Henna on koukussa pyykinpesuun:
Henna innostui pyykinpesusta odottaessaan esikoistaan Idaa, nyt 11. Perheeseen kuuluu heidän lisäkseen mies, 8-vuotias tytär ja kaksi koiraa.

Jyväskyläläinen Henna Myllärinen, 35, rakastaa pyykinpesua, mutta ei sentään pese puhtaita vaatteita. Vielä.

Mikä pyykinpesussa sytyttää?

Puhtaan pyykin ja pesuaineen tuoksu, joka valtaa hyvällä tuurilla koko kodin. Rakastan myös pyykkien ripustamista. Kun ne on ripustettu hyvin oikaistuina, ne on myös helppo silittää. On ihanaa, kun mytyssä pyykkikorissa olleet pyykit saa puhtaiksi ja sileiksi.

Pyykkiä pestessä tulee turvallinen ja äidillinen olo. Silittäminen on omaa aikaani.

Milloin löysit rakkauden pyykinpesuun?

Esikoista odottaessani pesin ja silitin innoissani vauvanvaatteita. Siitä se on jäänyt päälle. Tykkään pukea tyttäreni kauniisti ja silitän kaikki lasten vaatteet alusvaatteita lukuun ottamatta.

Vanhempieni eron jälkeen asuimme siskoni kanssa isän luona. Pyykin peseminen jäi meille tytöille.

Henna opettaa tyttärilleen, kuinka pyykki pitää ripustaa.
Henna opettaa tyttärilleen, kuinka pyykki pitää ripustaa.

Mikä on lempipyykinpesuaineesi?

Sen pitää tuoksua raikkaalta. Nyt lempituoksuni on Arielin pyykinpesuaine. Ennen tykkäsin lotrata voimakkaan tuoksuisilla huuhteluaineilla ja koko koti tuoksui ihanalta. Se loppui mieheni allergiaan, jonka vuoksi meillä pestään tietyillä, hyväksi havaituilla pyykinpesuaineilla.

Kierrätän pieneksi jääneet lastenvaatteet ystävilleni, ja hekin tunnistavat meidän pesuaineemme tuoksun.

Kuinka usein peset pyykkiä? Lähes joka päivä. Jaksan harvoin odottaa, että kone tulisi täyteen. Valitsimme nykyisen pesukoneemme energiatehokkuuden perusteella, koska tiesin, kuinka usein pesen pyykkiä.

Isommat määrät pesen mieluiten viikonloppuisin tai saunapäivän yhteydessä, jolloin saunan jälkilämpö kuivattaa pyykin nopeammin.

Kuinka pitkälle olet valmis intohimosi takia menemään?

Näin televisio-ohjelmassa pakkomielteisen naisen, joka pesi puhtaitakin pyykkejä. En ole vielä niin pitkällä.

Mutta jos suosikkimekko on likainen, saatan pestä pelkästään sen. En tykkää käyttää samaa vaatetta monta päivää peräkkäin. Tahdon puhtaat, kauniit ja silitetyt vaatteet.

Mikä on ihanin pyykkäysmuistosi?

Vietin lapsuudessa paljon aikaa mummilassa. Vedimme lakanat yhdessä mummin kanssa, kiskoimme päistä, rullasimme ja taittelimme lakanan kaappiin. Mummin kanssa silitimme pyykit yhdessä ja viikkasimme kauniisti.

Lue Hennan Pakkomielteitä-blogia täällä.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 16/2015.

Hennan vinkit pyykkääjälle

1. Älä anna tahrojen kuivua, vaan pese tai liota vaate heti. Jos vaatteelle tippuu ruokaa, pese se välittömästi, jottei tahroja jää.

2. Suosi sappisaippuaa. Se on tehokas tahranpoistaja, ekologinen ja riittoisa.

3. Käytä nestemäisiä pesuaineita, ellet tahdo vaatteisiisi valkoisia pesuainejäämiä. Nestemäiset myös tuoksuvat pulvereita voimakkaammin.

