse todella tarvitsee tässä hetkessä. Jos elämä solahtaa ohi muiden tavoitteita jahdatessa, omat unelmat voivat jäädä saavuttamatta.

Kuuntelen itseäni, mitä todella juuri nyt haluan. Mitä mieli ja keho viestivät? Jos olen vaikkapa menossa uimaan, mutta keho viestii levon tai kevyemmän liikunnan tarpeesta, muutan suunnitelmaa sen mukaisesti.

Joka viikkoon kuuluu löhöpäivä, jolloin villasukan vuoraama jalka saa heilua rennosti toisen päällä. Silloin on lupa rauhassa ihailla aamun valoa tai kuunnella musiikkia.

Tuntuu, että ihmiset rimpuilevat erilaisten voimien vietävinä, eivätkä osaa keskittyä itseensä ja omiin tuntemuksiinsa. Mielestäni pitäisi elää ihan sitä omaa elämää, ei toisten. Laittaa etusijalle terveys ja rauhoittuminen, sitten vasta kaikki muut menot. Myös yhteisöllisyydestä voi saada voimaa, jos porukassa on hyvät kemiat.

Luin jostain, että hyvä itsetuntemus tulee synnyinlahjana. Onneksi sitä voi kuitenkin opetella! Helena, Tampere

Lisää virtaa arkeen!

Perinteikäs ja piristävä, rautaa sisältävä Ramavit Mikstuura on pitänyt suomalaiset vireinä sukupolvesta toiseen. Uuteen aikaan viritetty vahvistava rauta–vitamiini-valmiste virkistää ja edistää jaksamista. Ramavit Ubikinoni Q10 –tuote sisältää puolestaan ubikinonia sekä sen toimintaa tukevaa B1-vitamiinia ja luontaista E-vitamiinia. Saatavilla apteekista.

Pellava on sisustusmateriaalina pesunkestävä klassikko, joka vain paranee vanhetessaan.

Pellava on maailman vanhin tekstiilikuitu, jota on käytetty vuosituhansia ihmisten vaatetuksessa ja kodin tekstiileissä. Puuvilla vei pellavan aseman käytetyimpänä tekstiilikuituna, koska sitä on helpompi tuottaa teollisessa mittakaavassa.  Ekologiset tekstiilit tekevät kuitenkin jälleen paluuta – mukaan lukien pellava.

Ympäristön kannalta pellava on puuvillaa parempi valinta, sillä se on puuvillaa kestävämpi kuitu. Lisäksi pellavan viljely ei vaadi läheskään yhtä paljon lannoitteita, keinokastelua tai torjunta-aineita kuin puuvilla. Pellava kasvaa hyvin karussakin maaperässä.

Materiaalina pellava on helppohoitoinen eikä likaannu helposti. Käsittelemättömänä se on kovaa ja jäykkää, mutta pehmenee pesussa ja käytössä. Pellava kutistuu hieman ensimmäisessä pesussa, mutta sen jälkeen säilyttää muotonsa pitkään. Pesun jälkeen pellava kuivuu nopeasti, joten tekstiilien kuivaamiseen ei tarvita kuivausrumpua.

Pellava on loistava materiaali niin lakanoissa, pyyhkeissä, verhoissa kuin vaatteissakin. Pellavakangas on antibakteerinen, hengittävä ja iholle hellä. Se imee hyvin kosteutta ja tuntuu viileältä helteellä ja lämpimältä kylmässä.

Siksi pellava toimii erityisen hyvin verhoissa ja lakanoissa: pellava pitää kodin ja sängyn viileän raikkaana kesällä ja mukavan lämpimänä talvella. Pellavalakanat eivät myöskään nukkaannu käytössä ja tuntuvat kuin uusilta pitkänkin käytön jälkeen.

Ellokselta  ja Stockmannin verkkotavaratalosta löytyy laaja valikoima kauniita ja kestäviä pellavalakanoita, verhoja ja pyyhkeitä. Kun ostat verkosta, muista Bonusway - saat 8 % bonusta ostoksistasi Stockmannin verkkokaupasta ja 5,5 % bonusta Ellokselta!

