Vanhoille kirjoille löytyy edelleen ostaja, kunhan tietää, mitä kannattaa myydä: Kalle Päätaloa luultavasti ei, mutta Stephen King otetaan ilolla vastaan.

Ensin pari perusvinkkiä: Hyvin pidetty kirja käy aina kaupaksi paremmin kuin huonosti pidetty. Älä siis hukkaa kansipapereita, äläkä alleviivaa tai taita sivuja.

Sisällä tupakoiminen tai kirjojen varastoiminen kylmässä tai kosteassa paikassa on pahinta, mitä kirjalle voi tehdä.

Kirjoja ei kannata raahata suin päin antikvariaattiin  (ja sitten pahimmassa tapauksessa takaisin), vaan niiden tiedot voi lähettää ensin sähköpostilla arvioitavaksi.

Näitä kirjoja ei luultavasti kannata tarjota myyntiin:

  • Kirjakerhojen kirjat
  • Tietosanakirjasarjat
  • Valittujen Palojen Kirjavaliot
  • Ennen 1990-lukua ilmestynyt kaunokirjallisuus. Tosin 1920-luvun paikkeilla ja sitä ennen julkaistu kirjallisuus alkaa olla sen verran vanhaa, että voi olla ikänsä puolesta haluttavaa.
  • Mitä missä milloin -kirjasarjat (paitsi 1950-luvulta)
  • Kalle Päätalon, Eeva Joenpellon, Laila Hirvisaaren, Kaari Utrion, Arto Paasilinnan ja muiden ”painosten kuninkaiden ja kuningattarien” tuotanto
  • Vanhat koulukirjat
  • Kodin lääkäri- ja lakikirjat, jotka vanhentuvat nopeasti
  • Romanttiset pokkarit
  • Kansojen historia -sarja

Näille kirjoille löytyy todennäköisesti ostaja:

  • Maailmankirjallisuuden klassikot Fjodor Dostojevskista Gabriel García Márqueziniin
  • Kotimainen runous, kuten Pentti Saarikosken, Eeva-Liisa Mannerin ja Sirkka Turkan tuotanto
  • Lastenkirjat: erityisesti Tove Janssonin, Astrid Lindgrenin ja Elsa Beskovin kirjat sekä Kiljusen herrasväet ja Pekka Töpöhännät
  • Kaikki Harry Potterit
  • Suuret toivelaulukirjat
  • Stephen Kingin kauhukirjallisuus
  • J. R. R. Tolkienin teokset (etenkin ensipainokset)
  • Hienot Raamatut
  • Harraste- ja käsityökirjallisuus lukuun ottamatta ruuanlaittoa ja sisustamista. Erityisen hyviä aihepiirejä ovat design, Lappi ja Karjala, kansanperinne, filosofia, ilmailu, merenkulku, sukututkimus sekä laadukkaat luonnontieteelliset teokset.
  • Sota-aiheinen kirjallisuus on edelleen kysyttyä, mutta väestön ikääntyessä sitä on tullut markkinoille paljon ja myyntihinnat ovat laskeneet.
  • Samuli Paulaharjun kansatieteelliset teokset
  • Agatha Christien, Maria Langin ja Georges Simenonin dekkarit
  • Carlos Castanedan mystiikkakirjat

Asiantuntijoina Kaija Kuusela Antikvariaatti Sofiasta ja Matti Pietilä antikvariaatti Finlandia Kirjasta

Vesannolla järjestettävässä jalkapalloturnauksessa pelataan nappisten sijaan kotitossuissa. 

Kotitossut pääsevät ulkoilemaan, kun Vesannolla järjestetään Reiska-MM-kisat. Jalkapalloturnaus pelataan nimittäin Reino- tai Aino-tossut jalassa. 

”Kisat ovat hauskoo pelien alusta loppuun. Alun perin sääntöihinkin oli kirjoitettu, että totisena ei saa pelata. Yleisö viihtyy, kun pelissä tossu lentää paljon pidemmälle kuin pallo”, kertoo Mauno Huttunen, idean isä ja tapahtuman taiteellinen johtaja.

