Kodin Kuvalehti selvitti kyselyssään, mikä puolison rahankäytössä ottaa eniten päähän. Naisten ja miesten vastauksissa oli eroa

Naisten mielestä miehet eivät ole oikein jyvällä siitä, paljonko rahaa kuluu.

Miehiä potuttavat naisten harkitsemattomat ostokset.

Molempia ottaa päähän, jos kumppani kovin saita tai tuhlaavainen.

Kodin Kuvalehti kysyi nettisivuillaan perheiden rahankäytöstä. Vastaajia kertyi 648. Näin he vastasivat kysymykseen, mikä puolison rahankäytössä ärsyttää. 

Naista ärsyttää miehen rahankäytössä

1 Mies ei ymmärrä, mihin kaikkeen kodin arjessa kuluu rahaa.

2 Mies kuluttaa rahojaan autoon ja muihin vempeleisiin.

3 Mies saitailee, kun pitäisi ostaa jotain lapsille.

Näin naiset vastasivat:

"Hän ei osta yhtään ylimääräistä kaupasta. Hän ei huomioi millään tavoin lahjoin esim. syntymäpäivänä tai jouluna minua. Häntä pitää patistaa ostamaan yhteisiä asioita, kuten wc-paperia tai maitoa."

"Kaikenlaisten koneiden ja värkkien ostelu. Ei riitä naula ja vasara, täytyy olla naulauskone, ei riitä maali ja pensseli, pitää olla maaliruisku."

"Hän saattaa ostaa pelejä tai autoon jotain, kun minun listallani on aina ensin lasten tarpeet. Itse jään aina viimeiseksi."

"Joka syksy jaksaa yllättyä siitä, että lapset tarvitsevat uusia vk- ja talvivaatteita edellisten jäätyä pieneksi. Mieltää nämä ja muutakin ns. yllättäviksi ja ylimääräisiksi menoiksi, vaikka ne toistuvat joka vuosi!"

Miestä ärsyttää naisen rahankäytössä

1 Ei mikään.

2 Heräteostokset.

3 Turhat ostokset.

Näin miehet vastasivat:

"Järkyttävä määrä erilaisia purkkeja ympäri kämppää."

"Ostetaan asioita, joita ei oikeasti tarvita."

Molempia hiertää

1 Puolison erilainen suhtautuminen rahaan.

2 Saituus.

3 Tuhlailu.

Näin vastattiin:

"Mitään ylimääräistä ei laiteta yhteiseen hyvään, vaan hän käyttää kaikki itseensä. Esim. veronpalautuksista hän osti moottoripyörän, minä hellan."

"Hän on hyvin pihi ja tarkka rahastaan. Hän tekee sijoitusjuttuja lopuilla, vaikka sille rahalle olisi joinakin kuukausina ja palavastikin käyttöä, esimerkiksi lapsen ulkovaatteet tai muu yllättävän iso rahanmeno."

"Impulsiivisesti tehdyt kalliit hankinnat. Minä mietin ja vertaan hintoja, enkä välttämättä sittenkään päädy ostamaan jotain. Lainarahalla hankittu uusi auto ärsytti myös, kun entinenkin olisi kelvannut mielestäni hyvin."

Mikä sinut ja kumppanisi saa riitelemään raha-asioista? Kerro keskustelukentässä.

Kun ruotsalaisdekkaristi Emelie Schepp sai hylkäyskirjeen kustantajalta, hän sisuuntui ja tilasi 4999 omakustannekirjaa.

Emelie Schepp, irtisanouduit työstäsi mainostoimistossa kirjoittaaksesi kirjan. Hui!

Todellakin hui. Minulla ei ollut mitään tietoa, miten kirjan voisi kirjoittaa. Yritin päätellä lukemistani kirjoista, kuinka tarinan voi rakentaa. Menin joka ilta kellariin kello 20, kun olin lähettänyt lapseni Filippan ja Philipin nukkumaan. Suljin puhelimen ja istuin pimeässä. Asetin tavoitteekseni kirjoittaa viisi sivua yössä.

