Lastenkirjallisuuden tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen laati listan tärkeistä ja aikaa kestäneistä lastenkirjoista. Parhaiten ne toimivat, kun aikuinen lukee ne lapselle ääneen.

0-2-vuotias: "Ymmärrän enemmän kuin puhun"

Tällainen lapsi on tässä iässä:

  • Hän sanoo yksittäisiä merkitseviä sanoja, jotkut jo yksinkertaisia lauseita. 
  • Puheen kehitystä edesauttaa esineiden nimeäminen, puhuminen ja yhdessä lukeminen. 
  • Lapsi ymmärtää enemmän puhetta kuin tuottaa sitä itse

MLL/Vanhempainnetti

 

Lue hänelle ainakin nämä:

  1. Suomen lasten Runotar, kuv. Leena Lumme, Otava
  2. Peukaloputti, Meidän vauvan lorut, kuv. Timo Kästämä, Otava)
  3. Hannele Huovi: Vauvan vaaka, kuv. Kristiina Louhi, Tammi
  4. Kirsi Kunnas & Anne Vasko: Hei Hikkori Tikkori, WSOY
  5. Eric Carle: Pikku toukka paksulainen, suom. Kaija Pakkanen, Tammi
  6. Chris Haughton: Ihan hukassa, suom. Tuula Korolainen, Lasten keskus

 

3-5-vuotias: "Mikä on oikein, mikä on väärin?"

Tällainen lapsi on tässä iässä:

  • Hän pohtii hyvän ja pahan sekä oikean ja väärän eroa sekä erilaisten ilmiöiden syytä ja tarkoitusta.
  • Hän nauttii sanoilla leikkimisestä, loruista, runoista ja saduista, selittää ja kyselee, kertoo pitkiä tarinoita ja keksii omia sanoja.

MLL/Vanhempainnetti

 

Lue hänelle ainakin nämä:

  1. Hanhiemon satuaarre, kuv. Feodor Rojankovski, suom. Tarja Saarikoski, WSOY
  2. Hanhiemon iloinen lipas, kuv. Feodor Rojankovski, suom. Kirsi Kunnas, WSOY
  3. Tove Jansson: Kuinkas sitten kävikään?, suom. Hannes Korpi-Anttila, WSOY
  4. Todd Parr: Ei haittaa, jos on erilainen, suom. Riitta Oittinen, Pieni Karhu
  5. Maurice Sendak: Hassut hurjat hirviöt, suom. Heidi Järvenpää, Tammi
  6. Werner Holzwarth: Pikkumyyrä, joka tahtoi tietää, kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä, suom. Pirkko Talvio-Jaatinen, Nemo
  7. Jon Klassen: Haluan hattuni takaisin, suom. Pirkko Harainen, WSOY
  8. Janosch: Suuri Panamakirja, suom. Riitta Mäyrälä, WSOY

 

6-8-vuotias: "On ihanaa oivaltaa itse!"

Tällainen lapsi on tässä iässä:

  • Ajattelutoiminnot kehittyvät. Lapsi pystyy aiempaa paremmin pohtimaan erilaisten ilmiöiden syitä ja seurauksia ja hyödyntämään mielikuvia.
  • Hän nauttii asioiden pohtimisesta ja oivaltamisesta ja muodostaa omia mielipiteitä.

MLL/Vanhempainnetti

 

Lue hänelle ainakin nämä:

