Kirjoita meille remontistasi tai rakennusurakastasi, pyysimme taannoin. Osan lukijoidemme hauskoista tarinoista löydät nyt netistä.

Saimme rakennus- ja remonttiaiheiseen kirjoituskilpailuun roiman määrän vastauksia. Kaikki hyvät kirjoitukset eivät valitettavasti mahtuneet lehteen, joten julkaisemme parhaita paloja lisäksi netissä.

Maalia ja mäntysuopaa

Katselin ympärilleni pienessä, pimeässä yksiössä. Vanhaa sohvanrähjäkettä, kahta eläkeikään ehtinyttä Pormestaria ja sänkyä, jonka ympäri mahtuu kävelemään vain sivuttain, vetämällä vatsaa sisään. Hyötyliikuntaa.

Tämä pöytä ja sen korkeina hoippuvat kirjapinot viekin loput neliöt. Suuren osan kuutioistakin. Tasan kello 12 aurinko onnistuu joskus pilkistämään kirjapinojen välistä konetta ympäröiville vaaleanruskeille kahvirenkaille. Mutta harvemmin. Selkäni takana paukahtelee nytkin kahvipannu, ja sopivasti käden ulottuvilla on jääkaappi, josta säännöllisesti kurkottelen itselleni pullollisen funktionaalista kivennäisvettä. Voitto jostain nettikisasta. Muuten elämä kulkee hanavedellä.

Rakastan kauniita asioita. Mutta elämässä voi tapahtua mitä tahansa, milloin tahansa. Joten sisustusbudjettini oli (ja on) niukka. Olematon. Niks.

Päätin tarttua remonttiin muutamalla kympillä. Elämän ja todellisuuden karu niukkuushan on kuulemma viehättävää. Se tarjoaa särmää isolla ässällä, haastetta. Niitähän ne merenranta-eko-asumisratkaisuistaan vespoilla töihin suhaavat sisustusgurut ja personaltraineritkin tarjoilevat alan lehdissä. Joten eikun töihin, syyspimeillä.

Rakastan syksyä, pimeyttä, rypyt ja läiskät anteeksiantavaa hämäryyttä (viittaus sopii kauniisti sekä itseeni että asuntoon). Niinpä syksyn tullen moni asia alkaa näyttää siedettävältä ihan vain valon vähentymisen kautta.

Tämä mielessä päätin myydä viimeisen realisoitavissa olevan hyödykkeen eli kitarani, ostaa kaksi purkkia kauniin turkoosia maalia - sellaista Afrikan taivaan väristä - ja maalata seinät. Koska huone on pimeähkö ja kalustettu tummalla puulla, halusin eroon oudonkellertävästä ja tunkkaisesta yleisilmeestä ja vaihtaa seinille raikkaan, tuulentuoksuisen tunnelman.

Olin varma, että uusi väri tuo tilaa hengittää, avartaa tilaa ja sopii mainiosti tumman puun taustalle. Ja kun karsin riisi-tonnikala-annokseni vielä puoleen, etsin kirpputorilta 15 metriä valkoista läpikuultava puuvillakangasta, tein ikkunoihin unelmankevyet valoverhot ja join kuusi pannullista kahvia - voilá!

Sitten tarvittiin vain paljon kynttilöitä ja mäntysuopaa. Tuoksu on suuri osa onnistunutta sisustusta ja oikeaa tunnelmaa. Niinpä uhmasin oudosti kitiseviä polviani, pudottauduin konttausperspektiiviin ja pesin lattiat mäntysuovalla. Sitten tungin peitot ja lakanat koneeseen ja vein villamatot ulos ja hakkasin niin että naapurikin tiesi minun olevan hengissä.

Ja sitten. Sitten heittäydyin nauttimaan! Sytytin kynttilät ja kaadoin kristallilasiin kylmänä pisaroivaa olutta, pistin pannukahvit tulelle ja Michael Bubléta lautaselle. Valitsin petikumppaniksi yhden ihanista, vielä lukemattomina odottavista kirjoista, ja hyppäsin sänkyyn!

