Pääsimme tutustumaan Musiikkitaloon, vaikka rakennustyöt ovat vielä meneillään. Hienoltahan siellä näytti!

Pääsen hortoilemaan Musiikkitalon lähes autioille käytäville ja saleihin. Lisäkseni modernissa talossa pyörii keltaisiin suojaliiveihin pukeutuneita työmiehiä ja siellä täällä on rakennustelineitä, mutta tilat näyttävät jo melko valmiilta. Avajaiskonsertti talossa on 31.8.

Konserttisalissa suusta pääsee vau, tämä on hieno! Samanlaista en ole ennen nähnyt. Lava on keskellä salia ja salin 1704 istumapaikkaa ympäröivät lavaa kaikista suunnista. Salia on mahdotonta saada mahtumaan valokuvaan. Sibelius-Akatemian opiskelijat Aili Ikonen ja Antti Kujanpää käyvät huhuilemassa lavalla, kyllä soi. Samalla visiitillä he myös korkkasivat talon Black Box -salin esiintymällä toimittajakaartille. Aili Ikosen eteerinen ääni soi erityisesti vahvistetun musiikin ja musiikkiteatterin esittämiseen tarkoitetussa salissa kuulaana ja puhtaana.

Talossa on suuren maailman tuntua. Pinnat ovat harmaita, mustia ja koivun värisiä. Tilat tuntuvat minusta hieman kylmiltä. Suunnittelussa on edetty akustiikka edellä. Jokainen talon kuudesta salista on suunniteltu erityisesti yhtä käyttötarkoitusta varten. Esimerkiksi urkumusiikille on oma salinsa. Näkemäni salit ovat tyhjänä kuin tummia laatikoita ja mykkiä kulisseja. Penkeissä on kyllä hyvä istua.
Näen jo mielessäni avaran aulan täynnä ihmisiä rupattelemassa lasi kädessä, mutta rentoa meininkiä talo ei vielä hengi, enkä löydä paikkaa kahvilalle, johon sopia treffit. Kahvila, ravintola ja terassi ovat kuitenkin tulossa. Opastettuja kierroksia on luvassa syksyllä. Toivottavasti rentous tulee ihmisten mukana, kun nosturit väistyvät tieltä.

Sibelius-Akatemia on luvannut täyttää talon kansanmusiikilla, urkumusiikilla, jazzilla, nykymusiikilla, klassisella musiikilla, popilla, rockilla ja lasten konserteilla. Syksyn ohjelmistossa ei ole minulle montaa tuttua kokoonpanoa, mutta kai sitä voisi uskaltautua kuuntelemaan vierasta etnoa tai urkumusiikkia. Jos vaikka veisin kummitytön kuuntelemaan uruille sovitettua Prinsessa Ruususta.

Teksti ja kuvat Emmi Oksanen