Luontoilta kertoo, mitä tälläkin siivekkäällä on mielessään.

Kun lataat kuunneltavan ohjelman kännykkääsi, voit nauttia siitä milloin vain.

Uutisraportissa on asiaa ilman pönötystä

Uutisraportti on yhtä kuin Helsingin Sanomien toimittajat puhumassa ajankohtaisista aiheista turhia jännittämättä. Tavoitteena on saada kuulijalle sellainen olo kuin tämä istuisi puhujien kanssa drinksuilla.

Uutisraportti

Alec Baldwin tekee hienoja haastatteluja

Newyorkilaisella Wnyc-radiokanavalla lähetettävässä ohjelmassa näyttelijä Alec Baldwin haastattelee taiteilijoita ja poliitikkoja. Viime talvena Baldwin sai vieraakseen säveltäjä Esa-Pekka Salosen. Jakso on yhä kuunneltavissa.

Here’s The Thing with Alec Baldwin

Mahadura & Özberkan on virkistävää uutta

Naiskaksikko Susani Mahadura ja Yagmur Özberkan pohtii Yle Puheen talkshow’ssa, mitä erilainen naiseus on ja miten se näkyy nyky-Suomessa. Jokaisessa jaksossa on myös studiovieraita.

Mahadura & Özberkan

Rahapodi: Lisää rahaa, kyllä kiitos!

Rahasta saa puhua ja sitä saa haluta lisää. Nettipankki Nordnetin Rahapodissa käsitellään säästämistä ja sijoittamista. Ohjelmaan voi ehdottaa omia aiheita.

Rahapodi

Luontoilta on parasta iltateen ääressä

Luontoillan asiantuntijakaarti kokoontuu Radio Suomen studioon kerran kuussa. Asiantuntijoiden luontopuhe on ihanan rauhoittavaa.

Luontoilta

The Sporkful on todellista rakkautta ruokaan

Ruuasta voi intoilla loputtomasti, mutta tässä englanninkielisessä ohjelmassa se tehdään mukavan maanläheisesti. Ruokahehkutukset saattavat tosin aiheuttaa hillittömän himon matkustaa Yhdysvaltoihin syömään.

The Sporkful

Pulut pystyvät erottamaan toisistaan van Goghin, Monet'n, Picasson ja Chagallin maalaukset. Pystyisitkö sinä?

Pöllöpää, kananaivot, munata, kaakattaa, mennä harakoille, heittää vesilintua...

Ihmisillä ollut tapana pitää lintuja tyhminä, kuten kielenkäytöstämme huomaa. Amerikkalainen tietokirjailija Jennifer Ackerman on eri mieltä: hänen mielestään linnut ovat aliarvostettuja neroja.

Kirjassaan Viisaat linnut (Atena, 2017) Ackerman paljastaa lintujen fiksuudesta muun muassa nämä seitsemän asiaa:  

1. Pulu osaa laskea. 

Harvaa lintua pidetään älykkönä, mutta erityisen typeränä pidetään pulua. Totta onkin, että pulu ei välttämättä tajua poikastaan omakseen, jos poikanen ei ole suoraan sen alla. Myös pesänrakentajana se on saamaton nahjus. 

Mutta oikeasti pulut ovat älykköjä. Nillä on esimerkiksi erinomainen matikkapää: ne osaavat laskea, ymmärtävät yhteen- ja vähennyslaskun periaatteen ja osaavat järjestää yhdeksää esinettä esittävät kuvat pienimmästä suurimpaan.

Pulut pystyvät erottamaan toisistaan van Goghin, Monet'n, Picasson ja Chagallin maalaukset. Ne osaavat tulkita ihmisten tunteita kasvokuvista ja painaa muistiinsa yli tuhat kuvaa ainakin vuodeksi. 

2. Hömötiaisella on ilmiömäinen muisti. 

Monilla linnuilla on uskomaton muisti. Tietyt matkijalinnut pystyvät varastoimaan mieleensä jopa 2 000 erilaista laulua.

Hömötiainenkin on muistinero. Se saattaa jemmata siemeniä tuhansiin eri piilopaikkoihin ja lentää pois. Puolen vuoden päästä se palaa takaisin ja muistaa tarkalleen, minne piilotti jokaisen yksittäisen siemenen.

Tämän kaiken se tekee kahden herneen kokoisilla aivoilla.