Kysely

Silitätkö kaikki vaatteet?

Vain ne, jotka on ihan pakko.
Vain ne, jotka on ihan pakko.
58.2%
En tietenkään. Kyllä ne päällä oikenevat.
En tietenkään. Kyllä ne päällä oikenevat.
22.0%
No en alusvaatteita ja sukkia.
No en alusvaatteita ja sukkia.
13.3%
Tietysti.
Tietysti.
6.2%
Ääniä yhteensä: 127
Vierailija

Henna on koukussa pyykinpesuun: "Silitän lasten kaikki vaatteet"

Kauhistuttaa ajatella kuinka paljon vettä rouva kuluttaa pyykin pesuun ja kuinka suuria määriä kemikaaleja hän kuluttaa. Jos pesuainetta käyttää oikean määrän, niin siitä ei pitäisi tuoksu levitä pitkin kämppää. Ei voi olla terveellistä käyttää niin paljon pesuainetta tai huuhteluainetta. Ei ihme jos allergia puhkee.
Lue kommentti
Astma ja mcs, hajusteet vievät...

Henna on koukussa pyykinpesuun: "Silitän lasten kaikki vaatteet"

Hajustetuilla pesu- ja huuhteluaineilla varmistaa sen, että koko perheen kemikaalikuorma kasvaa 24/7, mitä pienempi lapsi, sen herkempi elimistö - myös lemmikit kärsivät, miettikää koiran tarkkaa hajuaistia ja perheessä jatkuvasti leijuvia hajusteita! Siinä sivussa tulee hajusteilla kiusattua muitakin: koulussa, työpaikalla, bussissa jne., allergikot, astmaatikot ja kemikaaleille herkistyneet voivat joutua hajusteista jopa hengenvaaraan. Hajusteet on suunniteltu pysymään tekstiileissä tiukasti...
Lue kommentti

Toimittaja Tarja Hirvasnoro on runoillut Kodin Kuvalehden Facebook-sivuille kuluvan vuoden jokaiselle päivälle nimipäivärunon.

Tiedämme, että toimittajat ovat tottuneita kielenkäyttäjiä, mutta kaikilla ei silti ole runoilun lahjaa.

Miten sinusta tuli noin mainio riimittelijä, Tarja?

”Koko nuoruuteni kului Juice Leskisen riimejään kuunnellen. Ne olivat samanlaisia puujalkarunoja kuin itsekin nyt kirjoitan, vaikka en tietenkään voi verrata omia tuotoksiani hänen teksteihinsä. Minusta on hauska leikkiä sanoilla.”

Onko sinulla ollut ennenkin tapana tehdä riimejä, esimerkiksi onnittelukortteihin?

”Ei muuten kuin kerran toisessa aikakauslehdessä, missä myös tein onnittelurunoja.”

Miltä on tuntunut keksiä 365 päivälle oma runo? Niitä on meinaan aika monta!

”Minulla on sellainen mielenhäiriö, että voin rentoutua tekemällä riimejä. Olen kirjoittanut runoja sellaisina hetkinä, jolloin aivot ovat paisuneet varsinaisesta työstä. Riimirunoilu sopii hyvin isompien henkilöjuttujen kirjoittamisen väliin. Se on kaukana vakavasta tai mistään tulostavoitteellisesta.”

"Riimittely on nautinnollista!"

Syntyvätkö ne helposti vai onko riimittely vaikeaa?

”Se on nautinnollista. Jotkut nimipäivät ovat olleet vaikeampia kuin toiset. Kaikki lähtee onniteltavan nimestä, ja olen myös halunnut, että loppusointu tulee aina nimestä. Rakenteita on kiva miettiä ja sitä, miten sanat kopistelevat toisiinsa.”

Mikä nimipäivä on ollut tähän mennessä vaikein sanoitettava?

”Kaikkein kököin tekemäni on mielestäni tähän mennessä Helenan onnittelu 31. heinäkuuta. Se on myös oma toinen nimeni. Saatan muuttaa sen vielä.”

