Jos epäilet, että lastasi kiusataan netissä, voit sekä toimia itse että opastaa.

Tärkein neuvo lapselle: kerro kiusaamisesta vanhemmille tai jollekin aikuiselle

Lapsesta saattaa tuntua, että vanhemmat eivät ole perillä nuorten nettimaailmasta eikä heille sen vuoksi vuoksi kannata kertoa kiusaamisesta. Korosta lapselle, että vanhemmat välittävät ja haluavat tietää, jos lapsesta tuntuu pahalta.

Kiusatuksi tuleminen ei ole lapsen vika. Eikä netin vika. Kiusaamisesta vastaa vain kiusaaja: vanhemmat eivät määrää lasta ikuiseen nettikieltoon, kun he saavat tietää kiusaamisesta.

Jos kasvokkain puhuminen tuntuu hankalalta, lapsi voi kertoa murheesta sähköpostitse tai mesessä.

Toisen ihmisen uhkaaminen, halventaminen tai loukkaaminen voidaan tulkita vahingonkorvauksiin tai jopa vankeuteen johtavaksi rikokseksi. Jos kiusaaminen on vakavaa, aikuisilla on oikeus ja velvollisuus kertoa siitä poliisille.

Ohjeita vanhemmille

Älkää vastatko kiusaamisviesteihin.

Viesteihin vastaaminen saattaa yllyttää kiusaajaa entistä loukkaavampiin kommentteihin ja julmempaan käytökseen.

Blokatkaa viestit kiusaajalta.

Mesessä, sähköpostissa, yhteisöpalveluissa ja monissa chateissa pystyy estämään viestit tietyiltä käyttäjiltä. Lisätkää kiusaaja mustalle listalle, niin hän ei pääse enää häiriköimään.

Tallentakaa ja printatkaa pilkkaavat viestit, keskustelut ja kuvat.

Kiusaamisviestejä ei ole pakko lukea, mutta ne kannattaa tallentaa. Viestistä voi otaa ruutukaappauksen tai kuvata sen tavallisella kameralla.

Kiusaamisesta kannattaa pitää päiväkirjaa, sillä sitä voidaan käyttää todisteena kiusaamisesta. Päiväkirjan kirjoittaminen auttaa myös pelon ja epävarmuuden käsittelemisessä.

Kirjoittakaa tapahtumat muistiin.

Ottakaa ylös nettisivuston osoite, kiusaamisen päivämäärät ja kellonajat sekä kiusaajan nimimerkki ja mikäli mahdollista kiusaajan sähköpostiosoite.

Ottakaa yhteys sivuston ylläpitoon.

Useilla sivustoilla on asiantunteva ylläpito, joka on tottunut selvittelemään kiusaamistapauksia. Ylläpitäjä voi poistaa pilkkaavan tekstin tai kuvan verkosta ja selvittää tekstin kirjoittajan.

Kiusaaja voi myös saada porttikiellon nettipalveluun. Ilmianto jää vain ylläpidon tietoon, eikä kiusaaja saa koskaan tietää, kuka ilmiannon on tehnyt.

Ainahan haluamme tietää, mitä ulkomaalaiset meistä suomalaisista ajattelevat. Luimme Joel Willansin uuden kirjan 101 Very Finnish Problems, ja nämä viisi asiaa jäivät mieleen.

Suomi ja suomalaisuus herättävät paljon ihmetystä ulkomaalaisista, ainakin mikäli on uskominen Joel Willansin kirjan 101 Very Finnish Problems. Jos olet aina halunnut tietää, mitä ulkomaalaiset meistä ajattelevat, yhden vastauksen tarjoaa kirja, jossa suomalaisia ihmetyksenaiheita on kerätty yli 100 kappaletta. Listasimme niistä muutaman:

1. Rapujuhlat

Willansin mukaan ulkomaalaisen kannattaa ehdottomasti suostua kutsuun osallistua rapujuhliin, ovathan ne ikimuistoisia kokemuksia. Rapujuhlien suurin haaste on kuitenkin itse ravun syöminen, koska niiden syötävän osan erotteleminen on työn ja tuskan takana. Rapujuhla on kokemuksena siksikin kovin uskomaton, että snapsilasien jälkeen ravunsyönnistä ei tule helpompaa, mutta ainakin se nolottaa vähemmän. 

