Joona Marjakangas asuu Espoossa ja opiskelee Aalto-yliopistossa tietotekniikkaa. Hän on Suomen ensimmäinen kansainvälinen muistimestari ja osallistunut kaksiin lajin maailmanmestaruuskisoihin. Joona harrastaa shakkia ja pianonsoittoa.

Joona Marjakangas oppii tunnissa ulkoa tuhannen numeron numerosarjan. Hän haluaa päästä maailman kymmenen parhaan muistajan joukkoon.

Joona Marjakangas, 20:

"Yhdeksännellä luokalla peruskoulussa löin luokkakavereideni kanssa vetoa, että opin seuraavaan päivään mennessä piin likiarvosta sata ensimmäistä desimaalia. Harrastin silloin rahapelejä ja olin veloissa. Vetoon osallistuneet eivät uskoneet, että kykenen muistamaan numerot.

Opin numerot kotona kolmessa vartissa. Vedolla sain velat kuitattua.

Seuraavana päivänä koulussa luettelin sarjan sujuvasti ääneen. Sain luetella sen vielä useamman kerran, koska muidenkin luokkien oppilaat halusivat kuulla temppuni. Matematiikanopettaja antoi minulle tuntiaktiivisuudesta plussan.

"Sovelsin muistiharjoituksia, kun valmistauduin tentteihin. Kirjoitin viisi laudaturia."

Muistini ei ole mielestäni mitenkään poikkeuksellinen, korkeintaan vähän keskimääräistä parempi. Vedonlyöntini jälkeen etsin netistä ja kirjoista tietoa muistitekniikoista. Paras löytö oli norjalaisen Oddbjørn Byn kirjoittama Memo. Kirjassa oli hyvin yksinkertaisia ja selkeitä harjoituksia. Sovelsin niitä, kun valmistauduin lukiossa tentteihin. Hyvin pian selvisin vähemmällä lukemisella ja sain parempia arvosanoja. Kirjoitin viisi laudaturia.

Lyhyesti kuvattuna muistamistekniikat perustuvat visualisointiin. Konkreettiset asiat voi visualisoida sellaisenaan ja abstraktimmat, kuten nimet, paikat ja vuosiluvut, voi painaa mieleen symbolien tai assosiaatioiden avulla.

"Pysyn painamaan mieleeni kerralla kahdeksan numeroa."

Harjoittelen muistamista nykyisin lähes päivittäin. Etenkin numerosarjojen mieleen painamisessa olen kehittynyt huimasti. Aloitin harjoittelun siten, että opettelin ajattelemaan numeroita kirjaimina, joista muodostin tiettyä logiikkaa käyttämällä sanoja. Alussa painoin numerot mieleen yksi kerrallaan, mikä oli hyvin hidasta. Nyt pystyn painamaan mieleeni kerralla kahdeksan numeroa.

Luon numerosarjasta kolmessa sekunnissa tarinallisen kuvan. Sarjan kolme ensimmäistä numeroa visualisoin tarkoittamaan henkilöä, kaksi seuraavaa henkilön tekemistä ja kolme viimeistä objektia, johon tekeminen kohdistuu. Mielikuva voi olla esimerkiksi "Jyrki Katainen raivoaa kahvinkeittimelle", joka vastaa numerosarjaa 99988444.

Muistettavat asiat sijoitan niin sanottuun muistipalatsiin, esimerkiksi kotikaupunkini kaduille. Kun haluan palauttaa muistettavan asian mieleeni, kuljen mielessäsi saman reitin ja katson, mitä tutuille paikoille on sijoitettu. Näin pystyn opettelemaan tunnissa yli tuhannen numeron numerosarjan.

"Muistitekniikat auttavat ihmisten kohtaamisessa. Muistan nykyään ihmisten nimet paremmin."

Tavoitteeni on päästä maailman kymmenen parhaan muistajan joukkoon. En pidä maailmanmestaruuden voittamistakaan mahdottomana, mutta en tiedä, jaksanko treenata niin paljon kuin siihen vaaditaan. Saatan jo nyt vapaapäivänä harjoitella jopa 12 tuntia päivässä.

En usko, että tästä tulee minulle ammattia, koska tällä ei rikastu. Keskityn siksi myös insinööriopintoihin Aalto-yliopistolla. Niissä minulle ei juuri ole hyötyä muistitekniikoista – humanistisissa aineissa ja kielissä pystyisin paremmin loistamaan. Koodatessa voi aina käyttää Googlea.

"Luennolla en tee muistiinpanoja paperille vaan muistiini."