”Samana päivänä saattaa myös olla uskomattoman monen nimen nimipäivä. Haluamme huomioida jokaisen sankarin. Yksi hankalimmista on Marjatan, Marian ja muiden nimipäivä 15. elokuuta. Silloin onniteltavia on 12 samana päivänä! Ne juuri ja juuri mahtuvat käytettävissä olevaan tilaan.”

"Ritvan riimissä sain hyödyntää rakastamaani pakkoruotsia."

Entä missä nimipäivissä olet mielestäsi onnistunut hyvin?

”Yksi vaikea oli Päiviö. Se tulee 30. kesäkuuta. Myös Ritva oli minusta hyvä – sen riimissä sain hyödyntää rakastamaani pakkoruotsia."

Nyt kun olet vuodeksi uponnut muiden onnitteluun, kerro vielä, vietätkö itse nimipäiviä.

”Kun olin lapsi, kyllä meillä silloin vielä vietettiin. Saattoi olla kakkuakin. Nykyisinkin vielä äitini aina soittaa ja onnittelee nimipäivänä. Itse en valitettavasti muista kenenkään nimipäiviä. Taitaa se pitkä perinne omalla kohdallani siis katketa.”

Kodin Kuvalehden nimipäiväonnittelujen visuaalisesta ilmeestä vastaa graafinen suunnittelija Johannes Laukkanen.

Miten läheinen voi auttaa alkoholistia? Mitä ei ainakaan kannata tehdä? Raitistunut alkoholisti Petri Kankaanpää antaa neljä neuvoa.

Alkoholistin läheinen joutuu pohtimaan usein vaikeita kysymyksiä, joista vaikein on ehkä tämä: Miten voin auttaa? Mitä minun ei ainakaan kannata tehdä?

Vaasalainen Petri Kankaanpää, 46, on raitistunut alkoholisti. Hän aloitti päihdekokeilut 10-vuotiaana ja raitistui vuonna 2010.  

Tässä Petrin neljä neuvoa alkoholistin läheisille:

1. Lakkaa ymmärtämästä liikaa. Lähde mieluummin pois. 

"Alkoholismi on sairaus. Sairauteen kuuluu se, että ihminen ei tajua omaa tilaansa. Juopon mielestä vika on aina muissa.

Niin oli minunkin mielestäni. En nähnyt itselläni minkäänlaista ongelmaa, ongelma oli vain läheisilläni.  Alkoholismi tekee ihmisestä kyynisen ja tunnekylmän, eikä suojamuuria murra mikään.

Kerran rupesin juomaan vain siksi, että oli vastatuuli. Syy juomiseen löytyy aina.

Siksi uskon, että alkoholistia ei pidä ymmärtää liikaa. Ymmärtäminen vain mahdollistaa juomisen. 

Tietenkin voi jankuttaa, että mene hoitoon. Mutta ei se auta. Alkoholisti etsii syyn juomiselleen, sanoi tai teki läheinen ihan mitä tahansa.

Itse rupesin kerran juomaan vain siksi, että oli vastatuuli. Syy juomiseen löytyy aina, oli siinä järkeä tai ei.

Neuvoisinkin: lakkaa ymmärtämästä ja häivy. Saattaa kuulostaa kovalta, mutta oman kokemukseni mukaan se on ainut keino, joka toimii. Häipyminen on tavallaan tapa osoittaa alkoholistille rakkautta.

Itsekin jäin lopulta yksin. Olin juonut kaikki ystäväni, parisuhteeni, työpaikkani, rahani. Vasta kun saavutin pohjani, hakeuduin hoitoon." 

 2. Älä kaada viinoja lavuaariin.

"Moni läheinen etsii kotoa pulloja ja kaatelee viinoja lavuaariin, koska kuvittelee auttavansa.

Ei kannattaisi. Juoppo löytää viinansa aina. Tarve juoda on niin pakonomainen, ettei juomista estä mikään.