Hanki Stockmannilta romanttiset Hilma-pellavaverhot kotiisi tai kesämökillesi. Käy myös katsomassa Stockmannin verkkokaupasta suomalaisen perheyrityksen Balmuirin upeita pellavaluomuksia!

Elloksen Candice-pussilakanasetti on helppohoitoista ranskalaista pellavaa, joka pysyy kauniina vuosia. Pellavalakanat kesällä viilentävät sänkyä ihanasti!

Kerää bonukset verkko-ostoksista!

- Bonuswayn avulla voit kerätä ostoksista bonusta rahana takaisin.

- Kertyneet bonukset voi siirtää pankkitilille.

- Palvelussa on yli 800 verkkokauppaa. Mukana ovat monet suositut verkkokaupat, kuten Zalando, Hotels.com, Fitnesstukku ja CDON.com.

- Palvelun käyttäminen ja siihen liittyminen on täysin ilmaista.

- Liity käyttäjäksi, niin saat 10 € bonusta ensimmäisestä ostoksestasi.

Piritta Hagmanin (36) filosofian mukaan sen, joka on saanut paljon, kuuluu myös antaa omastaan. Hagmanin perhe tukee porukalla kolmen kenialaislapsen elämää.

Pitkään itseään kotiäidiksi tituleeranneen Piritta Hagmanin on ollut viime aikoina pakko myöntää, että hän ei ole enää kotiäiti – sen verran paljon hän on paiskinut osa-aikatöitä synnytysvalmentajana, doulana, juontajana ja satunnaisesti mallinakin.

Piritta pitää äitiyttä kuitenkin edelleen tärkeimpänä työnään. Hänellä on kolme lasta yhdessä jääkiekkoilija Niklas Hagmanin kanssa. ”Olen päävastuussa kotielämästämme ja sovittelen töitä kalenteriini sen mukaan, miten aikataulut kotona joustavat.”

Lasten ja äitien hyvinvointi on Pirittalle sydämenasia, ja se näkyy myös oman arjen ulkopuolella. Hän on äitiysfysioterapiaan erikoistuva fysioterapeutti ja toimii vapaaehtoisena World Visionin terveyslähettiläänä. Koko Hagmanin perhe tukee yhdessä kolmen kenialaisen kummilapsen elämää World Visionin kautta.

Hagmanit ovat aiemminkin osallistuneet erilaisiin hyväntekeväisyysprojekteihin. Perheen asuessa Pohjois-Amerikassa Niklaksen peliuran vuoksi he olivat mukana joukkueiden hyväntekeväisyysorganisaatioissa, jotka tukivat valittuja kohteita taloudellisesti. Joka vuosi Hagmanit tukivat myös jotakin muuta kohdetta organisaation ulkopuolelta.

Omien lasten myötä Piritta ja Niklas alkoivat pohtia auttamista uudesta näkökulmasta. Heidän toiveenaan oli, että he voisivat näyttää jälkikasvulle, minkälaista elämä voi olla toisenlaisissa olosuhteissa. ”Omat lapsemme, kuten suomalaiset lapset ylipäätään, ovat kovin onnekkaita. Lapselle on avartavaa nähdä maailmaa vähän toisenlaisestakin perspektiivistä.”

World Visionin toiminnan kautta Hagmanien toive on toteutunut. Kummina ja terveyslähettiläänä Piritta on päässyt paitsi toimimaan itselleen merkityksellisten asioiden puolesta myös näyttämään lapsilleen konkreettisesti, että elämä voi jossakin toisaalla olla hyvin erilaista kuin meillä Suomessa.

Nuorempana Piritta ajatteli kaikkien maailman äitien jakavan suurin piirtein samat tuskat ja pelot asuinpaikasta riippumatta. Vierailtuaan Kenian Mogotiossa tapaamassa perheen vanhinta, 9-vuotiasta Faith-kummityttöä, hänen mielensä muuttui.