Pelin yksi tärkeimmistä säännöistä on, että mikäli pelaaja potkaisee vahingossa pelitossun jalastaan, hänen on haettava kenkä takaisin jalkaan ennen kuin voi jatkaa pelaamista. Se tuo ottelun tuoksinaan oman jännityksensä.

Kisoissa on pelattu sekä suorissa mustissa housuissa ja valkoisessa kauluspaidassa että pelkissä pitkissä kalsareissa.

Joukkueita turnaukseen osallistuu noin sata, ja pelivälineenä on kevyt lasten muovinen jalkapallo. Tossuja lukuun ottamatta peliasu on vapaa.

”Kisoissa on nähty kaikenlaista pukeutumista. On pelattu sekä suorissa mustissa housuissa ja valkoisessa kauluspaidassa että pelkissä pitkissä kalsareissa”, Huttunen kuvailee.

MM-kisojen isä tunnustaa, että kotiseudullaan hänet tunnetaan intohimoisena kotitossujen käyttäjänä.

”Olen leimaantunut tällä Pohjois-Savon alueella Reiska-ukoksi. Olen ollut joskus jopa häissä seremoniamestarina tummanharmaat juhlareinot jalassa.”

Reiska-MM-kilpailu otellaan Vesannolla 20.–22. heinäkuuta.

 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 17/2017.
 

Suomalainen kesäyö on niin täynnä valoa ja väriä, että elokuvat tekee mieli katsoa mustavalkoisina. Näitä elokuvia voi voi suositella hempeän heinälato-romantiikan ystäville, vaan niille, jotka haluavat tuntea leffan jälkeen: onpa oma tylsä elämäni sittenkin aika kivaa.

Vihtori (Eino Jurkka) pakenee Klaara-vaimoaan.
Vihtori (Eino Jurkka) pakenee Klaara-vaimoaan.

Ruukut lentävät

Teuvo Tulion Vihtori ja Klaara -farssia katsellessa voi yrittää naureskella sille, että heh, tuollaista se pitkä avioliitto teettää: vaimon on ihan pakko nuijia miestään kaulimella ja kukkaruukuilla, ja mies voi vain väistellä ja nähdä vaimostaan painajaisia. Tai sitten voi todeta: Klaara kiltti, hae ammattiapua. Vihtori ja Klaara (1939) 18.7. Yle Teema klo 22.


Näin hehkuu rikollinen nainen, Regina Linnanheimo.
Näin hehkuu rikollinen nainen, Regina Linnanheimo.


Iik, ruma nainen

Tässä elokuvassa on kaikki mahdollinen: kolmiodraama, elinkautismurhaajanaisvanki, muistinmenetyksiä, valekuolemia ja ihana Regina Linnanheimo. Eniten kohistiin aikoinaan siitä, että kaunis Regina uskalsi esiintyä elokuvassa rumana. Rikollinen nainen (1952) 25.7. Yle Teema klo 22.

Psykopaatti jahtaa

Jos äskeiset elokuvat tuntuvat liian rajuilta, katso tämä: entinen vanki yrittää rakentaa perheelleen uutta elämää, mutta saa peräänsä kostonhimoisen psykopaatin. Amerikkalaisklassikko on kevyttä kamaa Suomi-filmien rinnalla. Kuoleman suudelma (1947) 13.7. Yle Teema klo 21.

Murhaajan kintereillä

Tässä vaihtoehto sinulle, joka kaipaat toimintaa. 1950-luvun amerikkalaisjännärissä poliisit jahtaavat murhaajaa, joka tietämättään kantaa tappavaa tautia. Pakokauhun vallassa, 20.7. Yle Teema klo 21.

Kaunotar katuojassa

Tehtaantyttö Rea rakastuu varattuun mieheen, tulee raskaaksi, joutuu vankilaan, vapautuu, alkoholisoituu ja päätyy katuojaan. Regina Linnanheimo heittäytyy tottuneesti epävakaan sankarittaren rooliin. Olet mennyt minun vereeni (1956) Yle Teema 1.8. klo 22.

Kodin Kuvalehti iloitsee suuresta juhlan aiheesta: lehdellä on 50 000 Facebook-kaveria! KK on kaikista kavereistaan onnellinen ja ylpeä: yhteisömme on suurempi kuin millään toisella suomalaisella naistenlehdellä.