Kun viinat kaadetaan lavuaarista, alkoholistista tuntuu samalta kuin koirasta, jolta otetaan luu pois. Olo on epätoivoinen, vihainen ja hallitsematon, eikä viinanhimo ainakaan lievene." 

Alkoholisti ei sukujuhlissa yleensä montaa minuuttia viihdy. Hänellä on aina kiire pois, juomaan kunnolla ja rauhassa.

3. Kutsu alkoholisti sukujuhliin.

"Jos mietit, uskallatko kutsua juoppoa sukulaista vaikkapa ylioppilasjuhliin, kutsu vaan.

Useimmat puliveivarit ovat korostetun hyväkäytöksisiä ja nöyriä. Harvalla on tapana rähistä. 

Sitä paitsi alkoholisti ei sukujuhlissa yleensä montaa minuuttia viihdy. Hänellä on aina kiire pois, juomaan kunnolla ja rauhassa."

4. Raitistunutta alkoholistia ei tarvitse suojella.

"Jos läheisesi on raitistunut alkoholisti, voit ottaa rennosti. Sinun ei tarvitse suojella häntä viinalta. Jos hän tulee kylään, viinipulloja ei tarvitse piilottaa kaappiin.

Minua ei häiritse yhtään, jos kihlattuni ottaa joskus lasin tai kaksi punaviiniä. Viinanhimo ei iske vaan käy päinvastoin: viinin haju alkaa etoa minua niin, että karkaan kauemmas sohvalle istumaan.

Työpaikan pippaloissakin käyn, vaikka muut juovat. Pois lähden ajoissa, sillä en tykkää katsella kännistä menoa.

Välit vanhoihin ryyppykavereihin on kuitenkin viisainta katkaista. Itse en ehtinyt edes katkaista niitä, sillä kaikki neljä parasta juoppokaveriani ovat raitistumiseni jälkeen kuolleet.

Oli onnellinen ihme, että minulle kävi toisin."

Janka

"Älä kaada viinoja lavuaariin" ja 3 muuta neuvoa alkoholistin läheiselle

Lopulta minä sitten lähdin sen alkoholistin luota , olin yrittänyt aikaisemminkin lähteä , se ei vaan onnistunut - Rakkaus veti aina takaisin . Eikä se vieläkään ole kadonnut , muuttunut vain . Häntä se ei auttanut , eihän vieläkään ymmärrä olevansa alkoholisti . En usko että hän ymmärtää sitä ikinä , hän on vasta reilun 40v 😔😔
Lue kommentti
ExVaimo

"Älä kaada viinoja lavuaariin" ja 3 muuta neuvoa alkoholistin läheiselle

Oma puoliso löysi aina minun tekemisistä tai tekemättä jättämisestä hyvän syyn juoda. Milloin koti oli liian sotkuinen että siellä olisi viihtynyt milloin liian siisti. Milloin olin liian hyvällä tuulella milloin nalkutin. Kun pyysin että hakisi apua niin se olin minä jonka oli syytä hakeutua hoitoon kun en koskaan ollut mihinkään tyytyväinen. Eihän mies voinut olla alkoholisti kun oli kuitenkin työpaikka ja perhe. Vaikka kalja maistuikin harva se ilta ja yhä harvemmin oli aamua jolloin ei...
Lue kommentti

Lintulan luostarissa tunnetaan superruuat. Nunna Nektaria hoitaa yrttimaata ja valmistaa sen sadosta vahvistavaa teetä.

Kiire katkeaa heti luostarin portin sisäpuolella. Valkoisen kirkon ympäristö on luonnonkaunis, ja raikas ilma tuntuu hyvältä hengittää. Näin ajattelee nunna Nektaria, joka on asunut 20 vuotta Heinäveden Lintulassa, pohjoismaiden ainoassa ortodoksisessa nunnaluostarissa. Hänen kuuliaisuustehtävänsä on vastata luostarin yrttiviljelmistä.