Korpilla taas on erityinen kyky muistaa tärkeitä ystävyyssuhteita. Ennen vakiintumistaan korppi hengailee erilaisissa sosiaalisissa ryhmissä ja etsii sopivia liittolaisia - eli verkostoituu. Se valitsee ympärilleen tiettyjä yksilöitä, joiden kanssa jakaa ruokansa, sukii ja leikkii.

Vaikka lauma hajoaisi, korppi muistaa sydänystävänsä vielä kolmenkin vuoden päästä erosta.

3. Varis osaa lahjoa. 

Kun linnut tuntevat kiitollisuutta, ne antavat lahjan.

Erityisen huomaavaisia ovat varikset. Ihmiset, jotka ovat ruokkineet variksia säännöllisesti, ovat saaneet niiltä muun muassa seuraavia yllätyslahjoja: koruja, lasinsirpaleita, joulupukkipatsaan, lelupyssyn vaahtomuovinuolen, Aku Ankan muotoisen Pez-karkkien annostelijan sekä karamellisydämen, jossa lukee "rakkaus".

Varis on sosiaalisesti tarpeeksi älykäs ymmärtääkseen, että palvelukseen kannattaa vastata palveluksella.

4. Koirasnärhi ymmärtää naaraan oikkuja. 

Koirasnärhi on naarastaan kohtaan niin ymmärtäväinen, että se hipoo neroutta. Se tarkkailee herpaantumatta naaraan mielentiloja ja tekee kaikkensa miellyttääkseen.

Ruoaksi närhikoiras tarjoilee sitä, mitä naaraan mieli tekee. Se pitää jatkuvasti silmällä, mitä naaras syö, ja tarjoaa aina uutta herkkua, johon naaras ei ole vielä ehtinyt kyllästyä.

Närhikoiraalla on kyky laittaa rakkaansa tarpeet etusijalle ja hylätä omansa. Taka-ajatuksena toki on se, että se yrittää päästä parittelemaan.

5. Varpunen on suuri keksijä.

Varpunen ei pidä itsestään meteliä, vaikka syytä olisi: se on maailman laajimmalle levinnyt villi lintu, jonka kannan suuruus maailmassa on noin 540 miljoonaa.

Varpunen on siis lintumaailman supermenestyjä. Se on sopeutunut oloihin, joissa muut linnut eivät ole pärjänneet.

Varpusen nerous piilee kekseliäisyydessä. Se pesii epätavallisissa paikoissa, kuten ilmanvaihtokanavissa, ja vuoraa pesänsä epätavallisilla materiaaleilla, kuten elävistä linnuista nyhdetyillä höyhenillä. Ruokaa etsiessään se menee hyvinkin oudon ruuan perässä mitä kummallisimpiin paikkoihin. 

Varpunen on ronski ja ennakkoluuloton. Se uskaltaa maistaa uusia ruokia rohkeammin kuin muut linnut ja selviää siksi paremmin hengissä. Eikä se ikinä yritä selvitä yksin, vaan tekee kaiken porukassa: syö, kylpee ja nukkuu.

Tutkijoiden mukaan useimmilla linnuilla on nimissään vain yksi innovaatio. Varpusella niitä on 44. 

6. Harakka tunnistaa itsensä peilistä.

Aiemmin luultiin, että vain ihmiset ja muutamat muut kehittyneimmät nisäkkäät pystyvät tunnistamaan itsensä peilistä.

Nyt tiedetään, että harakkakin pystyy. Kun tutkijat kiinnittivät kuuden harakan kurkkuun punaisen täplän, kaksi niistä yritti raapia sen jalallaan omasta kehostaan eikä peilikuvasta.

7. Kolibri on huippusuunnistaja.

Lintujen huima suunnistuskyky on arvoitus, jota ihminen ei ole vielä pystynyt kokonaan selvittämään.

Arvellaan, että linnuilla on eräänlainen magneettinen aisti eli sisäinen kompassi, joka yhdessä auringon, tähtien ja maamerkkien kanssa auttaa löytämään oikean suunnan. Linnut pystyvät ilmeisesti havaitsemaan pikkuruisimmatkin muutokset maapallon magneettikentässä ja hyödyntävät havaintojaan leveysasteensa määrittelyssä.

Osa linnuista, esimerkiksi joutsen, taas oppii muuttoreitit vanhemmiltaan.