  1. Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu, kuv. Maija Karma, WSOY 
  2. Eppu Nuotio: Näin pienissä kengissä, kuv. Katja Tukiainen, Tammi
  3. Kaiken maailman eläinsadut, kuv. Matti Pikkujämsä, Otava 
  4. Suomen lasten hölmöläissadut, kuv. Pirkko-Liisa Surojegin, Otava 
  5. Suomen lasten eläinsadut, kuv. Pirkko-Liisa Surojegin, Otava 
  6. Lauren Child: Miten satujen susista selvitään, suom. Riitta Oittinen, Pieni Karhu
  7. Zacharias Topelius: Vattumato, kuv. Maija Karma, suom. Sirkka Rapola, Otava 
  8. Raija Siekkinen & Hannu Taina: Herra Kuningas, Otava
  9. Maarit Malmberg & Jouni Koponen: Aapeli ja sotaveteraani Reino; Aapeli ja evakkomatka, Minerva
  10. Kalle Güettler, Rakel Helmsdal, Aslaug Jónsdottir & Sari Peltonen: Ei, sanoi pieni hirviö, Pieni Karhu
  11. Sari Vento & Mika Launis: Peikonhäntä, WSOY
  12. Mauri Kunnas: Koirien Kalevala, Otava
  13. Mauri Kunnas: Seitsemän koiraveljestä, Otava
  14. Hannele Huovi: Urpo ja Turpo -kirjat, kuv. Jukka Lemmetty, Tammi
  15. Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu, kuv. Ilon Wikland, WSOY
  16. Roald Dahl: Jali ja suklaatehdas, kuv. Quentin Blake. Aila Nissisen suomennoksen pohjalta muokannut Peikko Pitkänen, Otava 
  17. Roald Dahl: Matilda, kuv. Quentin Blake, suom. Eeva Heikkinen, WSOY
  18. Roald Dahl: Iso kiltti jätti, kuv. Quentin Blake, suom. Tuomas Nevanlinna, Arthouse
  19. Lea Pennanen: Piilomaan pikku aasi, kuv. Maija Karma, Otava
  20. Lea Pennanen: Me Leijonat, kuv. Maija Karma, Otava
  21. Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira, suom. Martti Anhava, Otava
  22. Frank L. Baum: Ihmemaa Oz, kuv. W. W. Denslow, suom. Tuomas Nevanlinna, Arthouse 
  23. Marjatta Kurenniemi: Onneli ja Anneli -kirjat, kuv. Maija Karma, WSOY

 

9-12-vuotias: "Nokkela selviää pinteestä"

Tällainen lapsi on tässä iässä:

  • Hän tarkastelee ja kritisoi vanhoja tuttuja sääntöjä ja saattaa haluta muuttaa niitä vetoamalla järkisyihin.
  • Hän kykenee aiempaa paremmin suunnittelemaan toimintaansa ja ymmärtämään tekojen seurauksia.
  • Hän nauttii tarinoista, joissa päähenkilönä on nokkela ja kiperistä tilanteista itsenäisesti selviytyvä lapsi.

MLL/Vanhempainnetti

 

Lue hänelle ainakin nämä:

  1. Anthony Browne: Retu uneksii, suom. Arja Kanerva, Lasten Keskus
  2. Tomi Kontio & Elina Warsta: Koira nimeltään kissa, Teos
  3. Kreetta Onkeli: Selityspakki, kuv. Ninka Reittu-Kuurila, Otava 
  4. Kirsti Mäkinen: Suomen lasten Kalevala, kuv. Pirkko-Liisa Surojegin, Otava 
  5. Tove Jansson: Muumi-kirjat, kuv. Tove Jansson, WSOY
  6. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli, kuv. Ilon Wikland, suom. Kaarina Helakisa, WSOY
  7. Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa, suom. Tuomas Nevanlinna, Otava
  8. Michael Ende: Tarina vailla loppua, suom. Marja Kyrö, Otava

 

Listan laati FT Päivi Heikkilä-Halttunen. Hän on lastenkirjallisuuteen erikoistunut tutkija, kriitikko ja kouluttaja, joka on kirjoittanut kirjan Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen (Atena 2015). Hänen blogiinsa pääsee tästä.

Lukutoukkaope

Nämä lastenkirjat kaikkien vanhempien olisi hyvä lukea lapsilleen

Eskariryhmissäni suurimman vaikutuksen on vuodesta toiseen tehnyt Aili Somersalon kirja Mestaritontun seikkailut. Saattaa liittyä päiväkotimme metsäiseen nimistöön ja sijaintiin, mutta varmasti myös kirjan salaperäiseen tunnelmaan ja kauniiseen kieleen. Onneli ja Anneli toimii myös aina, samoin Kolme iloista rosvoa.
Lue kommentti

Kun ruotsalaisdekkaristi Emelie Schepp sai hylkäyskirjeen kustantajalta, hän sisuuntui ja tilasi 4999 omakustannekirjaa.

Emelie Schepp, irtisanouduit työstäsi mainostoimistossa kirjoittaaksesi kirjan. Hui!

