Vanhoille kirjoille löytyy edelleen ostaja, kunhan tietää, mitä kannattaa myydä: Kalle Päätaloa luultavasti ei, mutta Stephen King otetaan ilolla vastaan.

Ensin pari perusvinkkiä: Hyvin pidetty kirja käy aina kaupaksi paremmin kuin huonosti pidetty. Älä siis hukkaa kansipapereita, äläkä alleviivaa tai taita sivuja.

Sisällä tupakoiminen tai kirjojen varastoiminen kylmässä tai kosteassa paikassa on pahinta, mitä kirjalle voi tehdä.

Kirjoja ei kannata raahata suin päin antikvariaattiin  (ja sitten pahimmassa tapauksessa takaisin), vaan niiden tiedot voi lähettää ensin sähköpostilla arvioitavaksi.

Näitä kirjoja ei luultavasti kannata tarjota myyntiin:

  • Kirjakerhojen kirjat
  • Tietosanakirjasarjat
  • Valittujen Palojen Kirjavaliot
  • Ennen 1990-lukua ilmestynyt kaunokirjallisuus. Tosin 1920-luvun paikkeilla ja sitä ennen julkaistu kirjallisuus alkaa olla sen verran vanhaa, että voi olla ikänsä puolesta haluttavaa.
  • Mitä missä milloin -kirjasarjat (paitsi 1950-luvulta)
  • Kalle Päätalon, Eeva Joenpellon, Laila Hirvisaaren, Kaari Utrion, Arto Paasilinnan ja muiden ”painosten kuninkaiden ja kuningattarien” tuotanto
  • Vanhat koulukirjat
  • Kodin lääkäri- ja lakikirjat, jotka vanhentuvat nopeasti
  • Romanttiset pokkarit
  • Kansojen historia -sarja

Näille kirjoille löytyy todennäköisesti ostaja:

  • Maailmankirjallisuuden klassikot Fjodor Dostojevskista Gabriel García Márqueziniin
  • Kotimainen runous, kuten Pentti Saarikosken, Eeva-Liisa Mannerin ja Sirkka Turkan tuotanto
  • Lastenkirjat: erityisesti Tove Janssonin, Astrid Lindgrenin ja Elsa Beskovin kirjat sekä Kiljusen herrasväet ja Pekka Töpöhännät
  • Kaikki Harry Potterit
  • Suuret toivelaulukirjat
  • Stephen Kingin kauhukirjallisuus
  • J. R. R. Tolkienin teokset (etenkin ensipainokset)
  • Hienot Raamatut
  • Harraste- ja käsityökirjallisuus lukuun ottamatta ruuanlaittoa ja sisustamista. Erityisen hyviä aihepiirejä ovat design, Lappi ja Karjala, kansanperinne, filosofia, ilmailu, merenkulku, sukututkimus sekä laadukkaat luonnontieteelliset teokset.
  • Sota-aiheinen kirjallisuus on edelleen kysyttyä, mutta väestön ikääntyessä sitä on tullut markkinoille paljon ja myyntihinnat ovat laskeneet.
  • Samuli Paulaharjun kansatieteelliset teokset
  • Agatha Christien, Maria Langin ja Georges Simenonin dekkarit
  • Carlos Castanedan mystiikkakirjat

Asiantuntijoina Kaija Kuusela Antikvariaatti Sofiasta ja Matti Pietilä antikvariaatti Finlandia Kirjasta

Neljä asiaa on hyvä muistaa ennen kuin suuntaa kansallispuistoon. Sitten voit rauhassa keskittyä metsäretkellä luonnosta nauttimiseen.

Tutustu sääntöihin

Jos suuntaat kansallispuistoon, lue ensin säännöt. Kansallispuistojen säännöt ajavat jokamiehen oikeuksien edelle. Niissä saatetaan rajoittaa esimerkiksi kulkemista tietyillä alueilla tai sitä, mitä metsästä saa poimia.

Huolehdi eväistä

Ruoka ei maistu missään niin hyvältä kuin retkellä. Reittivalintaa tehdessä voi jo etukäteen suunnitella, missä pitää evästauon. Monissa kansallispuistoissa on tulentekopaikkoja ja valmiiksi tehtyjä polttopuita. Muista tulitikut ja sytykkeet!

Varustaudu oikein

Kerrospukeutuminen auttaa, kun säätilat vaihtelevat.

Pitkät hihat ja lahkeet sekä päähine suojaavat hyttysiltä ja punkeilta.

Päälle pantavaa ei tarvitse hakea retkeilykaupasta, vaan kotoa löytyvät vaatteet riittävät jo pitkälle. Kesällä pärjää useimmiten puuvillavaatteilla. Viileämmillä säillä merinovilla tai tekniset kuidut voivat olla tarpeen.