Haistoin mäntysuovan ja meren. Katsoin kaunista turkoosia ja leppeästi syystuulessa liikahtelevia puuvillaverhoja. Suljin silmäni ja annoin ajatusten viedä häikäisevänä kimmeltävälle ulapalle. Ja patiolle, jonka lämpimässä tuulessa mies seisoo pyyhe lanteilla savuketta ja höyryävää kahvikuppia pidellen. Aivan verhojen takana. Turkoosinvärisen taivaan alla.

marit k.

Linnuille ja oraville tarkoitettu palvelukeskus 

Rakensin viime kesänä linnuille ja oraville tarkoitetun palvelukeskuksen omakotitaloni pihapiirissä olevaan metsikköön. Tein sen K-rauta 75:sta ostamistani parruista ja laudoista, jotka maksoivat yhteensä muutaman kympin. Lahonestomaalia minulla olikin jo ennestään. Rakennelma muistuttaa Välimeren maista tuttuja uimarantojen aurinkokatoksia. Korkeutta rakennelmalla on noin kaksi ja puoli metriä. Laudoista tehdyn säännöllisen kahdeksankulmion muotoisen katto-osan alla on kaksi niinikään säännöllisen kahdeksankulmion muotoista ruokintatasoa, jotka ovat halkaisijaltaan parisenkymmentä senttiä kattoa pienemmät, ettei sade osu niille. Rakennelmaan kuuluu myös kaksi ruostumattomasta teräksestä olevaa vesillasia, jotka ostin muutamalla eurolla kierrätyskeskuksesta.

Idea rakentaa syntyi, kun entinen linnunruokintateline alkoi lahota. En käyttänyt mitään suunnitteluapua.

Nyt lumisena talvena palvelukeskuksessa käy pävittäin säännöllisesti toistakymmentä eri lintulajia (erilaisia tiaisia, käpytikkoja, närhiä, varpusia yms.) sekä oravia. Ruokatarjoiluun kuuluu auringonkukansiemeniä, talipötköjä, pähkinöitä, rusinoita yms.

Koska rakennelma on pystytetty yhden pystyparrun varaan, joka kulkee maasta ruokintatasojen keskipisteiden läpi kattorakennelman keskipisteeseen (huipulle), ei sinne pääse mitkään rotatkaan kiipeämään.

Paavo S.

Kotini on linnani

Halusin madalletun katon eteiseen, ja yhden pyöreän pilarin marmorikuviolla olohuoneeseemme. Tahdoin luksusta. Luksusta, jolla jaksaa joka arkipäivä kuuden pienen lapsen kanssa. Rakastin erikoisuutta,marmoria,kultaa ja hopeaa, kaikkea kiiltävää kuin harakka. 

Talomme oli ihan tyypillinen talo muiden samanlaisten talojen rinnalla. Mikään ei erottanut sitä muista.Me olimme ihan tavallinen perhe siinä kadulla, meitäkään ei erottanut kenestäkään toisesta. Mutta minä halusin toteuttaa unelmani ja toiveeni, haaveeni tehdä kodista linna. Minun ja meidän linnamme. 

Rahaa ei ollut, talovelka vei kaiken ylimääräisen, enempää lainaa ei voinut ottaa. Kutsuin naapurin arkkitehdin katsomaan kattoa. Kerroin hänelle mitä suunnittelen, mihin tulisi pylväs, mihin madallettu pyöreä katto. Arkkitehtinaapuri piti ideaa loistavana, sanoi minun olevan hyvin visuaalinen ja idean toteutuskelpoinen. 

