Tässä kolme tosielämän kohtausta liikenteestä. Oletko sinä joutunut rattiraivon kohteeksi? Kerro, miten tilanteesta selvisit.

Ensimmäinen kohtaus: ohitus

Auto ilmestyy takaa kuin tyhjästä. Se kaahaa etupuskuria hipoen naisen auton eteen. Nainen säikähtää niin, että nostaa keskisormen pystyyn. Se hävettää häntä vieläkin.

Kaahari huomaa käsimerkin. Hän hidastaa kuuteenkymppiin ja jää naisen auton eteen. Koska tiellä on satasen rajoitus, naisen on pakko ohittaa. Kaahari kiihdyttää uudelleen, palaa eteen ja hidastaa taas.

Kun molemmat ovat kääntyneet liittymästä, kaahari pakottaa naisen pysähtymään. Hän nousee autosta ja alkaa räyhätä täysin malttinsa menettäneenä.

Siisti mies, puku päällä.

Nainen pyytää anteeksi sormimerkkiään, kertoo pelästyneensä kauheasti. Kun nainen on pyytänyt anteeksi toisen kerran, mies palaa autoonsa ja ajaa pois.

Toinen kohtaus: ylinopeus

Nainen joutuu tekemään risteyksessä hätäjarrutuksen, ettei törmäisi kuorma-autoon. Tämä on tullut hirmuista ylinopeutta pitkin katua, jolla on kolmenkympin rajoitus. Naisen kädet lennähtävät pelästyksestä pystyyn.

Kuorma-auto pysähtyy punaisiin valoihin. Kuski laskeutuu tielle ja tulee silmittömän raivon vallassa kiroilemaan naiselle: "Mitä -vetin käsimerkkejä sinä mulle näytät?"

Työmies, työasussa, työajossa.

Kun valot vaihtuvat vihreiksi, kuski juoksee takaisin autoon. Hän viivyttelee risteyksessä niin pitkään, että valot alkavat taas vaihtua. Viime hetkellä hän kiihdyttää risteyksen yli. Nainen jää punaisiin valoihin.

Kolmas kohtaus: piittaamattomuus

Nainen kävelee kadunpätkällä, jolla on neljänkympin rajoitus. Menossa on koko perheen tapahtuma. Se on levittäytynyt molemmin puolin katua, ja siihen osallistuu paljon lapsia.

Jostain takaa tulee kovaa vauhtia henkilöauto ja ajaa naisen auton ohi lapsista piittaamatta. Nainen osoittaa kaaharia etusormellaan.

Kaahari tekee käsijarrukäännöksen. Hän nousee autosta ja tulee kertomaan naiselle, että nyt on v-u huono hetki tulla mulle rähjäämään.

Nainen nostaa kädet pystyyn. Sanoo, että täällä on lapsia, taisit mennä aika kovaa. Kuski painuu takaisin autoonsa ja jatkaa kumit palaen matkaa.

Oletko sinä joutunut liikenneraivon kohteeksi? Kerro, mitä tapahtui ja miten tilanteesta selvisit.
 

Mimmiini

"Pakotti pysähtymään ja alkoi räyhätä" - lue tylyt kokemukset rattiraivosta

Lähestyin risteystä josta minun piti kääntyä vasemmalle. Laitoin ajoissa vilkun päälle, että pääsisin vasemman kaistan kautta kääntyvien kaistalle. Vasemmalla kaistalla oleva auto ei halunnut antaa tilaa mutta vaihdoin, koska risteys lähestyi. Edellisenä päivänä olin autoillut Helsingin keskustassa ja nauttinut kaupungin liikennekulttuurista. Tilaa annettiin,kun laitoit vilkun päälle. Sen vuoksi hämäläisen juntin käytös suututti todella paljon ja näytin kuskille keskisormea. Kaduin sitä heti,...
Lue kommentti

Kun ruotsalaisdekkaristi Emelie Schepp sai hylkäyskirjeen kustantajalta, hän sisuuntui ja tilasi 4999 omakustannekirjaa.

Emelie Schepp, irtisanouduit työstäsi mainostoimistossa kirjoittaaksesi kirjan. Hui!

