Sarjassa ihmiset paljastavat tärkeän lauseensa.

"En tiedä, miten eletään täysillä, kuin viimeistä päivää. Miten tartutaan hetkeen?

Mitä jos tarttuisikin väärään hetkeen? Mistä voi tietää, miten haluaisi viimeisen päivänsä elää?

Ajattelen, että elän jokaisen päivän niin kuin se olisi 8000:nneksi viimeisin. En uskottele itselleni joka aamu, että tästä tulee hyvä päivä, mutta siihen uskon, että päivästä voi tulla ihan kohtalainen.

Tällä luonteella ei tulla huippu-urheilijaksi, mutta onneksi ei tarvitsekaan.

Minua ei ole koskaan patistettu mihinkään, vaan olen saanut rauhassa etsiä oman tieni. En itsekään patistele itseäni. Kuu pysyy taivaalla, turha sitä on sieltä tavoitella.

Otan rennosti, mutta ilahdun aina, kun asiat vähän kuin vahingossa onnistuvat. Joskus ne saattavat jopa lipsahtaa kohtalaisesta hyvän puolelle.”

Miikan kulttuurivinkit

1. NÄYTELMÄ ”Kirjailija-ohjaaja Juha Jokelan nimi on laatutakuu. Hänen uusi teoksensa Sumu kertoo Suomen pyristelystä suuren naapurinsa kainalossa ja on oivaltavan hauska.” Sumu Kansallisteatterin suurella näyttämöllä. Kantaesitys 14.9.2016

2. KIRJA ”Saatoin olla kymmenen vuotta liian vanha Kaspar Hauser -näytelmän faniksi, mutta se teki minuun vaikutuksen. Kun kirjoittaja julkaisi romaanin, tiesin haluavani lukea sen.” Johannes Ekholm: Rakkaus niinku (Otava).

3. KIRJA "Mikko-Pekka Heikkinen jatkaa ansiokkaasti Veikko Huovisen perinnettä. Mikko-Pekan uusi teos pääsee ehdottomasti yöpöydälleni.” Mikko-Pekka Heikkinen: Poromafia (Johnny Kniga).

"Akupunktioneulat toimivat kuin nukutuspiikit", kertoo espoolainen Tytti Lauhava-Kääriäinen, joka ei halunnut hoitaa unettomuuttaan vain lääkkeillä.

Tytti Lauhava-Kääriäinen:

"Univaikeuteni alkoivat puolitoista vuotta sitten. Työstressini oli positiivista, mutta se sai minut ylikierroksille niin, ettei uni enää tullut.

Pian huomasin, että tällä kertaa tilanne ei lähdekään korjaantumaan itsestään. En jäänyt odottelemaan, vaan aloin etsiä apua. Ensimmäiseksi varasin ajan lääkärille.

Olin kuullut tarinoita uniongelmaa vähättelevistä lääkäreistä, mutta omani otti asiani todesta. Hän kuunteli, ymmärsi ja määräsi minulle unilääkkeitä ja sairaslomaa. Hain purkin apteekista, mutta pidin pillereitä ensiapuna. Lääkkeiden varaan en halunnut jäädä.

Piirsin itselleni ideakartan, jonka avulla osaisin suunnistaa unettomuudesta ulos. Merkitsin karttaan pelastusteitä: akupunktio, hypnoosi, Neurosonic?

"Unettomuus ei ole pysyvä olotila, hoin ja aloin uskoa lauseeseen itsekin."

Etsin netistä neuvoja ja päädyin Uniklinikan sivuille, joilla on Suomen johtavien unitutkijoiden tietoutta. Osallistuin heidän järjestämälleen unenhuoltokurssille. Sieltä mieleeni jäi erityisesti neuvo itsensä lohduttamisesta takaisin uneen.

'Unettomuus ei ole pysyvä olotila', hoin ja aloin uskoa lauseeseen itsekin. Ylen Areena-palvelusta löysin unta käsitteleviä radio- ja tv-ohjelmia, joista sain tietoa ja luottamusta siihen, että tästä selvitään.