2. Kesän pituus

Ulkomaalainen pistää merkille, kuinka Suomen kesä on todella arvaamaton. Hänen havaintonsa on, että kesällä on tapana saapua myöhässä, lähteä aikaisin ja kaiken lisäksi kestää jopa 15 minuuttia. Willans panee merkille, että vaikka juhannuksena olisi 13 astetta ja vesisadetta, säästä piittaamattomat suomalaiset pitävät hauskaa kaikesta huolimatta.

3. Alastomuus

Willans varoittaa, että mikäli ulkomaalaisena sinulla on suomalainen kumppani, on hyvin todennäköistä, että saatat jossain vaiheessa nähdä koko suomalaisen kumppanisi suvun ilman rihman kiertämää. Usein tilaisuus sisältää saunan ja järven, ja joku sukulaisista tulee ehdottaneeksi yhteistä uintihetkeä järvessä. Eipä aikaakaan, kun kaikki ovat täysin alasti silmiesi edessä matkalla juoksemassa järveen ja ulkomaalainen ihmettelee, miten alastomuus on normaalia.

4. Linnanjuhlat

Ulkomaalaisen mielestä suomalaisten tapa juhlia itsenäisyyttä on huvittava. Siinä missä muut maat ampuvat raketteja ja humaltuvat, suomalainen tapa juhlia itsenäisyyttä on katsoa televisio-ohjelmaa, jossa 1500 ihmistä odottaa pitkässä jonossa vuoroaan presidentin kättelyyn.

5. Kesäloma (ja sen pituus)

Willans haluaa kirjassaan muistuttaa, että suomalaiset ovat onnekkaita pitkien kesälomiensa vuoksi. Siinä missä kahden viikon kesäloma on pohjoismaiden ulkopuolella lähes lottovoitto, suomalaisten mielestä se on huono vitsi. Niinpä Willans vinkkaakin, että ulkomaalaisen kannattaa olla hissukseen lomansa kestosta suomalaisen kanssa, tai vastaus voi olla jotain seuraavaa: "Vain kaksi viikkoa? Sinulla menee viikko päästä lomamielelle ja sen jälkeen sinulla on viikko aikaa alkaa valmistautua töihin paluuseen. Miksi edes vaivautua?"

Nämä ja muut 96 ulkomaalaisen havaintoa Suomesta: Joel Willans: 101 Very Finnish Problems, Gummerus, 2017.

Nina Honkanen toivoo, että seksuaalisuudesta voitaisiin puhua yhtä rennosti kuin puutarhanhoidosta.

Tietokirjasi Onnelliseksi (Siltala 2017) kertoo seksuaalisuudesta eri ikävaiheissa. Miksi?

Ihminen on käynyt kuussa, selvittänyt DNA:nsa ja kehittänyt nyhtökauran, mutta seksuaalisuutemme suhteen saatamme yhä olla melko pihalla. Aiheesta puhutaan vähän, vaikka seksuaalisuuden kokonaisvaltainen kokeminen on perustarpeitamme. Toivon, että seksuaalisuudesta voitaisiin keskustella yhtä rennosti kuin vaikkapa politiikasta tai puutarhanhoidosta.

Kirja pohjautuu radio-ohjelmasi kuulijakirjeisiin ja haastatteluihin. Mitä ne opettivat?

Suomalainen harrastaa parisuhteessaan seksiä vähemmän kuin koskaan aiemmin. Myös keski-ikäiset ja ikäihmiset kaipaavat seksuaalikasvatusta. Me haluamme puhua, pussata, koskettaa ja tulla kosketuksi, mutta lähelle päästäminen vaatii luottamusta.

Mitä pitäisi muistaa, kun on kyse seksistä?

Koskaan ei ole liian myöhäistä tutustua itseensä tai toiseen. Rohkaiseva esimerkki on tapaamani yli 80-vuotias mies, joka toivoi minun piirtävän klitoriksen kuvan paperille. Mies oli jäänyt leskeksi 60 avioliittovuoden jälkeen ja uskalsi kertoa, ettei tiennyt naisesta vielä ihan kaikkea. Tavattuaan ihanan friidun hän oli päättänyt, ettei aio enää ryssiä hommia niin, ettei saisi naistaan nauttimaan.

 

Vesannolla järjestettävässä jalkapalloturnauksessa pelataan nappisten sijaan kotitossuissa. 

Kotitossut pääsevät ulkoilemaan, kun Vesannolla järjestetään Reiska-MM-kisat. Jalkapalloturnaus pelataan nimittäin Reino- tai Aino-tossut jalassa. 

