Mari Mäntylä on 34-vuotias psykiatriaan erikoistunut sairaanhoitaja Lappeenrannasta. Hänen perheeseensä kuuluvat aviomies, 1-vuotias poika ja avopuolison 7-vuotias poika, joka asuu äidillään, sekä Diesel-kissa. Mari harrastaa fitness-urheilua ja kirjoittamista.

Mari Mäntylä on ollut unohtelevainen pienestä pitäen. Väsyneenä hän saattaa mennä suihkuun vaatteet päälllä.

Mari Mäntylä, 34:

"Olen ollut lapsesta saakka hajamielinen. Isä sanoi aina, että olen sellainen haahuilija.

Kerran ala-asteella huomasin vasta koulun pihalla, etten ollut muistanut pukea kotona paitaa takin alle. Toisinaan opettajat saivat herätellä minua tunneilla, kun unohduin omiin mietteisiini. Kotiavaimet jäivät kotiin, ja pyörää en viitsinyt edes lukita, ettei avain huku. Hajamielisyyteni oli kaveriporukassa yleinen vitsi. Olin se hattarapää, jolta asiat vain unohtuivat.

"Aamupöppörössä olen kaatanut valmiin kahvin takaisin keittimen vesisäiliöön."

Enimmäkseen se oli minusta hauskaa, vaikka isälle en kyllä aina kertonut, kun avaimet hukkuivat. Kyllähän se harmitti.

Koulunkäynti ei kuitenkaan kärsinyt. Olin kai kotona tarkempi kuin koulussa ja tein läksyt kunnolla.

Olen edelleen yhtä hajamielinen ja omissa ajatuksissani, erityisesti aamuisin ja varsinkin yövuoron jälkeen. Iltaisin olen skarpimpi, ja siksi laitan ennen nukkumaanmenoa kaiken itselleni valmiiksi. Valitsen vaatteet, mittaan mikropuurot lautaselle ja kahvinpurut keittimeen. Aina sekään ei auta. Aamupöppörössä olen tursottanut ketsuppia aamupuuroon ja kaatanut valmiin kahvin takaisin keittimen vesisäilöön – useammin kuin kahdesti.

Kerran yövuoron jälkeen istuin kaupan pihassa auton pelkääjänpenkille ja odotin, että auto lähtisi liikkeelle. Kesti hetken ennen kuin tajusin, että eihän se mihinkään liiku ilman kuljettajaa.

"Väsymys on kuin kooma. Yövuorossa ei aina tiedä, onko yö vai päivä."

Kuusi vuotta sitten perustin hajamielisille oman Facebook-ryhmän. Ajatus syntyi työkaverin kanssa yhden yövuoron jälkeen, kun aloimme pohtia, että väsymys on kuin kooma. Psykiatrisella osastolla yövuoron jälkeen ei aina tiedä, onko yö vai päivä. Siinä tilassa voivat jopa potilaiden iltapalat unohtua mikroon. Näin on käynytkin, ei tosin minulle.

Unirytmiäni sekoitti entisestään poikamme, joka ei ensimmäiseen seitsemään kuukauteen nukkunut kuin tunnin pätkissä. Väsymys pahensi hajamielisyyttä. Kerran tulin kuntosalilta ja menin kotona suihkuun. Otin pois kengät, mutta unohdin riisua muut vaatteet. Kyllä nolotti. Olin onnellinen, ettei kukaan nähnyt.

"En pidä hajamielisyyttä huonomuistisuutena. Se on enemmänkin luonteenpiirre."

Näistä kommelluksista syntyi ajatus siitä, että pitäisi olla paikka, jossa voisi avoimesti tunnustaa hajamielisyytensä ja lukea muiden vastaavia kokemuksia. Hassut sattumukset nolottavat, ja on vapauttavaa jakaa niitä toisten samankaltaisten kanssa. Vanhoista päivityksistäni näkee, että olen hukannut salikorttini usein, yrittänyt avata kotiovea työpaikan avainlätkällä ja kävellyt kassan ohi maksamatta hiusväriä, jota kannoin kainalossa.

En pidä hajamielisyyttä huonomuistisuutena. Muistissani ei ole vikaa, enkä tarvitse muistilistoja muualla kuin töissä. Siellä kaikki muutkin hoitajat kirjoittavat lääkärien hoito-ohjeet ylös.