Todellakin hui. Minulla ei ollut mitään tietoa, miten kirjan voisi kirjoittaa. Yritin päätellä lukemistani kirjoista, kuinka tarinan voi rakentaa. Menin joka ilta kellariin kello 20, kun olin lähettänyt lapseni Filippan ja Philipin nukkumaan. Suljin puhelimen ja istuin pimeässä. Asetin tavoitteekseni kirjoittaa viisi sivua yössä.

Käsikirjoitus syntyi, mutta ei kelvannut kustantajille.

Niin siinä kävi. Ajattelin, että onneksi en ollut kertonut kirjoittamisesta kuin miehelleni. Olin suunnitellut, että on hauskempaa julistaa: ”minä olen kirjoittanut kirjan” kuin ”minä aion kirjoittaa kirjan.”

Surtuani sisuunnuin ja tilasin käsikirjoituksestani 4999 omakustannekirjaa. Muutamaa viikkoa myöhemmin kuorma-auto ajoi pihatiellemme ja kannoin miehen kanssa kaikki kirjat kellariin.

Omakustanteet eivät ole kellarissa.

Eivät, hommasin niistä jokaisen maailmalle itse. Matkustin ympäri Ruotsia marketteihin, toreille ja jälleenmyyjien toimistoihin. Annoin lukijoiden tuntea kirjan hyppysissään samalla kun kerroin siitä. He alkoivat suositella kirjaani muille.

Kuukauden kuluttua kellari oli tyhjä.

Sain kustannussopimuksen, ja nyt kirjaa on myyty yli puoli miljoonaa kappaletta 29 maassa. Aika hyvä osoitus siitä, että unelmiin kannattaa uskoa, eikö?

Emelie Scheppin esikoisteos Ikuisesti merkitty (HarperCollins Nordic 2017) kertoo häikäilemättömästä syyttäjästä Jana Berzeliuksesta, joka tutkii maahanmuuttoviraston toiminnanjohtajan murhaa.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 6/2017.

 

 

40 vuotta sitten Kodin Kuvalehdessä kysyttiin: Tuhoavatko sarjakuvat suomalaislasten lukutaidon?

Elettiinpä mitä vuosikymmentä tahansa, aikuisten mielestä lapset lukevat aina liian vähän - tai ainakin vääriä kirjoja.

Myös vuonna 1976 Kodin Kuvalehdessä oltiin huolissaan lasten heikentyneestä lukutaidosta.

"Oppilaat eivät ymmärrä pitkiä lauseita, eivät puhuttuna eivätkä kirjoitettuina. He eivät myöskään pysty käyttämään aineissa kielikuvia. Aineitten taso on heikko", kommentoi juttuun haastateltu opettaja.

Jutussa oltiin erityisen huolissaan siitä, että nykylapset lukivat niin innokkaasti sarjakuvia. Huolestuttavimpina pidettiin vampyyrisarjakuvia, joissa seikkailivat "ihmisen ja eläimen sekasikiöt julma ilme kasvoillaan".

Turmelukseksi julistettiin myös Viisikko-kirjat.

"Kotimainen kirjallisuus ei näytä juuri kiinnostavan lapsia. Sen sijaan esimerkiksi englantilaisen Enid Blytonin kirjoittamat Viisikko-kirjat kulkevat kädestä käteen kuin kulkutauti", toimittaja paheksui.

"Näissä sarjakirjoissa seikkailevat aina samat päähenkilöt, jotka tulevat siis tutuiksi lukijalle. Seuraa toistoa, joka turruttaa oman mielikuvituksen."

Sen sijaan jutussa ylistettiin Seitsemää veljestä ja Tuntematonta sotilasta.

Lopuksi annettiin vinkki vanhemmille:

"Kannattaa sijoittaa ennen kirjaan se kolme markkaa, koska sarjakuvalehdet, jotka eivät lasta kehitä, maksavat enemmänkin."

Heitä pois -pakkaaminen ei kuulosta järin ekologiselta, mutta sitä se juuri on. Sitä paitsi se säästää matkalaukussa tilaa tuliaisille.

Ensin katse vaatekaapin  unohdetuimpaan nurkkaan. Siellä kyyristelevät vaatteet, jotka on kerta kaikkiaan pidetty loppuun.

