Tanssii tähtien kanssa -kilpailu on tullut Anna-Maija Tuokon uniinkin. ”Heräilen yöllä tunteeseen, että apua, miten tämä nyt menikään.”

Sarjassa tutut ihmiset paljastavat tärkeän lauseensa.

”Olen oppinut, että paras keino purkaa stressiä on tekeminen. Kun on epävarma olo tai jokin asia tuottaa ongelmia, pitää ryhtyä toimeen.

Rupee vaan tekemään, sanon itselleni ja sinnikkäästi aloitan. Ainoa keino oppia vaikka laulamista on laulaminen. Jo kymmenen minuutin harjoittelu vie eteenpäin. Tekeminen antaa voimaa ja toisto opettaa. Tulosta tulee aina. 

Yksi esikuvistani on Madonna. Hän on nimenomaan tekijä, joka ei luovuta vaan menee rohkeasti eteenpäin. Hän on antanut sukupolveni naisille valtavasti voimaa. Jos minusta tuntuu, että en jaksa, mietin, mitä Madonna tekisi. Se auttaa.”

Roller derby -harrastajan kolme oivallusta:

Tässä sarjassa ihmiset kertovat, mikä auttaa heitä jaksamaa. Tiina Rusanen, 27, harjoittelee roller derbyä parhaimmillaan seitsemänä päivänä viikossa.

1. Jokaisella on vahvuutensa.

Ihastuin roller derbyn fyysisyyteen. Lajissa taklataan täysillä. Vaikka olen pienikokoinen, voin käyttää pienuutta vahvuutena pysymällä taklaustilanteissa matalana. Kaikenlaiset kehot, pikkuisesta kaksimetriseen, ovat pelin ja joukkueen kannalta tarpeellisia.

Derbyssä vallitsevat suvaitsevaisuuden kulttuuri ja feministiset arvot. Ketään ei syrjitä esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Jokainen saa olla sellainen kuin on.

2. Onnellisuuden eteen pitää tehdä työtä.

Ei riitä, että treenaa vartaloa, on harjoitettava myös mieltä. Pelaan parhaiten onnellisena, joten kisoja edeltävällä viikolla joogaan ja meditoin joka päivä. Teen mielikuvaharjoituksia, pyrin olemaan vakaa ja voimakas.

Tässä lajissa ketään ei syrjitä. Jokainen saa olla sellainen kuin on.

Kaksi vuotta sitten polveni olivat huonossa kunnossa ja luulin, että minun täytyy lopettaa pelaaminen. Muistutan itselleni, kuinka kiitollinen saan olla, kun kehoni toimii.

3. Kuunteleminen kasvattaa.

Olin aiemmin aika jääräpää. Derby on opettanut minulle muiden ihmisten kuuntelemista ja kompromissien tekoa. Edelleen sooloilen kentällä, mutta haluan oppia kurinalaiseksi.

Meillä on tiivis joukkue, ja vietämme paljon aikaa yhdessä. En voi kehua vieläkään olevani suuri myönnytysten tekijä, mutta hyväksi joukkuepelaajaksi olen kasvamassa.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 24/2016.

"Viranhoidossa pitää aina olla niin kohtelias ja miellyttävä, mutta urheillessa voi olla äkäinen", sanoi presidentti Mauno Koivisto Ylen tv-haastattelussa vuonna 1988. Listasimme presidentti Koiviston 10 ikimuistoista lausahdusta.

1. Myönteisyydestä 

"Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Yleensä se kannattaa siinäkin tapauksessa, ettei siihen edes uskoisi. Sillä usein on käynyt niin, että uhkakuvat alkavat toteutua juuri sen takia, että niihin varaudutaan."

(Presidentti Mauno Koiviston viimeiseksi jäänyt haastattelu, Helsingin Sanomat 2013)

2. Rakkaudesta

"Vanhempani olivat todella kunnollisia ihmisiä. He pitivät järjestyksestä ja olivat todella säästäväisiä. Siitä olen kiitollinen. Vaimoni arvostelee minua aina, tai yleensä, ja tuo esiin naisnäkökulmia. Joskus sitä tekee myös tyttäreni. Mielestäni he kuuntelevat minua ja toisinaan saan heiltä erinomaisia neuvoja. Olen kiitollinen myös heille." 

(Ylen henkilökuva 1988, haastattelijana Enn Anupõld)

"Minä pidän rauhallisista ihmisistä, jotka vaativat aikaa."

