Sarjassa esitellään parhaat ja hauskimmat älypuhelinsovellukset. 

Aiemmin tähtitaivaan katseleminen oli minusta kiehtovaa, mutta aika nopeaa ja tylsähköä. Tunnistin vain Otavan. Sitten aloin sojottaa taivaalle kännykälläni. Avautui aivan uusi universumi.

Star Walk -sovellus opastaa amatööriä tunnistamaan tähtiä, niiden kuvioita, planeettoja ja satellitteja. Kun käännyn, kartta päivittyy ja paljastaa taas uutta. Napauttamalla kohteita kännykän ruudulla saan niistä lisätietoa.

Sovelluksen kalenteri taas varmistaa, etten enää ohita kuunpimennyksiä ja muita tähtitaivaan ilmiöitä.

Star Walk App Storesta ja Google Play -kaupasta.

Roger Mooren Bond seikkaili pilke silmäkulmassaan. Mikä oli Mooren elokuvista kaikkein paras?

Eilen kuollut englantilainen näyttelijä Roger Moore oli monelle tuttu James Bond -elokuvien sankarina. Moore näytteli kaikkiaan seitsemässä Bondissa.

Mooren ensiesiintyminen tapahtui elokuvassa Live and Let Die, joka ilmestyi vuonna 1973. Viimeistä kertaa hän esiintyi vuonna 1985 elokuvassa A View to a Kill.

Noiden vuosien aikana Mooren Bond sanoi useita unohtumattomia lausahduksia, muun muassa:

"Neiti Anders, en tunnistanut sinua vaatteet päällä!"

"En ole koskaan tappanut kääpiötä, mutta ainahan voi olla ensimmäinen kerta."

Dr. Goodhead: "Tunnetko sinä hänet?"
Bond: "En henkilökohtaisesti. Hänen nimensä on Jaws ja hän tappaa ihmisiä."

Tyttö: "Mutta James, minä tarvitsen sinua!"
Bond: "Niin tarvitsee myös Englanti."

(Bond kävelee kirkkoon ja rippituoliin): "Isä, anna minulle anteeksi, koska olen tehnyt syntiä."
Q: "Lievästi sanottuna, 007"

Mikä lausahduksista on jäänyt parhaiten sinun mieleesi? Entä mikä Roger Mooren tähdittämistä Bondeista on suosikkisi? Anna äänesi alla olevassa kyselyssä.

Kysely

Mikä Roger Mooren Bond-leffa oli suosikkisi?

Jos viidenkin minuutin juoksulenkki tuntuu raskaalta, kuvittele olevasi huippujuoksija, joka on vasta matkalla huipulle. 

Ja tuolta tulee Helena Takalo, sauvoo vimmatusti, enää kolme sekuntia eroa Smetaninaan, vielä viimeinen mutka, Helena painaa kuin kone, lentää suorastaan, katsokaa häntä, kolme-kaksi-yksi ja Helena VOITTAAAAA!

Noin isäni lapsuuteni hiihtoretkillä selosti. Hän hiihti vierelläni, selosti jokaista metriäni, ja minä hiihdin Helenana. En ollut häävi hiihtäjä, mutta isän ansiosta tiesin, miltä tuntui voittaa olympiakultaa.

Selostusvaihde jäi jotenkin päälle. Aina kun lapsena heitin koiralle keppiä, tunsin olevani Tiina Lillak.

Juostessani olin Lasse Virén.

Näin aikuisena se ei enää onnistu. Olen yksi niistä, jotka käpertyvät talveksi sohvalle ja aloittavat juoksuharrastuksensa joka kevät uudelleen. Se tarkoittaa sitä, että viidenkin minuutin juoksu tekee tiukkaa. Yhtään ei tule Lasse-olo.

Tilalle olenkin keksinyt uuden mielikuvaharjoituksen: Juostessani kuvittelen olevani huippumaratoonari, joka tosin juuri nyt on vasta uransa siinä vaiheessa, jolloin oli vielä rapakuntoinen sohvaperuna.

Painan oikein mieleeni, kuinka kamalan raskasta on juosta nyt yksi kilometri, jotta voisin sitten muistella sitä liikuttuneena, kun olen juossut veteraanien olympiamestariksi 42 kilometrillä.