Muistitekniikoista on hyötyä myös arjessa, koska ne auttavat ihmisten kohtaamisissa. Olin ennen huono muistamaan nimiä ja kasvoja. Opettelin siksi koko nimipäiväkalenterin ulkoa ja annoin jokaiselle nimelle valmiin kuvallisen assosiaation. Minna on esimerkiksi pinnasänky ja Arttu on miekka kivessä. Nyt keskustelukumppanin nimi on helpompi painaa mieleen.

Pystyn myös painamaan mieleen käymäni keskustelut, jos haluan. Luennolla en tee muistiinpanoja paperille vaan muistiini.

Mutta kyllä minullakin pätkii. Viime kuussa unohdin ystäväni puhelinnumeron. Se oli hankalaa, koska en talleta puhelinnumeroita muualle kuin muistiini."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 16/2015.

Joonan tavallinen päivä

13.00 Herään.

13.30 Käyn hakemassa Subwaysta aamupalan.

14.00 Aloitan muistitreenin. Harjoittelen nuemrosarjojen muuttamista mielikuviksi.

18.00 Pidän pienen tauon ja haen viereisestä pizzeriasta ruokaa.

19.00 Jatkan harjoittelua.

02.00 Menen nukkumaan.

Kodin Kuvalehdellä on nyt mahtavat 50 000 Facebook-kaveria! Juhlaviikon kunniaksi esittelemme ulkosuomalaisia lukijoitamme ja heidän ruokatottumuksiaan. Tällä kertaa esittäytyy Australian Melbournessa asuva Airi Repetti.

Airi Repetti, miten päädyit Melbourneen?

"Olen asunut Australiassa jo 23 vuotta, sillä mieheni on syntyperäinen melbournelainen.

Tyttäremme Laura, 22, on jo työelämässä, ja Sonja, 20, opiskelee Melbournen yliopistossa. Laura ja Sonja ovat sekä Australian että Suomen kansalaisia ja puhuvat englannin lisäksi myös suomea. Molemmat asuvat vielä kotona."

"Suomesta kaipaan paistettuja silakoita ja rahkapiirakkaa." 

Millaista ruokaa syötte arkena?

"Perheemme ruokakulttuuri on muovautunut sekoitukseksi suomalaista, italialaista ja australialaista keittiötä.

Aamiaiseksi syön yleensä kaurapuuroa ja mustikoita. Syön sitä monena aamuna viikossa."

"Käymme joka vuosi keräämässä mustikoita läheisellä mustikkatilalla, ja pari vuotta sitten minua haastateltiinkin marjojen keruusta täkäläiseen The Age -lehteen."

Airi Repetti antoi australialaislehteen suomalaisen mustikkapiirakkaohjeen.
Airi Repetti antoi australialaislehteen suomalaisen mustikkapiirakkaohjeen.

"Torstaisin meillä syödään yleensä lasagnea, jonka minä valmistan - vuosia sitten suomalaislehdestä talteenotetun ohjeen mukaan. Se on koko perheen suosikkiruoka."

Lasagnea suomalaisohjeella.
Lasagnea suomalaisohjeella.

Mitä ruokaa kaipaat Suomesta?

"Kaipaan paistettuja silakoita ja rahkapiirakkaa. Nykyään kaupoista saa jo erikoisempiakin aineksia, mutta valmiin ruoan maku ei aina ole se muistojen herkku, milloin mistäkin syystä.

Myös täkäläisen kaasu-uunin käyttö vaikuttaa makuun, vaikka olen kyllä sitä mieltä, että pullasta tulee siinä paljon mehevämpää! Kesti aikansa ennen kuin totuin kaasun käyttöön, mutta nyt en kyllä enää vaihtaisi sähköhellaan.

Täytekakkuja täällä ei osata leipoa. Ne ovat yleensä tosi kuivia, ja leipomoistakin ostetut kauniit luomukset varsin mauttomia ja ylimakeita."

Naistenviikolla nimipäiviään viettävät sisarukset Leena-Maija, Saara, Reetta ja Johanna tietävät, että sisarussuhde kestää kaikki elämän myrskyt. Nimipäivät vietettiin kesäisin perheen kotipaikalla maalla, johon kutsuttiin niin naapureita kuin sukulaisiakin.

Sisarukset Saara Karttunen, 37, Reetta Oksanen, 35, Johanna Manninen, 31 ja Leena-Maija Karttunen, 29, juhlivat nimipäiviään naistenviikolla ikäjärjestyksessä, peräkkäisinä päivinä. Nimipäivänsankareiden vanhemmat kovasti väittävät, että kyseessä on sattuma.  

