Valitsimme Kodin Kuvalehden lukijoiden Tämä ihana arki -kilpailuun lähettämistä kuvista kymmenen valloittavaa pehmolelua. Niihin liittyy ihania muistoja!

"Sain nallen mummultani yli 25 vuotta sitten. Nalle nukkuu edelleen kainalossani, äitini ompelema haalari yllään. En muista, mistä olen keksinyt nallen nimen: Herra "Herkku" Kemppainen." – Maija
"Sain nallen mummultani yli 25 vuotta sitten. Nalle nukkuu edelleen kainalossani, äitini ompelema haalari yllään. En muista, mistä olen keksinyt nallen nimen: Herra "Herkku" Kemppainen." – Maija
"Rakkain pehmoleluni ikinä! Aika ja leikit jo näkyvät. Omat lapseni eivät ole Reiska-apinalla koskaan saaneet leikkiä, niin hauras se on." – Minna
"Rakkain pehmoleluni ikinä! Aika ja leikit jo näkyvät. Omat lapseni eivät ole Reiska-apinalla koskaan saaneet leikkiä, niin hauras se on." – Minna
"Kuvassa on rakkain pehmoleluni Pena. Sain Penan vauvana, joten se on pian jo viisikymppinen. Pena on muuttanut aina kanssani. Pienenä nukuin Penan kanssa ja imin sen nenää, siksi nenässä on reikä. Pena on kokenut muitakin onnettomuuksia: pää ja toinen korva ovat irronneet, mutta isä osasi aina korjata sen. Penan selässä on vetoketjullinen tasku. Vanhempani ovat kertoneet, että piilotin sinne kerran rakkaan tuttini, jota sitten etsittiin monta päivää, kunnes se löytyi taskusta. Penalla oli myös virkattuja vaatteita, ja nimestään huolimatta hän taitaa olla tyttö, koska hänellä oli usein mekko päällä." – Anni
"Kuvassa on rakkain pehmoleluni Pena. Sain Penan vauvana, joten se on pian jo viisikymppinen. Pena on muuttanut aina kanssani. Pienenä nukuin Penan kanssa ja imin sen nenää, siksi nenässä on reikä. Pena on kokenut muitakin onnettomuuksia: pää ja toinen korva ovat irronneet, mutta isä osasi aina korjata sen. Penan selässä on vetoketjullinen tasku. Vanhempani ovat kertoneet, että piilotin sinne kerran rakkaan tuttini, jota sitten etsittiin monta päivää, kunnes se löytyi taskusta. Penalla oli myös virkattuja vaatteita, ja nimestään huolimatta hän taitaa olla tyttö, koska hänellä oli usein mekko päällä." – Anni
"Karhuherra nimeltä Häirikkö muutti meille kymmenen vuotta sitten asumaan. Koska perheessä ei ole lapsia, hänestä on tullut perheen lellikki. Kuten kuvasta näkyy, karhuherra omistaa jopa oman auton." – Una
"Karhuherra nimeltä Häirikkö muutti meille kymmenen vuotta sitten asumaan. Koska perheessä ei ole lapsia, hänestä on tullut perheen lellikki. Kuten kuvasta näkyy, karhuherra omistaa jopa oman auton." – Una
"Sain Hessun lahjaksi mummoltani yksivuotiaana vuonna 1968. Hessua on raahattu rakkaudella hihnassa asfalttia pitkin niin, että sen tassunpohjat ovat jo aika kuluneet. Eläkepäiviä Hessu viettää kirjahyllyni päällä." – Killi
"Sain Hessun lahjaksi mummoltani yksivuotiaana vuonna 1968. Hessua on raahattu rakkaudella hihnassa asfalttia pitkin niin, että sen tassunpohjat ovat jo aika kuluneet. Eläkepäiviä Hessu viettää kirjahyllyni päällä." – Killi
"Tämä elämää nähnyt nalle on minulle tärkeä. Korvat ovat lähteneet pois ja jalkapohjat ovat niin kuluneet, että niitä on parsittu. Ennen kun nallea liikutti, se piti pientä murinaa. Nyt se ei enää sitä tee, katselee vain meripihkan värisillä silmillään lempeästi. Aina kun nallea katselen, tulee lapsuusaika mieleen iloineen ja murheineen." – Vilma
"Tämä elämää nähnyt nalle on minulle tärkeä. Korvat ovat lähteneet pois ja jalkapohjat ovat niin kuluneet, että niitä on parsittu. Ennen kun nallea liikutti, se piti pientä murinaa. Nyt se ei enää sitä tee, katselee vain meripihkan värisillä silmillään lempeästi. Aina kun nallea katselen, tulee lapsuusaika mieleen iloineen ja murheineen." – Vilma