Todellakin hui. Minulla ei ollut mitään tietoa, miten kirjan voisi kirjoittaa. Yritin päätellä lukemistani kirjoista, kuinka tarinan voi rakentaa. Menin joka ilta kellariin kello 20, kun olin lähettänyt lapseni Filippan ja Philipin nukkumaan. Suljin puhelimen ja istuin pimeässä. Asetin tavoitteekseni kirjoittaa viisi sivua yössä.

Käsikirjoitus syntyi, mutta ei kelvannut kustantajille.

Niin siinä kävi. Ajattelin, että onneksi en ollut kertonut kirjoittamisesta kuin miehelleni. Olin suunnitellut, että on hauskempaa julistaa: ”minä olen kirjoittanut kirjan” kuin ”minä aion kirjoittaa kirjan.”

Surtuani sisuunnuin ja tilasin käsikirjoituksestani 4999 omakustannekirjaa. Muutamaa viikkoa myöhemmin kuorma-auto ajoi pihatiellemme ja kannoin miehen kanssa kaikki kirjat kellariin.

Omakustanteet eivät ole kellarissa.

Eivät, hommasin niistä jokaisen maailmalle itse. Matkustin ympäri Ruotsia marketteihin, toreille ja jälleenmyyjien toimistoihin. Annoin lukijoiden tuntea kirjan hyppysissään samalla kun kerroin siitä. He alkoivat suositella kirjaani muille.

Kuukauden kuluttua kellari oli tyhjä.

Sain kustannussopimuksen, ja nyt kirjaa on myyty yli puoli miljoonaa kappaletta 29 maassa. Aika hyvä osoitus siitä, että unelmiin kannattaa uskoa, eikö?

Emelie Scheppin esikoisteos Ikuisesti merkitty (HarperCollins Nordic 2017) kertoo häikäilemättömästä syyttäjästä Jana Berzeliuksesta, joka tutkii maahanmuuttoviraston toiminnanjohtajan murhaa.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 6/2017.

 

 

40 vuotta sitten Kodin Kuvalehdessä kysyttiin: Tuhoavatko sarjakuvat suomalaislasten lukutaidon?

Elettiinpä mitä vuosikymmentä tahansa, aikuisten mielestä lapset lukevat aina liian vähän - tai ainakin vääriä kirjoja.

Myös vuonna 1976 Kodin Kuvalehdessä oltiin huolissaan lasten heikentyneestä lukutaidosta.

"Oppilaat eivät ymmärrä pitkiä lauseita, eivät puhuttuna eivätkä kirjoitettuina. He eivät myöskään pysty käyttämään aineissa kielikuvia. Aineitten taso on heikko", kommentoi juttuun haastateltu opettaja.

Jutussa oltiin erityisen huolissaan siitä, että nykylapset lukivat niin innokkaasti sarjakuvia. Huolestuttavimpina pidettiin vampyyrisarjakuvia, joissa seikkailivat "ihmisen ja eläimen sekasikiöt julma ilme kasvoillaan".

Turmelukseksi julistettiin myös Viisikko-kirjat.

"Kotimainen kirjallisuus ei näytä juuri kiinnostavan lapsia. Sen sijaan esimerkiksi englantilaisen Enid Blytonin kirjoittamat Viisikko-kirjat kulkevat kädestä käteen kuin kulkutauti", toimittaja paheksui.

"Näissä sarjakirjoissa seikkailevat aina samat päähenkilöt, jotka tulevat siis tutuiksi lukijalle. Seuraa toistoa, joka turruttaa oman mielikuvituksen."

Sen sijaan jutussa ylistettiin Seitsemää veljestä ja Tuntematonta sotilasta.

Lopuksi annettiin vinkki vanhemmille:

"Kannattaa sijoittaa ennen kirjaan se kolme markkaa, koska sarjakuvalehdet, jotka eivät lasta kehitä, maksavat enemmänkin."

Heitä pois -pakkaaminen ei kuulosta järin ekologiselta, mutta sitä se juuri on. Sitä paitsi se säästää matkalaukussa tilaa tuliaisille.

Ensin katse vaatekaapin  unohdetuimpaan nurkkaan. Siellä kyyristelevät vaatteet, jotka on kerta kaikkiaan pidetty loppuun.

