Toimittaja Ira Koivu on julkaissut kirjan Vapaa viinistä. Hänen nykyinen lempijuomansa on kaakao.

Riippuvuus alkoholista on vaikeaa, ei selvin päin eläminen, sanoo raitistumisestaan kirjan kirjoittanut toimittaja Ira Koivu.

KALLISKIN VIINI KOUKUTTAA.

Pieni nautinto, oma aikuishetki. Niin määrittelin alussa tissutteluni.

Kokkasin vuohenjuustosalaattia, ostin kallista, hyvää valkoviiniä ja join lasillisen. Pikkuhiljaa join joka ilta. Kun erosin ja jäin lapseni kanssa kahdestaan, lasillisesta saattoi tulla pullollinen.

Tytär ei koskaan nähnyt minua humalassa, sillä join vain hänen nukkuessaan. Aloin odottaa yhä kärsimättömämmin, että hän nukahtaisi.

Moni kuvittelee, ettei ongelmaa voi tulla, jos juo vain hienointa samppanjaa designlaseista. Höpöhöpö. Riippuvuus voi syntyä ihan yhtä helposti kuin ostamalla Siwasta mäyräkoiran. Useimmat alkoholistit ovat tavallisia, töissä käyviä vanhempia, eivät kodittomia katuojassa.

Turrutin viinillä yksinäisyyttäni, mutta samalla turtui iloni. Aamuisin päätin, että illalla en ota, ja silti otin. Hävetti. Tajusin, että minulla oli riippuvuus, joka oli vaarassa kehittyä alkoholismiksi.

ALKOHOLIRIIPPUVAINEN EI OLE HEIKKO.

Ulospäin kukaan ei huomannut ongelmaani. Hoidin vaativan työni hyvin. Aamuisin surautin marjasmoothien, poljin 13 kilometrin työmatkan pyörällä edestakaisin ja kävin pilateksessa.

Olin itseäni kohtaan armoton. Suoritin arkea, ja suorituksistani palkitsin itseäni viinillä.

Usein väitetään, että alkoholiriippuvainen on heikko. Ei ole. Moni piiskaa itseään täydellisyyteen kaikilla muilla elämänalueilla, jotta kompensoisi juomisen. Se vaatii voimia.

RAITISTUMINEN EI OLE TAISTELUA.

Runsas vuosi sitten marraskuussa lopetin juomisen. Lopullinen päätös syntyi erään illanvieton jälkeisenä aamuna. Tunsin itseni alakuloisemmaksi kuin koskaan. Olin menettänyt iloni, elämänhaluni, kykyni haaveilla.

Olin kuvitellut, että raitistuminen olisi vaikeaa. Mieleeni olivat painuneet väitteet, joiden mukaan se merkitsisi loppuelämän kestävää taistelua. Kukaan ei ollut kertonut, että raitistuminen voi olla myös helppoa ja ihanaa. Minulle se oli.

Juomista vastaan olin joutunut taistelemaan. Kun lopetin juomisen, loppui taistelukin. Olin viimein vapaa. Raitistumiseen ei tarvita aina AA-kerhoa tai uskoontuloa. Itse löysin avun lukemalla kaiken riippuvuudesta.

En ajattele, etten koskaan enää voi juoda vaan että minun ei enää koskaan tarvitse juoda.

RAITTIUS SAA OLLA YKSITYISASIA.

Useimmat ystäväni tukivat raitistumistani. Osa ihmetteli, miksi en ryhtynyt kohtuukäyttäjäksi. Mielelläni olisinkin. Ihailen ihmisiä, jotka ottavat yhden lasillisen ja pystyvät lopettamaan siihen. Minä en pysty. Siksi on helpompaa, etten ota lainkaan.

Menen mielelläni yhä baariin, vaikka kaverini ottavat oluen ja minä en. En halua käännyttää muita. Siksi toivoisin, ettei absolutismianikaan tuomittaisi. Toisinaan törmään ihmisiin, jotka reagoivat hyökkäävästi, kun en juo. Tiedän monia, jotka ovat raitistuneet muilta salaa, koska eivät jaksa puolustautua.

Olen oppinut, että raittiutta ei tarvitse selitellä. Se on yksityisasiani. Juhlissa voin vain sanoa: ei kiitos, nyt en ota.

UNELMAT PALASIVAT.

Raitistuminen muutti kaiken. Ahdistus katosi, ilo ja rentous palasivat. Tuntuu ihanalta nähdä, kuinka ylpeä tyttäreni minusta nyt on.