Pahimmillaan unettomuuteni oli lohdutonta. Vieressä kuorsaava mies ärsytti ja koko muu maailma tuntui nukkuvan. Janosin selviytymistarinoita ja vertaistukea. Kaipasin neuvoja ja olin valmis kokeilemaan mitä tahansa. Kun ystäväni ehdotti akupunktiota, etsin heti hoitajan. Päätös nosti pääni pinnan yläpuolelle.

Mikään ei ollut siihen asti lohduttanut minua kuten akupunktiohoitajan tervetulotoivotus: Me hoidamme sinut kuntoon.

Akupunktion vaikutus alkoi tuntua jo muutaman hoitokerran jälkeen. Siihen asti olin lääkkeiden avulla saanut parin tunnin unet. Nyt ne alkoivat pidentyä.

"Rentouduin, uneni syveni ja heräilyt harvenivat."

Netistä löysin tietoa Neurosonic-hoidosta. Siinä istutaan tärisevässä tuolissa, jonka lähettämien matalataajuusvärähtelyjen kerrotaan korjaavan kehon epätasapainoa ja sitä kautta unen häiriöitä.

Rentouduin, uneni syveni ja heräilyt harvenivat. Hoidot maksavat, mutta maksavathan lääkkeetkin. Mihin tärkeämpään voisi rahaa käyttää kuin omaan hyvinvointiin? Nykyään nukun täysiä öitä enkä tarvitse unilääkkeitä.

Rytmin palautuminen normaaliksi kesti vuoden, mutta sen aikana opin uutta unesta ja itsestäni. Leeni Peltosen Valvomo-kirjasta oivalsin, että vaikka uni on tärkeää, ei sen pidä antaa pyörittää kaikkea. Päivät eletään yötä pelkäämättä ja illalla laskeudutaan lepoon.

Jos uni nykyään karkaa, muistelen päivää, jolloin juoksin maratonin nukkumatta edellisyönä silmällistäkään. Koska pystyin siihen, pystyn mihin tahansa."
 

Tytin neuvot parempaan uneen

Pysähdy ja mieti, miten voit helpottaa untasi häiritsevää stressiä. Tee rohkeita ratkaisuja, pane terveytesi etusijalle.

Arvosta untasi, mutta älä tee siitä elämäsi tärkeintä asiaa. Elä päiväsi täysillä ja luota, että uni tulee kyllä.

Älä leimaa itseäsi unettomaksi. Negatiivinen kierre syntyy helposti. Usko mielesi parantavaan voimaan: tämä on pysähtymisen paikka, jonka yli voit päästä. Harjoittele itsesi lohduttamista.

Anna aikaa unen paranemiselle. Takapakkia voi tulla, mutta kunhan suunta säilyy oikeana, ei ole hätää.

Nauti elämästä ja hoida itseäsi. Sauna, ystävien ja perheen seura ovat mitä parhainta unen itsehoitoa. Minua rentouttaa myös jooga.

Hanki makuuhuoneeseen pimennysverhot ja tuuleta kunnolla illalla. Piikkimatto vapauttaa endorfiineja, ja unihormonit alkavat hyrrätä. Unitee ja hyvä iltapala valmistavat kehoa yöunia varten.

Kokeile rohkeasti erilaisia hoitomuotoja, vaihtoehtoisiakin. Mikäli saat avun, panostus on kannattanut.

Etsi vertaistukea. Sellaista löytyy esimerkiksi Facebookin Nuku paremmin -ryhmästä.

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Tytti löysi avun unettomuuteen akupunktiosta ja tärisevästä tuolista

Hei nimimerkki uneton opiskelija : kaikki varmaan todella yrittävät omien mahdollisuuksiensa mukaan löytää apua ongelmiinsa, ja oman hyvinvoinnin eteen voi tehdä valintoja, joskus ehkä luopuakin jostain. Olet oikeassa, että kaikkiin hoitoihin ei ole jokaisella varaa. Onneksi on myös paljon jopa aivan ilmaisia keinoja, joita voi ainakin kokeilla.
Lue kommentti

Eija Luoto sisustaa nukkekotia kuin omaa unelmakotiaan. On designtuoleja, täydellisiä astiastoja ja aitoja taideteoksia. Nukkekoti on ihanaa mielikuvitusleikkiä ja tapa käsitellä remonttitraumoja.

1950-luvun tyttöjen keskuudessa olivat suurinta huutoa ruotsalaiset Lundby-nukkekodit, jotka olivat vasta tulleet Suomen markkinoille. Niissä oli kaksi kerrosta, portaikko ja vino katto.

Eija Luoto ei saanut Lundbya, mutta käsistään taitava isä nikkaroi tytölleen nukkekodin, joka oli ihan esikuvansa näköinen.

”Savupiipussa oli patteri, ja valot toimivat”, muistelee Luoto.

Nykyään 63-vuotias Luoto omistautuu nukkekotiharrastukselle intohimoisesti. Hänen aikuisiän harrastuksensa alkoi 2006 yhdestä mittatilausnukketalosta ja laajeni pian useampiin. Luoto sisusti niitä samalla vimmalla kuin olisi saanut oman unelmakodin: hankki design-nojatuoleja, tyylikkäitä astiastoja, oikeita taideteoksia. Harrastukselle omistautuminen on ollut helppoa varsinkin sen jälkeen, kun Luoto jäi eläkkeelle hallintopäällikön työstään.

Suomessa on tuhansia aikuisia, jotka harrastavat nukkekoteja. Valtakunnalliseen Nukkekotiyhdistykseen kuuluu 1400 jäsentä. Yhdistys julkaisee lehteä, järjestää kilpailuja ja näyttelyitä. Luoto kuuluu turkulaiseen Raunistulan nukkekotikerhoon. Yhdessä kerhon jäsenet askartelevat vaikkapa pieniä Lokki-valaisimia tai Aallon tarjoiluvaunuja.

Nukkekotiharrastajana Luoto sanoo olevansa modernin aikakauden tekijä. Hänen tyylistään kertoo työ, jolla hän voitti muutama vuosi sitten Nukkekotiyhdistyksen kilpailun aiheesta lastenhuone. Luodon tekemä huone oli täydellinen kopio 1950-luvun lopun lastenkodin leikki-ikäisten seimestä.

Huopapeitteet repsottavat pinnasänkyjen reunoilla. Joku vielä nukkuu, toinen kärkkyy pinnasängyn laidalla. Lasiseinän takana yöhoitaja lämmittää maitopulloja maitolasivalaisimen keltaisessa valossa. Hyllyllä teräsastiat luovat laitoksen tunnelmaa.

Luoto haluaa kuvata myös todellisuuden rumia puolia pienoiskoossa. Yksi hänen huoneistaan esittää putkiremontissa olevaa kylpyhuonetta. Kaakelit repsottavat. Vesieristys paistaa. Hanat on tulpattu eikä vettä tule, rappaukset ja laatat on revitty seiniltä. Tuleekohan työmies koskaan asentamaan uusia?

Sisustus syntyi, kun Luodon omassa asunnossa tehtiin putkiremonttia. Hän sanoo purkaneensa työllä omaa remonttitraumaansa. Tunnelma välittyy hyytävän hyvin.

Kuka Luodon huoneissa oikein asuu? Eivät ainakaan nuket. Luodon mielestä ne häiritsevät katsojan kuvitelmaa siitä, että tämä olisi itse nukkekodin sisällä.

Silti asukkaan läsnäolo on tärkeää. Luoto kuvittelee huoneisiinsa ihmisiä, joilla on kokonainen elämäntarina. Vaikka asukas ei ole läsnä, hänen persoonallisuutensa heijastuu esineissä ja kalusteissa. Ehkä heissä on kaikissa piirteitä tekijästään.

Jokin aikaa sitten Luoto löysi kätköistään lapsuutensa nukkekodin kalusteet: kustavilaistyylisen sohvakaluston, peilipöydän ja tuolin. Vielä tänäkin päivänä meritoitunut nukkekotiharrastaja arvostaa vanhoja Lundby-taloja. Ne seuraavat tarkasti aikaansa, ja vanhoista Lundbyistä maksetaan isoja summia keräilijöiden keskuudessa.

Lue Kodin Kuvalehdestä 23/2016 sisustusarkkitehti Markus Sivénin ja arkkitehti Kurt Kuurnan kodista. Se sijaitsee Eija Luodon puolitoistametrisen nukkekaapin kuudennessa kerroksessa.

