Kansallispuistoissa voi ihailla suomalaista perinnemaisemaa ja tutustua entisaikojen maatilaelämään. Ja ennen kaikkea nauttia luonnosta niin, että hapenpuute katoaa pitkiksi ajoiksi! Valitse näistä sinulle sopiva retkikohde.

1. Liesjärven kansallispuisto, Kanta-Häme

Nähtävää: Hämäläinen kulttuurimaisema, kolopesijät, Korteniemen perinnetila.

Liesjärven kansallispuisto on oiva päiväretkikohde esimerkiksi lapsiperheelle. Perinnetilalla voi tehdä aikamatkan suomalaiseen 1910-lukulaiseen maatilaelämään ja nähdä suomalaisten alkuperäisrotujen kotieläimiä. 

Reittivinkit: Korteniemen tilalta lähtee eripituisia rengasreittejä, joista lyhin on vain 1,5 kilometriä pitkä ja pisin 5,5 kilometriä.

2. Linnansaari, Etelä-Savo

Nähtävää: Saimaannorppa, valkoselkätikka, kaskikulttuurin perintönä syntyneet niityt ja metsälaitumet.

Linnansaaren kansallispuisto antaa hyvän mahdollisuuden tutustua Saimaaseen. Veneitä ja kanootteja voi vuokrata useasta paikasta. Kansallispuiston pääsaarelle kulkee myös reittivene.

Reittivinkit: Patikointireittejä on muutamasta kilometristä eteenpäin. Kahdeksan kilometrin reitti on kulkemisen arvoinen, sillä sen varrella pääsee tutustumaan Linnavuoreen. Korkealta kalliolta aukeaa upea näköala suomalaiseen järvimaisemaan.

3. Koli, Pohjois-Karjala

Nähtävää: Miljardien vuosien ikäiset vaarat ja avarat näkymät, kaskiperinteen muovaamat niityt ja vanhat pihapiirit.

Kolin kansallispuistossa voi ihailla jääkauden jättämiä merkkejä. Karjalaisesta maisemasta ovat hakeneet inspiraatiota monet suomalaiset taiteilijat, kuten Juhani Aho, Eero Järnefelt ja Jean Sibelius.

Reittivinkit: Kolilla on useita reittejä päiväretkeilylle. Puiston ehdoton nähtävyys on Ukko-Kolin huippu, jonka näköalatasanteelta aukeavat huikeat maisemat. Pääsy näköalapaikalle on esteetön, joten reissuun voi lähteä myös pyörätuolilla tai lastenvaunujen kanssa. 

4. Seitseminen, Pirkanmaa

Nähtävää: Vanha aarniometsä, suot ja harjut, Koveron perinnetila.

Seitsemisen luontokeskuksessa voi kartuttaa luontotietoaan ja Koveron perinnetilalla tutustua entisaikojen maatilaelämään. Luontokeskus ja muutamat kansallispuiston reiteistä ovat esteettömiä.

Reittivinkit: Monet reitit sopivat päiväretkeilyyn. Esimerkiksi parin kilometrin mittaisella Runokankaan luontopolulla voi tarkastella graniittipaasiin kaiverrettuja runoja.

Lisätietoja retkikohteista: luontoon.fi

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 13/2017.

Neljä asiaa on hyvä muistaa ennen kuin suuntaa kansallispuistoon. Sitten voit rauhassa keskittyä metsäretkellä luonnosta nauttimiseen.

Tutustu sääntöihin

Jos suuntaat kansallispuistoon, lue ensin säännöt. Kansallispuistojen säännöt ajavat jokamiehen oikeuksien edelle. Niissä saatetaan rajoittaa esimerkiksi kulkemista tietyillä alueilla tai sitä, mitä metsästä saa poimia.

Huolehdi eväistä

Ruoka ei maistu missään niin hyvältä kuin retkellä. Reittivalintaa tehdessä voi jo etukäteen suunnitella, missä pitää evästauon. Monissa kansallispuistoissa on tulentekopaikkoja ja valmiiksi tehtyjä polttopuita. Muista tulitikut ja sytykkeet!

Varustaudu oikein

Kerrospukeutuminen auttaa, kun säätilat vaihtelevat.

Pitkät hihat ja lahkeet sekä päähine suojaavat hyttysiltä ja punkeilta.

Päälle pantavaa ei tarvitse hakea retkeilykaupasta, vaan kotoa löytyvät vaatteet riittävät jo pitkälle. Kesällä pärjää useimmiten puuvillavaatteilla. Viileämmillä säillä merinovilla tai tekniset kuidut voivat olla tarpeen.