Tällä harjoitusmenetelmällä olen saanut itseni juoksemaan jo kaksi viikkoa.

Pulut pystyvät erottamaan toisistaan van Goghin, Monet'n, Picasson ja Chagallin maalaukset. Pystyisitkö sinä?

Pöllöpää, kananaivot, munata, kaakattaa, mennä harakoille, heittää vesilintua...

Ihmisillä ollut tapana pitää lintuja tyhminä, kuten kielenkäytöstämme huomaa. Amerikkalainen tietokirjailija Jennifer Ackerman on eri mieltä: hänen mielestään linnut ovat aliarvostettuja neroja.

Kirjassaan Viisaat linnut (Atena, 2017) Ackerman paljastaa lintujen fiksuudesta muun muassa nämä seitsemän asiaa:  

1. Pulu osaa laskea. 

Harvaa lintua pidetään älykkönä, mutta erityisen typeränä pidetään pulua. Totta onkin, että pulu ei välttämättä tajua poikastaan omakseen, jos poikanen ei ole suoraan sen alla. Myös pesänrakentajana se on saamaton nahjus. 

Mutta oikeasti pulut ovat älykköjä. Nillä on esimerkiksi erinomainen matikkapää: ne osaavat laskea, ymmärtävät yhteen- ja vähennyslaskun periaatteen ja osaavat järjestää yhdeksää esinettä esittävät kuvat pienimmästä suurimpaan.

Pulut pystyvät erottamaan toisistaan van Goghin, Monet'n, Picasson ja Chagallin maalaukset. Ne osaavat tulkita ihmisten tunteita kasvokuvista ja painaa muistiinsa yli tuhat kuvaa ainakin vuodeksi. 

2. Hömötiaisella on ilmiömäinen muisti. 

Monilla linnuilla on uskomaton muisti. Tietyt matkijalinnut pystyvät varastoimaan mieleensä jopa 2 000 erilaista laulua.

Hömötiainenkin on muistinero. Se saattaa jemmata siemeniä tuhansiin eri piilopaikkoihin ja lentää pois. Puolen vuoden päästä se palaa takaisin ja muistaa tarkalleen, minne piilotti jokaisen yksittäisen siemenen.

Tämän kaiken se tekee kahden herneen kokoisilla aivoilla.

Korpilla taas on erityinen kyky muistaa tärkeitä ystävyyssuhteita. Ennen vakiintumistaan korppi hengailee erilaisissa sosiaalisissa ryhmissä ja etsii sopivia liittolaisia - eli verkostoituu. Se valitsee ympärilleen tiettyjä yksilöitä, joiden kanssa jakaa ruokansa, sukii ja leikkii.

Vaikka lauma hajoaisi, korppi muistaa sydänystävänsä vielä kolmenkin vuoden päästä erosta.

3. Varis osaa lahjoa. 

Kun linnut tuntevat kiitollisuutta, ne antavat lahjan.

Erityisen huomaavaisia ovat varikset. Ihmiset, jotka ovat ruokkineet variksia säännöllisesti, ovat saaneet niiltä muun muassa seuraavia yllätyslahjoja: koruja, lasinsirpaleita, joulupukkipatsaan, lelupyssyn vaahtomuovinuolen, Aku Ankan muotoisen Pez-karkkien annostelijan sekä karamellisydämen, jossa lukee "rakkaus".

Varis on sosiaalisesti tarpeeksi älykäs ymmärtääkseen, että palvelukseen kannattaa vastata palveluksella.

4. Koirasnärhi ymmärtää naaraan oikkuja. 

Koirasnärhi on naarastaan kohtaan niin ymmärtäväinen, että se hipoo neroutta. Se tarkkailee herpaantumatta naaraan mielentiloja ja tekee kaikkensa miellyttääkseen.

Ruoaksi närhikoiras tarjoilee sitä, mitä naaraan mieli tekee. Se pitää jatkuvasti silmällä, mitä naaras syö, ja tarjoaa aina uutta herkkua, johon naaras ei ole vielä ehtinyt kyllästyä.

Närhikoiraalla on kyky laittaa rakkaansa tarpeet etusijalle ja hylätä omansa. Taka-ajatuksena toki on se, että se yrittää päästä parittelemaan.