Eräänä viikonloppuna lähdin lasten kanssa sisareni luokse viikonlopuksi. Mieheni jäi kotiin.Ylitöitä. Paljon ylitöitä, mies sanoi. Ajattelin, että hyvä, jos pitkien työpäivien päälle saa ihan yksin rentoutua kotona ilman lapsia ja vaimoa. En aavistanut mitään. 

 Palasimme sunnuntai-iltana kotiimme. Ulkoa päin koti näytti samalle, mutta sisällä eteisessä otin tukea tummennetusta peilikaapista. Komea marmorikuvioitu pylväs näkyi eteiseen olohuoneestamme. Eteiseen, jonka katto oli madallettu sekä pyöristetty. Kaikki näytti siltä kuin sieluni silmillä olin kaiken kuvitellut. Rakas mieheni sekä naapurin arkkitehti olivat tosiaan tehneet ylitöitä, ja ylitöitä mieheni joutui jonkun verran jälkeenpäinkin tekemään. 

Kukka-Kaarina

Huvin vuoksi

Liiterin seinustalle, siihen kohtaan missä horsmankukat tavoittelivat aikamiehen nenää ja mihin puiset tikkaat tuomittiin hiljakseen lahoamaan, siihen rakensimme huvimajan. 

Kaikki tarpeellinen oli rakennettu koirankoppia myöten. Tämä pieni asumus ilmestyi tontille vain huvin vuoksi ja harmaiden riihenlautojen takia. (Korjataanko vai puretaanko ikäloppu riihi? Olen kiintynyt riiheen, se oli lapsuuteni leikkipaikka. Vuosikymmenten tuulet, sateet ja auringonsäteet ovat harmaannuttaneet laudat ajattomiksi. Voisikohan ne ottaa ja käyttää jotenkin kauniisti?) Harmaat riihenlaudat ajatuksissani avaan suuni ja ehdotan miehelle jotain kevyttä katosrakennelmaa pihakalusteille. Mies innostuu heti, hänen mielessään avoveranta saa seinät, ikkunat ja ovet tuota pikaa. 

Kotimetsästä kaadamme mäntyjä ja sahuutamme ne kenttäsahurilla laudoiksi ja runkotavaraksi. Huvimajahaave tuoksuu uusilta, kevättuulien kuivattamilta laudoilta. Mistä haaveilemme: poika tähtiterassista (huoneen käytöstä tähtiharrastukseen), tytöt Huvikummun puolikkaasta, minä runoverannasta. Miehen ajatukset ovat käytännöllisempiä: tuulensuojalevyjä, kattohuopaa ja ruuveja. Hieman yli 15 neliötä, puolikas kahdeksankulmiosta, jolla on erimittaiset sivut, ja aumakatto. Ei ihme, etten lyhyen matikan loikkineena osaa huvimajaa todeksi kuvitella vaikka perustuksena olevat pilarit jo nököttävät kohdillaan. 

Vasta kun saamme rungon pystyyn ja katon mallin taivaalle, ymmärrän että omia ihmeitä tässä tehdään kesäiltaisin. Rakennustyö on sisäistetty perheellemme, ulkopuolista työvoimaa emme käytä edes neuvontaan.  Rakentaminen menee melkein rutiinilla, mies on taitava käsistään, minä kokenut apuri. Väsyneenä eteenpäin auttaa tieto, että "tää on vain pikkujuttu", tämän kesän projekti. Ulkoverhouksen maalaamme tuvanpunaisella ja ikkunanpieluslaudat valkoisella. Majavan kaatamasta järvenrantahaavasta tulee porras. Kuusi ikkunaa tekee tilasta valoisan.  Lattiaan laitamme koivunlankut, ja uutta kuusenpaneelia huvimajan yläosaan. Harmaista laudoista tulee upea sisäverhous, se antaa huvimajalle täysin jäljittelemättömän tunnelman. Aivan kuin seinissä olisi piiloon patinoituna pääskysen liverrystä, kuivan heinän tuoksua ja lapsuuden kesää. 