”Kisat ovat hauskoo pelien alusta loppuun. Alun perin sääntöihinkin oli kirjoitettu, että totisena ei saa pelata. Yleisö viihtyy, kun pelissä tossu lentää paljon pidemmälle kuin pallo”, kertoo Mauno Huttunen, idean isä ja tapahtuman taiteellinen johtaja.

Pelin yksi tärkeimmistä säännöistä on, että mikäli pelaaja potkaisee vahingossa pelitossun jalastaan, hänen on haettava kenkä takaisin jalkaan ennen kuin voi jatkaa pelaamista. Se tuo ottelun tuoksinaan oman jännityksensä.

Kisoissa on pelattu sekä suorissa mustissa housuissa ja valkoisessa kauluspaidassa että pelkissä pitkissä kalsareissa.

Joukkueita turnaukseen osallistuu noin sata, ja pelivälineenä on kevyt lasten muovinen jalkapallo. Tossuja lukuun ottamatta peliasu on vapaa.

”Kisoissa on nähty kaikenlaista pukeutumista. On pelattu sekä suorissa mustissa housuissa ja valkoisessa kauluspaidassa että pelkissä pitkissä kalsareissa”, Huttunen kuvailee.

MM-kisojen isä tunnustaa, että kotiseudullaan hänet tunnetaan intohimoisena kotitossujen käyttäjänä.

”Olen leimaantunut tällä Pohjois-Savon alueella Reiska-ukoksi. Olen ollut joskus jopa häissä seremoniamestarina tummanharmaat juhlareinot jalassa.”

Reiska-MM-kilpailu otellaan Vesannolla 20.–22. heinäkuuta.

 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 17/2017.
 

Suomalainen kesäyö on niin täynnä valoa ja väriä, että elokuvat tekee mieli katsoa mustavalkoisina. Näitä elokuvia voi voi suositella hempeän heinälato-romantiikan ystäville, vaan niille, jotka haluavat tuntea leffan jälkeen: onpa oma tylsä elämäni sittenkin aika kivaa.

Vihtori (Eino Jurkka) pakenee Klaara-vaimoaan.
Vihtori (Eino Jurkka) pakenee Klaara-vaimoaan.

Ruukut lentävät

Teuvo Tulion Vihtori ja Klaara -farssia katsellessa voi yrittää naureskella sille, että heh, tuollaista se pitkä avioliitto teettää: vaimon on ihan pakko nuijia miestään kaulimella ja kukkaruukuilla, ja mies voi vain väistellä ja nähdä vaimostaan painajaisia. Tai sitten voi todeta: Klaara kiltti, hae ammattiapua. Vihtori ja Klaara (1939) 18.7. Yle Teema klo 22.


Näin hehkuu rikollinen nainen, Regina Linnanheimo.
Näin hehkuu rikollinen nainen, Regina Linnanheimo.


Iik, ruma nainen

Tässä elokuvassa on kaikki mahdollinen: kolmiodraama, elinkautismurhaajanaisvanki, muistinmenetyksiä, valekuolemia ja ihana Regina Linnanheimo. Eniten kohistiin aikoinaan siitä, että kaunis Regina uskalsi esiintyä elokuvassa rumana. Rikollinen nainen (1952) 25.7. Yle Teema klo 22.

Psykopaatti jahtaa

Jos äskeiset elokuvat tuntuvat liian rajuilta, katso tämä: entinen vanki yrittää rakentaa perheelleen uutta elämää, mutta saa peräänsä kostonhimoisen psykopaatin. Amerikkalaisklassikko on kevyttä kamaa Suomi-filmien rinnalla. Kuoleman suudelma (1947) 13.7. Yle Teema klo 21.

Murhaajan kintereillä

Tässä vaihtoehto sinulle, joka kaipaat toimintaa. 1950-luvun amerikkalaisjännärissä poliisit jahtaavat murhaajaa, joka tietämättään kantaa tappavaa tautia. Pakokauhun vallassa, 20.7. Yle Teema klo 21.

Kaunotar katuojassa

Tehtaantyttö Rea rakastuu varattuun mieheen, tulee raskaaksi, joutuu vankilaan, vapautuu, alkoholisoituu ja päätyy katuojaan. Regina Linnanheimo heittäytyy tottuneesti epävakaan sankarittaren rooliin. Olet mennyt minun vereeni (1956) Yle Teema 1.8. klo 22.