”Pelko lapsen ja hänen tulevaisuutensa puolesta on kenialaisäidillä aivan toisenlainen kuin minulla Suomessa omien lasteni puolesta. Kenialaiset äidit Mogotiossa joutuvat pelkäämään esimerkiksi lapsen menettämistä täysin eritavalla. Äidin ahkeruus ja yritteliäisyys ei aina riitä. Vaikka he tekisivät mitä ja antaisivat kaikkensa, eivät he silti pysty pelastamaan kaikkia lapsia.”

Pirittalle on tärkeää olla myös kummilapsen äidin tukena. Mogotiossa vieraillessaan Piritta kysyi Faithin äidiltä, mitä tämä toivoo häneltä Faithin kummina. Äidin ainut toive oli, että kummi auttaisi häntä kannattelemaan lastaan aikuisuuteen asti; että Faithille suotaisi mahdollisuus esimerkiksi koulunkäyntiin ja näin ollen parempaan tulevaisuuteen, jollainen ei olisi mahdollista ilman kummin ja Wolrd Visionin tukea.

”Äitinä ymmärrän, kuinka suuri huoli kenialaisäideillä on lapsistaan ja kuinka paljon heille merkitsee, että joku tukee heidän lapsensa matkaa. Olen aina uskonut, että koko kylän kuuluu kasvattaa lapsia. Tässä tapauksessa se kylä on koko maailman kokoinen.”

Piritta on huomannut ihmisillä olevan tavallisesti kaksi syytä, joiden vuoksi kummiksi ryhtyminen mietityttää. Ensinnäkin kummina olemisen ajatellaan olevan liian vaivalloista. Toiseksi avun ei uskota menevän perille asti. Hän on huomannut molemmat pelot turhiksi.

”Kummius ei vaadi sitä, että olisi jatkuvasti yhteydessä kummilapseen. Ei kummilapsi loukkaannu millään tavalla, jos kummi ei aktiivisesti kirjoita hänelle, sillä kummimaksun turvin lapsi saa joka tapauksessa valtavasti tukea World Visionilta”, Piritta muistuttaa.

Kun kummiksi on ryhtynyt, voidaan kuukausittainen kummimaksu halutessa veloittaa tililtä kerran kuussa automaattisesti. Kummimaksun suuruuden saa itse määrittää, mutta minimissään se on 29 euroa kuukaudessa.

Vieraillessaan Mogotiossa Piritta huomasi, että pienille kummilapsille tärkeintä on ajatus siitä, että jossakin joku välittää.

”Se tieto, että kaukana Suomi-nimisessä paikassa on joku, joka ajattelee minua, on minun kummini ja haluaa auttaa, on ihan käsittämättömän suuri ja vahva ajatus lapselle.”

Kummius on Hagmanin perheen yhteinen asia. ”9-vuotias Faith on samanikäinen kuin esikoisemme Lukas. Lisäksi meillä on kummilapsena Bridgit, joka on 6-vuotias, kuten myös keskimmäisemme Lila. Ja nuorin kummilapsemme on kolmevuotias Lidia, joka on samanikäinen kuin kuopuksemme Eliana”, Piritta kertoo.

Lukas, Lila ja Eliana ovat tutkineet äidin Kenian-matkan kuvat tarkkaan. Niistä he näkivät, millaista elämää Faith elää päivittäin. Kuvat auttoivat lapsia ymmärtämään hieman konkreettisemmin, kuinka erilaista kenialaisen kummitytön elämä on heidän omaansa verrattuna.

Erityisesti esikoinen Lukas on mietiskellyt asiaa paljon. Nähtyään kuvat Faithin elämästä hänen toiveensa oli, että kaikilla maailman lapsilla olisi yhtä hyvät oltavat kuin hänellä ja muilla Suomeen syntyneillä.

Kummitoiminnan avulla Piritta on paitsi oppinut itse paljon myös päässyt opettamaan tärkeitä asioita lapsilleen.

”Mielestäni on valtavan tärkeää ymmärtää, että me pystymme vaikuttamaan. Loppujen lopuksi teko, joka tuntuu meistä pieneltä, saattaa olla jollekin toiselle äärettömän suuri ja kummilasten tapauksessa muuttaa koko elämän.”