Kolibri on navigointimestari, joka painaa kolme grammaa mutta pystyy ihmeisiin: jos se piipahtaa yhden ainoan kerran vain muutamaksi sekunniksi tiettyyn kukkaan suurella pellolla, se pystyy palaamaan myöhemmin tarkasti samaan paikkaan. Se löytää oikean paikan jopa silloin, vaikka kukka puuttuisi.

Lähde: Jennifer Ackerman: Viisaat linnut (Atena 2017).

 

Keräilijä ja Vintageunelmia-nimistä Instagram-kuvagalleriaa pitävä Miikka Jaala kertoo, mitä vanhoja astioita keräilijät himoitsevat.

1 Mitä astioita keräilijät himoitsevat juuri nyt, vanhojen astioiden ja etenkin Arabian keräilijä Miikka Jaala?

Tällä hetkellä Raija Uosikkisen suunnittelema Arabian Pomona-sarja on mielenkiintoinen. Keräilijät ovat maksaneet esimerkiksi Hunaja-nimisestä hillotölkistä reilusti yli 100 euroa. Sen koristeaiheena ovat mehiläiset.

Nousussa ovat myös puhalluskoristeiset kahvikupit 1960–70-luvulta. Niiden koristeet on puhallettu sapluunan läpi, eivätkä kuvioiden rajat ole hirveän tarkkoja. Niitä tehtiin aikoinaan arkikupeiksi ja niihin on käytössä tullut pieniä vikoja, mutta keräilijät yleensä sallivat sen.

Finelin retrokuosiset emalikulhot ovat erittäin kovassa suosiossa, ja myös Mariskooleilla ja kivituikuilla on keräilijänsä. Mariskooleissa himotuimpia värejä ovat muun muassa ametisti, valkoinen ja mattavärit, kivituikuissa ametisti.

Samoin Kaj Franckin ja Birger Kaipiaisen tuotanto kiinnostaa keräilijöitä.

Kun itse aloitin keräilyn, muumimukit olivat erittäin haluttuja. Nyt trendissä on havaittavissa vähän laskua, koska malleja on jo noin 80, mukit ovat usein ylihintaisia ja niiden tuotanto on nyt siirretty lopullisesti Thaimaahan. Toisaalta muumimukit ovat alkaneet kiinnostaa myös ulkomailla, kuten Japanissa, Ruotsissa ja Norjassa.

2 Mitä keräilijät eivät halua?

Yksi antitrendi on Raija Uosikkisen Kalevala-vuosilautasten sarja, jota tehtiin 1976–99. Lautaset olivat arvokkaita, mutta tänä päivänä ne eivät maksa juuri mitään. Niitä on liikkeellä melko paljon ja ne on valmistettu pääasiassa keräilyä varten. Ulkoasultaan ne ovat monen mielestä raskaita ja synkkiä, mikä sopi ehkä 70-luvun sisustukseen mutta ei enää tämän päivän trendeihin.

Myös 1960–70-luvun kivitavaraa – esimerkiksi Kareliaa ja Pirttiä – liikkuu paljon ja se on halpaa. Se tehtiin aikoinaan kestämään, ja niin se on kestänytkin.

3 Mikä tekee astiasta arvokkaan?

Kaiken perusta on kysynnän ja tarjonnan laki. Jos tuotetta on vähän ja moni sitä haluaa, hinta nousee. 

Sosiaalinen media on iso tekijä. Kaunis kuva Facebookissa tai Instagramissa herättää keräilijät: onpa upea koriste, minäkin haluan tuollaisen. Siinä voi syntyä vähän joukkohysteriaakin, ja silloin hyvin yleisistäkin astioista voi saada hyvän hinnan.

Trendit vaikuttavat. Jos trendinä on retrosisustus, sisustajat alkavat etsiä sen seuraksi retrohenkisiä astioita, esimerkiksi Arabiaa tai Fineliä.

Muistot nostavat esineen arvoa. Tuntuu hyvältä omistaa samanlaisia kahvikuppeja, joita isoäidillä oli tai joita itse käytti lapsena.
Ja vielä: keräilijä on usein valmis maksamaan paljon viimeisestä puuttuvasta kiposta, joka tekee hänen kokoelmastaan täydellisen.

4 Mistä astioista nyt maksetaan paljon?

Joidenkin suunnittelijoiden, esimerkiksi Birger Kaipiaisen ja Oiva Toikan tuotannon uniikkikappaleet liikkuvat omissa luvuissaan. Niiden hinta voi olla tuhansia euroja.

Sarjatuotantoastioista Arabian Papukaija-kannu on kannujen mersu. Hyväkuntoisesta on maksettu jopa 800 euroa.

Raija Uosikkisen ns. irtopääkissakannu on arvokas. Kannun kyljessä on kissan kuva, ja kissan pää on ikään kuin irti vartalosta. Kahden litran priimakuntoisesta kannusta voi saada yli 700 euroa.

Sitten on arvokkaita outouksia: Fazerin muumimukia on valmistettu vain 400 kappaletta, ja sen hinta on liikkunut 4000–5000 euron välillä. Vuonna 2005 valmistettiin puolestaan 2 005 kappaletta muumimukia nimeltä Muumipeikko unelmoi. Siitä keräilijät ovat maksaneet jopa 1 500–2 000 euroa.

5 Mihin tarjoukseen kannattaa tarttua?

Jos järkevästi tekisi, etsisi vain harvinaisia esineitä, koska yleisiä on aina saatavilla. Tosin harvinaisuuksista joutuu maksamaan paljon, koska muutkin niitä havittelevat.

Jos tuotetta on tarjolla paljon, ostamisella ei ole niin kiirettä. Se ei lopu kesken, ja joku myy aina muita halvemmalla. Esimerkiksi Valencia on erittäin kaunis, käsinmaalattu astiasarja, mutta sitä on liikenteessä melko paljon. Sen ansiosta keräilijällä on varaa odottaa ja ostaa sitten, kun saa halvalla.

Jos aikaa on, parhaat löydöt tekee tavallisilta kirpputoreilta. Niistä voi saada muutamalla eurolla satasienkin arvoisia tuotteita.

6 Mistä löydän oikean hinnan omistamalleni astialle?

Huuto.net ja tori.fi ovat hyviä kanavia katsella hintapyyntöjä.

Kannattaa myös liittyä Facebook-ryhmiin, kuten Arabiakirppis tai Pelastetaan vanhat esineet. Monista niistä saa kysellä astian arvoa toisilta harrastajilta.

Itse olen perustanut kokoelmat.fi -sivuston, jonne olen selvitellyt muun muassa muumiastioiden ja Heljä Liukko-Sundströmin tuotteiden hintoja.

7 Mistä tiedän, minkä ikäinen ja mitä sarjaa astia on?

Ensimmäiseksi kannattaa tutkia leima. Esimerkiksi Arabia on käyttänyt eri aikakausina erilaisia leimoja, joista löytyy kattava lista sen nettisivuilta.

Astiassa saattaa olla myös numeromerkintä, joka kertoo sen tuotantoerän tai valmistuskuukauden ja -vuoden. Sarjan, mallin tai tekijän nimikin saattaa löytyä.

Jos leimaa ei näy, vinkkiä astian alkuperästä joutuu etsimään sen tyylistä ja muodoista. Tietoa sarjoista ja koristeista löytyy lähdekirjoista, joita myy muun muassa antiikkijataidekirjat.com.

Perintökupille voi löytää lautasen tai samanlaisen kaverin tuotannosta poistettujen astioiden myyjiltä. Niitä ovat esimerkiksi retronomi.fi, astialiisa.fi ja astiataivas.fi.

Kannattaa selata myös huuto.net-, tori.fi- ja laatutavara.com -sivustoja sekä Facebookin paikalliskirpputoreja.

Vanhojen purkkien keräilijät sallivat usein keräilykohteissaan elämän jäljet.
Vanhojen purkkien keräilijät sallivat usein keräilykohteissaan elämän jäljet.

8 Miten kolhut vaikuttavat astian arvoon?

Osa ostajista jää heti pois. Moni keräilijä haluaa vain täysin priimoja astioita, mutta jotkut sallivat pienet kolhut. Jos lohkeama ei ole koristeen päällä, astia voi edelleen näyttää kauniilta vitriinissä.

Vintage-esineiden, esimerkiksi vanhojen lakritsipurkkien ja emaliastioiden keräilijät eivät yleensä säikähdä elämän jälkiä. Käytössä kuluneella esineellä on kiinnostavampi tarina kuin suoraan pakkauksesta nostetulla.

Silti nyrkkisääntö on, että hyväkuntoinen esine on aina kalliimpi kuin kulunut ja kolhuinen.

9 Mitä astiasarjaa keräisin kummilapselle?

Jos haluat kerätä lapselle tämän päivän designia, kelpo kohteita löytyy skandinaavisesta tuotannosta: Rörstrand, Gefle, Wiinblad.

Arabian astiat valmistetaan nykyisin Thaimaassa ja Romaniassa, mutta koristesuunnittelu on suomalaista. Jos kuitenkin haluaa Suomessa tehtyä, miksei keskittyisi keräämään lapselle Arabian kultakauden designia? Yksi viimeisistä Suomessa suunnitelluista ja valmistetuista Arabian astiasarjoista on Heini Riitahuhdan Runo, jonka tuotanto loppui 2015.

Varoituksen sana: Lapsi ei välttämättä ole aikuisena kiinnostunut minkään aikakauden designista. Sen sijaan häntä saattavat koskettaa kupit ja kipot, joita hänen isovanhempansa käyttivät päivittäin silloin, kun hän oli pieni.

10 Kannattaako kerätä astiasarjaa vain sen takia, että se on minusta kaunis?

Se on yksi suurimmista syistä, joiden takia kannattaa ryhtyä keräilemään.

  • Finelin retrokuosiset emalikulhot (esim. Elisa, Sinivuokko, Tatti)
  • Kaj Franckin tuotanto, Arabia
  • Kivi-tuikku, Iittala, väri: ametisti
  • Kotimaiset peltipurkit (esim. karamelli- tai kahvipurkit)
  • Mariskooli, värit: ametisti, mattavalkoinen, mattamusta
  • Pomona-sarja, Arabia (esim. hillotölkki Hunaja)
  • Emilia-sarja, Arabia
  • Puhalluskoristeiset kahvikupit, Arabia (1960–70-luku)

Jos ylioppilaalla tuntuu olevan jo kaikkea, lahjaksi kannattaa hankkia jotakin aineetonta. KK kokosi yhteen ideat lahjoista, jotka eivät jää nurkkiin pyörimään.

Museon maailmaan

Museokortista on nuorelle sekä iloa että hyötyä. Kortilla pääsee sivistämään itseään 250 museoon ympäri Suomea. Mukana on museoita laidasta laitaan.

Ihanan kesäretken voi tehdä vaikkapa Savonlinnan Olavinlinnaan. Sadepäivänä taiteennälkää voi tyydyttää esimerkiksi Nykytaiteenmuseo Kiasmassa Helsingissä.

Kortti maksaa 64,90 euroa ja on voimassa vuoden. Samassakin museossa saa käydä niin monta kertaa kuin haluaa.

Huvittelua huvipuistossa

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen jokainen valmistunut kaipaa varmasti pientä irtiottoa. Päivä huvipuistossa piristää puutuneimmankin puurtajan.

Särkänniemen ranneke maksaa 37 euroa, Linnanmäen rannekelahjakortti 39 euroa. Powerparkiin rannekkeen saa 39 eurolla.

Perinteisiä kotitaloustaitoja

Pian ensimmäiseen omaan kotiin muuttava voi ilahtua ideoista ja vinkeistä kokkaamiseen tai muihin kotitaloustaitoihin.

Martat järjestävät erilaisia kotitalouteen ja käsitöihin liittyviä kursseja ympäri Suomea. Hinnat liikkuvat ilmaisesta muutamaan kymppiin. Kursseilla voi päästä esimerkiksi tunnistamaan ja keräilemään villiyrttejä tai oppia kokkaamaan kalaa.

Myös perinteisen ruisleivän leipomisesta järjestetään kursseja. Esimerkiksi Varpulan luomutila Sipoossa & Puukarin pysäkki -majatalo Valtimossa tarjoavat leipäkursseja.

Matka maailmalle

Kukapa ei ilahtuisi matkailusta? Esimerkiksi Finnairin lahjakortilla voi ostaa minkä tahansa EU:sta lähtevän reittilennon. Kortin minimisumma on 50 euroa.

VR:n lahjakortin voi käyttää vaikkapa Interral-lippuun tai opintojen alkaessa junalippuihin koti- ja opiskelupaikkakunnan välillä. Kortille voi ladata haluamansa summan, ja se on voimassa puoli vuotta.

Huima harrastus

Jos nuori on innokas kokeilemaan uusia asioita, mutta tietty oma harrastus puuttuu, anna hänelle lahjakortti opistoon. Useimpien kaupunkien kansalais- ja työväenopistot tarjoavat toimintaa kielikursseista tanssitunteihin. Lahjakortilla nuori pääsee valitsemaan mieleisensä harrastuksen.

