Aikuisilla on usein vähäsen liian kiire, milloin mihinkin, sanoo 6-vuotias keravalainen Ilja Haapasalo.

SÄÄNNÖT OVAT TÄRKEITÄ.

Minulla on sääntöjä. Sellaisia että pitää pestä hampaat. Ei saa hyppiä sohvan selkänojalta. Iskän iPadilla ei saa pelata Angry Birds Transformersia joka päivä. Pitäisi siivota lelut. Ei saa pyyhkiä suuta hihaan. Ja ketään ei saa kiusata. Äiti sanoo, että jos ei koske kaveriin hyvällä, niin sitten ei ollenkaan.

Joskus me ärhennellään säännöistä äidin kanssa. Äiti hermostuu, jos meidän huone on ihan sotkussa. Sitten mäkin alan suuttua, niin se menee. Sitten me sovitaan.

Kotona inhoan siivoamista, mutta päiväkodissa siivoaminen on ihan lällyä. Ai miksi? No, sitä mäkin mietin! Mutta jos kotonakin olisi vain kaksi lelua, niin siivoaminen olisi varmaan kotonakin lällyä.

Sääntöjä pitää kuitenkin olla, muutenhan koko kämppä menisi ihan plörts. Ja avaruus ja kaikki menisi ihan plörts, jos ei olisi sääntöjä.

EI TUPAKKAA, KIITOS.

Ei saa roskata, ei varsinkaan tupakkaa. Muutenkin inhoan tupakointia, se haisee hirveälle ja roskakasalle. Mutta sekään ei ole kohteliasta, jos pitää nenästä kiinni, kun joku tupakoi.

Sitten, toisen lähettyvillä ei saa sanoa kirosanoja. Eikä kirosanoja saa sanoa kyllä edes avaruudessa. Äiti on sanonut kaksi kertaa.

AIKUISILLA PITÄISI OLLA AIKAA.

Aikuisilla on usein vähäsen liian kiire, milloin mihinkin. Joskus aamulla kun ollaan lähdössä päiväkotiin, äiti on vähän ärhäkkänä. Aamulla ei ehdi yhtään leikkiä, pitää vain pukea ulkohousut ja takki ja saappaat ja hattu ja hanskat. Siinä tulee hiki, sitten meille tulee kärhämä. Iskä kestää sitä ärhentelyä enemmän kuin äiti.

Se on myös tylsää, kun vaikka päiväkodissa on just aloittanut leikin, niin joku sanoo heti, että nyt seis – antaa vain yhden sekunnin. Ei lapsi voi leikkiä sekunnissa.

Se on hauskaa, kun meillä on aikaa ja ollaan koko perheen kanssa koulun pihassa pyöräilemässä.

Kun äiti oli kipeä, hoidin äitiä, vein sille juomista. Äiti tykkää, kun silitän ja hieron. Jaksan hyvin hieroa, voitanhan mä iskänkin painissa! Äidin mä voitan pyöräilyssä.

Joskus minäkin haluan isäksi, tietenkin. Meinaan olla aika samanlainen kuin meidän isä. Luulen, että saan poikia.

HYVÄ ÄITI HOITAA.

Vinkkejä äideille, jotka haluavat hyviksi äideiksi:

Hyvä äiti on semmonen, joka tietää asioista. Jos ei tiedä mitään, ei osaa vastata, kun lapsi kysyy.

Hyvä äiti hoitaa lapsia. Jos äiti ei tykkäisi lapsista, niin ei se mikään hyvä äiti olisi, vaan ihan surkea.

Äidin pitää antaa lasten herkutella. Ja antaa niiden katsoa telkkaria, mutta ei koko aikaa.

Sitten pitää leikkiä, se ois tosi mukavaa. Ja kannattaa myös tehdä työpaikassa hyviä töitä.

Kantsii olla lapsille peliaika, ei missään nimessä koko päivää. Joku tunti tai minuutti.

Pitää lukea iltasatu, se on myös tärkeää. Eikä kannata ihan hirveästi ärhennellä eikä kokata hirveän pahaa ruokaa, mitään tylsää plörtsypuuroa. Tykkään kalakeitosta ja lehtipihvistä.

Kannattaa olla samanlainen kuin meidän äiti, semmonen hauska, maailman paras äiti.

6-vuotiaan keravalaisen Iljan perheeseen kuuluvat äiti, isä ja 3-vuotias pikkuveli Altti.