Lintulan luostari on toiminut Heinävedellä vuodesta 1946.
Lintulan luostari on toiminut Heinävedellä vuodesta 1946.

Lintulan hyvin hoidetuilla yrttimailla kasvaa kolmisenkymmentä yrttiä komeasta valerianasta moniin minttulajikkeisiin. Yrttiviljelystä on viime vuosina tullut yhä tärkeämpi elinkeino luostarille. Lintulassa tehdään teesekoituksia, superruuista käyviä viherjauheita ja uusimpana luonnonkosmetiikkaa.

Nuoret poimulehdet sopivat salaatteihin.
Nuoret poimulehdet sopivat salaatteihin.

"Luostarimme edesmennyt johtaja, äiti Marina kasvatti selleriä ja kuivatti sitä hieman myytäväksi. Häneltä sain tehtäväksi sellerimaan hoitamisen, ja vuosi vuodelta viljelmät ovat laajenneet. Ehkä minulla on multasormi", Nektaria arvelee.

Lintulan tarhassa viihtyvät muun muassa karjalanminttu, viherminttu ja suklaaminttu, joka maistuu After eight -konvehdeilta. Jopa Kreikan Athos-vuorelta munkkiluostarista saatu minttulajike viihtyy eteläsavolaisessa maassa.

Minttua käytetään muun muassa luostarin iltahetkiteehen.
Minttua käytetään muun muassa luostarin iltahetkiteehen.

Viljeltyjen yrttien ja kasvisten lisäksi nunnat keräävät luostaria ympäröiviltä niityiltä villinä kasvavaa nokkosta, vuohenputkea, maitohorsmaa, mesiangervoa, poimulehteä, puna-apilaa, siankärsämöä ja voikukan lehtiä. Niitä kuivataan myyntiin sekä käytetään luostarin keittiössä.

Luostarin yrttisekoituksia varten nunnat keräävät myös villikasveja.
Luostarin yrttisekoituksia varten nunnat keräävät myös villikasveja.

Elämänmuutos viisikymppisenä

Nunna Nektarian tie luostariin alkoi pienestä eteläsuomalaisesta maalaiskunnasta. Hän omaksui kristilliset arvot luterilaisilta vanhemmiltaan niin, että Raamattu oli jo lapsena hänen lempikirjansa. Aikuisena hän opiskeli yhteiskuntatieteitä, solmi pitkän avioliiton, sai neljä lasta ja teki uraa julkisella sektorilla hallinto- ja kehittämistehtävissä.

Lasten aikuistuttua hänellä oli aikaa syventyä miettimään, miten hän haluaa loppuelämänsä elää. Ortodoksinen usko vetosi Nektariaan, mutta uskontokunnan vaihtaminen ei tuntunut olevan tarpeeksi.

"50-vuotiaana aloin miettiä, voisiko minusta tulla nunna. Rippi-isäni rohkaisi minua, joten otin yhteyttä Lintulan luostariin, missä minut toivotettiin tervetulleeksi", Nektaria kertoo.

Hän jätti taakseen työn ja kodin, sai uuden nimen sekä tehtävät luostariyhteisössä. Lapset olivat iloisia äitinsä onnesta.

"Heidän mielestään luostari on hyvä paikka minulle", Nektaria sanoo.

Aikaiset herätykset ja sääntöjen omaksuminen tuntuivat Nektariasta luontevilta.

"Jumalanpalvelukset aamuin illoin ovat minusta arjen ihanuutta. Koska olen rakastanut aina kasveja, yrttimaa on erityisen mieleinen kuuliaisuustehtävä."

Yrttimaan hoitaminen on Nektarialle mieluinen tehtävä.
Yrttimaan hoitaminen on Nektarialle mieluinen tehtävä.

Voimaa viherjauheesta

Lintulassa eletään ulkoisesti vaatimatonta elämää. Päivää rytmittävät jumalanpalvelukset, ruokailut ja kahvitauot.