3. Vapaudesta

"Tässä (presidentin virassa) on kovin vähän mahdollisuuksia tehdä asioita vapaasti oman mielen mukaan. Siksi olen aina halunnut jättää jotakin kokonaan itselleni. Olen pannut vastaan sanomalla "ei käy", "ei noin" ja "mahdotonta”, ja suostunut vasta pitkien neuvottelujen jälkeen, jotta vapaus valita säilyisi. Silti valinnanvaraa on liian vähän. Se on valtiomiesten kohtalo."

(Ylen henkilökuva 1988, haastattelijana Enn Anupõld)

"Kyllä se siitä."

4. Ryhtymisestä

"Tarttis tehrä jotain."

(Hokema, johon Koiviston kerrotaan turvautuneen urallaan usein) 

5. Rauhallisuudesta 

"Minä pidän rauhallisista ihmisistä, jotka vaativat aikaa. Joskus toki on kiirehdittävä, jos aikaa ei ole. Mutta jos on aikaa, on tärkeää, että mietitään ja keskustellaan kunnolla. Minä pidän rauhallisuudesta."

(Ylen henkilökuva 1988, haastattelijana Enn Anupõld)

6. Luottamuksesta 

"Kyllä se siitä."

(Vaalipuheiden loppulause vuonna 1988)

7. Hiljaisuudesta 

"Kun joutuu oleman niin paljon ihmisten kanssa tekemisissä kuin minä, on hyvin tärkeätä, että on joku paikka jossa on yksityisyyttä sillä tavalla, että voi harrastaa sitä mitä itse haluaa. Ja tietysti minulle on myös hyvin tärkeätä, että voi tehdä jotakin käsillänsä, voi käyttää niitä työkaluja joita minulla on, joilla minä olen joskus leipääni ansainnut. Siinä tämmöinen oma persoonallisuus vähän säilyy paremmin kuin jos olisi koko ajan muitten ihmisten kanssa. (...) Kyllä se on hyvin tärkeätä myöskin, että saa kootuksi itseänsä välillä. Hiljaisuudessa."

(Ylen henkilökuva 1988, haastattelijana Enn Anupõld)

"Ihmiset, joiden toimeentulo on turvattu, pyytävät eivät ainoastaan enemmän vaan enemmän-enemmän."

8. Urheilusta

"Kyllä, lauloin kuorossakin. Se toi kauneutta aikaan, jossa oli hyvin vähän kauneutta. Sellainen oli tärkeää nuorelle ihmiselle. Urheilua olen harrastanut pidempään ja intensiivisemmin. Sekin on minulle tärkeää ei vain ruumiilliselta kannalta, vaan myös henkisesti. Voisi sanoa niin, että siinä saa olla vihainen kajoamatta silti toisiin. Viranhoidossa pitää aina olla niin kohtelias ja miellyttävä, mutta urheillessa voi olla äkäinen."

(Ylen henkilökuva 1988, haastattelijana Enn Anupõld)

9. Ahneudesta

"Ihmiset, joiden toimeentulo on turvattu, pyytävät eivät ainoastaan enemmän vaan enemmän-enemmän."

(Puhe 1995 Kansantaloudellisessa yhdistyksessä)

10. Itsehillinnästä

"Kuule, minulla on sellainen kokemus, että ei pidä provosoitua kun provosoidaan."

(Uuden Suomen haastattelu, 2008) 

 

Faneilleen Pekka Pohjola oli legendaarinen säveltäjä ja Wigwam-basisti. Pojalleen Verneri Pohjolalle hän oli isä, joka ei tullut tapaamaan, vaikka lupasi.

"Nyt itse isäksi tultuani olen miettinyt, oliko Pekalla ja minulla varsinaista isä-poika-suhdetta. Hän ei osallistunut mitenkään arkeemme. Hän oli minulle kaveri, myöhemmin myös muusikkokollega ja kaikkien tuntema basisti Pekka Pohjola. En edes kutsunut häntä isäksi vaan Pekaksi.

Lapsena tapaamisetkin Pekan kanssa olivat jatkuvaa pettymystä. Usein hän ei tullut, vaikka oli sovittu, tai tuli kännissä ja äiti käännytti hänet ovelta takaisin. Pekka oli alkoholisti. Sen takia hän ja äiti erosivat.

Kyllä me silti vietimme veljeni kanssa viikonloppuja Pekan luona. Kävimme aina uimahallissa. Lempileikissämme Pekka oli vesihirviö ja jahtasi meitä pitkin allasta.