"Olin 2,5-vuotiaana äitini kanssa vaateostoksilla. Kesken ostosten huomasin isossa verkkokorissa pieniä pehmoleluja: vaaleanpunaisia possuja ja keltaisia leijonia. Nuoleskelin yhden pehmoleijonan hännän märäksi, joten äidin oli ostettava se minulle. Annoin sen nimeksi Leo. Seuraavana kesänä Leo hävisi. Sitä ei löytynyt mistään, kunnes talven jälkeen isäni laittoi mökillä saappaita jalkaan, ja löytyi Leo saappaasta. Leo on ollut monessa mukana 30 vuoden aikana ja se on ehdottomasti rakkain leluni." – Leijonankesyttäjä
"Olin 2,5-vuotiaana äitini kanssa vaateostoksilla. Kesken ostosten huomasin isossa verkkokorissa pieniä pehmoleluja: vaaleanpunaisia possuja ja keltaisia leijonia. Nuoleskelin yhden pehmoleijonan hännän märäksi, joten äidin oli ostettava se minulle. Annoin sen nimeksi Leo. Seuraavana kesänä Leo hävisi. Sitä ei löytynyt mistään, kunnes talven jälkeen isäni laittoi mökillä saappaita jalkaan, ja löytyi Leo saappaasta. Leo on ollut monessa mukana 30 vuoden aikana ja se on ehdottomasti rakkain leluni." – Leijonankesyttäjä
"Tyttöystäväni nalle on kokenut kovia. Se joutui nuorella iällä koiran hampaisiin ja kävi ihan oikeassa nallesairaalassa hoidettavana. Vino hymy ja tikit eivät onneksi menoa haittaa, ja karhu kulkee kolmikymppisen tyttöystäväni kanssa ihan kaikkialle." – Amy
"Tyttöystäväni nalle on kokenut kovia. Se joutui nuorella iällä koiran hampaisiin ja kävi ihan oikeassa nallesairaalassa hoidettavana. Vino hymy ja tikit eivät onneksi menoa haittaa, ja karhu kulkee kolmikymppisen tyttöystäväni kanssa ihan kaikkialle." – Amy
"Olen syntynyt vuonna 1962. Siihen aikaan äitiysloma oli noin kolmen kuukauden mittainen. Niinpä äitini joutui palaamaan hyvin pian syntymäni jälkeen työhönsä kotisairaanhoitajaksi. Yksi äitini asiakkaista olisi halunnut palkita äitiäni hyvin tehdystä työstä, mutta eihän äitini voinut ottaa rahaa asiakkaalta. Asiakas keksi, että hän haluaisi antaa lahjan äitini pienelle vauvalle. Olin silloin puolivuotias. Niinpä sain tämän nallen, jolle keksin jossain vaiheessa "persoonallisen " nimen Pikkunalle – erotukseksi isompikokoisesta nallesta. Tämä supersymppis nallukka on kulkenut kanssani jo 54 vuotta. Se on ollut lohtuni lapsena sekä nuorena aikuisena, kun reissasin ulkomailla ja koti-ikävä yllätti. Nallen päällä on äitini ompelemat housut ja minun neulomani villapaita – yksi todella harvoista käsitöistä, joita olen elämäni aikana tehnyt." – Pikkunalle
"Olen syntynyt vuonna 1962. Siihen aikaan äitiysloma oli noin kolmen kuukauden mittainen. Niinpä äitini joutui palaamaan hyvin pian syntymäni jälkeen työhönsä kotisairaanhoitajaksi. Yksi äitini asiakkaista olisi halunnut palkita äitiäni hyvin tehdystä työstä, mutta eihän äitini voinut ottaa rahaa asiakkaalta. Asiakas keksi, että hän haluaisi antaa lahjan äitini pienelle vauvalle. Olin silloin puolivuotias. Niinpä sain tämän nallen, jolle keksin jossain vaiheessa "persoonallisen " nimen Pikkunalle – erotukseksi isompikokoisesta nallesta. Tämä supersymppis nallukka on kulkenut kanssani jo 54 vuotta. Se on ollut lohtuni lapsena sekä nuorena aikuisena, kun reissasin ulkomailla ja koti-ikävä yllätti. Nallen päällä on äitini ompelemat housut ja minun neulomani villapaita – yksi todella harvoista käsitöistä, joita olen elämäni aikana tehnyt." – Pikkunalle
"Tämän tyylikkään karhuherran isäni sai lahjaksi Helmi-mummuliltaan synnyttyään vuonna 1938. Mummuli itse oli toiminut vaatturina. Karhuherralla on siis ensi vuonna 80-vuotissyntymäpäivät. Lahjan alkuperäinen saaja on kuollut jo 15 vuotta sitten. Karhuherra on tuottanut iloa jo kuudelle sukupolvelle, vaikka hieman alkaa karva kuonosta harventua ja takaraivolta alkavat ohuen ohuet puulastut pursuta." - Mr. Bear
"Tämän tyylikkään karhuherran isäni sai lahjaksi Helmi-mummuliltaan synnyttyään vuonna 1938. Mummuli itse oli toiminut vaatturina. Karhuherralla on siis ensi vuonna 80-vuotissyntymäpäivät. Lahjan alkuperäinen saaja on kuollut jo 15 vuotta sitten. Karhuherra on tuottanut iloa jo kuudelle sukupolvelle, vaikka hieman alkaa karva kuonosta harventua ja takaraivolta alkavat ohuen ohuet puulastut pursuta." - Mr. Bear