En ole myöskään huolissani terveydestäni. Sairaanhoitajana tiedän, että muistisairaus ilmenee eri tavalla. Hajamielisyys on enemmänkin luonteenpiirre. Olen aina viihtynyt omissa ajatuksissani, ja silloin muut asiat jäävät vähemmälle huomiolle.

Kirjoitan harrastuksekseni ja pohdin usein jotain tarinanpätkää päässäni. Sitten taas, hups, unohdan, mitä olin tekemässä."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 16/2015.

Marin tavallinen aamuvuoropäivä:

05.00 Herään. Aamutoimiin menee pari tuntia, koska herään hitaasti.

06.00 Poika ja avomies heräävät.

07.00 Aamuvuoro alkaa.

15.00 Aamuvuoro päättyy. Ajan suoraan salille ja treenaan 1-2 tuntia. Vaikka en kisaisi, fitness on minulle elämäntapa.

17.00 Syömme yhdessä. Mies lähtee salille. Teen kotitöitä.

18-19.30 Menen lenkille tai ulkoilen pihalla pojan kanssa. Jos miehellä ei ole salipäivä, ulkoilemme yhdessä.

20.00 Poika laitetaan nukkumaan. Meillä on miehen kanssa hetki "laatuaikaa yhdessä".

22-23.00 Nukkumaan. 

KK:n numerossa 18/2014 kävimme metsämökissä Tammelan Susikkaalla. Siellä asuivat Korpiksi ja noidaksi kutsuttu Juha Jaakkola ja pikkuakka Irene Karlstedt, jotka luontaishoitivat ihmisiä ilmaiseksi. Lue, mitä heille kuului syksyllä 2016.

Irene: "Hoidot, joita annoimme Korpin kanssa, ovat tauolla. Metsässäkin käymme vähemmän. Korpin liikkuminen on niin kivuliasta.

Olen nyt kaksi vuotta opiskellut hortonomiksi, kaksi on vielä jäljellä. Parhaillaan opettelen suunnittelemaan avomaaviljelyä."

Korppi: "Kivut iskivät kaksi vuotta sitten. Ensin nousi verenpaine, siihen sain neljää troppia. Seuraavaksi tuli munuaisten vajaatoiminta, sitten hermosäryt koko kehossa. Kun nyt kävelen sata metriä metsään, minun pitää pysähtyä miettimään, miten pääsen sieltä takaisin.

Siitä tulee surumielisyys. Kun kivut ovat päällä, luonto ei pääse ihon alle.

Levollinen mieli ja mielenrauha ovat nyt suurin apu, mitä voin saada. Ne helpottavat kipua ja tekevät olemisen mielekkääksi. Kiirehdin hiljaa, teen hiljaa.

Sinä olet siinä. Kaikki on hyvin.

Joulun vietämme mökissämme kynttilän valossa. Pihalla lepattavat lyhdyt. Nautimme pirtin lämmöstä, omasta olemisestamme ja luonnon rauhasta. Sinä olet siinä, minä olen tässä, kaikki on hyvin."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 24/2016.

Lue Korpin ja Irenen tarina:

Korppi ja akka hoitavat ihmisiä ilmaiseksi

 

Ville Virtanen

Sarjassa tutut ihmiset paljastavat tärkeän lauseensa.

”Lauseeni on ruotsiksi Ingmar Bergmanin elokuvien takia. Mitä maailma olisi ilman niitä! Saan voimaa, kun ajattelen maailmaa, jossa on Ingmar Bergmanin elokuvia.

Kuolema on hauska asia. Lähdetään siitä. Se panee kaiken tärkeysjärjestykseen. Kun ajattelee kuolemaa, ymmärtää, mikä on tärkeää, pysyvää ja säilyvää.

Loppujen lopuksi elämä on oikeudenmukaista. Kuolemaa ei kukaan pysty väistämään rotuun, sukupuoleen ja varallisuuteen katsomatta. Se on kaikille yksi ja sama.

Ruotsin kieli on minulle tärkeä. Olen tehnyt 15 vuotta töitä sen eteen, että minusta on tullut kaksikielinen. Ruotsin oppiminen on konkreettinen saavutus elämässäni. Voin sanoa, että ton oon tehnyt. Mitäkö kieli on tuonut minulle? Rakkauden.”