Yhteisten rutiinien välillä Nektaria tekee kuuliaisuustöitään, joita ovat luostarin matkamuistomyymälän hoitaminen, ikonimaalaus, keskustelut matkailijoiden kanssa, yrttiviljelmien hoito ja tuotteiden valmistaminen kasveista.

Puutarhan tuotteita myydään luostarin kaupassa.
Puutarhan tuotteita myydään luostarin kaupassa.

"Päivät ovat erilaisia. Joskus voin maalata koko päivän, toisinaan taas voin olla tarpeen mukaan pellolla tai kaupassa."

Yrttimaan satoa hyödyntäessään Nektaria on oppinut, että kuivatusta vuohenputkesta ja lehtikaalista tehty viherjauhe antaa potkua keitolle tai letuille. Ruokalusikallisesta kuivattua nokkosta taas voi hauduttaa vahvaa mutta terveellistä hunajateetä, joka sisältää rautaa ja c-vitamiinia.

"Nokkosessa on jopa enemmän kalsiumia kuin maidossa."

Luostariyhteisöön kuuluu kahdeksan nunnaa ja yksi viitankantajasisar, joka ei ole vielä antanut luostarilupauksiaan. Nunnilla ei ole omaisuutta eikä tuloja, vaan he saavat luostarista kaiken tarvitsemansa. Matkailu on luostarin elinkeinoista tärkein.

Matkailu on Lintulan luostarille tärkeä elinkeino.
Matkailu on Lintulan luostarille tärkeä elinkeino.

Viime keväänä luostarin 120-vuotisjuhlien yhteydessä siunattiin käyttöön yrttihalli, jonka ansiosta hyötykasveja voidaan kuivata entistä enemmän. Hallissa on kolme kuivauskaappia.

Nektaria kuivaaa sadon yrttihallin kuivauskaapeissa.
Nektaria kuivaaa sadon yrttihallin kuivauskaapeissa.

"Yhteen mahtuu kottikärryllinen yrttejä, jotka kuivuvat vuorokaudessa 35 asteessa. Kotioloissa yrttien kuivaaminen onnistuu uunissa samalla tavalla pienessä lämpötilassa", nunna Nektaria vinkkaa.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 15/2016

Pyhiinvaelluskävelylle ei tarvitse lähteä Euroopan toiselle laidalle, sillä mielenkiintoisia reittejä löytyy kotimaastakin. Lintulan luostarin alueen 51 hehtaarista suurin osa on metsää. Luostarin puutarhan takaa lähtee pyhä polku, joka johtaa Valamon luostariin. 16 kilometrin reitti kulkee pitkin metsäpolkua, hiekkatietä ja pitkospuita. Kävelyretriittiin voi yhdistää yöpymiset Lintulan ja Valamon luostareissa.

Lintulan luonnonkauniissa ympäristössä on helppo hiljentyä.
Lintulan luonnonkauniissa ympäristössä on helppo hiljentyä.

Katriina Pietilä-Junturalle mankelointi on äidiltä peritty tapa, sunnuntairituaali ja parisuhteen koetus.

Miten kauan olet mankeloinut? 

Aina. Äitini mankeloi ja ­vanhempi sisareni myös. Kävin lukion jälkeen talouskoulun, jossa opetettiin mankeloinnin säännöt. Sain äidiltä Upon klassikkomankelin kihlajais- tai häälahjaksi 1980-luvulla.  

Millaisia tunteita mankelointi sinussa herättää?

Tunnen olevani osa sukupolvien ketjua. Tällaisia töitä naiset ovat aina tehneet. Mies auttaa tietysti vetämään ja laskostamaan lakanat.

Miten usein mankeloit?

Noin kahden viikon välein tai aina, kun on tarpeeksi lakanapyykkiä. On ihana viikon­lopputraditio pestä ja lajitella pyykit ja sitten mankeloida. Kun tyttäremme olivat pieniä, he istuivat ravisteltavien lakanoiden alla tai heittivät nallen siihen päälle pomppimaan.