Tiedäthän, juuri ne nyppyyntyneet paidat ja saumoista irvistelevät housut, joita ei kehtaa viedä kirpputorille eikä UFF:n laatikkoon. Kotinurkilla niissä ei ilkeä liikkua ollenkaan, koska vastaan voi tulla tuttuja, eikä mökillekään voi varastoida loputtomasti röntöstelyvaatteita.

Sinänsä lumppukasassa ei ole mitään häpeilemistä. On erinomaisen ekologista käyttää vaatteita niin pitkään kuin ne suinkin pysyvät päällä. Ongelma niistä tulee vasta loppumetreillä.

Viime vuonna astui voimaan säädös, joka kieltää tekstiilijätteen viemisen kaatopaikalle. Lumppujen keräysastioita saa kuitenkin etsiä kissojen ja koirien kanssa.

Myös jotkut kauppaketjut (H&M, Kappahl, Lindex) ovat alkaneet kerätä vanhoja vaatteita, mutta nekään eivät aina ole kätevän matkan päässä.

Heittäisikö siis vaaterasut vanhaan tapaan sekajätteeseen poltettaviksi?

Ratkaisu: älä heitä, vaan kokoa hylkiövaatteista villi matkagarderoobi. Pakkaa matkalaukkuun kaikenlaista, yhdistele sydämesi kyllyydestä ja vasta viimeisen kerran käytettyäsi pudota roskikseen.

Ujosteluun ei ole aihetta. Kunnon ihmiset Kreikan ja Thaimaan turistirannoilla ovat jo nähneet kaiken, etkä todennäköisesti tapaa heitä koskaan uudelleen.

Mikä parasta, matkalaukkusi sen kun kevenee matkan edetessä, ja lähtöpäivänä siinä on runsaasti tilaa tuliaisille.

Tietysti kaikkein ekologisinta olisi, jos voisit heittää vaatteet matkakohteen lumppukeräykseen. Jos sellaista ei löydy, voit ainakin panostaa eettisiin tuliaisiin, vaikka paikallisten valmistamiin käsitöihin ja maataloustuotteisiin.

Tällaiselle matkakikkailulle on muuten maailmalla nimikin. Se on throw away packingia eli heitä pois -pakkaamista.

 

Kodin Kuvalehden juhlavuoden kunniaksi kokosimme 50 vuoden aikana julkaistuja ruoka-aiheisia kansikuvia. Ruokakuvat ovat todellisia ajan kuvia!

 

Vuonna 1971 Kodin Kuvalehden kannessa ei löpisty turhia. Otsikoksi riittivät ytimekkäästi "hyvää ruokaa" ja "perhejuhlat". Kuva sai puhua puolestaan.
Vuonna 1971 Kodin Kuvalehden kannessa ei löpisty turhia. Otsikoksi riittivät ytimekkäästi "hyvää ruokaa" ja "perhejuhlat". Kuva sai puhua puolestaan.

1970-luvulla säilöntäkansi täytettiin sumeilematta kaikella, mitä voisi säilöä. Vartaatkin olivat vähintään runsaita.
1970-luvulla säilöntäkansi täytettiin sumeilematta kaikella, mitä voisi säilöä. Vartaatkin olivat vähintään runsaita.

Vuonna 1984 vuokaruoka oli syksyn herkku ja täytetyt paprikat uutta. Lamavuonna 1992 leivottiin itse kotileipää ja säästettiin.
Vuonna 1984 vuokaruoka oli syksyn herkku ja täytetyt paprikat uutta. Lamavuonna 1992 leivottiin itse kotileipää ja säästettiin.

Vuonna 1992 Kodin Kuvalehti täytti 25 vuotta ja kannessa skoolattiin kuohuvalla. Vuonna 2000 kannen pääroolissa pötkötteli paistettu maksa.
Vuonna 1992 Kodin Kuvalehti täytti 25 vuotta ja kannessa skoolattiin kuohuvalla. Vuonna 2000 kannen pääroolissa pötkötteli paistettu maksa.

Vuonna 2004 juhlittiin kakun kanssa naistenpäivän sankareita. Vuonna 2013 herkuteltiin mustikkapannarilla ja kookosletuilla.
Vuonna 2004 juhlittiin kakun kanssa naistenpäivän sankareita. Vuonna 2013 herkuteltiin mustikkapannarilla ja kookosletuilla.