5. Varpunen on suuri keksijä.

Varpunen ei pidä itsestään meteliä, vaikka syytä olisi: se on maailman laajimmalle levinnyt villi lintu, jonka kannan suuruus maailmassa on noin 540 miljoonaa.

Varpunen on siis lintumaailman supermenestyjä. Se on sopeutunut oloihin, joissa muut linnut eivät ole pärjänneet.

Varpusen nerous piilee kekseliäisyydessä. Se pesii epätavallisissa paikoissa, kuten ilmanvaihtokanavissa, ja vuoraa pesänsä epätavallisilla materiaaleilla, kuten elävistä linnuista nyhdetyillä höyhenillä. Ruokaa etsiessään se menee hyvinkin oudon ruuan perässä mitä kummallisimpiin paikkoihin. 

Varpunen on ronski ja ennakkoluuloton. Se uskaltaa maistaa uusia ruokia rohkeammin kuin muut linnut ja selviää siksi paremmin hengissä. Eikä se ikinä yritä selvitä yksin, vaan tekee kaiken porukassa: syö, kylpee ja nukkuu.

Tutkijoiden mukaan useimmilla linnuilla on nimissään vain yksi innovaatio. Varpusella niitä on 44. 

6. Harakka tunnistaa itsensä peilistä.

Aiemmin luultiin, että vain ihmiset ja muutamat muut kehittyneimmät nisäkkäät pystyvät tunnistamaan itsensä peilistä.

Nyt tiedetään, että harakkakin pystyy. Kun tutkijat kiinnittivät kuuden harakan kurkkuun punaisen täplän, kaksi niistä yritti raapia sen jalallaan omasta kehostaan eikä peilikuvasta.

7. Kolibri on huippusuunnistaja.

Lintujen huima suunnistuskyky on arvoitus, jota ihminen ei ole vielä pystynyt kokonaan selvittämään.

Arvellaan, että linnuilla on eräänlainen magneettinen aisti eli sisäinen kompassi, joka yhdessä auringon, tähtien ja maamerkkien kanssa auttaa löytämään oikean suunnan. Linnut pystyvät ilmeisesti havaitsemaan pikkuruisimmatkin muutokset maapallon magneettikentässä ja hyödyntävät havaintojaan leveysasteensa määrittelyssä.

Osa linnuista, esimerkiksi joutsen, taas oppii muuttoreitit vanhemmiltaan.

Kolibri on navigointimestari, joka painaa kolme grammaa mutta pystyy ihmeisiin: jos se piipahtaa yhden ainoan kerran vain muutamaksi sekunniksi tiettyyn kukkaan suurella pellolla, se pystyy palaamaan myöhemmin tarkasti samaan paikkaan. Se löytää oikean paikan jopa silloin, vaikka kukka puuttuisi.

Lähde: Jennifer Ackerman: Viisaat linnut (Atena 2017).

 

Keräilijä ja Vintageunelmia-nimistä Instagram-kuvagalleriaa pitävä Miikka Jaala kertoo, mitä vanhoja astioita keräilijät himoitsevat.

1 Mitä astioita keräilijät himoitsevat juuri nyt, vanhojen astioiden ja etenkin Arabian keräilijä Miikka Jaala?

Tällä hetkellä Raija Uosikkisen suunnittelema Arabian Pomona-sarja on mielenkiintoinen. Keräilijät ovat maksaneet esimerkiksi Hunaja-nimisestä hillotölkistä reilusti yli 100 euroa. Sen koristeaiheena ovat mehiläiset.

Nousussa ovat myös puhalluskoristeiset kahvikupit 1960–70-luvulta. Niiden koristeet on puhallettu sapluunan läpi, eivätkä kuvioiden rajat ole hirveän tarkkoja. Niitä tehtiin aikoinaan arkikupeiksi ja niihin on käytössä tullut pieniä vikoja, mutta keräilijät yleensä sallivat sen.

Finelin retrokuosiset emalikulhot ovat erittäin kovassa suosiossa, ja myös Mariskooleilla ja kivituikuilla on keräilijänsä. Mariskooleissa himotuimpia värejä ovat muun muassa ametisti, valkoinen ja mattavärit, kivituikuissa ametisti.

Samoin Kaj Franckin ja Birger Kaipiaisen tuotanto kiinnostaa keräilijöitä.