”Mies on saanut ope­tella, että  taittelemme lakanat ­minun  tapaani”, Katriina sanoo.
”Mies on saanut ope­tella, että taittelemme lakanat ­minun tapaani”, Katriina sanoo.

Mitä mankelointi sinulle antaa?

Se on ihanaa vastapainoa työlle. Kun museossa säilöö kulttuuriperintöä, tulosta ei heti näe. Mankelointi on selkeää käsityötä, josta palkinnoksi saan siistit rullat kaappiin. Illalla on ihanaa pujahtaa raikkaisiin, sileisiin lakanoihin. Se on arjen luksusta, jonka olen itse saanut aikaan.

Oletko koukussa mankelointiin?

Todellakin! Meillä on vapaa-ajan asunto Ruotsin puolella, ja sinnekin minun piti saada mankeli, etteivät lakanat olisi ryppyisiä. Olen kahden mankelin loukussa. Mankeloin lakanat, tyynyliinat, astiapyyhkeet ja kesällä myös kylpypyyhkeet, kun ne ovat kuivuneet narulla.

Oletko koskaan yrittänyt vähentää mankelointia? 

Käyhän se välillä mielessä. Tai ei puuhasta ainakaan viitsi kertoa muille. Keskustelemme siitä Facebookissa meän­kielen murreryhmässä. Siellä on kaksi koulukuntaa: ne, jotka mankeloivat, ja ne, jotka eivät. Siksi minulla on nyt pinssikin, jossa lukee ”Mie manklaan”. En tosin tiedä, mihin olen pannut sen... Ei sitä viitsi töissä käyttää.

Katriinan pyyhe­kaapissa on vain tasaisia taitteita.
Katriinan pyyhe­kaapissa on vain tasaisia taitteita.

Ovatko läheisesi huolestuneet mankeloinnistasi?

Nuoremmat sisareni puistelevat päätään ja sanovat, että olen aivan kuin äitini. Kälynikin oli pöyristynyt siitä, että joku vielä mankeloi.

Parisuhteessamme sunnuntain mankelointihetki on rituaali, joka valmistaa tulevaan viikkoon. Mies on saanut opetella, että taittelemme lakanat minun tapaani, koska olen vasenkätinen. Siinä on parisuhde koetuksella.

Kiusaako sinua, jos joudut nukkumaan ryppyisissä lakanoissa?

No, ei sitä eroa kyllä huomaa, jos totta puhutaan.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 8/2014.

  1. Mankeloitavien lakanoiden pitää olla hieman kosteita. Jos kostutat ne suihkepullolla, rullaa lakanat ja anna kosteuden vetäytyä hetki ennen mankelointia.
  2. Syötä huolellisesti taiteltu lakana mankeliin ja anna sen pyöriä ainakin viisi minuuttia. Froteepyyhkeet kannattaa pyöräyttää vain kerran, jotta niistä ei tule liian littanoita.
  3. Säästät aikaa, kun jätät viimeisen lakanan mankeliin ja annat sen kuivua siellä. Myös puu­villapyyhkeet on hyvä jättää pidemmäksi aikaa suoristumaan.
Pergamentti

Katriina rakastaa mankelointia: "Eihän tästä oikein viitsi kertoa muille"

Mikä on sen ihanampaa kuin viikonloppuna viikkosiivouksen ja saunan jälkeen pujahtaa sileisiin mankeloituihin lakanoihin? Sehän on juuri sitä arjen luksusta! Kotona nuorena likkana jo opittiin mankeloinnin salat; äiti mankeloi aina kaiken. Meillä se on yleensä sunnuntai, kun lakanapyykkiä pestään, koneesta lakanat kuivausrumpuun, säätö mankelikuivaksi, lakanoiden veto ja mankelointi saman tien. Saavat sitten kuivahtaa pyykkipirkossa ennen kuin vien ne kaappiin. Ei se tunnu edes työläältä,...
Lue kommentti