"Luulen, että ehkä kolme ensimäistä nimeä on valittu sattumalta, neljännes on jo jatkettu tarkoituksella", Saara arvelee. 

Neljä sisarusta kasvoivat maatilalla Tervon Talluskylässä, jossa heidän kotipitäjänsä tunnetaan nimellä Väärän tila.

Lapsuuden nimipäiväjuhliin kuului äidin leipoma mansikkakakku.

Perheessä nimipäiviä juhlittiin koko perheen, joskus jopa lähisukulaisten ja naapureiden voimin. Naiset muistavat, että lapsuuden nimipäiväjuhliin kuului äidin leipoma mansikkakakku, pieniä lahjoja ja pionit, jotka äiti antoi ottaa kukkapenkistä talteen.  

"Nimipäivät olivat meillä varmaan siksikin niin iso juttu, kun maaseudulla virikkeitä on vähemmän verrattuna kaupunkiin. On kiva kutsua ystäviä kylään, juoda kahvia ja syödä kakkua yhdessä", Saara miettii. 

Maatilatöitä ja lapsuudenleikkejä

Lapsuuden kesiä muistellessa kaikkia naurattaa, sillä lypsykarjatilan hoitamiseen liittyy paljon hauskoja muistoja. Sisarusten kesäloma alkoi joka vuosi niin, että pelloilta kerättiin kivet ja tehtiin perunaa.

"Muistan vieläkin, kun tehtiin yhteisiä kesälomareissuja ja katseltiin muiden peltoja miettien, että tuolla asuu onnellisia lapsia, kun ei näy pelloilla kiviä", Reetta nauraa. Johanna vielä jatkaa, että vaikka lapset tekivätkin osansa tilan eteen, pakko ei koskaan ollut. Isää ja äitiä autettiin maatilatöissä mielellään.  

"Aika nuorena jo siskojen kanssa ymmärrettiin, että jos me ei auteta vanhempia, niin he joutuvat tekemään työt kahdestaan yötä myöten", Leena-Maija kertoo.

"Halusin auttaa vanhempia maatilan hoidossa niin paljon, että rippikouluikäisenä suunnittelin kesän rippileirinkin niin, että pääsisin kotiin heinäntekoon", Johanna tunnustaa.

Kerran teimme Johannan kanssa sopimuksen, että samalla, kun hän kitkee kasvimaata, minä luen hänelle ääneen Harry Potter -kirjaa. - Leena-Maija Karttunen

"Myönnän, että joskus keksin keinoja laistaa maatilatöistä. Kerran teimme Johannan kanssa sopimuksen, että samalla, kun hän kitkee kasvimaata, minä luen hänelle ääneen Harry Potter -kirjaa. Johannalle se sopi hyvin, sillä hän taas ei välittänyt lukemisesta ja oli ahkera", Leena-Maija kertoo.  

Maatilan kesiin kuului myös paljon tyttöjen yhteisiä leikkejä. Kerran tytöt tekivät sahajauhokasasta kirkon ja leikkivät häitä. Reetta oli urkuri, Saara pappi, Johanna morsian ja Leena-Maija sulhanen.  

"Silloin meidän äiti jopa ajoi 40 kilometrin päähän Pielavedelle ja osti meille häälahjan", Reetta nauraa.

 Äiti lähti usein mukaan lastensa leikkeihin ja tällä kertaa kuvasi tyttärien häät. Hääleikissä Johanna oli morsiamena ja Leena-Maija sulhasena.
Äiti lähti usein mukaan lastensa leikkeihin ja tällä kertaa kuvasi tyttärien häät. Hääleikissä Johanna oli morsiamena ja Leena-Maija sulhasena.

Äidillä oli tapana lähteä mukaan tyttärien leikkeihin. Siskot muistelevat kertaa, jolloin äiti suostui heille hammaslääkärileikkiin potilaaksi. 

"Leikki tosin loppui lyhyeen, kun äiti sattui kesken kaiken kysymään, että kenenköhän suussa hammaslääkärin välineitä oli käytetty viimeksi. Reetta ja Saara vastasivat, että kissan", Leena-Maija kikattaa. 

Sisarussuhde kuin omenapuu

Väärän sisarukset ovat tiimi, jossa voi tukeutua toinen toiseensa tilanteessa kuin tilanteessa. 

"Olen joskus kuvaillut meitä omenapuuna, jossa on jalostettuja oksia. Yksi oksa kasvattaa tiettyä omenaa, ja toinen kasvattaa toista, mutta runko on sama", Reetta kuvailee.  