KK:n yhteisö on suomalaisittain melkoisen suuri. Aikakauslehtien liiton seurannan mukaan Kodin Kuvalehdellä on Suomen aikakausmedioista viidenneksi eniten seuraajia Facebookissa.

Tiiviin lukijasuhteen pohjalta on hyvä rakentaa tämän ajan yhteisöllisyyttä Facebookissa.

"Jo ennen digi- ja someaikaa yhteisöllisyys on ollut osa Kodin Kuvalehden maailmaa. Jo vuosia lukijat ovat olleet muotijutuissamme malleina ja lehdessä on julkaistu lukijoiden parhaimpia reseptejä. Tiiviin lukijasuhteen pohjalta on hyvä rakentaa tämän ajan yhteisöllisyyttä Facebookissa ja muissa somekanavissa sekä samalla merkityksellisyyttä lukijan elämässä", iloitsee Kodin Kuvalehden päätoimittaja Minna McGill.

Uusien seuraajien määrä myös kasvaa vahvasti. Kaikista aikakausmedioista Kodin Kuvalehti on saanut esimerkiksi kuluneen alkuvuoden aikana toiseksi eniten uusia kavereita. Kiitos jokaiselle yhteisöön kuuluvalle!

KK:n ystävistä Facebookissa selvä enemmistö eli 95 prosenttia on naisia.

KK:n ystävistä Facebookissa selvä enemmistö eli 95 prosenttia on naisia. Reilu puolet on 35-53-vuotiaita, yli 54-vuotiaita on neljännes ja alle 35-vuotiaita kuudennes. Suomen lisäksi Kodin Kuvalehden Facebook-postauksia luetaan etenkin Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja Saksassa.

Arvaatko muuten, missä kaupungissa on suunnilleen saman verran ihmisiä kuin Kodin Kuvalehdellä on Facebook-faneja? Porvoossa.

Palstalla toimitus parantaa maailmaa yksi epäkohta kerrallaan.

Miten väärässä olinkaan. Ajattelin jotakuinkin näin:

Emojit ovat lapsellisia kuvasymboleja, mutta olkoot, lapsethan niitä vain käyttävät.

Jos joku aikuinen käyttää emojeja niin varon sanomasta, mitä siitä ajattelen.

Minä en niitä kuvia kaipaa enkä käytä, miksi käyttäisin? Kirjoitan sen, mitä haluan viesteissä sanoa.

Nyt tiedän paremmin.

"Emojit ovat paitsi ihania, usein myös tärkeitä."

Emojit ovat paitsi ihania, hauskoja ja kuvaavia, usein myös tärkeitä.

Käytän niitä, koska juuri ne kertovat usein sen, mitä ajattelen ja mitä haluan viesteissä sanoa. Sen, mikä takertuu kurkkuun jutellessa ja jota en saa kirjoitettua edes kirjaimin viestiä puhelimella näpyttäessäni.

Kun saan töihin viestin äidiltä, joka kertoo paraikaa pelaavansa mökillä lasteni kanssa tikkiä, vastaan äidille emojilla: lähetän sydämen. Puhumalla saisin sanottua korkeintaan "kiva", vaikka ajattelen paljon enemmän.

Kun mies laittaa viestin ja sanoo ostaneensa terassin pesuun painepesurin ja grillausta varten tomaatteja, lähetän kaksi emojia: leveästi hymyilevät kasvot sekä pystyssä olevan peukalon.

"Kuva kertoo enemmän kun tuhat sanomatta jäävää sanaa."

Koulun aloittavalle kuopukselle lähetän hänen upouuteen, elämänsä ensimmäiseen puhelimeen emojeita, joista hän ilahtuu: yksisarvisen, koiranpennun ja kakkakasan, jolla on silmät ja naurava suu.

Vielä parempaa kuin emojien lähettäminen on silti emojien saaminen.

Kun teini lähettää kasvoemojin, joka puhaltaa lentosuukkoa, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanomatta jäävää sanaa. Ei se mitään, vaikka seuraavassa viestissä tuleekin ruokaehdotus: pitsanpala-emoji.

Vastaukseksi riittää yksi: