
Jos ihmisellä on joulutorkkupeitto, joulublogi ja tarve aloittaa seuraavan joulun suunnittelu tapanina, voi jo puhua jonkinlaisesta jouluhurahtamisesta.
Hoitovapaalla oleva opettaja Maria Kesänen, 40:
”Jo heinäkuussa tytär alkaa puhua kirjeestä joulupukille ja rallattaa joululauluja. Itse aloitan juhlavalmistautumisen joulublogin avaamisella syyskuussa. Silloin laitan tulen takkaan ja sytytän kynttilät. Piparkakkuja leivomme lokakuussa ja marraskuussa otamme esille joulutyynyt ja -torkkupeitot. Haen mökiltä havuja ja punon niistä kransseja lahjoiksi ja haudoille vietäväksi.
Jouluun virittävät joulumarkkinat ja lastenkirkossa lauletut kauneimmat joululaulut. Kaivan myös vanhat joululehdet esiin ennen kuin uudet numerot ilmestyvät.
Kaikkea touhua säestää joulumusiikki. Aluksi fiilistelen Diana Krallin ja Michael Bublén joululevyillä. Lähempänä pyhiä kuuntelemme myös hartaampaa kotimaista joulumusiikkia.
Joulutyynyt Maria ottaa esiin marraskuussa.
Joulu tuntuu todelta, kun laulamme ensimmäisenä adventtina lasten kanssa. Sytytämme kynttilän ja avaamme joulukalenterin. Joka sunnuntai kalenterissa on jotain koko perhettä ilahduttavaa: peli tai piparimuotteja muistuttamassa, että tänään leivotaan pipareita.
Aatonaattona kaikki on valmista. Juhlaservietit ja -liinat on silitetty ja joululeivät leivottu. Olen hankkinut jokavuotisen jouluruusun ja tilannut kukka-asetelman. Aatonaattona petaamme vuoteisiin puhtaat petivaatteet: on ihanaa pujahtaa punavalkokuviollisiin joululakanoihin.
Aattoaamuna viemme naapureille joulutervehdykset. Varsinainen joulu käynnistyy, kun pöytään katetaan punainen liina ja syömme kello 11 uuniriisipuuroa. Perheemme tradition mukaan mantelin saaja ’pääsee naimisiin’.
Joulukoristeet syntyvät mökiltä haetuista havuista.
Joulurauhan alettua lapset katsovat televisiosta Lumiukon, joulusauna lämpiää, ja joulupukki tuo lahjasäkkinsä. Sen matkasta kuitenkin unohtuu aina pari lahjaa, jotka tontut illemmalla toimittavat kynttilöillä valaistuun kasvihuoneeseen.
Valitsen joulupöydän astiat kulloisenkin joulun teemavärin ja kukkien mukaan. Aterimina ovat aina pöytähopeat ja jälkiruokakahvit juodaan joko Arabian Valenciasta tai kultalautasellisesta Mira-mokkakupeista.
Vieraiksi tulevat appivanhempani. Anoppi on varsinainen ruokataituri. Appi metsästää, joten pääruuaksi meillä on lämmintä hirven- tai peuranpaistia. Seuraavan päivänä syömme paistia kylmänä marinadissa.
Maria valitsee joulupöydän astiat juhlan teemavärin ja kukkien mukaan.
Illalliselle pukeudumme juhlavaatteisiin. On kauluspaidat, juhlamekot ja korut. Kaikilla muilla on juhlakengät, mutta minä vedän jalkaan itse neulomani villasukat. Teen joka vuosi jouluksi uudet sukat.
Joulupäivänä saa kulkea yöpuvussa ja syödä suklaata, mutta tapanina pukeudumme uudestaan hienosti, kun lasten isoisovanhemmat tulevat kylään. Vaihdamme itse tehtyjä lahjoja, ja tyttärellä on usein laulu-, tanssi- tai musiikkiesitys isomummulle ja -ukille.
Kun talo tapaninpäivän iltana tyhjenee vieraista, alan ideoida seuraavaa joulua.”
Joulupiparkakku-joulublogin lisäksi Maria Kesänen pitää Kanelia ja kardemummaa -blogia.
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 24/2014.