Mikä sopisi rakennukselle nimeksi? Huvimajan vieressä asuu Ella-koiramme, kammari on suloinen huone, siksi nimeksi muotoutuu Ellankamari. Virallisemmin puhuttelen huvimajaksi, että vieraat ymmärtäisivät. Haastavinta on ajankäyttö, miten jaksaa rakentamisen lisäksi työt ja kotityöt. Miten saisi kolme keskenkasvuista käsiparia apuun? Miksi maalaaminen on tylsää? Helle uuvuttaa myös isommat: etelän kuumat päivät Pohjolaan eksyneinä. Hikisissä käsissä porakone ja maalipensseli ovat työkalun verran liikaa. Mutta parempaa hommaa ei kesällä voisi olla. Verstaalla teemme ikkunapuut ja ovet, höyläämme lattialankut. Omatahtoisten koivunlankkujen kanssa loppuu ensin pojalta voimat ja sitten simahtaa höylänterä. Ikkunoihin käytämme vanhoja lasiruutuja. Ne eivät tietenkään ole sopivan kokoisia ja niitä pitää leikata. Haaveileminen ja lasinleikkuu eivät kuulu saman pöydän ääreen! Unissani särähtivät lasiruudut rikki yhä uudelleen, aamulla mietin särkyikö kaikki. Lopputuloksena, sirpaleiden jälkeen, saimme vanhoista lasiruuduista kolmeen ikkunaan lasit. 

Sisustaessa heittäydyn metsämaalaisromanttiseksi. Monisatavuotisen taivasmännyn vankasta oksasta teemme mukitelineen. Isän perintönä viimeinen kolmoskuutosen palkki meni lattiankannattimeksi. Lisätila kelpaa kauniiden tavaroiden keräilijälle. Korit, kahvikupit ja lasten maalaamat taulut löytävät paikkansa, samoin äidin kutomat räsymatot. Puusohvan alle voi varastoida vaikka vanhat Kodin Kuvalehdet. Rakkaita ovat tavaroiden pienet ja suuret tarinat. Löysin riiheltä isosiskon taivaansiniset puusukset, ne laitan nojaamaan seinää vasten, ne olkoot taivaansinisten ajatusten suksimista varten. 

Arkiset kahvihetket ja iltapalat ovat juhlaa. Huvimaja ei ole kaukainen kesäparatiisi, vaan onnela talon vieressä, sen ovi aukeaa milloin vain. Syyskylmille kopassa on villasukkia moneen kokoon. Huhtikuusta lokakuuhun huoneessa oleilee, jos pukeutuu sään mukaan. Kun tulen kalliometsästä mustikasta tai sienestä menen Ellankamariin huokailemaan hiljaisuutta, vuodenaikojen sävyjä, elämää yleensä ja erikseen. Tämä on uusi ihana huoneeni.  Täällä on hyvä mököttää tai hyristä tyytyväisenä kuin Nalle Puh hunajapurkillaan. Huvimaja tuo arkeen ripauksen sadunhohdetta. Talven tullen laitan ikkunoille lyhdyt ja tontut. Löytääkö oikea tonttu toivomuskirjeen Korvatunturille Ellankamarin pöydältä? Uudenvuodenyönä kopistelen lumet saappaista ja astun Ellankamariin. Istun vanhaan nojatuoliin, hyvästelen menneen vuoden.  Alkava vuosi antaa minulle lupauksen harmaista ja värikkäistä huvimajahetkistä. 

Ai niin, että onko nyt kaikki rakennettu? Enpä tiedä, pojalla on sängyn alla tähtitornin piirustukset. 

Jaana Laakso 

Moukan tuuri

 Kävi niin kuin useimmille perheille, lapset alkoivat tarvita lisää elintilaa, joten huoneista alkoi olla pulaa. Sitten tuli lähes lottovoittoon verrattava juttu: seinän takaa 1950-luvun kerrostalossamme vapautui pieni yksiö myyntiin. Saimme hierottua asiallisen kaupan ja näin meillä oli yksi tuiki tarpeellinen huone käytössämme. 