Mitä olet oppinut lapselta? Kerro ja keskustele alla kommenttikentässä!

Lue myös:

Susanna Rantanen: "Äidinkin pitää huolehtia tulevaisuudestaan"

Maaret Parviainen: "Vanhemmuus jalostaa ihmisiä"

MLL:n ohjelmajohtaja Marie Rautava varoittaa, että suoritusten ja kilpailun korostaminen voi saada lapsen lopettamaan harrastuksen kokonaan.

Suorittaminen vie ilon.

Harrastuksen pitää olla lapsen oma valinta. Ei niin, että vanhempi toteuttaa lapsen kautta omia haaveitaan. Suoritusten ja kilpailun korostaminen voi saada lapsen lopettamaan harrastuksen kokonaan – etenkin, jos hän kokee olevansa ryhmän heikoin lenkki.

Moni lapsi haluaa ponnistella ja kehittyä harrastuksessaan, mutta kaikista ei tarvitse tulla Teemu Selännettä tai Saara Aaltoa. Harrastus saa olla puhdasta ajanvietettä, ja silti siinä voi oppia keskittymistä, kurinalaisuutta, ryhmässä toimimista ja muiden huomioimista.

Minulta vei lapsena liikunnan ilon käytäntö, jossa opettaja kirjasi jokaisen pallonheiton pituuden ja juoksutestin tuloksen. Koripallojoukkueesta jäin pois, kun olin aina kilpailuissa vaihtopenkillä, ja ainoan jälki-istuntoni sain liikuntatunnilta lintsaamisesta. En edelleenkään pidä liikunnasta.

Ryhmän pitää olla turvallinen.

Jokainen lapsi haluaa kuulua joukkoon ja olla arvostettu ja pidetty. Koulussa kiusattu lapsi voi saada harrastusryhmästä kavereita, ja joku toinen saa sieltä onnistumisen elämyksiä, joita koulu ei tarjoa.

Onkin äärimmäisen tärkeää, että harrastusryhmissä panostetaan yhteishengen rakentamiseen. Se pitää muistaa myös silloin, kun vakiintuneeseen ryhmään tulee uusia jäseniä.

12-vuotiasta tytärtäni ehdotettiin telinejumpassa kilpailuryhmään, mutta kerran ryhmässä käytyään hän ei suostunut menemään toista kertaa: kukaan lapsista ei ollut toivottanut häntä tervetulleeksi.

Tiukat aikataulut uuvuttavat.

Jos harrastaminen monta kertaa viikossa sopii lapselle ja vanhemmille, hyvä. Jos aikatauluttamisesta ja kuskaamisesta tulee stressi, on syytä miettiä, tätäkö me varmasti haluamme.

"Vanhemmillakin on oikeus omaan aikaan ilman velvollisuuksia."

Kannattaa seurata lapsen jaksamista. Koulutyö ei saisi kärsiä, aikaa pitäisi jäädä kavereille ja oleiluun, ja välillä saa olla vähän tylsää.

Aikaa tarvitaan myös perheen rentoon yhdessäoloon. Harrastaa voi myös koko perheen voimin, vaikka pelaamista tai retkeilyä. Sitä paitsi vanhemmillakin on oikeus omaan aikaan ilman velvollisuuksia.

Lapset ovat eriarvoisessa asemassa.

Monet harrastusvälineet ja osallistumismaksut ovat niin kalliita, ettei kaikilla perheillä ole varaa niihin. Olisi toivottavaa, että kunnat ja järjestöt lisäisivät edullisia ja maksuttomia harrastusmahdollisuuksia.

Haja-asutusalueilla lapset ovat eriarvoisessa asemassa jo etäisyyksien vuoksi. Koulupäiviin voisikin järjestää enemmän harrastustoimintaa. Myös koulujen tiloja ja välineitä voisi käyttää enemmän sekä ohjattuihin että oppilaiden omatoimisiin harrastuksiin.

Lukeminenkin on harrastus.

Joskus on hyvä miettiä, mitä harrastaminen tarkoittaa. Se ei ole vain aikaan, paikkaan ja rahaan sidottua ohjattua toimintaa. Kotona lukeminen, pelaaminen ja piirtäminen ovat oikein hyviä harrastuksia.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 17/2017.