Matka Mogotioon oli Pirittalle mullistava kokemus. Toisin kuin monet suomalaislapset, ujo Faith ei ollut tottunut olemaan huomion keskipisteenä, ja tilanne hämmensi tätä. ”Onneksi meillä ei ollut kiirettä, joten saimme tutustua rauhassa. Faith näytti, minkälaisia hänen arkiaskareensa ovat. Kävimme yhdessä muun muassa paimentamassa vuohia.”

Vaikka Piritta tiesi etukäteen Faithin tulevan köyhistä oloista, konkretisoi matka sen toden teolla. Faithin perhe asui alkeellisessa savimajassa ja käytti juomavetenään niin ruskeaa vettä, että Suomessa se ei kelpaisi edes käsienpesuvedeksi.

Mogotion alueella köyhyys oli jatkuvasti läsnä, mutta Pirittalle jäi matkasta kuitenkin päällimmäiseksi muisto siitä, kuinka positiivisesti paikalliset ihmiset suhtautuvat elämään. ”Ihmisten positiivisuus, ystävällisyys ja kiitollisuus pienistäkin asioista tekivät minuun suuren vaikutuksen. Ne heijastuivat koko matkaan tosi vahvasti.”

Mogotion-vierailulla Piritta pääsi myös omin silmin näkemään, mitä kaikkea konkreettista kummien avustuksella oli jo saatu aikaan. Alueelle oli muun muassa rakennettu terveyskeskus, jonka yhteydessä toimivat neuvola ja synnytyssali.

Äidit kerääntyivät aamuisin neuvolarakennuksen eteen odottamaan, kun terveydenhoitaja kutsui jokaisen vuorollaan sisälle. Kantoliinoissa mukana kulkevat vauvat punnittiin ja rokotettiin, ja lisäksi terveydenhoitaja keskusteli äitien kanssa muun muassa D-vitamiinin ja imettämisen tärkeydestä sekä hygieniasta. ”Aivan samoista asioista siellä puhuttiin kuin meillä Suomessakin”, Piritta kertoo.

Mogotion alueella oli nähtävissä, että yhteisö oli otettu vahvasti mukaan kehityshankkeisiin alusta alkaen. ”Nämä ovat koko yhteisön projekteja, joiden tavoitteena on se, että loppujen lopuksi World Visionia ei enää tarvita; yhteisö tulee toimeen omillaan ja huolehtii omistaan.”

Pirittalle on toisinaan esitetty kysymys siitä, miksi hän ei auta lapsia ennemmin koti-Suomessa kuin kaukana Afrikassa. Vaikka kysymys on Pirittasta hämmentävä, on siihen helppo vastata. ”Kaikki lapset ovat yhtä arvokkaita ihonväristä ja asuinpaikasta riippumatta. Lapsen kärsimyksen näkeminen tuntuu joka kerta yhtä pahalta.”

Pirittalle ja perheelle auttaminen on itsestäänselvyys.

”Se tuntuu itsellä sydämessä niin yksinkertaiselta, että sitä on vaikea muotoilla järkeväksi lauseeksi. Kun on itse saanut niin paljon hyvää, kuuluu sitä myös antaa eteenpäin.”

 


 

Osallistu arvontaan, jonka voittaja pääsee mukaan ainutlaatuiselle matkalle näkemään, miten suomalaisten kummien apu menee perille.

 

Tuloksia syntyy

Ambegaonin kehitysohjelma käynnistyi vuonna 1995 ja päättyi 2012. Suomalaisten kummien tuella syrjäinen seutu puhkesi kukkaan. Kyläyhteisöt pärjäävät nyt omin voimin ja tavoite on saavutettu: World Visionia ei enää tarvita. Kummien tuella se jatkaa auttamista toisaalla.

Kaksitoista vuotta World Visionin kummeina toimineiden Kaija (62) ja Harry (66) Lindströmin maailma on avartunut kuvaannollisesti mutta myös konkreettisesti kummiuden myötä. Matka kummilapsen kotikylään Intiaan oli pariskunnalle silmiä avaava kokemus.