Jos haluat saada rahaa säästöön, tarkastele menot huolellisesti. Prosentti tuloista säästyy yhtä huomaamatta kuin se katoaa tililtä.

Näin saat rahaa säästöön:

Siirrä säästettävä summa käyttötililtä heti, kun saat kuukauden tulot.

Kilpailuta vakuutukset, sähköntoimittaja ja puhelinliittymä.

Mieti, onko auto välttämätön ja laske, paljonko sillä ajaminen oikeasti maksaa.

Järkevä ostos voi pidemmän päälle tuoda säästöä. Esimerkiksi kompostin avulla voit säästää jätemaksuissa.

Laita säästyneet kolikot säästöpossuun. Mukavan konkreettista!

Laita turha tavara paikalliselle nettikirpputorille.

Yritä tulla toimeen yhdellä luottokortilla.

Korjaa hajonnut vetoketju tai irronnut nappi. Ystävä voi auttaa.

Voisiko juhlavaatteen tai sukset lainata?

Laita säästyneet kolikot säästöpossuun. Mukavan konkreettista!

Käy läpi parin kuukauden tulot ja menot tarkasti ja rehellisesti. Apua antaa esimerkiksi ilmainen Penno-sovellus. Kirjanpito- ja budjettilomakkeita löydät Marttaliiton nettisivuilta.

Ruokaostoksissa säästät, kun:

Suunnittelet viikon ruokalistan etukäteen.

Muistat herneet, pavut ja linssit. Kasvisruoka tulee usein liharuokia halvemmaksi.

Piipahda kaupassa harvoin, sillä silloin teet harvemmin heräteostoksia.

Valitset kaupan omia merkkejä.

Selvität oman lähikauppasi tarjoukset ja ostat pakkaseen.

Piipahdat kaupassa harvoin, sillä silloin teet harvemmin heräteostoksia.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 6/17.

Jos Juha Laitisen, 37, lapset pyytävät euron karkkirahaa, hänellä ei ole varaa antaa. Se hävettää, harmittaa ja nostaa joskus vedet silmiin. "Onneksi rakkautta riittää, eikä se maksa mitään", Juha sanoo.

"Ei ollut helppoa pyytää Facebookin Avustuksia vähävaraisille -ryhmässä lapsilleen koulureppuja. Omalla nimellään ja kuvallaan, aikuinen mies. Hävetti ja kiusaannutti, mutten keksinyt muutakaan keinoa. Koulut alkoivat, lasten piti saada reput, tilillä oli rahaa 19 euroa.

Meillä on vaimon kanssa kolme mahtavaa poikaa: 12-vuotiaat seiskaluokkalaiset ja eskaria käyvä kuusivuotias.

Vaimo on ollut kuntoutustuella vuodesta 2004 vaikean epilepsian takia. Minä sairastuin myöhemmin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja jouduin sairauslomalle, aikaisemmin työskentelin kirkon nuorisotyönohjaajana.

Syön lääkkeitä loppuelämäni. Sairastuessani tein tyhmiä asioita, joista maksan velkaa vieläkin. Eniten kaduttaa vaimon ja lasten puolesta, että he joutuvat kärsimään siitä, mitä tein. Onneksi pahasta vaiheesta on jo vuosia.

Ei elämän näin pitänyt mennä. Eihän kukaan toivo sairauksia itselleen.

Voiko köyhä olla kunnon isä?

Kun saamme vuokran maksettua, käytössä on 27 euroa päivässä kaikkeen muuhun. Olemme laskeneet sen tarkasti, mutta koulujen alkaminen pistää talouden sekaisin.