Käsikirjoitus syntyi, mutta ei kelvannut kustantajille.

Niin siinä kävi. Ajattelin, että onneksi en ollut kertonut kirjoittamisesta kuin miehelleni. Olin suunnitellut, että on hauskempaa julistaa: ”minä olen kirjoittanut kirjan” kuin ”minä aion kirjoittaa kirjan.”

Surtuani sisuunnuin ja tilasin käsikirjoituksestani 4999 omakustannekirjaa. Muutamaa viikkoa myöhemmin kuorma-auto ajoi pihatiellemme ja kannoin miehen kanssa kaikki kirjat kellariin.

Omakustanteet eivät ole kellarissa.

Eivät, hommasin niistä jokaisen maailmalle itse. Matkustin ympäri Ruotsia marketteihin, toreille ja jälleenmyyjien toimistoihin. Annoin lukijoiden tuntea kirjan hyppysissään samalla kun kerroin siitä. He alkoivat suositella kirjaani muille.

Kuukauden kuluttua kellari oli tyhjä.

Sain kustannussopimuksen, ja nyt kirjaa on myyty yli puoli miljoonaa kappaletta 29 maassa. Aika hyvä osoitus siitä, että unelmiin kannattaa uskoa, eikö?

Emelie Scheppin esikoisteos Ikuisesti merkitty (HarperCollins Nordic 2017) kertoo häikäilemättömästä syyttäjästä Jana Berzeliuksesta, joka tutkii maahanmuuttoviraston toiminnanjohtajan murhaa.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 6/2017.

 

 

40 vuotta sitten Kodin Kuvalehdessä kysyttiin: Tuhoavatko sarjakuvat suomalaislasten lukutaidon?

Elettiinpä mitä vuosikymmentä tahansa, aikuisten mielestä lapset lukevat aina liian vähän - tai ainakin vääriä kirjoja.

Myös vuonna 1976 Kodin Kuvalehdessä oltiin huolissaan lasten heikentyneestä lukutaidosta.

"Oppilaat eivät ymmärrä pitkiä lauseita, eivät puhuttuna eivätkä kirjoitettuina. He eivät myöskään pysty käyttämään aineissa kielikuvia. Aineitten taso on heikko", kommentoi juttuun haastateltu opettaja.

Jutussa oltiin erityisen huolissaan siitä, että nykylapset lukivat niin innokkaasti sarjakuvia. Huolestuttavimpina pidettiin vampyyrisarjakuvia, joissa seikkailivat "ihmisen ja eläimen sekasikiöt julma ilme kasvoillaan".

Turmelukseksi julistettiin myös Viisikko-kirjat.

"Kotimainen kirjallisuus ei näytä juuri kiinnostavan lapsia. Sen sijaan esimerkiksi englantilaisen Enid Blytonin kirjoittamat Viisikko-kirjat kulkevat kädestä käteen kuin kulkutauti", toimittaja paheksui.

"Näissä sarjakirjoissa seikkailevat aina samat päähenkilöt, jotka tulevat siis tutuiksi lukijalle. Seuraa toistoa, joka turruttaa oman mielikuvituksen."

Sen sijaan jutussa ylistettiin Seitsemää veljestä ja Tuntematonta sotilasta.

Lopuksi annettiin vinkki vanhemmille:

"Kannattaa sijoittaa ennen kirjaan se kolme markkaa, koska sarjakuvalehdet, jotka eivät lasta kehitä, maksavat enemmänkin."

Heitä pois -pakkaaminen ei kuulosta järin ekologiselta, mutta sitä se juuri on. Sitä paitsi se säästää matkalaukussa tilaa tuliaisille.

Ensin katse vaatekaapin  unohdetuimpaan nurkkaan. Siellä kyyristelevät vaatteet, jotka on kerta kaikkiaan pidetty loppuun.

Tiedäthän, juuri ne nyppyyntyneet paidat ja saumoista irvistelevät housut, joita ei kehtaa viedä kirpputorille eikä UFF:n laatikkoon. Kotinurkilla niissä ei ilkeä liikkua ollenkaan, koska vastaan voi tulla tuttuja, eikä mökillekään voi varastoida loputtomasti röntöstelyvaatteita.

