1980-luvulla muodinluojat päättivät, että kaikenmuotoisten naisten piti pukeutua lyhyisiin helmoihin.

Kyllä nykyisin on paremmin kuin ennen. Muotiakin on niin monenlaista, että vaatepuodeista ja nettikaupoista löytyy malleja ja kokoja kaikille vartaloille.

Toisin oli 1980-luvulla. Kodin Kuvalehden Lukijakabinetissa 1/1980 päätoimittaja Maire Varhela kirjoitti takinhankintapulmistaan otsikolla Isojen pullukoiden hätähuuto: Älkää lyhentäkö helmoja! näin:

"Me pitkät ja pyöreät emme voi kerta kaikkiaan käyttää niitä samoja malleja kuin muotilehtien heinäsalot. Jos pannaan sata akkaa jonoon, niin siinä jonossa on vain muutama, joille lyhyet helmat tosiaan sopivat."

Hyvä, Maire! Suoraa puhetta!

Patapää, pottatukka, harakanpesä, sheivatut kulmakarvat. Kodin Kuvalehden lukijat paljastivat ikimuistettavimmat kampaamomokansa.

1. Kulmakarvani katosivat.

"Helsinkiläisessä parturissa oli ripeä meininki. Ensin parturi kyni hiukseni salakavalasti todella lyhyiksi. Sitten hän kysyi, saako kulmakarvojani siistiä. Yllätyin, mutta sanoin joo. Sekunnin sadasosassa parturi sujautti kamman kulmakarvoihini ja kyni ne hiustenleikkauskoneella. 

Peiliin katsoessani järkytyin. Parturille sanoin: Kiitos, kyllä on tosi hyvä. Jäin odottamaan, että kulmakarvat kasvavat takaisin. Olin tuolloin kolmikymppinen nuorimies."

2. Muutuin peikoksi.

"Pyysin kampaajalta ihanaa juhlakampausta, mutta hän föönasikin kiharani suoraksi, sähköiseksi sotkukimpuksi. Peilistä katsoi peikko.

En jäänyt jahkailemaan vaan pyysin vesisuihkepullon. Kampaajalta kysyin: Oikeesti, onko tämä näkemyksesi juhlakampauksesta? En kehtaa mennä edes ulos! Tietenkään en maksanut kampauksesta mitään."

3. Minusta tuli patapää.

"Menin kehutulle kampaajalle, jota en ollut koskaan tavannut. Katselin tyytyväisenä, kuinka hänen tuolinsa edessä oli diplomeita kilpailuvoitoista. Leikkaamaan tulikin nuori tyttö, joka alkoi leikata hiuksiini patapäämallia.

Ensin ajattelin, että ehkä en vain ymmärrä tämän päivän muotia. Kun näin peilistä, miten toinen kampaaja alkoi vilkuilla huolestuneena minuun päin, tajusin, että nyt ollaan menossa metsään. Maksuvaiheessa selvisi, että kisakampaaja olikin lomalla. Hiukseni oli leikannut häntä tuurannut opiskelija.

Kotona itkin. Sitten varasin ajan toiseen kampaamoon."

4. Korvani sojottivat kolosta.

"Kampaaja puhui kuin riivattuna ja saksi vimmatusti. Komeuden viimeisteli mummoföönaus.

Kotona työnsin pääni vesihanan alle ja muotoilin kampauksen uudelleen. Tässä vaiheessa huomasin, että otsahiukset olivat aivan vinot ja keskeltä roikkui tuppo. Kampauksen toisella sivulla oli kolo, jonka läpi paistoi korva.

Pyysin hyvitystä. Kampaaja perusteli luulleensa, että nimenomaan haluan vinon otsatukan. Mutta entä se tuppo ja läpipaistava korva?"

5. Sain harakanpesän.

"Pyysin perusnutturaa, mutta sain harakanpesän. Sanoin kampaajalle, että tämä ei ole ookoo. Hän yllättyi palautteesta, mutta poisti harakanpesän ja teki tilalle nutturan."

6. Hiukseni lyhenivät liikaa.

"Pyysin kampaajaa leikkaamaan hiukseni niin, että ne yltävät olkapään korkeudelle. Näytin mitan kädellä.

Kun kampaaja alkoi leikata, sanoin ääneen, että "nyt taitaa lähteä vähän liikaa". Kampaaja kuitenkin sanoi, että "ei lähde, hyvä siitä tulee".

Ensin kauhistuin, mutta lopputulos oli kuitenkin yllättävän hyvä. En olisi koskaan uskaltanut leikkauttaa hiuksiani niin lyhyiksi, jollei se olisi tapahtunut vahingossa. Menin vielä seuraavankin kerran tälle samalle kampaajalle, mutta kun hän TAAS leikkasi enemmän kuin pyysin, äänestin jaloillani."

7. Sain pottatukan.

"Kampaaja ymmärsi kaikki ohjeeni väärin. Lopputulos oli hirveä pottakampaus. Kotona itkin, enkä suostunut ottamaan pipoa päästä."

8. Sain kirkkaankeltaisen pottatukan.   

"Kaupunkiini saapui hiusmallikiertue. Minut valittiin mukaan ja pääsin ryhmään, jossa kampaajalle annettiin vapaat kädet.

Kampaaja halusi väkisin värjätä hiukseni kirkkaankeltaisiksi, vaikka se ei sopinut ollenkaan muiden mallien hiusten kanssa samaan sarjaan. Lisäksi hiukseni leikattiin pottamalliin, joka kuulemma oli muotia. Erotuin muusta porukasta, enkä todellakaan edukseni.

Olen lyhyt ja vähän lihava, joten kirkkaankeltaisessa pottatukassani en ollut todellakaan parhaimmillani. Kamalimmalta tuntui astella lavalle ja nähdä salin täydeltä sääliviä katseita. Kukaan ei halunnut hiuksistani kuvaa koko iltana, enkä kyllä ihmettele."

Lähde: Kodin Kuvalehden nettikysely.