Marie Rautava

MLL:n ohjelmajohtaja kävi lapsena partiossa ja oli vartionsa huonoin suunnistaja. Se ei haitannut, koska partiokavereiden kanssa oli niin hauskaa.

Peilin sijaan kannattaa katsoa läheisten katseita.

Suomalainen etsii itseään.

Me suomalaiset häpeämme ihan kaikkea. Olemme kuin murrosikäisiä: kapinoimme järjettömästi tai emme uskalla olla omia itsejämme. Uskon, että tämä johtuu sota-ajan läheisyydestä ja siitä, että etsimme kansana ja ihmisinä vielä identiteet-tiämme.

Moni häpeää vartaloaan, mutta silti alastomuus on meille suomalaisille suhteellisen luontevaa. Se luontevuus on hyvä alku.

Poistu peilin edestä.

Itsensä tuijottaminen on aina huono idea. Päädyn itsekin peilin edessä ajattelemaan, että kauheaa, rypyt oikein hyökkäävät esiin. Parempi on lähteä pois peilin edestä, etsiä peilejä läheisistä ja katsoa itseään heidän silmin. Heidän katseensa on rakastava. Olemme itseämme kohtaan armottomia ja kriittisiä, mutta muut näkevät meidät aivan eri silmin.

Ajattele kroppaasi ulkonäön sijaan toiminnan kautta: mikä upea väline, joka pystyy vaikka mihin!

Hoikkuus ei ole onnistumisen merkki.

Välillä koen huonoa omaatuntoa siitä, että olen hoikka. Hoikkuuteen liitetään ajatuksia itsekurista ja itsevarmuudesta, mutta hoikkuus ei ole mikään onnistumisen merkki.

Vaikka olen ollut aina laiha, suhde itseeni ja kehooni ei ole silti ongelmaton. Olen sairastanut syömishäiriötä, ortoreksiaa, jossa on pakkomielle syödä terveellisesti ja jossa syömisen suunnittelu alkaa hallita elämää. Lisäksi lähipiirissäni on ollut mies, joka nuoruudessani säännöllisesti muistutti siitä, että olen ruma. Tätä traumaa olen käsitellyt terapiassa. Onneksi vaikeat asiat voi parhaassa tapauksessa kääntää vahvuudeksi.

Kehuminen kannattaa.

Kun uskallamme paljastaa heikkoutemme, otamme ne haltuun ja olemme vahvempia. Myyttejä ja kipeitä mielikuvia kannattaa purkaa yhdessä. Vertaistuki on tärkeää: on ihana huomata, että muut pyörittelevät samoja ajatuksia. Melkein kaikki miettivät, kelpaavatko.

Kun hyväksyt itsesi, hyväksyt myös muut. Muista antaa niin tutuille kuin tuntemattomillekin myönteistä palautetta. Kommentti hyvästä huulipunasävystä tai kivoista kengistä voi pelastaa päivän. Se parantaa myös omaa fiilistä.

Nauti naiseudestasi.

Naisellisuuden käsitteen laajentaminen tekisi hyvää meille kaikille. Naiseuttaan voi ilmentää juuri kuten haluaa: kukilla tai meikillä tai vaikka sporttisuudella, mikä omalta tuntuukin.

Tärkeintä on muistaa, että olet mahtava ja arvokas sellaisena kuin olet, vatsamakkaroiden määrä ei vaikuta siihen yhtään.

Kukaan ei mahdu muottiin.

Keväällä kuvasin työparini kanssa Älä laihduta -päivän yhteydessä 150 vapaaehtoista. Oli naisia ja miehiä eri puolelta Suomea.

Jokainen kuvattavista poseerasi kameramme edessä alasti mallinuken takana. Mallinuken takaa näkyi nuken jalkoja paksumpia pohkeita, reisiä, vyötäröitä ja käsivarsia. Viesti oli selvä: tämä nukke on väärän kokoinen – minä en. Kukaan ei täytä täydellisyyden vaatimuksia, joita meille syötetään.

Kirjoitus on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 14/2017.

Mirkku Merimaa

48-vuotias valokuvaaja asuu Hausjärvellä avomiehensä kanssa. Työparinsa Nina Stoltin kanssa Mirkulla on Älä mahdu muottiin -kuvaprojekti ulkonäköpaineita vastaan. Mirkku harrastaa maastopyöräilyä ja hänellä on viha-rakkaussuhde isoihin, kivisiin mäkiin.