Oivaltavaa kieltä, herkullista ruokaa ja piinaavia hetkiä. Tässä neljä kirjavinkkiä KK:n toimittajilta.

Emma Cline: Tytöt – Kaunis, viisas ja surullinen

Tarina 1960-luvusta, yksinäisyydestä ja murhenäytelmään päättyvästä kommuunikokeilusta koukuttaa jo juonellaan, mutta ihmeellisintä kirjassa on kieli. Miten joku osaa kirjoittaa näin täsmällisesti, ilman ainuttakaan ylimääräistä sanaa tai teennäistä ilmaisua! Lue tämä, mutta varaa aikaa (koska et voi lopettaa kesken) ja nenäliina. Anna Pihlajaniemi

Anders Roslund ja Börge Hellström: Kolme minuuttia – Huumerikollisuus ei tunne armoa 

Ruotsalaiskaksikon viisi vuotta sitten julkaistu Kolme sekuntia päättyi vankilaan soluttautuneen pikkurikollisen valekuolemaan. Nyt Piet Hoffman toimii Kolumbiassa ja työskentelee kaksoisroolissa huumekuninkaan oikeana kätenä poliisimyyränä.

Kirja on koukuttava, mutta kidutus- ja tappotilanteet on kuvattu välillä niin rajusti, että pahaa tekee. Kirjan sanoma on muutenkin lohduton: asumme maailmassa, jossa kaiken voi ostaa. Jenni Rinkinen

Outi Väisänen: Samasta padasta. Huippuhyvää kotiruokaa vauvalle ja itsellesi – Syö kuin vauva ja nauti!

Olisipa tämä opus ollut olemassa, kun lapseni olivat vauvaikäisiä. Onneksi kirjasta ei ole myöhäistä nauttia, sillä reseptit sopivat erinomaisesti perhearjen helpottajiksi. Testaamani yhden padan kesäkurpitsa-savulohipasta syntyi vartissa ja maistui mainiolta. Ahaa-oivalluksen aiheutti lause: kun syötkuten vauva, syöt automaattisesti terveellisesti. Eikä se tarkoita sosetta vaan vaikkapa sushia ja pizzaa. Sanna Tyry

Katja Kettu, Meeri Koutaniemi ja Maria Seppälä: Fintiaanien mailla – Ajantajun kadottaja

Uppouduin kirjaan bussimatkalla töistä kotiin niin, että unohdin jäädä oikealla pysäkillä pois. Puolimatkassa itkin. Tietokirja suomalaisten ja intiaanien, fintiaanien, jälkeläisistä on kuin hyvän romaanin, koukuttavan dekkarin ja itkettävän kauniin valokuvanäyttelyn yhdistelmä. Samalla se on ajankohtainen julistus muukalaisvihan järjettömyydestä. Anna Pihlajaniemi

Kirjavinkit on julkaistu Kodin Kuvalehden numeroissa 18 ja 19/2016.

Oletko sinä kokeillut kaikki nämä mäenlaskuvehkeet?

Pulkat esiin, laskiaismäki kutsuu!

Mutta miten sitä tuleekin niin mukavuudenhaluiseksi? Pulkkamäessä vaanii töyssyjä, joissa saa pelätä häntäluunsa puolesta. Löytyisikö pehmeitä kulkupelejä?

Auton sisärengas on vanha juttu, mutta painava raahata. Kevyempi uutuus on tyynymäinen Wuuuuf, jota saa erilaisissa kuoseissa ja väreissä. Pulmia on siinäkin: käyttäjät kertovat, että lärpäke lähtee mihin suuntaan haluaa.

Pehmeitä laskuja saa myös uimarenkaalla ja kumipatjalla, ellei kivi puhkaise.

Työtovereitani on selvästi kiinnostanut enemmän vauhti kuin pehmeys. Mäestä on tultu elävänä alas vanerinkappaleella, suksella tai kahdella, hupputakilla ja potkukelkalla.

Eräs todistaa, että nahkapohjaiset monot ovat jäämäessä ehdottomat. Vauhtia kiittävät myös pyöreän Ufo-liukurin ystävät, vaikka sekin vyöryy minne sattuu.

Hyvää kyytiä on saatu muovipussilla, jätesäkillä ja suihkuverholla – tosin niillä sattuu kuulemma ankarasti takamukseen.

Lapsille muovikassista saa mäkeen puvun, kun leikkaa jaloille reiät.

