Pienten labradorinnoutajapentujen elämä on hyvin jännittävää! Tällä kertaa Elli-koira painii veljensä kanssa pallomeressä.

Elli on musta labradorinnoutaja, syntynyt 27. helmikuuta 2016. Ellistä saattaa tulla puolentoista vuoden päästä sokeiden opaskoira. Sitä ennen se elää kotikoiran elämää helsinkiläisessä hoitoperheessä. Tervetuloa seuraamaan Ellin elämää!

Mikä saa miehen rakastamaan naistaan kaikista elämän tuomista vaikeuksista huolimatta? Kysyimme sitä miehiltä.

Kysyimme suomalaisilta miehiltä, mitä he rakastavat naisessaan. Vastaajilla oli 1–51 vuotta kokemusta elämästä naisen kanssa.

Näin he vastasivat:

1 Hän ymmärtää minua ja tukee vaikeinakin hetkinä.

2 Hänen kanssaan arki sujuu.

"Tehotyttö edelleen. Kun hän johonkin tarttuu, niin tietää, että homma hoituu." Mies, yhdessä yli 30 vuotta

3 Hän kantaa vastuuta ja huolehtii.

4 Hän antaa anteeksi.

5 Hän on kaunis.

"Hän on edelleenkin viehättävän kaunis." Mies, 45 avioliittovuotta

6 Hän on hyvä äiti.

7 Hän on reipas ja ahkera.

"Hauska ihminen ja hyvää seuraa." Mies, yhdessä 5 vuotta

8 Hän on rehellinen. Voin luottaa häneen.

9 Hän on hellä. Hänellä on lämmin sydän.

10 Hänkin rakastaa minua.

"Rakastan vaimoani, koska hän on ihanan höpsö." Mies, yhdessä 5 vuotta
 

Ylioppilasjuhlat lähestyvät, ja on jo korkea aika hankkia sankarin lahja. KK:n lukijat antoivat hyviä vinkkejä!

 Ylioppilaalle sopii lahjaksi:

* Harrastukseen liittyvä väline

* Valokuvakollaasi tai -kirja, joka on tehty ylioppilaalle tärkeistä muistoista

* Lahjakortti esimerkiksi Ikeaan tai liikkeeseen, josta tiedät ylioppilaan pitävän

* Finlaysonin satiinilakanat

* Omaan kotiin muuttavalle tarpeellisia asioita kuten vuodevaatteita, pyyhkeitä, astioita, laadukas paistinpannu tai mikroaaltouuni

* Iittalan Kastehelmi-kakkutarjotin

* Lomareissu lahjan antajan kanssa

* Etukäteen maksettu kuntosali- tai jumppakortti

* Koru – pojillekin on hienoja malleja esimerkiksi Kalevala-korulla

* Elämyslahja kuten konserttilippu tai benjihyppy

* Puhelin

* Seikkailu-muumimuki, koska lukion jälkeen se seikkailu alkaa

* Tabletti

* Peruskeittokirja – pari ylioppilaspoikaa kiitteli parin vuoden kuluttua, kun olivat omissa sapuskoissa

* Raha

* Palovaroitin ja palopeitto, toivottavasti täysin tarpeettomia tavaroita

* Rannekello

* Osallistuminen isompaan kimppalahjaan

* Iisakki Järvenpään vuolupuukko, jonka terään kaiverretaan nimi ja vuosiluku

* Huonekalu

* Sormus, johon on kaiverrettu nimi ja päivämäärä

* Pikkupatsas ylioppilaasta

* Vieraskirja

Roger Mooren Bond seikkaili pilke silmäkulmassaan. Mikä oli Mooren elokuvista kaikkein paras?

Eilen kuollut englantilainen näyttelijä Roger Moore oli monelle tuttu James Bond -elokuvien sankarina. Moore näytteli kaikkiaan seitsemässä Bondissa.

Mooren ensiesiintyminen tapahtui elokuvassa Live and Let Die, joka ilmestyi vuonna 1973. Viimeistä kertaa hän esiintyi vuonna 1985 elokuvassa A View to a Kill.

Noiden vuosien aikana Mooren Bond sanoi useita unohtumattomia lausahduksia, muun muassa:

"Neiti Anders, en tunnistanut sinua vaatteet päällä!"

"En ole koskaan tappanut kääpiötä, mutta ainahan voi olla ensimmäinen kerta."

Dr. Goodhead: "Tunnetko sinä hänet?"
Bond: "En henkilökohtaisesti. Hänen nimensä on Jaws ja hän tappaa ihmisiä."

Tyttö: "Mutta James, minä tarvitsen sinua!"
Bond: "Niin tarvitsee myös Englanti."

(Bond kävelee kirkkoon ja rippituoliin): "Isä, anna minulle anteeksi, koska olen tehnyt syntiä."
Q: "Lievästi sanottuna, 007"

Mikä lausahduksista on jäänyt parhaiten sinun mieleesi? Entä mikä Roger Mooren tähdittämistä Bondeista on suosikkisi? Anna äänesi alla olevassa kyselyssä.

Kysely

Mikä Roger Mooren Bond-leffa oli suosikkisi?

Jos viidenkin minuutin juoksulenkki tuntuu raskaalta, kuvittele olevasi huippujuoksija, joka on vasta matkalla huipulle. 

Ja tuolta tulee Helena Takalo, sauvoo vimmatusti, enää kolme sekuntia eroa Smetaninaan, vielä viimeinen mutka, Helena painaa kuin kone, lentää suorastaan, katsokaa häntä, kolme-kaksi-yksi ja Helena VOITTAAAAA!

Noin isäni lapsuuteni hiihtoretkillä selosti. Hän hiihti vierelläni, selosti jokaista metriäni, ja minä hiihdin Helenana. En ollut häävi hiihtäjä, mutta isän ansiosta tiesin, miltä tuntui voittaa olympiakultaa.

Selostusvaihde jäi jotenkin päälle. Aina kun lapsena heitin koiralle keppiä, tunsin olevani Tiina Lillak.

Juostessani olin Lasse Virén.

Näin aikuisena se ei enää onnistu. Olen yksi niistä, jotka käpertyvät talveksi sohvalle ja aloittavat juoksuharrastuksensa joka kevät uudelleen. Se tarkoittaa sitä, että viidenkin minuutin juoksu tekee tiukkaa. Yhtään ei tule Lasse-olo.

Tilalle olenkin keksinyt uuden mielikuvaharjoituksen: Juostessani kuvittelen olevani huippumaratoonari, joka tosin juuri nyt on vasta uransa siinä vaiheessa, jolloin oli vielä rapakuntoinen sohvaperuna.

Painan oikein mieleeni, kuinka kamalan raskasta on juosta nyt yksi kilometri, jotta voisin sitten muistella sitä liikuttuneena, kun olen juossut veteraanien olympiamestariksi 42 kilometrillä.

Tällä harjoitusmenetelmällä olen saanut itseni juoksemaan jo kaksi viikkoa.