![]() |
![]() Tällaista on elämä ekotalossa
Perhe muutti espoolaisesta kerrostalosta matalaenergiakotiin keskelle metsää. Nyt eletään talon tahtiin: puulämmitys ja ruuanvalmistus tulella vaativat jatkuvaa kotonaoloa. Illalla pimeyttä valaisevat vain tähdet. Tutustu ekotalon talveen! – Tervetuloa! Ja sammutattehan matkapuhelimet, meillä on talossa sähkösuojaus, huikkaa Kati Juola-Alanen taloonsa tulijoille. Ninja Alanen, 6, katselee hetken prinsessakirjaa halkolaatikolla ja kiipeää sitten laatikolta uuninpankolle. Pankko on myös talon kahden kissan, Ikin ja Hipsun, lempipaikka. Sami herää usein aamulla jo puoli viiden aikoihin aamulla ja sytyttää takan puut. Kun Samilla on työpäivä, hän lähtee polkemaan 13 kilometriä Karjaan asemalle, josta jatkaa junalla Helsinkiin. Perheellä on toki auto, mutta sitä käytetään mahdollisimman vähän. – Kun menen autonrattiin, tunnen itseni luuseriksi. Mutta itsensä rääkkäämisessäkään ei ole järkeä, siksi ajan autolla asemalle kylmimpinä aamuina, viitisen kertaa talvessa. – Ei meistä tunnu, että me olisimme radikaaleja, Kati ja Sami miettivät. – Eikä elämä ole mitenkään vaikeaa, vaan tämä on meistä luonnollinen tapa asua ja elää. Tämä 92 neliön puutalo on yhtä avaraa huonetta. Keskiössä on perinteinen sydänmuuri, jossa on takka, leivinuuni ja liesi. Talon tunnelma on hyvin rauhallinen. Näin talvella suuret ikkunat tuovat sisään lumen ja metsämaiseman. Kasvukautena ikkunahyllyt ovat täynnä yrttiviljelmiä ja taimia, jotka odottavat istuttamista ulos. Kuparikiemura ikkunalaudalla toimii paitsi koriste-esineenä, myös – Katin ja Samin mielestä – veden energian puhdistajana. Kati ja Sami ovat paitsi talon emäntä ja isäntä myös talon suunnittelija ja rakentaja. Kati on arkkitehti ja Sami entinen metalli- ja telakkatyöläinen ja itseoppinut rakentaja. Hän työskentelee nykyisin taistelulajien ja joogan opettajana.
Tämä on viides talvi, kun perhe asuu Raaseporin ekotalossa; matalaenergiataloksi tehty puurunkoinen rakennus valmistui keväällä 2006. Kun talo lämpiää puilla, halkoja kuluu paljon. Halkoja säilytetään terassin alla, mistä ne tuodaan ovelle kottikärryillä, ja siitä sisään pyörillä varustetulla laatikolla. Puut ostetaan omalta kylältä. – Puulämmitystä on kritisoitu pienhiukkaspäästöistä, mutta me luotamme tutkimuksiin, joiden mukaan puu ei rasita luontoa enempää kuin metsässä luonnostaan lahoava puuaines, Kati ja Sami kertovat. Palamisen hiukkaspäästöjä voidaan vähentää, kun varmistetaan, että puu on todella kuivaa ja tuli on sytytetty päältä. Puulämmityksen ansiosta Alasten talo kuluttaa sähköä vain kolmanneksen siitä, mitä noin 90 neliön pientalo keskimäärin. Kolme pientä sähköpatteria on asennettu siltä varalta, että talosta ollaan poissa pitempään; silloin patterit säilyttävät peruslämmön. Mutta yleensä perhe ei ole poissa. Kati työskentelee kolmena päivänä viikossa ja Sami kahtena, joten aina jompikumpi on kotona Ninjan kanssa. Joskus käydään Påminnessä laskettelemassa tai Karjaalla kirjastossa. Ulkomaanlomia perhe ei harrasta. Kati sanoo kiertäneensä nuorena tarpeeksi maailmaa. Hän opiskeli arkkitehdiksi Yhdysvalloissa ja erikoistui ekoarkkitehtuuriin Hollannissa. Katille oma talo on toteutunut unelma turvallisesta ja terveellisestä kodista, joka on tehty hyvistä ja ekologisista rakennusaineista mutta edullisesti. Oma talo on rakennettu koko loppuelämää varten. – Haaveilemme, että rakennamme alatontille saunamökin, johon Kati ja minä vanhana muutamme, ja Ninja saa periä talon, Sami visioi. Teksti Susanna Lehmuskoski, kuvat Piia Arnould
Lue lisää Katin ja Samin ekotalosta ja siellä elämisestä Kodin Kuvalehdestä 04/2011.
Lue myös, mitä artikkelin kuvauksissa tapahtui:
![]() ![]() |
![]() |
||||
![]() ![]() | ||||||



4.63m/s




