Lenkkarit toimivat ulkoilukenkinä suurimman osan vuodesta. Kun mennään kivikkoiseen tai hyvin mäkiseen maastoon, voi jämäkämpi vaelluskenkä olla paikallaan.

Suunnittele reitti

Kansallispuistojen reitteihin voi tutustua etukäteen niiden verkkosivuilla. Reittikartan saa näkyviin myös puhelimeen Metsähallituksen ylläpitämällä Retkikartta.fi -sivustolla.

Osa lapsena luetuista kirjoista vei yöunet (sängyn yläpuolelle saattaisi ilmaantua kaamea leijuva pää), osa sai tekemään elinikäisen selibaattilupauksen.

1. Eric Maple: Noidan käsikirja

Hän heräsi ja näki veren tahriman pään leijuvan vuoteensa yläpuolella..."

Kun oli lukenut tämän ja kaikki muut "tarinat vampyyreista, aaveista ja oudoista voimista" kuvineen, ei uni tullut viikkokausiin.

Parhaan tärinän sai aikaan, kun kirjaan tutustui kaverin kanssa pelottavassa ympäristössä, kuten kylpyhuoneen lattialla taskulampun valossa.

2. Pohjolan poliisi kertoo

Kuvitettu kirjasarja kertoi todellisista rikoksista ja niiden tutkimisista kuvien kera. Jammu Siltavuori, hampaan uhriltaan vienyt hammasmurhaaja ja monta muuta henkilöä jäivät mieleen unohtumattomasti, vaikkei tapausten kauheutta voinutkaan täysin ymmärtää.

 

3. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

Tengilin sotilaat ja Katla-lohikäärme olivat kaameita sekä kuvissa että kertomuksessa, mutta surullisinta oli kuitenkin loppu. Rintaa puristi ahdistuksesta, kun pikkuveli otti Katlan liekin halvaannuttaman isoveljen selkäänsä ja hyppäsi kallionkielekkeeltä kuolemaan.

 

4. Lääkärikirjasarja

Mustavalkokuvat struumasta, tuhkarokosta, amputoiduista raajoista ja ”vähämielisistä” saivat uskomaan, että sairaus, onnettomuus tai vamma iskee omalla kohdalle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Silti kuvia ei voinut olla katsomatta.

5. Oiva Paloheimo: Tirlittan

Kodin räjähtämisen jälkeen pyjama päällään ympäri maata harhailevan orpotytön tarina ahdisti turvattomuudellaan. Kun tyttö varastaa nälkäänsä tomaatin ja joutuu poliisiasemalle, hän tiedustelee: koska minut hirtetään?

 

6. Tiedon rajamailla

Valittujen Palojen tietokirja sisälsi kaameita, tositapauksina esiteltyjä kuvauksia muun muassa ufoista, haamuista ja noituudesta. Lukemisen jälkeen oli kammottavaa pelätä, koska lattiaan ilmestyy kuvia kuolleiden kasvoista tai auton takapenkille epäselvä hahmo ja yhteen liittyneet, rupiset kädet.

 

7. Kama Sutran sukulaiset

Vanhempien kätköistä koulun jälkeisinä joutilaina iltapäivätunteina kaivellut asentokuvin varustetut seksikirjat sisälsivät yksinkertaisesti too much information – ja saivat antamaan selibaattilupauksen loppuelämäksi.

 

8. Ulla-Maija Aaltonen: Kani ei osaa itkeä

Kuvaukset kosmetiikkateollisuuden koe-eläimistä, joiden silmiin tungettiin ripsiväriä, saivat vastustamaan kiivaasti kaikkia eläinkokeita. Illalla yksin sängyssä kanien kohtaloa kuvitellessa uho vaihtui itkuksi: kuinka paha maailma onkaan!

9. Heinrich Hoffmann: Jörö-Jukka

Peukalon imijältä leikataan peukalot pois niks ja naks, tulitikuilla leikkijä ei kukaan enää auttaa voi, jäljelle jää vain tuhkakasa ja kaksi itkevää kissaa. Opettavaisia tarinoita tuki kaamean realistinen kuvitus.

10. Christiane F.: Huumeasema Zoo

Liian aikaisin luettu, yksityiskohdilla maustettu tositarina huumenuoren elämästä sai pelkäämään, että sortuu itsekin huumeiden käyttäjäksi. Se tuntui tapahtuvan noin vain, olihan kirjoittajakin vasta 12-vuotias, kun alamäki alkoi.

Kirjamuistot on koottu Kodin Kuvalehden lukijoilta. Lisäksi aiheesta keskustellaan Vauva.fi:ssä.