Oma sisko on sellainen PMMP:n sanojen mukainen paskapäinen paras kaveri, jolle suuttuu kaikkein eniten, mutta kaikkein tiukimmassa tilanteessa siskot ovat heitä, joihin voi aina tukeutua. - Johanna Manninen

"Oma sisko on sellainen PMMP:n sanojen mukainen paskapäinen paras kaveri, jolle suuttuu kaikkein eniten, mutta kaikkein tiukimmassa tilanteessa siskot ovat heitä, joihin voi aina tukeutua", Johanna luonnehtii. Hän jatkaa, että silloin, kun hän masentui, siskoista sai kaikkein tärkeimmän tuen. 

"Olen puhunut Reetan kanssa satoja tunteja puhelimessa ja kaikkein tiukimpana hetkenä Leena-Maija tuli luokseni hoitamaan lapsia", Johanna kertoo. 

Sittemmin elämä on vienyt tyttöjä eri suuntiin. Sisarukset ovat asuneet jo pitkään eri paikkakunnilla, mutta kauimmaksi lähti Saara, joka tekee tällä hetkellä lähetystyötä Siperiassa.  

Siskoa ymmärtää puolesta sanastakin. - Saara Karttunen

"Siskoa ymmärtää puolesta sanastakin. On hassua, mutta tuntuu, että etäisyys on lähentänyt meitä. Onneksi nykyisin on netti ja WhatsApp, joten pidämme yhteyttä, vaikka asunkin kaukana", Saara kertoo.

Leena-Maija, Johanna, Reetta ja Saara näkevät toisiaan nykyisin koko porukalla kerran tai pari vuodessa.
Leena-Maija, Johanna, Reetta ja Saara näkevät toisiaan nykyisin koko porukalla kerran tai pari vuodessa.

"Myönnetään tosin, että kun yhdelle soittaa, kuulee kaikkien kuulumiset samalla. Tarina saattaa tosin matkalla muuttua vähän", Leena-Maija nauraa. 

Pitkän etäisyyden vuoksi siskot näkevät nykyisin koko porukalla kerran tai pari vuodessa. Tänä kesänä yhteisesti tavataan taas nimipäivien merkeissä, Väärällä. Leena-Maija vakuuttaa, että mansikkakakkua on taas tiedossa.

"Ja haetaan pionit kukkapenkistä. Tosin ehkä nyt meidän lapset käyvät poimimassa ne meille äidin kukkapenkistä. Luvan kanssa tietenkin", Johanna toteaa. 

Kodin Kuvalehdellä on nyt mahtavat 50 000 Facebook-kaveria! Juhlaviikon kunniaksi esittelemme ulkosuomalaisia lukijoitamme ja heidän ruokatottumuksiaan. Nyt esittäytyy Anu Besson Australian Perthista.

Anu Besson, milloin muutit Perthiin?

"Olen asunut Perthissä, Australian länsirannikolla, kesäkuusta 2011 asti. Perthiä kutsutaan maailman eristyneimmäksi kaupungiksi, sillä täältä on yli 2 000 kilometriä lähimpään isoon kaupunkiin Adelaideen. Asun täällä ranskalaismieheni kanssa." 

Millainen on tyypillinen arkiruokasi?

"Se vaihtelee. Mieheni on ranskalainen ja tällä hetkellä syömme anopin kokkaamia ruokia, koska hän on kylässä. Tyypilliset ruuat ovat erilaisia salaatteja ja proteiinia, kuten grillikanaa, kananmaksaa, lampaankyljyksiä tai munakasta."

Lounassalaatti australialaiseen tyyliin. Toisessa annoksessa graavilohta, avokadoa, juureksia ja vihanneksia; toisessa grillattua paprikaa, kesäkurpitsaa, tomaattia ja vuohenjuustoa. Kastikkeena maustettu majoneesi.
Lounassalaatti australialaiseen tyyliin. Toisessa annoksessa graavilohta, avokadoa, juureksia ja vihanneksia; toisessa grillattua paprikaa, kesäkurpitsaa, tomaattia ja vuohenjuustoa. Kastikkeena maustettu majoneesi.

"Kun olemme kaksin, ostamme arkena usein takeawayta: intialaista, japanilaista, thaimaalaista tai vietnamilaista ruokaa. Nämä ovat tyypillisesti erilaisia mausteisia riisi- tai nuudeliannoksia kanan kera.

Australialainen ruokavalio on hyvin vaihteleva, koska maassa asuu rikas kirjo eri kulttuureja. Aussit tykkäävät grillata, myös gourmet-purilaiset ovat suosittuja."

Mitä suomalaisia ruokia teet siellä?