Koska se oli olohuonettamme vasten, keksimme, että seinään voisi puhkaista oviaukon, jotta kulku helpottuisi. Samalla ideoimme, että yksiön keittokomerosta saisimme saunan löylyhuoneen ja kylpyhuoneesta sen seinän takaa puolestaan pesuhuoneen. Tuumasta toimeen, kun rahaa ei ollut viljalti, päätimme tehdä itse mahdollisimman paljon. 

Löylyhuone vaikutti helpolta, sen oviaukko yksiön huoneeseen tukkoon, sisäpuolelle koolaus ja lasivillaa koolausten väliin, alumiinipaperia niin että tila näytti joulukinkulta, isoon ikkunaan ylimääräinen karmi ja lasi ja sitten vaan paneelit seiniin ja kattoon. Koska tila oli ulkoseinää vasten ja keittokomeron kylmäkomerosta oli jo valmiit tuuletusreiät ulos, niin ilmanvaihtokin oli suurin piirtein kunnossa. Lekalla oviaukko keittokomeron ja kylpyhuoneen väliseen aika huteraan tiiliseinään ja homma alkoi olla oikean näköinen.

Lattia oli isompi ongelma, vanha istuma-amme pois ja sitten piikkaamaan entisiä laattoja pois. Tuohon remontin aikaan ei vielä oltu kovin tietoisia vesieristysasioista, toki koko puuhaan piti teettää piirustukset rakennusmestarilla ja pyytää taloyhtiön lupa, mutta sen tarkempaa ei tarvittu. Ajattelin kuitenkin asiaa ja hienointa, mitä keksin, oli se, että levitin huolellisesti yhtenäisen paksun muovin lattialle. Ja sitten vaan lattialaatan valuun. 

Kävin vuokraamassa betonimyllyn. Siinä oli jo käydä huonosti, kun en sitonut myllyä kunnolla peräkärryyn ja niinpä se aika karmivalla tavalla lensi kyydistä kadulle keskellä kaupunkia. Se oli kuitenkin lujatekoinen, eikä kukaan jäänyt alle, joten avuliaiden ihmisten kanssa nostettiin se takaisin kyytiin, sidottiin kiinni ja sitten töihin. Onneksi asuimme ensimmäisessä kerroksessa, sillä aika painava mylly oli kantaa yksiöön. Samoin kuin tarpeellinen määrä betonisäkkejä. Ja sitten myllytettiin iloisesti naapurien ratoksi lattiabetonit ja levittelin ne sen hienon muovisen vesieristyksen päälle. Kaadotkin onnistuivat varsin hyvin. Seinien tasoituksen ja lattian kuivumisen jälkeen laatoitin pesuhuoneen kauttaaltaan. 

Ehkä suurin kauhistus oli asuntojen välisen oviaukon tekeminen. Betoninen väliseinä on lähes 20 cm paksu, joten tarvittiin ammattimiehiä. Hyvinhän se saha siihen upposi, mutta jotain oli tekijämiehillä hakusessa, kun loppuvaiheessa koko 80x200 oviaukko kaatui lattialle. Sahaaja ehti hypätä alta pois, joten henkilövahingoilta vältyttiin, mutta yllättävän vahva oli lattia, kun betonilaatta ei mennyt lattian läpi. Siihen rysäykseen verrattuna pienemmän tuntuinen ongelma oli, että sahattaessa tarvittava vesi oli levinnyt olohuoneemme parketin alle haristuttaen sen lähes kauttaaltaan. 