Lenkkarit toimivat ulkoilukenkinä suurimman osan vuodesta. Kun mennään kivikkoiseen tai hyvin mäkiseen maastoon, voi jämäkämpi vaelluskenkä olla paikallaan.

Suunnittele reitti

Kansallispuistojen reitteihin voi tutustua etukäteen niiden verkkosivuilla. Reittikartan saa näkyviin myös puhelimeen Metsähallituksen ylläpitämällä Retkikartta.fi -sivustolla.

Osa lapsena luetuista kirjoista vei yöunet (sängyn yläpuolelle saattaisi ilmaantua kaamea leijuva pää), osa sai tekemään elinikäisen selibaattilupauksen.

1. Eric Maple: Noidan käsikirja

Hän heräsi ja näki veren tahriman pään leijuvan vuoteensa yläpuolella..."

Kun oli lukenut tämän ja kaikki muut "tarinat vampyyreista, aaveista ja oudoista voimista" kuvineen, ei uni tullut viikkokausiin.

Parhaan tärinän sai aikaan, kun kirjaan tutustui kaverin kanssa pelottavassa ympäristössä, kuten kylpyhuoneen lattialla taskulampun valossa.

2. Pohjolan poliisi kertoo

Kuvitettu kirjasarja kertoi todellisista rikoksista ja niiden tutkimisista kuvien kera. Jammu Siltavuori, hampaan uhriltaan vienyt hammasmurhaaja ja monta muuta henkilöä jäivät mieleen unohtumattomasti, vaikkei tapausten kauheutta voinutkaan täysin ymmärtää.

 

3. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

Tengilin sotilaat ja Katla-lohikäärme olivat kaameita sekä kuvissa että kertomuksessa, mutta surullisinta oli kuitenkin loppu. Rintaa puristi ahdistuksesta, kun pikkuveli otti Katlan liekin halvaannuttaman isoveljen selkäänsä ja hyppäsi kallionkielekkeeltä kuolemaan.

 

4. Lääkärikirjasarja

Mustavalkokuvat struumasta, tuhkarokosta, amputoiduista raajoista ja ”vähämielisistä” saivat uskomaan, että sairaus, onnettomuus tai vamma iskee omalla kohdalle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Silti kuvia ei voinut olla katsomatta.

5. Oiva Paloheimo: Tirlittan

Kodin räjähtämisen jälkeen pyjama päällään ympäri maata harhailevan orpotytön tarina ahdisti turvattomuudellaan. Kun tyttö varastaa nälkäänsä tomaatin ja joutuu poliisiasemalle, hän tiedustelee: koska minut hirtetään?

 

6. Tiedon rajamailla

Valittujen Palojen tietokirja sisälsi kaameita, tositapauksina esiteltyjä kuvauksia muun muassa ufoista, haamuista ja noituudesta. Lukemisen jälkeen oli kammottavaa pelätä, koska lattiaan ilmestyy kuvia kuolleiden kasvoista tai auton takapenkille epäselvä hahmo ja yhteen liittyneet, rupiset kädet.

 

7. Kama Sutran sukulaiset

Vanhempien kätköistä koulun jälkeisinä joutilaina iltapäivätunteina kaivellut asentokuvin varustetut seksikirjat sisälsivät yksinkertaisesti too much information – ja saivat antamaan selibaattilupauksen loppuelämäksi.

 

8. Ulla-Maija Aaltonen: Kani ei osaa itkeä

Kuvaukset kosmetiikkateollisuuden koe-eläimistä, joiden silmiin tungettiin ripsiväriä, saivat vastustamaan kiivaasti kaikkia eläinkokeita. Illalla yksin sängyssä kanien kohtaloa kuvitellessa uho vaihtui itkuksi: kuinka paha maailma onkaan!

9. Heinrich Hoffmann: Jörö-Jukka

Peukalon imijältä leikataan peukalot pois niks ja naks, tulitikuilla leikkijä ei kukaan enää auttaa voi, jäljelle jää vain tuhkakasa ja kaksi itkevää kissaa. Opettavaisia tarinoita tuki kaamean realistinen kuvitus.

10. Christiane F.: Huumeasema Zoo

Liian aikaisin luettu, yksityiskohdilla maustettu tositarina huumenuoren elämästä sai pelkäämään, että sortuu itsekin huumeiden käyttäjäksi. Se tuntui tapahtuvan noin vain, olihan kirjoittajakin vasta 12-vuotias, kun alamäki alkoi.

Kirjamuistot on koottu Kodin Kuvalehden lukijoilta. Lisäksi aiheesta keskustellaan Vauva.fi:ssä.