"En juuri tee suomalaisia ruokia, ellei lihapullia lasketa. Syön lounaaksi ostosalaatteja tai take away -annoksia, ja illalla kokkaamme usein salaattia ja lihaa.

Täältä ei saa yhtä laajaa valikoimaa jugurtteja, viilejä, ruokakermoja tai piimää kuin Suomesta, enkä kaipaa perunapohjaisia ruokia."

Anu suosii salaatteja. Herkullisia ja tuoreita raaka-aineita on Perthistä helppo löytää.
Anu suosii salaatteja. Herkullisia ja tuoreita raaka-aineita on Perthistä helppo löytää.

"Ruisleipää leivon itse Ikean valmisjauhoista. Annan taikinan kohota yli yön uunissa, jolloin siihen tulee hapan vivahde oikean ruisleivän tapaan.

Suomalaisruokia syön lähinnä suomalaisten juhlissa, kuten jouluna ja juhannuksena Perthin Suomi-talolla: itsetehdyt suomiherkut katoavat aina parempiin suihin hetkessä ja keräämme näin varoja Suomi-talon toimintaan."

Mitä australaisessa ruokakulttuurissa ihailet tai ihmettelet?

"Aussit syövät paljon avokadoja ja punajuuria, etenkin aamiaisella, lounaalla ja brunssilla. Äskettäin eräs ministeri jopa väitti, että nuoret tuhlaavat rahansa avokadoihin asuntolainojen sijasta!

Australia on kahvilakulttuurin mekka, ja pizzerian tai pubin sijaan lähes joka lähiössä on suosittu kahvila tai useampi, joissa perheet ja kaverit kokoontuvat viikonloppuisin. Aussit rakastavat kahvia, ja se onkin täällä ensiluokkaista: jokainen kuppi tehdään kahvilassa tilauksesta, vastajauhetuista pavuista, sitä ei koskaan kaadeta kahvipannusta.

Läpi vuoden jatkuva kesäinen sää kannustaa yhteisölliseen terassi-, piknik-, ja grillauskulttuuriin."

 Pavlova eli marenkitorttu suosittu jälkiruoka Australiassa erityisesti jouluna.
 Pavlova eli marenkitorttu suosittu jälkiruoka Australiassa erityisesti jouluna.

Kodin Kuvalehdellä on nyt mahtavat 50 000 Facebook-kaveria! Juhlaviikon kunniaksi esittelemme ulkosuomalaisia lukijoitamme ja heidän ruokatottumuksiaan. Tällä kertaa esittäytyy Lea Laitinen Espanjan Fuengirolasta.

Lea Laitinen, mitä arkeesi Fuengirolassa kuuluu?

"Muutin tänne kuusi vuotta sitten. Päiväni alkaa yleensä perhoskoirani Unan kanssa lenkillä, ja lenkkiin kuuluvat myös cafe con leche ja croissant eli voisarvi lähikahvilassa.

Muuten päiväni ovat vaihtelevia. Kodin askareiden lisäksi niihin voi kuulua kuntosalia, vaellusta vuorilla, ystävien vierailuja läheltä tai Suomesta sekä Aurinkorannikon suomalaisen seurakunnan vapaaehtoistoimintaa."

Millainen on tyypillinen arkiruokasi?

"Syön lähinnä kasvisruokaa kuten linssipataa, parsakeittoa ja smoothieita. Myös uunissa suolakuoressa paistettu kala maistuu. Vihannekset ja hedelmät saa torilta taatusti tuoreina."

Linssipata on yksi Lean lempiruuista.
Linssipata on yksi Lean lempiruuista.

Mitä suomalaisia ruokia teet siellä?

"Eräässä naistenlehdessä oli 50-luvulla pikaleivosten ohje, jota teen yhä usein. Ohjeessa käytettiin hapanta kermaa, joka emänniltä jäi, kun ei ollut jääkaappeja. Itse laitan kerman tilalle maustamatonta jugurttia. Tarjoan näitä pikaleivoksia yllättäen piipahtaville ystävilleni.

Rekat tuovat viikottain suomalaisia elintarvikkeita Fuengirolaan, joten lähes kaikkea on saatavilla. Kaipaan Suomesta kuitenkin uunissa valmistettua ohrapuuroa ja puolukkakeittoa."

Pikaleivokset syntyvät 1950-luvun reseptillä.
Pikaleivokset syntyvät 1950-luvun reseptillä.

Mikä paikallinen ruoka on herkkuasi?

"Paella. Valmistan sitä yleensä suuren annoksen ja nautin ystävien kanssa."