Kaija ja Harry Lindströmin arjessa riittää kirjaimellisesti vauhtia. Kaija käy osa-aikatyössä, ja eläkkeellä oleva Harry toimii jo kolmattakymmenettä vuotta urheiluvalmentajana ja opettaa hiihtoa Peuramaan laskettelukeskuksessa. Aktiivinen pariskunta urheilee paljon myös yhdessä.

Vauhti ei kuitenkaan lopu vielä siihen, sillä Harryn harrastuksiin kuuluvat myös vanhat autot ja sivuvaunumoottoripyörä sekä rullaluistelu. Lisäksi pariskunta omistaa hevosen. ”Liikunta pitää lihaskuntoa yllä ja pääkin voi hyvin, kun on koko ajan jotakin puuhaa”, Kaija sanoo.

Omakotitalossa asuva kirkkonummelaispari ei juuri peukalojaan pyörittele. Kotona ollessa aika kuluu taloa ja sen pihapiirissä laittaessa. Kaijan ja Harryn kanssa taloa asuttaa kolme kissaa.

Lindströmien kaikki vapaa-aika ei kuitenkaan kulu kotona, sillä he ovat innokkaita matkailijoita. Viimeisin, syksyllä 2015, tehty ulkomaanreissu jäi erityisen hyvin mieleen. Se oli hyvin erilainen kuin mikään muu aiemmista matkoista, sillä Kaija ja Harry kävivät tapaamassa kummityttöään Intiassa.

Lindströmeillä on kaksi aikuista tytärtä, jotka ovat jo muuttaneet pois kotoa. Kaija ja Harry päätyivät mukaan World Visionin toimintaan nuoremman tyttärensä ansiota. ”Camilla taisi olla kaksitoistavuotias, kun hän näki televisiosta mainoksen, jossa kerrottiin perulainen kummilapsitarina. Tarina avasi tyttäremme sydämen. Hän oli vakuuttunut, että meidänkin tulisi ryhtyä kummeiksi köyhissä oloissa asuvalle lapselle.”

Kummilapsi otettiin – tosin Intiasta. Kaija muistelee siitä olevan aikaa yli kymmen vuotta, ehkä kaksitoista.

Kun World Visionin hanke loppui jokunen vuosi sitten Lindströmien ensimmäisen kummilapsen kotikylässä, päättivät he hyvien kokemusten kantamina jatkaa kummiutta ryhtymällä toisen intialaislapsen kummiksi. Nyt Kaija ja Harry ovat kaksitoistavuotiaan Harsha-tytön kummeja.

”Jo ensimmäisen kummilapsen aikana haaveilimme siitä, että pääsisimme käymään hänen luonaan Intiassa,” pariskunta kertoo. ”Oli upeaa, että unelmamme viimein toteutui, kun vierailimme Harshan kotikylässä.”

Tähän unelmaan ei kuulunut löhöilyä valkoisella hiekkarannalla turkoosin meren ääressä. ”Olisimme toki voineet mennä vaikkapa ylelliselle Goalle, surffailla ja nauttia rantaelämästä. Kun lähdimme World Visionin kummimatkalle, pääsimme kuitenkin näkemään Intiaa aivan eritavalla kuin turistikohteissa”, Harry huomauttaa.

Yhdessä noin kolmenkymmenen muun kummin kanssa he matkasivat Keski-Intian Rajnandgaoriin, jossa Harsha elää vanhempiensa ja kolmen sisaruksensa kanssa. Seutu on maanviljelysaluetta. Maisema koostuu pääasiassa peltoaukeista ja laiduntavista lehmistä.

Harshan isä elättää perheensä työskentelemällä riisipellolla. Palkka maksetaan viljatuotteina. Osan niistä perhe käyttää itse, osan myy eteenpäin, jotta saa hieman rahaa. ”Rahalla on aika pieni merkitys siinä maailmassa. Näille perheille raha on toissijainen asia, sillä ruoka on se, mikä pitää heidät kiinni elämässä”, Kaija ja Harry kertovat.