Nyt meillä oli kuitenkin uusi hyvä huone ja hieno sauna, jossa kylvimme monet makeat löylyt. Toistakymmentä vuotta myöhemmin päätimme kuitenkin päivittää asumismukavuuttamme. Tällä kertaa teetimme saunaosastoon remontin ammattimiestä käyttäen. Aika lailla hän naureskeli purkaessaan tekeleitäni, mutta kiitosta tuli siitä, että sauna oli säilynyt aivan kuivana. Ja suurin ihme oli se, että valamani betonilattialaatta oli helppo piikata isoina paloin muovin päältä pois. Se oli kostea, ja muovin päällä oli vettä, mutta itse lattia sen alla oli täysin kuiva.     

Moukka

Kylpyhuoneremontti saunalla

"Minua on petetty!" huudahti brittimieheni katkerana aina säännöllisin väliajoin xx-vuotisen avioliittomme aikana. "Yksi (ainoa?) syy miksi menin naimisiin suomalaisen tytön kanssa oli, että meillä tulee olemaan oma sauna kotona." 

Oli oma vikani, että olin johdattanut mieheni saunan käytön salaisuuksiin sukulaisten kodeissa tai vuokratuilla kesämökeillä Suomessa käydessämme. Minä olin lähtöisin maalta, jossa mukavuuksien puuttuessa viikottainen saunominen oli ainoa ja mielestäni vaivalloinen tapa kylpeä. Aikuisiällä maailmalla olin oppinut nauttimaan päivittäisistä ammekylvyistä tai suihkuista. Päädyimme monen mutkan kautta asumaan Itävaltaan, Wieniin. Usean vuokrallaolovuoden jälkeen päätimme asettua Wieniin pysyvämmin ja ostaa oman asunnon. 

Vain seitsemän vuoden aktiivisen asunnonmetsästyksen jälkeen  -"mihin tänne mahtuu sauna" - löysimme pienehkön, mutta mieluisan remontoitavassa kunnossa olevan asunnon Wienin keskustasta kesällä 2007. Sen jälkeen alkoi saunan metsästys. Kävimme läpi kaikki mahdolliset itävaltalaiset sauna- ja kylpyhuoneliikkeet, joista joillakin oli myös suomalaisia tuontisaunoja. Saimme muutaman korkeahintaisen tarjouksenkin, mutta huolestuttavaa oli, että kylpyhuonesauna käsitteenä oli melko tuntematon. Meille esitettiin, että saunaa varten ei tarvinnut mitään erikoisjärjestelyjä sähkön tai viemärin suhteen, joten saunan voi laittaa sellaisenaan vaikka makuuhuoneen nurkkaan. 

Sitten tapahtui ihme: aivan sattumalta osuin Internetissä pienen suomalaisen saunafirman sivuille. Aloimme sähköisen kirjeenvaihdon heidän ystävällisen naisedustajansa kanssa ja hän lähetti meille pohjapiirrosehdotuksia kylpyhuoneestamme, jossa olisi paikka heidän saunalleen. Pyysimme sisareni insinöörimiestä käymään paikan päällä yrityksessä Helsingissä tarkistamassa saunan sopivuus ja tekninen taso. Tämä 110 cm x 110 cm sauna läpäisi hänen katsastuksensa. Myöhemmin kävimme myös itse Suomessa koe-istumassa valitsemamme saunan.

Ennen saunan tilaamista täytyi kerrostaloasuntomme saada saunakuntoon, ja aloimme pyytää kylpyhuoneremonttitarjouksia seuraavilla vaatimuksilla: pienestä, osaksi kolmionmuotisesta yhdistetystä WC-kylpyhuoneesta piti tehdä erillinen WC, jossa olisi pieni pesuallas, sekä neliönmuotoinen noin 4 m²  kokoinen kylpyhuone, jossa pitäisi olla lattiakaato ja -viemäri, paikka suihkulle, pesualtaalle, pyykinpesukoneelle ja pyykinkuivaajalle - ja SAUNALLE! 