Hitaamman elämän ystävät nauttivat pahvilaatikkoajeluista, joista eräs kertoo: "Mäenlaskua jatketaan niin kauan kuin pehvan alla on materiaalia. Ja kimppakyyti isossa laatikossa vasta onkin hauskaa!"

Moni palaa Saariselälle yhä uudestaan nauttimaan upeista maisemista ja luonnonrauhasta. Tästä löydät vinkit paikkoihin, jotka Lapin klassikokohteessa kannattaa nähdä.

1 Rumakuru

Rouhean komeat maisemat on helppo saavuttaa Saariselältä tai Kiilopäältä.

2 Kiilopään huippu

Tunturinlaen upeat maisemat ovat vain parin kilometrin päässä Kiilopään tunturikeskuksesta. Kesällä paikalle pääsee jalkaisin ja talvella vaikkapa lumikengillä.

3 Kuutamokuru

Kaksi ja puoli kilometriä pitkän jylhän kurun pohjalta kertyy korkeuseroa tunturin huipulle toistasataa metriä. Upea nähtävyys!

4 Luulampi

Kauniissa lampimaisemissa sijaitsee talvisesonkina latukahvila.

5 Kulmakuru

Jylhä geologinen erikoisuus on erinomainen päiväretkikohde Saariselältä. Talvella sinne pääsee hiihtäen.

Vinkit on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 4/2017.

Onko sinulla jokin muu suosikkipaikka Saariselällä? Vinkkaa kivoista käyntikohteista kommenttikentässä!

Tässä sarjassa kuunnellaan sivusta kiinnostavia keskusteluja.

Keskustelijat: kaksi noin 60-vuotiasta naista, kutsutaan heitä vaikka "Irmaksi" ja "Armiksi".

Paikka: talvisena perjantaiaamuna bussissa Helsingissä.

Irma: Huomenna alkaakin meininki. Mun lapsenlapseni tulee koko viikonlopuksi yökylään.

Armi: Monenko vanha?

Irma: Seitsemän. 

Armi: Eikös se oo aika helppo ikä?

Irma: Onhan se. Mutta tarttee sen kanssa koko ajan touhuta. Niinku piirtää ja leikkiä. Tehdä jotain ihan koko ajan.

Armi: Mä en varmaan jaksaisi. Oon töiden jälkeen aina niin puhki. Semmonen lauantai on musta ihan paras, jolloin saa olla yksin kotona eikä kukaan tuu sanomaan yhtään mitään.

Irma: Joo ymmärrän. On se niin kultanen ja ihana tyttö, mutta välillä meinaa mennä hermo, kun sen kanssa tarttee koko ajan puhua. Ihan niin kuin töissäkin tarttee. Ei hetken rauhaa.

Armi: Mitä aiotte tehdä?

Irma: Mulla on hirveesti suunnitelmia. Ekana mennään elokuviin. Sitten varmaan herkkuja. Sellasia tyttöjenjuttuja. Saa nähdä, ehditäänkö kaikki. Sunnuntaiaamupäivästä sen tarttee kumminkin jo lähteä.

 

Helmikuun kirjat pitävät otteessaan niin, että yöunet ovat vaarassa.

YHDEN ELÄMÄN LOPPU – Paul Kalanithi: Henkäys on ilmaa vain

Lääkäri menehtyi syöpään kahdeksan kuukautta esikoistyttärensä syntymän jälkeen. Ennen kuolemaansa hän ehti kirjoittaa tämän kirjan. Hänen kerrontansa on korutonta, vaatimatonta, rohkeaa ja valoisaakin – ja juuri siksi niin koskettavaa. Surulla ja menetyksillä ei mässäillä, ne koetaan kohti menemällä. Anna Pihlajaniemi

PSYKOLOGISTA TAIKAA – Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä

Viisivuotias joutuu auton yliajamaksi ja kuolee. Tekijä pakenee paikalta ja jättää poliisit ilman yhtään johtolankaa. Perinteisen rikosdekkarin alkuasetelma hämää, kun tarinan kerrokset alkavat avautua täysin ennalta-arvaamattomasti. Juoni on niin vetävä, että se totisesti vie yöunet: kirjaa ei voi laskea käsistä ennen kuin henkilöiden kohtalot ovat selvillä. Kerrankin jännityskirjan jännite säilyy loppuun asti. Jenni Rinkinen