Lapsena en osannut kaivata sitä, että isä olisi elämässäni koko ajan. Lapsi hyväksyy todellisuuden sellaisena kuin se on.
Aikuisena toivoin, että Pekka raitistuisi, eläisi onnellisen vanhuuden ja voisimme jutella asioista seestyneesti takan ääressä. Olin hänelle pitkään vihainen siitä, että hän meni kuolemaan.”

Lue Verneri Pohjolan haastattelu kokonaisuudessaan Kodin Kuvalehdestä 11/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.

Kun Juuso Erjanko ei voinut enää pelata jalkapalloa, intohimo vaihtui täytekakkuihin. Kahta samanlaista kakkua hän ei ole tehnyt.

Miten innostuit täytekakuista?

Olen aina tykännyt leipoa, mutta siihen ei ole ollut paljon aikaa. Halusin ammattifutariksi, mutta kolme vuotta sitten pelatessa murtuivat reisiluu ja lonkkanivel. Jouduin sairaalaan viikoksi.

Huoneessa oli iso telkkari, mutta siitä näkyi vain jenkkikanava, jolta tuli kakkuohjelmia. Kakkuja katsoessa syttyi kipinä: vau, tuollaistakin voisi tehdä!

Helppo koristelu syntyy valkoisesta sokerimassasta ja printatusta syötävästä valokuvasta.
Helppo koristelu syntyy valkoisesta sokerimassasta ja printatusta syötävästä valokuvasta.

Mikä sai sinut koukkuun?

Huomasin, miten erilaisia kakut voivat olla. Päätin kokeilla, mihin omat taidot riittäisivät. En alkuun tiennyt, millaisia kakkuja alkaisin tehdä.

Kun näen netissä hienon kakun, haluan tehdä samanlaisen, mutta vielä upeamman. Lopulta ideoin kakun aina alusta loppuun itse.

Myös maku on tärkeä. Haluan kakun täytteeksi jotain raikasta, joka sopii yhteen koristelussa käytettävän sokerimassan kanssa.

Montako kakkua olet tehnyt?

Pelkkiä kakkuja on syntynyt ainakin kolmekymmentä parin viime vuoden aikana. Kääretorttuja ja muffinsseja olen valmistanut vähintäänkin tuplasti. Kahta samanlaista kakkua en ole tehnyt, enkä varmaan teekään. Haluan aina uutta ja erilaista.

Jokaisesta Juuson tekemästä kakusta on muistona valokuva.
Jokaisesta Juuson tekemästä kakusta on muistona valokuva.

Mikä on suosikkityövaiheesi?

Syömistä tuskin lasketaan, joten koristelu on suosikkini. Se vaatii huolellisuutta, pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä.
Koristelen kakut lähes aina sokerimassalla. Siihen voi piirtää elintarviketussilla, ja massaa on helpompi muotoilla kuin marsipaania.

Olen harjaantunut taitavaksi massan käsittelijäksi. Mitä tasaisempaa massa on, sitä helpompi koristeita on tehdä.

Ideat koristeluihin vain tulevat. Viime kesänä tein pallogrillin muotoisen kakun, johon näpersin lihavartaat sokerimassasta. Ihan ensimmäinen kakkuni oli valtava lippalakki. Siskolleni tein syntymäpäiväksi käsilaukun, pomolle jättidonitsin ja tuttavalle tohtorinhatun.

Nappulakenkäkakun koristelussa vierähti lähes neljä tuntia.
Nappulakenkäkakun koristelussa vierähti lähes neljä tuntia.

Mistä joudut luopumaan täytekakkujen takia?

En ehdi olla paljon kavereiden kanssa. Kakkuihin menee valtavasti aikaa, jopa päiviä.

Perhe kannustaa kakkujen tekoon, ja vanhemmat kustantavat raaka-aineet. Tuttavatkin taitavat tykätä, koska olen saanut jo oikeita tilauksia. Ja kaverit tulevat mielellään syömään luomuksiani.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 17/2016.

1. Varaa aikaa. Kakun koristeluun kuluu helposti tunteja, jopa päivä, jos tehtävänä on paljon yksityiskohtia. Koristeiden tekemistä kannattaa harjoitella.
2. Käytä kääretorttupohjaa. Isosta levystä on helppo muotoilla kappaleita.
3. Tee varasuunnitelma. Kukaan ei tiedä, millaisen kakun olit aikonut tehdä, joten voit muuttaa suunnitelmaa. Kerran korvasin kesken loppuneen sokerimassan hedelmillä.