Sinänsä lumppukasassa ei ole mitään häpeilemistä. On erinomaisen ekologista käyttää vaatteita niin pitkään kuin ne suinkin pysyvät päällä. Ongelma niistä tulee vasta loppumetreillä.

Viime vuonna astui voimaan säädös, joka kieltää tekstiilijätteen viemisen kaatopaikalle. Lumppujen keräysastioita saa kuitenkin etsiä kissojen ja koirien kanssa.

Myös jotkut kauppaketjut (H&M, Kappahl, Lindex) ovat alkaneet kerätä vanhoja vaatteita, mutta nekään eivät aina ole kätevän matkan päässä.

Heittäisikö siis vaaterasut vanhaan tapaan sekajätteeseen poltettaviksi?

Ratkaisu: älä heitä, vaan kokoa hylkiövaatteista villi matkagarderoobi. Pakkaa matkalaukkuun kaikenlaista, yhdistele sydämesi kyllyydestä ja vasta viimeisen kerran käytettyäsi pudota roskikseen.

Ujosteluun ei ole aihetta. Kunnon ihmiset Kreikan ja Thaimaan turistirannoilla ovat jo nähneet kaiken, etkä todennäköisesti tapaa heitä koskaan uudelleen.

Mikä parasta, matkalaukkusi sen kun kevenee matkan edetessä, ja lähtöpäivänä siinä on runsaasti tilaa tuliaisille.

Tietysti kaikkein ekologisinta olisi, jos voisit heittää vaatteet matkakohteen lumppukeräykseen. Jos sellaista ei löydy, voit ainakin panostaa eettisiin tuliaisiin, vaikka paikallisten valmistamiin käsitöihin ja maataloustuotteisiin.

Tällaiselle matkakikkailulle on muuten maailmalla nimikin. Se on throw away packingia eli heitä pois -pakkaamista.

 

Kodin Kuvalehden juhlavuoden kunniaksi kokosimme 50 vuoden aikana julkaistuja ruoka-aiheisia kansikuvia. Ruokakuvat ovat todellisia ajan kuvia!

 

Vuonna 1971 Kodin Kuvalehden kannessa ei löpisty turhia. Otsikoksi riittivät ytimekkäästi "hyvää ruokaa" ja "perhejuhlat". Kuva sai puhua puolestaan.
Vuonna 1971 Kodin Kuvalehden kannessa ei löpisty turhia. Otsikoksi riittivät ytimekkäästi "hyvää ruokaa" ja "perhejuhlat". Kuva sai puhua puolestaan.

1970-luvulla säilöntäkansi täytettiin sumeilematta kaikella, mitä voisi säilöä. Vartaatkin olivat vähintään runsaita.
1970-luvulla säilöntäkansi täytettiin sumeilematta kaikella, mitä voisi säilöä. Vartaatkin olivat vähintään runsaita.

Vuonna 1984 vuokaruoka oli syksyn herkku ja täytetyt paprikat uutta. Lamavuonna 1992 leivottiin itse kotileipää ja säästettiin.
Vuonna 1984 vuokaruoka oli syksyn herkku ja täytetyt paprikat uutta. Lamavuonna 1992 leivottiin itse kotileipää ja säästettiin.

Vuonna 1992 Kodin Kuvalehti täytti 25 vuotta ja kannessa skoolattiin kuohuvalla. Vuonna 2000 kannen pääroolissa pötkötteli paistettu maksa.
Vuonna 1992 Kodin Kuvalehti täytti 25 vuotta ja kannessa skoolattiin kuohuvalla. Vuonna 2000 kannen pääroolissa pötkötteli paistettu maksa.

Vuonna 2004 juhlittiin kakun kanssa naistenpäivän sankareita. Vuonna 2013 herkuteltiin mustikkapannarilla ja kookosletuilla.
Vuonna 2004 juhlittiin kakun kanssa naistenpäivän sankareita. Vuonna 2013 herkuteltiin mustikkapannarilla ja kookosletuilla.