Tässä sarjassa ihmiset paljastavat tärkeän lauseensa.

"Jouduin taannoin muuttamaan pakoon putkiremonttia. Remontista on aiheutunut paljon käytännön asioita, joita minun on pitänyt hoitaa. Olen valinnut kaakeleita ja päättänyt pistorasioiden paikoista. Se on vaikeaa ihmiselle, jonka työ on pääasiassa haaveilua.

Kun joudun kiperiin tilanteisiin, muistutan itselleni, että nyt on nyt. Mennyt on mennyttä, tulevaisuus ei ole vielä tullut, keskity siis tähän hetkeen. Se on lohdullista ja rauhoittavaa. Kun saan vaikka auton rengaspaineet mitattua, tunnen suurta itsenäisyyden riemua.

Ajatus nykyhetken merkittävyydestä auttaa minua myös kirjoittaessani. Keväällä ilmestyneessä Armonranta-romaanissani käsittelin muun muassa isäni kuolemaa ja eroani. Kun muistutan itseäni nykyhetkestä, en jää märehtimään mennyttä. Se on tärkeää kirjailijan työssä, jossa tarinat kertovat yleensä aina konflikteista. Onnelliset kertomukset ovat tylsiä."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 13/2016

 

Tässä sarjassa ihmiset kertovat, mikä saa heidät jaksamaan paremmin. Saunomisen nautintoihin paneutunut Jaana Toikkanen, 48, haihduttaa huolet hitaissa löylyissä.

1. Puusaunan tuoksu vie lapsuuteen.

Puulämmitteisten saunojen savuntuoksu vie ajatukseni kauas, kuin olisin vanhempieni kesämökillä Tammelassa järven rannalla. Se on minulle tärkeä paikka, saunon siellä kesäisin.
Olennainen osa saunomista on vuodenaikojen mukaan muuttuva maisema saunan ympäristössä. Kuulaassa kevätsäässä, kesän vehreydessä tai syysmyrskyssä se on aina erilainen.
Eniten rakastan myrskyä! Silloin kontrasti saunan sisällä vallitsevan hämärän, turvallisen lämmön ja ulkona ulvovan tuulen ja vaahtopäiden kesken on suurin.
Vilvoittelu ulkona ja pulahdus mereen ovat osa saunomiskokemusta. Uin läpi vuoden, vaikka en mikään avantouimari olekaan.

2. Kiire ei sovi saunaan.

Sauna on minulle henkisen ja fyysisen latautumisen paikka. Saunon vähintään kerran viikossa, mutta välillä kolmekin kertaa. Torstai-illaksi en sovi muita menoja. Varaan saunomiseen kaksi tuntia, koska kiireettömyys on tärkeää. Ystävän kanssa aikaa menee vielä enemmän. Saunassa syntyy usein hienoja keskusteluja.
Saunon Suomen Saunaseuran saunoissa Helsingin Lauttasaaressa. Jos saunassa on tilaa, makoilen ylälauteilla ja laskeudun saunarauhaan. Viivyn löylyissä pitkään.
Saunomiseen kuuluu minulla kokonaisvaltainen kehon huoltaminen. Peseydyn nautiskellen. Puhtaalle iholle levitän kosteusvoiteen. Rentoudun takkatulen loimussa ja syön iltapalan kahvilassa.
Lapsuudessani taloyhtiön saunailtaan kuului saunamakkara ja Jaffa. Nykyisin otan mieluusti vaikka piirakkaa, salaattia ja pilsnerin. En pingota. Jos mieleni tekee lettuja hillolla, otan lettuja hillolla.

3. Sielukin puhdistuu.

Työni ihmisten parissa on antoisaa mutta myös kuormittavaa. Saunassa vapaudun turhista paineista. Ne haihtuvat jo ensimmäisissä löylyissä, ja loput huuhtoutuvat pulahtaessani mereen. Saunoessa elän tässä ja nyt.
Minulla on kaksi koiraa, jotka vaativat paljon ulkoilua. Kehoni on usein kovassa rasituksessa. Saunominen auttaa siihenkin. Lihakseni rentoutuvat ja pehmentyvät ja voimat palautuvat. Saunan jälkeen oloni on raukea, puhdas ja kylläinen.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 12/2016