Kummit toivotettiin juhlallisesti tervetulleiksi kylään. Heille tanssittiin, laulettiin ja pidettiin puheita. Tulijoita saavuttiin ihastelemaan koko kylän voimin. Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan myös pormestari, ja jopa kylän lehmät tuotiin ihastelemaan harvinaisia vieraita.

”Emme ole aiemmin kokeneet mitään vastaavaa emmekä varmasti tule kokemaankaan. Meitä kohdeltiin kuin kunniavieraita”, Harry naurahtaa.

Lindströmit veivät tuliaisiksi muun muassa vaatteita, sandaaleja ja hygieniatuotteita. Matkaa suunnitellessaan he saivat kuulla World Visionilta, että erityisen kaivattuja olivat aurinkokennolla toimivat taskulamput, sillä kylään ei kulje sähkö ympäri vuorokauden. Mukaan pakattiin siis vielä taskulamppuja ja lisäksi erilaisia leikki- ja pelivälineitä, kuten jalkapallo ja frisbee.

”Pelasimme ja leikimme koululaisten ja oman kummilapsemme perheen kanssa. He opettivat meille intialaisia pihaleikkejä. Pääsimme myös istuttamaan puun paikallisen koulun pihalle yhdessä kummilapsemme kanssa. Se oli hieno hetki”, Kaija muistelee.

Kaija ja Harry vierailivat kummimatkansa aikana myös Delhissä. He pääsivät näkemään Intian kahdet kasvot; World Visionin avulla pieneen maalaiskylään syntyneen hyvinvoinnin ja hektisen suurkaupungin kurjuuden.

”Delhissä ja monessa muussa Intian suurkaupungissa asiat ovat huonosti. Kaduilla eläviä ihmisiä on valtava määrä, ja kodittomat lapset yöpyvät suurten liikenneympyröiden betonisissa kolosseissa. Sen näkeminen oli järkyttävää”, Kaija huokaa.

Intiasta palattuaan Lindströmit ovat katsoneet kummiutta uusin silmin. ”Kaikki matkalla näkemämme ja kokemamme syvensi ymmärrystämme siitä, miten hienossa projektissa saamme olla osallisina.”

World Visionin avustuksella Harshan kotikylään on perustettu koulu, neuvola ja muita terveyspalveluja. Lisäksi kylään on rakennettu kaivo. Sen ansiosta puhdas vesi on nyt kaikkien kyläläisten saatavilla.

”Aiemmin kylän naiset kantoivat likaista vettä kilometrien päästä ruoanlaittoa ja peseytymistä varten”, Kaija kertoo. Kun ruoanlaittoon ja juomavedeksi käytettiin likaista vettä, kärsivät lapset jatkuvasta ripulista. Vanhemmat eivät ymmärtäneet sen olevan poikkeuksellista ja johtuvan huonolaatuisesta vedestä. Lasten sairastelukierteestä, poliosta ja aliravitsemuksesta on päästy eroon puhtaan veden, kasvaneen tietoisuuden ja terveydenhuollon ansiosta.

Kylän naiset käyvät World Visionin alulle laittamassa naisten kerhossa, joka pitää yhteisöllisesti huolta koko kylän lapsista. Kerho on vahvasti mukana muun muassa neuvolatoiminnan järjestämisessä. Lisäksi se pitää huolta siitä, että lapset käyvät koulussa. Jos joku lapsista ei ilmesty aamulla kouluun, lähtevät naiset selvittämään, miksi lapsi ei ole saapunut oppitunnille.

World Visionin avustuksella moni kyläläinen on myös päässyt alkuun elantonsa hankkimisessa. ”Eräs mies oli saanut vuosia sitten vuohen, ja nyt hänellä oli niitä jo viisitoista”, Lindströmit muistelevat.

Kylässä toimii lisäksi naisten oma säästöryhmä, joka myöntää pienlainoja esimerkiksi oman yrityksen perustamista varten. ”Yksi kyläläinen oli perustanut saippuakaupan ja elätti sillä perheensä. Iloisia tarinoita riitti, vaikka elettiinkin köyhyydessä.”