Kun itse aloitin keräilyn, muumimukit olivat erittäin haluttuja. Nyt trendissä on havaittavissa vähän laskua, koska malleja on jo noin 80, mukit ovat usein ylihintaisia ja niiden tuotanto on nyt siirretty lopullisesti Thaimaahan. Toisaalta muumimukit ovat alkaneet kiinnostaa myös ulkomailla, kuten Japanissa, Ruotsissa ja Norjassa.

2 Mitä keräilijät eivät halua?

Yksi antitrendi on Raija Uosikkisen Kalevala-vuosilautasten sarja, jota tehtiin 1976–99. Lautaset olivat arvokkaita, mutta tänä päivänä ne eivät maksa juuri mitään. Niitä on liikkeellä melko paljon ja ne on valmistettu pääasiassa keräilyä varten. Ulkoasultaan ne ovat monen mielestä raskaita ja synkkiä, mikä sopi ehkä 70-luvun sisustukseen mutta ei enää tämän päivän trendeihin.

Myös 1960–70-luvun kivitavaraa – esimerkiksi Kareliaa ja Pirttiä – liikkuu paljon ja se on halpaa. Se tehtiin aikoinaan kestämään, ja niin se on kestänytkin.

3 Mikä tekee astiasta arvokkaan?

Kaiken perusta on kysynnän ja tarjonnan laki. Jos tuotetta on vähän ja moni sitä haluaa, hinta nousee. 

Sosiaalinen media on iso tekijä. Kaunis kuva Facebookissa tai Instagramissa herättää keräilijät: onpa upea koriste, minäkin haluan tuollaisen. Siinä voi syntyä vähän joukkohysteriaakin, ja silloin hyvin yleisistäkin astioista voi saada hyvän hinnan.

Trendit vaikuttavat. Jos trendinä on retrosisustus, sisustajat alkavat etsiä sen seuraksi retrohenkisiä astioita, esimerkiksi Arabiaa tai Fineliä.

Muistot nostavat esineen arvoa. Tuntuu hyvältä omistaa samanlaisia kahvikuppeja, joita isoäidillä oli tai joita itse käytti lapsena.
Ja vielä: keräilijä on usein valmis maksamaan paljon viimeisestä puuttuvasta kiposta, joka tekee hänen kokoelmastaan täydellisen.

4 Mistä astioista nyt maksetaan paljon?

Joidenkin suunnittelijoiden, esimerkiksi Birger Kaipiaisen ja Oiva Toikan tuotannon uniikkikappaleet liikkuvat omissa luvuissaan. Niiden hinta voi olla tuhansia euroja.

Sarjatuotantoastioista Arabian Papukaija-kannu on kannujen mersu. Hyväkuntoisesta on maksettu jopa 800 euroa.

Raija Uosikkisen ns. irtopääkissakannu on arvokas. Kannun kyljessä on kissan kuva, ja kissan pää on ikään kuin irti vartalosta. Kahden litran priimakuntoisesta kannusta voi saada yli 700 euroa.

Sitten on arvokkaita outouksia: Fazerin muumimukia on valmistettu vain 400 kappaletta, ja sen hinta on liikkunut 4000–5000 euron välillä. Vuonna 2005 valmistettiin puolestaan 2 005 kappaletta muumimukia nimeltä Muumipeikko unelmoi. Siitä keräilijät ovat maksaneet jopa 1 500–2 000 euroa.

5 Mihin tarjoukseen kannattaa tarttua?

Jos järkevästi tekisi, etsisi vain harvinaisia esineitä, koska yleisiä on aina saatavilla. Tosin harvinaisuuksista joutuu maksamaan paljon, koska muutkin niitä havittelevat.

Jos tuotetta on tarjolla paljon, ostamisella ei ole niin kiirettä. Se ei lopu kesken, ja joku myy aina muita halvemmalla. Esimerkiksi Valencia on erittäin kaunis, käsinmaalattu astiasarja, mutta sitä on liikenteessä melko paljon. Sen ansiosta keräilijällä on varaa odottaa ja ostaa sitten, kun saa halvalla.

Jos aikaa on, parhaat löydöt tekee tavallisilta kirpputoreilta. Niistä voi saada muutamalla eurolla satasienkin arvoisia tuotteita.

6 Mistä löydän oikean hinnan omistamalleni astialle?

Huuto.net ja tori.fi ovat hyviä kanavia katsella hintapyyntöjä.