Kontaktimuovia kirjoihin, uudet lenkkarit pienten tilalle, sisätossut, puheaikaa kännykkään, viisi euroa luokkaretkikassaan. Parturikin maksaa. Yritimme leikata poikien hiukset itse, mutta ei siitä tullut mitään.

Tällaiset eivät ole pieniä menoja, kun kaiken ynnää yhteen.

Joskus mielessä vilisee ennen unen tuloa kaikenlaisia asioita. Kääntelehdin sängyssä ja kävelen keittiöön. Uni ei tule, kun mietin:

Eikö kunnon isä voisi tarjota lapsilleen edes yhden Linnanmäen-reissun kesäloman aikana, nyt pojat olivat koko kesäloman kotona? Mitä jos pesukone hajoaa, uutta ei ole varaa hankkia? Entä jos lapsilisää leikataan taas? Ostetaanko loppukuusta lääkkeet itselle vai lapselle? Millaista olisi, jos joskus raaskisi tilata kotiin pitsaa?

Siitä emme ole vaimon kanssa tinkineet, että lapsille on aina ruokaa. Varsinkin isommat pojat tuntuvat syövän kamalia määriä, he ovat nyt kasvuiässä. Kokkaan heille makaroni- tai tonnikalalaatikkoa.

On tämäkin, että joutuu miettimään, miten paljon lapset syövät!

Vaadinko lapsilta liikaa ymmärrystä?

Se syö miestä ehkä eniten, että joutuu aina vastaamaan lasten pyyntöihin 'ei'. Viimeksi yksi heistä pyysi euroa tai kahta, karkkiin kai, mutta en voinut antaa. Kahta euroa!

Köyhyys on sitä, ettei voi antaa lapselleen pieniä asioita, vaikkei tahtoisi mitään enempää kuin suostua johonkin mitättömään toiveeseen.

Kyllä lapset ymmärtävät huushollin taloustilanteen jo aika hyvin. Isommat pojat saattavat sanoa, ettei kukaan käytä tuollaisia, kun vaimo tuo kierrätyskeskuksesta heille housut ja läjäyttää esille olohuoneen sohvalle. Mutta käyttäväthän he sitten, kun ei muuta vaihtoehtoa ole - tai kun emme kerro, mistä vaatteet ovat peräisin.

Saa kai sen verran huijata?

Itsellemme emme ole ostaneet vaatteita yli kahteen vuoteen. Joskus haaveilen uusista kalsareista.

Lasten ymmärtäväisyys tekee iloiseksi ja joskus melkein ylpeäksi, mutta samalla se saa mietteliääksi. Vaadinko lapselta liikaa, jos hänen on pakko ymmärtää jo alakouluikäisenä, että meidän perheemme ei koskaan lähde Ruotsin-risteilylle, vaikka se on kavereille normijuttu?

Vakavimmat asiat puhumme vaimon kanssa silloin, kun lapset eivät ole kuulemassa. Kertaakaan ei ole tullut mieleen, että eroaisimme. Yhdessä on luvattu selvitä myötä- ja vastoinkäymisissä. Olen sanani mittainen mies.

Köyhyys ei läheskään aina ole oma syy

En koskaan saanut lapsille reppuja Facebook-viestini kautta. Ehkä kellään ei ollut ylimääräisiä, vaikken mitään merkki- tai väritoiveita asettanutkaan.

Ostin reput lapsille itse. Niitä käytetään monta vuotta. Loppukuusta kiristettiin aikuisten vyötä.

En oikein usko, että meikäläisen perheen tilanne tästä muuttuu. Yhteiskunta tuntuu unohtaneen köyhät. Kun lapset saisi aikuiseksi, hyvä olisi. Ja miksei saisi, he lukevat läksynsä kunnolla.

Ehkä he ovat myös oppineet monia muita paremmin, ettei mikään kasva puissa ilmaiseksi, paitsi ehkä hedelmät.

Joskus kun ihan vedet tulevat silmiin, lohduttaudun sillä, että meillä on mahdottoman hyvä perhehenki. Meillä on paljon rakkautta, pienin poika kömpii öisin kainaloon nukkumaan ja isommatkin antavat pörröttää tukkaa ja suostuvat katsomaan kanssani Star Warsia telkkarista.

Eivät kaikki köyhät perheet ole huonoja perheitä, ei joka perheessä ryypätä ja rällätä. Suuri osa vähävaraisista ei ole köyhiä omasta syystään.

Viikon onnellisin hetki taitaa olla lauantaisauna. Silloin lapset saavat pienet limut ja grillaamme makkaraa. Kun istumme yhdessä lauteilla, minusta tuntuu hetken kuin olisimme ihan tavallinen perhe."