Saimme kolme tarjousta, joista korkein oli hinnaltaan huikea (kaikki sisustus olisi tultava firman omilta alihankkijoilta Italiasta), ja alimman tarjouksen tekijä ei näyttänyt täysin ymmärtäneen tehtävää. Keskimmäinen tarjous oli joustava siten, että saisimme itse valita ja ostaa kaiken tarvittavan materiaalin ja hinta määräytyisi sen mukaan. 

Remontin alku sovittiin toukokuuhun 2010 ja kestoajaksi noin neljä viikkoa. Lauantait kiersimme Wieniä ja sen ympäristöä ostaen laattoja, hanoja, pesualtaita, suihkun, valaisimia jne. Kylpyhuoneremontti ei ole heikkohermoisille. Vaikka sovittuna aikana saapunut kolmen miehen remonttiporukka ensi töikseen pystytti muoviteltan rakennusalueen ympärille, ei pölyn ja melun määrää voinut etukäteen kuvitella. Kun seinät alkoivat kaatua, putket paljastua ja katketa, sähköjohdot roikkua ja veden tulo lakata, kävi mielessä, että meillä saattaisi olla pieni ongelma, jos firma menee konkurssiin tai työmiehet tekevät lakon. Vuorottelimme mieheni sekä kahden suomalaisen ystävättären kanssa "päältäkatsojina" näille ahkerille, enimmäkseen puolalaisille remonttimiehillemme. Iltaisin saimme rauhoitella naapureita "kuinka kauan tämä melu ja pöly vielä jatkuu?" ja siivota hissin ja aulan enimmästä liasta säilyttääksemme hyvät välit rouva talonmiehen kanssa. Asuimme koko remontin ajan väliovettomassa asunnossamme. Ihmeesti sitä pystyi suorittamaan aamupesun keittiön tiskialtaalla ennen töihin lähtöä melkein kuuden viikon ajan, jonka remontti kesti. 

Olimme tyytyväisiä lopputulokseen; tosin kylpyhuoneen lattian laitatimme toiseen kertaan, koska kaato jäi ensimmäisellä kerralla liian loivaksi. Oli vihdoin tullut se odotettu hetki, jolloin lähetimme saunatilauksemme pienelle saunafirmalle - ja paluupostina tuli shokki: automaattivastaus ilmoitti, ettei firmaa enää ollut! 

Täytyi löytää oikeat sanat kertoa asiasta miehelleni, sillä sydänkohtauksia on saatu pienemmistäkin iskuista. Monien puhelinsoittojen ja sähköpostien jälkeen saimme selville, etta pieni saunayritys oli nyt osa isoa saunafirmaa, mutta heidän mallistonsa oli erilainen. Lopulta oli kysymys vain neljästä senttimetristä: ison firman pienin sauna oli 114 cm x 114 cm ja meidän kylpyhuoneemme oli rakennettu millilleen 110 cm x 110 cm saunalle. Vihdoin saimme selville, että ison firman tehtaalla oli yksi mallisauna näillä mitoilla, joka voitaisiin muuttaa meille sopivaksi. Näin tehtiin, ja sauna saapui meille syyskuussa. Remonttimiehemme pystyttivät sen kylpyhuoneeseemme muutamassa tunnissa. 

Ensimmäiset löylyt omassa saunassamme wieniläistalon kuudennnessa kerroksessa olivat historiallinen ja jännittävä kokemus: sähköä riitti, siis talo ei paukahtanutkaan pimeäksi. Mieheni autuaat sanat olivat: Tätä hetkeä varten on kannattanut olla naimisissa suomalaistyön kanssa kaikki nämä vuodet! 

Neninen

Lisää lukijoidemme remonttitarinoita Kodin Kuvalehdessä 07/2011!

Lue myös:

> Näin selviät keittiöremontista

> Vanhan rakennuksen korjausrakentaminen

> Kodin on oltava linna

> Täyttä elämää raksalla