Tiedäthän, juuri ne nyppyyntyneet paidat ja saumoista irvistelevät housut, joita ei kehtaa viedä kirpputorille eikä UFF:n laatikkoon. Kotinurkilla niissä ei ilkeä liikkua ollenkaan, koska vastaan voi tulla tuttuja, eikä mökillekään voi varastoida loputtomasti röntöstelyvaatteita.

Sinänsä lumppukasassa ei ole mitään häpeilemistä. On erinomaisen ekologista käyttää vaatteita niin pitkään kuin ne suinkin pysyvät päällä. Ongelma niistä tulee vasta loppumetreillä.

Viime vuonna astui voimaan säädös, joka kieltää tekstiilijätteen viemisen kaatopaikalle. Lumppujen keräysastioita saa kuitenkin etsiä kissojen ja koirien kanssa.

Myös jotkut kauppaketjut (H&M, Kappahl, Lindex) ovat alkaneet kerätä vanhoja vaatteita, mutta nekään eivät aina ole kätevän matkan päässä.

Heittäisikö siis vaaterasut vanhaan tapaan sekajätteeseen poltettaviksi?

Ratkaisu: älä heitä, vaan kokoa hylkiövaatteista villi matkagarderoobi. Pakkaa matkalaukkuun kaikenlaista, yhdistele sydämesi kyllyydestä ja vasta viimeisen kerran käytettyäsi pudota roskikseen.

Ujosteluun ei ole aihetta. Kunnon ihmiset Kreikan ja Thaimaan turistirannoilla ovat jo nähneet kaiken, etkä todennäköisesti tapaa heitä koskaan uudelleen.

Mikä parasta, matkalaukkusi sen kun kevenee matkan edetessä, ja lähtöpäivänä siinä on runsaasti tilaa tuliaisille.

Tietysti kaikkein ekologisinta olisi, jos voisit heittää vaatteet matkakohteen lumppukeräykseen. Jos sellaista ei löydy, voit ainakin panostaa eettisiin tuliaisiin, vaikka paikallisten valmistamiin käsitöihin ja maataloustuotteisiin.

Tällaiselle matkakikkailulle on muuten maailmalla nimikin. Se on throw away packingia eli heitä pois -pakkaamista.

 

Kodin Kuvalehden juhlavuoden kunniaksi kokosimme 50 vuoden aikana julkaistuja ruoka-aiheisia kansikuvia. Ruokakuvat ovat todellisia ajan kuvia!

 

Vuonna 1971 Kodin Kuvalehden kannessa ei löpisty turhia. Otsikoksi riittivät ytimekkäästi "hyvää ruokaa" ja "perhejuhlat". Kuva sai puhua puolestaan.
Vuonna 1971 Kodin Kuvalehden kannessa ei löpisty turhia. Otsikoksi riittivät ytimekkäästi "hyvää ruokaa" ja "perhejuhlat". Kuva sai puhua puolestaan.

1970-luvulla säilöntäkansi täytettiin sumeilematta kaikella, mitä voisi säilöä. Vartaatkin olivat vähintään runsaita.
1970-luvulla säilöntäkansi täytettiin sumeilematta kaikella, mitä voisi säilöä. Vartaatkin olivat vähintään runsaita.

Vuonna 1984 vuokaruoka oli syksyn herkku ja täytetyt paprikat uutta. Lamavuonna 1992 leivottiin itse kotileipää ja säästettiin.
Vuonna 1984 vuokaruoka oli syksyn herkku ja täytetyt paprikat uutta. Lamavuonna 1992 leivottiin itse kotileipää ja säästettiin.

Vuonna 1992 Kodin Kuvalehti täytti 25 vuotta ja kannessa skoolattiin kuohuvalla. Vuonna 2000 kannen pääroolissa pötkötteli paistettu maksa.
Vuonna 1992 Kodin Kuvalehti täytti 25 vuotta ja kannessa skoolattiin kuohuvalla. Vuonna 2000 kannen pääroolissa pötkötteli paistettu maksa.

Vuonna 2004 juhlittiin kakun kanssa naistenpäivän sankareita. Vuonna 2013 herkuteltiin mustikkapannarilla ja kookosletuilla.
Vuonna 2004 juhlittiin kakun kanssa naistenpäivän sankareita. Vuonna 2013 herkuteltiin mustikkapannarilla ja kookosletuilla.