”Vesi on elementtini. Voitan ainakin ne, jotka eivät ole altaassa”, Noora sanoo.

Intohimonsa löytää joskus vasta aikuisena. Noora hankki pari vuotta sitten uimavalmentajan. Nyt hän kilpailee tosissaan.

"Vielä pari vuotta sitten olin nollakunnossa. Vatsani ja suolistoni oireilivat niin, että pahimmillaan painoin vain nelisenkymmentä kiloa. Kunnonkohotusohjelmani alkoi, kun makasin vatsavaivojen takia sairaalassa. Mietin, miten voisin auttaa itseäni kuntoutumaan.

Opin uimaan alle 5-vuotiaana. Äiti sai noukkia minut vedestä väkisin, kun mökillä en mitään muuta olisi tehnyt kuin uinut. Teini-ikäisenä piipahdin uimaseurassakin, mutta muut riennot kiinnostivat enemmän. Nyt se vähän harmittaa.

"Ennen uintia täytin aikani työllä, opiskelulla ja lukemisella."

En koskaan ole samalla viivalla niiden kanssa, jotka aloittivat harjoittelun lapsena. Se täytyy vain hyväksyä.

Ennen uintia täytin aikani työllä, opiskelulla ja lukemisella. Oikea aika uinnin aloittamiselle löytyi pari vuotta sitten, ja olen siitä valtavan onnellinen.

HALUSIN OPPIA uimaan oikein ja hankin heti uimavalmentajan. Hyvin pian hommasta tuli tavoitteellista. Minua motivoi halu ymmärtää, miten ihminen liikkuu vedessä, miten voisi liikkua vielä tehokkaammin ja miten saisi itsestään enemmän irti.

"Sain kadonneet lihakseni takaisin."

Kunnon koheneminen ja tulosten näkeminen innostivat. Kehityin, sain lisää voimaa ja kadonneet lihakseni takaisin.

Tein ensimmäisen kausisuunnitelmani valmentajani kanssa vuosi sitten kesällä. Tavoitteeksi asetimme mitalin seuraavan viiden vuoden sisään.

OLEN AINA JÄNNITTÄNYT suoritustilanteita. Mitali merkitsee minulle ennen kaikkea itseni voittamista. Mutta minä tein sen, saavutin tavoitteeni etuajassa viime maaliskuussa. Osallistuin kilpailuun, keskityin ja onnistuin. Voitin aikuisuimarien masterskisoissa sadan metrin rintauinnissa SM-pronssia!

Olen aloittanut myös valmentamisen. Nautin siitä, kun saan opettaa ihmisiä uimaan paremmin.

"Tekniikkaa voi aina parantaa."

Sulava uinti näyttää helpolta, mutta on äärimmäisen vaativaa. Tässä lajissa tekniikkaa voi aina parantaa. Tunnen vetoa valmentamiseen, mutta uinti on intohimoni. Vielä on kilpailuja voitettavana.

Harjoittelen lajivalmentajani kanssa kerran viikossa. Pyrin myös tapaamaan fysiikkavalmentajaani viikoittain. Ohjattujen treenien lisäksi teen voimaharjoittelua ja venyttelyjä sekä tietenkin omat yksilölliset uimatreenini.

SUOMALAISTEN uimahallietiketissä olisi parantamisen varaa. Meillä ei ole tapana antaa tilaa takaa tuleville uimareille. Monet pitävät itseään nopeampina kuin oikeasti ovat, ja seurauksena on kaaos. Toisaalta on siinäkin oma opetuksensa. Haaveilen avovesikisoista. Siellä pitää tottua tungokseen ja siihen, että suussa on edellisen uimarin kantapää.

Unelmieni uintipäivänä paistaa aurinko ja edessäni on puolityhjä uimastadion tai tyyni järvenselkä. Kaikki päivät eivät tietenkään ole täydellisen idyllisiä, mutta missään en ole niin mielelläni kuin vedessä.

Uiminen on minulle kuin hampaidenpesu tai kahvinjuonti: ilman en vain voi olla."

Noora Valkonen

40-vuotias vanhempi viestintäkonsultti asuu Helsingissä miehensä kanssa. Noora kirjoittaa Uimamaisteri-blogia ja ihailee nelikymppisenä olympiamitalin voittanutta yhdysvaltalaisuimaria Dara Torresia.