"Yhdessä tehty tilkkupeitto kertoo välittämisestä”

Kaksi vuotta sitten loit Twitteriin peittohaasteen: ihmiset neulovat tilkkuja ja sinä kokoat niistä peiton. Mistä siinä on kyse?

Kun sain sata seuraajaa täyteen, tajusin, että jos jokainen heistä tekisi minulle tilkun, saisin niistä sadan tilkun peiton jollekulle. Mukaan lähti mukavasti ihmisiä! Maailmassa ei ole liikaa iloa. Kun jokainen jakaa omastaan hiukan ympärilleen, syntyy hyvän ketju. 

Peiton saajan valitsin tuttavapiiristä. Halusin ilahduttaa arjen sankareita. Tähän mennessä valmiiksi on tullut kaksi peittoa. Kumpikin on mennyt iloksi syöpään sairastuneille perheenäideille.

Yhden tilkun neulominen tai virkkaaminen jämälangoista vie vain hetken, mutta saajan ilo on suuri.

On ihana saada tuntemattomilta postia. Peitosta näyttää tulevan jokasyksyinen perinne. Nytkin on tilkkukeräys käynnissä, kasassa on jo kenkälaatikollinen. Lisää saa lähettää!

Mitä haluat peiton saaneiden tuntevan?

Haluan heidän tietävän, että heistä välitetään ja heitä ajatellaan. Jalat peiton alla voi tuntea itsensä tärkeäksi ja arvostetuksi. Sitä me kaikki loppujen lopuksi kaipaamme.

Miten innostuit käsitöistä? 

Jo lapsena istuin sohvalla äidin neuloessa sukkaa, kilisytin puikkoja ja sotkin lankaa. Koulussa olin innokas, mutta en järin hyvä. Käsityönumeroni taisi olla 8. Teininä aloin neuloa: tein ensimmäisen tilkkupeittoni lukiossa. 

Mitä enemmän käsillään tekee, sitä enemmän saa ideoita. Kaiken ei tarvitse olla virheetöntä. Aina pitää jäädä yksi mutka, joka kertoo elämästä. Kätten töitä -blogistani löytyy paljon ideoitani.

Olet neljän lapsen äiti. Opetatko taitojasi heille?

Kyllä. Poikani, 9,  ja tyttäreni, 5, virkkaavat jo kaulaliinoja. 5-vuotias oppi kiinteät silmukat heti. Kirpputorilöytö, lasten kangaspuut, ovat olleet hitti. Yksi kääntää loimia, toinen loukuttaa, kolmas viuhtoo lankakapulan kanssa, neljäs odottaa vuoroaan. Yritän jaksaa neuvoa aina, kun lapsiin iskee into. Käsityöt opettavat kärsivällisyyden lisäksi omanarvontuntoa.

Asut omakotitalossa. Rasittavatko pihahommat?

Eivät, mutta sisähommista en pidä. Kotitöissä teen vain välttämättömimmän. Haluan, että aikaa jää lapsille lukemiseen, leikkimiseen ja käsitöihin. Kukaan ei muista, oliko keittiönkaapin päällä pölyä tänä jouluna, mutta ensimmäinen virkattu kaulaliina jää mieleen.

Suvin Twitter-tilille pääset tästä ja Suvin Kätten töitä -käsityöblogiin tästä.