Jos valmistuvan nuoren harrastus on tiedossa, harrastuslahjankin voi antaa täsmänä. Esimerkiksi urheilua harrastavalle voi tarjota pari kuukauden salikortin tai muutaman käynnin joogatunnille.

Eväitä työnhakuun

Erilaiset passit voivat olla nuorelle tärkeitä, kun hän hakee esimerkiksi osa-aikatöitä opintojen oheen.

Kahvilatyössä tarvittavan hygieniapassin koulutuksia järjestävät esimerkiksi aikuiskoulutuskeskukset. Hygieniapassikurssi ja passin myöntämiseen vaadittu testi maksavat yhteensä noin 70 euroa.

Punainen Risti taas järjestää EA1-ensiapukursseja ympäri maata. Hinta on noin 90 euroa.

Ylioppilaalle voi myös luvata itse antaa vinkkejä työnhakuun. Esimerkiksi työhakemusten tai ansioluettelon kommentoiminen voi auttaa häntä eteenpäin työpaikkakilpailussa.

Pulikointia maauimalassa

Jos nuoren kesäfiilis ei ole vielä herännyt, maauimalassa sen saa taatusti käyntiin. Maauimalan altaalla voi joko kuntoilla tai vain nauttia kesäisestä auringosta ystävien ja eväiden kanssa.

Esimerkiksi Helsingin Uimastadionille kymmenen kerran kortti maksaa 32 euroa, Porin maauimalaan 43,70 euroa ja Kotkan Katariinaan 52 euroa.

Musiikkia tai elokuvia

Musiikkidiggarille sopii hyvin Premium-tilaus Spotify-palveluun. Premium-palvelu yhdeksi kuukaudeksi maksaa 9,99 euroa, ja sillä musiikkia voi kuunnella ilman mainoksia niin paljon kuin huvittaa.

Takuuvarma hitti on myös lahjakortti Netflix-palveluun. Sen avulla lahjan saaja pääsee rentoutumaan lempielokuvansa tai -sarjansa äärellä. Lahjakortteja on saatavilla 15 euron ja 25 euron suuruisina.

Molempien palveluiden lahjakortteja voi ostaa esimerkiksi R-Kioskilta.

Apua ja viisautta

Aina lahjaan ei tarvitse laittaa suuria summia. Myös omasta osaamisestaan voi ammentaa lahjaideoita.

Jos nuorella on tiedossa muutto uudelle paikkakunnalle, voit tarjota hänelle vaikkapa siivousapua muuttopuuhiin. Tai jos omistat pakettiauton, lainaa sitä nuorelle.

Vinkki! Kalliimpi lahja kannattaa hankkia yhdessä sukulaisten tai ystävien kanssa, jolloin kevään juhlakausi ei käy liian raskaaksi kukkarolle.

Ydinvoimalan rakentaminen Olkiluotoon puhutti kansalaisia myös vuonna 1980.

Myös vuonna 1980 rakennettiin ydinvoimalaa Olkiluotoon. Siihen aikaan ei oltu huolissaan rakennustöiden viivästymistä vaan jostain aivan muusta. Siitä kertoo otsikko Kodin Kuvalehden numerossa 1/1980: Olkiluodossa asuu pelko.

Tsernobylin tapahtumat odottivat vielä kuuden vuoden päässä tulevaisuudessa, mutta edellisenä vuonna oli tapahtunut vakava ydinvoimalaonnettomuus Harrisburgissa, Yhdysvalloissa. Se mietitytti Olkiluodon lähellä asuvia eurajokelaisia.

Ydinvoima oli muutenkin uusi asia, ja vähän kai otti päähän naapureiden – raumalaisten – riimittely: "Olkiluoto, Olkiluoto, siel on taaskin jokin vuoto."

Yksi toimittajan haastattelemista eurajokelaisista asui kuuden kilometrin päässä voimalasta. Hän oli perheineen päättänyt muuttaa kauemmaksi.

Toinen haastateltu suhtautui rauhallisemmin. Hänen miehensä ja kaksi poikaa kävivät töissä voimalassa, ja poika oli pyydystänyt komean siian voimalan läheisyydestä. Perhe aikoi pistellä sen poskeensa, koska kenenkään ei tiedetty alueen kaloista sairastuneen.