Kannattaa myös liittyä Facebook-ryhmiin, kuten Arabiakirppis tai Pelastetaan vanhat esineet. Monista niistä saa kysellä astian arvoa toisilta harrastajilta.

Itse olen perustanut kokoelmat.fi -sivuston, jonne olen selvitellyt muun muassa muumiastioiden ja Heljä Liukko-Sundströmin tuotteiden hintoja.

7 Mistä tiedän, minkä ikäinen ja mitä sarjaa astia on?

Ensimmäiseksi kannattaa tutkia leima. Esimerkiksi Arabia on käyttänyt eri aikakausina erilaisia leimoja, joista löytyy kattava lista sen nettisivuilta.

Astiassa saattaa olla myös numeromerkintä, joka kertoo sen tuotantoerän tai valmistuskuukauden ja -vuoden. Sarjan, mallin tai tekijän nimikin saattaa löytyä.

Jos leimaa ei näy, vinkkiä astian alkuperästä joutuu etsimään sen tyylistä ja muodoista. Tietoa sarjoista ja koristeista löytyy lähdekirjoista, joita myy muun muassa antiikkijataidekirjat.com.

Perintökupille voi löytää lautasen tai samanlaisen kaverin tuotannosta poistettujen astioiden myyjiltä. Niitä ovat esimerkiksi retronomi.fi, astialiisa.fi ja astiataivas.fi.

Kannattaa selata myös huuto.net-, tori.fi- ja laatutavara.com -sivustoja sekä Facebookin paikalliskirpputoreja.

Vanhojen purkkien keräilijät sallivat usein keräilykohteissaan elämän jäljet.
Vanhojen purkkien keräilijät sallivat usein keräilykohteissaan elämän jäljet.

8 Miten kolhut vaikuttavat astian arvoon?

Osa ostajista jää heti pois. Moni keräilijä haluaa vain täysin priimoja astioita, mutta jotkut sallivat pienet kolhut. Jos lohkeama ei ole koristeen päällä, astia voi edelleen näyttää kauniilta vitriinissä.

Vintage-esineiden, esimerkiksi vanhojen lakritsipurkkien ja emaliastioiden keräilijät eivät yleensä säikähdä elämän jälkiä. Käytössä kuluneella esineellä on kiinnostavampi tarina kuin suoraan pakkauksesta nostetulla.

Silti nyrkkisääntö on, että hyväkuntoinen esine on aina kalliimpi kuin kulunut ja kolhuinen.

9 Mitä astiasarjaa keräisin kummilapselle?

Jos haluat kerätä lapselle tämän päivän designia, kelpo kohteita löytyy skandinaavisesta tuotannosta: Rörstrand, Gefle, Wiinblad.

Arabian astiat valmistetaan nykyisin Thaimaassa ja Romaniassa, mutta koristesuunnittelu on suomalaista. Jos kuitenkin haluaa Suomessa tehtyä, miksei keskittyisi keräämään lapselle Arabian kultakauden designia? Yksi viimeisistä Suomessa suunnitelluista ja valmistetuista Arabian astiasarjoista on Heini Riitahuhdan Runo, jonka tuotanto loppui 2015.

Varoituksen sana: Lapsi ei välttämättä ole aikuisena kiinnostunut minkään aikakauden designista. Sen sijaan häntä saattavat koskettaa kupit ja kipot, joita hänen isovanhempansa käyttivät päivittäin silloin, kun hän oli pieni.

10 Kannattaako kerätä astiasarjaa vain sen takia, että se on minusta kaunis?

Se on yksi suurimmista syistä, joiden takia kannattaa ryhtyä keräilemään.

  • Finelin retrokuosiset emalikulhot (esim. Elisa, Sinivuokko, Tatti)
  • Kaj Franckin tuotanto, Arabia
  • Kivi-tuikku, Iittala, väri: ametisti
  • Kotimaiset peltipurkit (esim. karamelli- tai kahvipurkit)
  • Mariskooli, värit: ametisti, mattavalkoinen, mattamusta
  • Pomona-sarja, Arabia (esim. hillotölkki Hunaja)
  • Emilia-sarja, Arabia
  • Puhalluskoristeiset kahvikupit, Arabia (1960–70-luku)