Ennen kummimatkaansa Lindströmit olivat omien sanojensa mukaan hoitaneet vain ”hyvin muodolliset yhteydenpidot” ja muistaneet Harshaa esimerkiksi syntymäpäivien yhteydessä kortilla. Matkan jälkeen he ovat halunneet pitää enemmän yhteyttä kummilapseensa. Harsha perheineen ja koko kotikylineen teki auttamisesta konkreettista ja antoi avunsaajille kasvot.

Lindströmit uskovat, että paras tapa auttaa on tarjota apua nimenomaan kohdemaissa. Se on yksi syy siihen, miksi he ovat jo toistakymmentä vuotta mukana World Visionin toiminnassa. Heidän mielestään apu on hyödyllisintä silloin, kun avunsaajien ei tarvitse siirtyä vieraaseen maahan ja kulttuuriin, vaan he voivat edelleen harjoittaa omaa kulttuuriaan, uskontoaan ja tapojaan.

”Yhteiskunnan tulevaisuus on nuorissa – niin meillä Suomessa kuin Intiassakin”, Kaija huomauttaa. ”Meidän tehtävänämme on kasvattaa uusi sukupolvi. Jos uudet sukupolvet tuhoutuvat tai heillä ei ole tarvittavia edellytyksiä yhteiskunnan kehittämiseen, menettää yhteiskunta tietynlaisen perustansa.”

Myös suomalaisessa yhteiskunnassa on ongelmansa, vaikka ne ovatkin hyvin erilaisia kuin intialaisen yhteiskunnan ongelmat. ”Tällä hetkellä esimerkiksi pakolaiskysymys voi saada yksilön tuntemaan itsensä kovin voimattomaksi ja epävarmaksi”, Kaija pohtii.

”Tuemme mielellämme World Visionin toimintaa, sillä silloin voimme olla varmoja siitä, että teemme hyvää työtä. Meidän ei tarvitse enää miettiä, miten osallistuisimme paremman tulevaisuuden rakentamiseen ja teemmekö tarpeeksi. Asia on hoidossa.”

Lindströmit korostavat, ettei kummiksi ryhtyminen vaadi juuri mitään, mutta antaa paljon. Heidän mielestään kummiksi sopii kuka tahansa. Kummilla on hyvä olla auttamisen halua, mutta paksua lompakkoa ei tarvita. Kaija ja Harry maksavat kummimaksua 27 euroa kuukaudessa.

”Kyllähän siitä tulee suuri summa, jos ajatellaan, että olemme maksaneet kummimaksua vuosikausia. Mutta jos olisimme käyttäneet 27 euroa joka kuukausi johonkin muuhun, ei meillä olisi aavistustakaan, mihin se on mennyt. Nyt tiedämme, sillä näimme sen omin silmin.”

Omasta tulevaisuudestaan Lindströmit tietävät sen verran, että aktiivinen elämäntyyli tulee jatkumaan. Ensi vuonna myös Kaija on eläkeläinen, mutta peukaloita tuskin ehditään pyöritellä silloinkaan. Matkakuume vaivaa, ja Peru kiinnostaa molempia.

Harshan kotikylän projekti saadaan pian päätökseen, sillä kyläyhteisö alkaa hiljalleen tulla toimeen omavaraisesti. ”Ehkä me vaihdammekin mannerta ja otamme seuraavan kummilapsemme Perusta”, pariskunta hymyilee.

 


 

Haluatko sinäkin päästä mukaan ainutlaatuiselle matkalle näkemään, kuinka suomalaisten kummien apu menee perille? Osallistu arvontaan täällä!

Tuloksia syntyy

Ambegaonin kehitysohjelma käynnistyi vuonna 1995 ja päättyi 2012. Suomalaisten kummien tuella syrjäinen seutu puhkesi kukkaan. Kyläyhteisöt pärjäävät nyt omin voimin ja tavoite on saavutettu: World Visionia ei enää tarvita. Kummien tuella se jatkaa auttamista toisaalla.