 

Levy ”Jos on joskus eronnut, tämä kannattaa kuunnella. Levyllä prosessi käydään syvällisesti läpi. Islantilaisen Björkin uusin albumi on ajaton klassikko, jota saattavat vielä soittaa sinfoniaorkesterit.” Björk: Vulnicura (2015)

Festivaali ”Sodankylän elokuvajuhlat on huikea tapahtuma sekä maailman että Suomen elokuvalle. Kesäkuista reissua kannattaa alkaa suunnitella jo nyt, ettei se jää väliin.” msfilmfestival.fi

Elokuva ”Ohjaaja Jussi Hiltunen on lupaavimpia nuoren polven tekijöitä. Armotonta maata suosittelen etenkin isille ja pojille. Suhdetta käsitellään siinä syvällisesti ja koskettavasti.” Armoton maa ensi-illassa 20.1.

Kodin Kuvalehden lukijoiden ottamista luontokuvista koottiin kalenteri, jonka kantta komistaa Sanna-Mari Tervon upea kuva marraskuiselta patikkaretkeltä.

Lieksalainen Sanna-Mari kertoo ottaneensa kuvan Patvinsuon luonnonsuojelualueella.

”Olimme marraskuussa patikoimassa kaverini kanssa Teretin taukopaikalle. Oli rapsakka pakkanen, upea talvipäivä. Lumi kimalteli aamuauringossa."

Hoitoalalla työskentelevä Sanna-Mari on Kodin Kuvalehden tilaaja ja harrastaa valokuvausta lähes päivittäin. Kahden tyttären äiti ottaa kännykällä kuvia ulkoillessa, retkillä ja matkoilla.

"Ihan arkisia asioita. Tykkään kuvata myös asetelmia ja muita yksityiskohtia."

Jo ennen kuin hänen kuvansa valittiin KK:n lukijoiden luontokuvakalenteriin, Sanna-Mari suunnitteli, että voisi koota omista kuvistaan kalenterin.

"Kuvia kertyy kuitenkin aika paljon. Myös tauluja olisi kiva tehdä niistä."

Sanna-Mari jakaa kuviaan Facebookissa ja Instagramissa. Niissä hän seuraa myös KK:n juttuja ja kuvia.
Sanna-Mari jakaa kuviaan Facebookissa ja Instagramissa. Niissä hän seuraa myös KK:n juttuja ja kuvia.

Sanna-Mari sanoo olevansa tyytyväinen kuvaan, kun siinä ei häiritse mikään.

"Tykkään kirkkaista,värikkäistä kuvista. Vuodenajoista minulle rakkain on kesä, ja silloin tulee otettua kuviakin eniten marjastaessa, meloessa ja patikoidessa. Harrastusten parissa saa parhaimmat kuvat."

 

 

Sarjassa tutut ihmiset paljastavat tärkeän lauseensa.

"Ystäväni stressasi hulluna synnytyssuunnitelmastaan. 'Mitä laitoit omaasi?' hän kyseli. 'En mitään', vastasin, ja se on totta.

Kun tyttäreni Adele seitsemän vuotta sitten syntyi, ainoa suunnitelmani oli tulla kotiin sairaalasta vauvan kanssa. Arvelin, että kätilöt ja lääkärit tietävät kyllä minua paremmin, miten homma hoituu. On turha stressata siitä, mistä ei paljon tiedä ja mihin ei juuri pysty vaikuttamaan. 'Tee vaan niinku ne sanoo', kannustin ystävää.

Sama pätee esimerkiksi laihduttamiseen. Olen pudottanut kolmekymmentä kiloa kuudessa vuodessa tutuilla asiantuntijaneuvoilla: säännöllisillä ateriaväleillä, liikunnalla, kärsivällisyydellä ja terveellisillä valinnoilla.

Siis tekemällä just niin kuin sanotaan."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 18/2016.

Tv-sarja "Ikisuosikkiini Gilmoren tytöt saa tänä syksynä jatkoa Netflixillä. Silloin lapsi menee viikonlopuksi hoitoon ja äiti valtaa sohvan." Gilmore Girlsin uudet jaksot alkaen 25.11.2016, netflix.com/fi

Lastenkirja "Suosikkimme Töölön kirjasto avautui elokuussa remontin jälkeen. Tyttäreni lainaa sieltä maailmanmaineeseen nousseita Neropatin päiväkirja -sarjakuvaromaaneja." Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja (Otava)

Jalkapallo "Minulla on HJK:n kausikortti ja käyn matseissa tyttäreni kanssa säännöllisesti. Meille se on tyttöjen laatuaikaa. Suosittelen Veikkausliigan matseja ihan jokaiselle!" veikkausliiga.com