Minulla on taas voimia unelmoida. Toteutin juuri lapsuudenhaaveeni: muutin pikkukaupunkiin, ostin hevosen ja ryhdyin yrittäjäksi.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 1/2017.

Onnellinen kohtalotoveri

Ira Koivu: "Raitistuminen voi olla helppoa"

Kuin peiliin katsoisi! Ei ihan kaikki mene yksi yhteen, mutta muutaman sanan vaihtamalla olisin voinut itse kirjoittaa tämän. Tiesin, etten voi olla ainoa, joka kokee asian näin, mutta oli ravisuttavaa lukea oma tarina lehdestä. Kiitos! Itse en voi ihan niin avoimesti omasta tilanteesta avautua työn takia, ettei "maine mene". Olen selittänyt raitistumistani terveyssyillä, jotta ei tarvitsisi myöntää riippuvuutta. Muutamalle hyvälle ystävälle aion nyt näyttää tämän tekstin ja sanoa, että siinä...
Lue kommentti

Intohimo ei ole työssä välttämätöntä, mutta motivaatio on. Sinä voit antaa sitä työkaverille.

Työlläsi on merkitystä.

Suurin osa maailman ihmisistä tekee työtä saadakseen leivän pöytään. Palkka on ihan riittävä motivaatio työn tekemiseen, suurta intohimoa ei tarvita.

Työhönsä voi motivoitua, vaikka se ei kutsumusammatti olisikaan. Työ kuin työ voi imaista mukaansa, jos sille antautuu. Kassatyöntekijä voi ajatella vain työntävänsä leipäpaketteja eteenpäin tai sitten olevansa aitiopaikalla kohtaamassa ihmisiä heidän arjessaan. Sairaalan siivooja voi ajatella vain luuttuavansa lattiaa tai nähdä itsensä tärkeänä osana sairaalan henkilökuntaa.

Kun merkityksen näkee, työn ilo ja imu säilyvät. Motivaation kannalta oleellista on, että tunnemme hallitsevamme tehtävän, meillä on siihen vaikutusvaltaa ja olemme työyhteisömme tarpeellisia ja hyväksyttyjä jäseniä.

Sinäkin osaat kehua.

Arvostuksen saaminen kasvattaa motivaatiota ja tekee työstä entistä helpompaa ja mielekkäämpää. Jokaisella on oikeus saada työstään palautetta.

Jokainen myös tietää, miten hyvältä kehut tuntuvat. Siksi niitä kannattaa opetella antamaan myös itse. Sen sijaan, että odotat palautteen antamisen olevan vain esimiehesi tehtävä, voit kannustaa työkaveria itse. Paljon ei vaadita. Pystyyn nostettu peukku, henkilökohtainen kiitos tai julkinen kehu saavat aikaan paljon hyvää.

Vähän sinnepäin riittää.

Työhömme liittyy paljon turhakkeita. Aikaa kuluu oheistoimintoihin kuten erilaisten raporttien ja kirjausten tekemiseen. Jos ydintyö peittyy kaiken sälän alle, turhaudumme ja väsymme. Itse olen yrittänyt poistaa turhat kokoukset, jotta saan aikaa ydintyölle. 

On turha haaskata voimavaroja tehtäviin, jotka eivät vaadi täyttä panosta. Mieti, mitkä asiat voit tehdä vähän vasemmalla kädellä ilman, että siitä on haittaa kokonaisuudelle. Kukaan ei ehdi kaikkea ja kaikki mokaavat joskus. Täydellistä ei ole kenelläkään. Pääasia on, että kaikki palapelin palat eivät ole hukassa yhtä aikaa.

Pysähdy ja palaudu.

Lomasta lomaan sinnittely uuvuttaa. Palautua pitää muulloinkin kuin lomalla, ihan joka päivä. Arjen taakkaa pitäisi laskea selästään usein vaikka vain vähän kerrallaan.

Nykyelämässä riittää vaatimuksia: työssä pitäisi antaa itsestään 110 prosenttia, ja vapaa-ajasta pitäisi vähintään nauttia täysillä.

Kiireessä kytkemme itsemme helposti automaatio-ohjaukselle ja suoritamme elämää. Elämä on nyt, ei vasta lomalla tai eläkkeellä.

Parisuhde ei aina ole sinkun päämäärä. Yksin voi olla ihan ihanaa.

Sinkku ei tarkoita yksinäistä.

Olen se kaveripiirini tyyppi, jolle ei tarvitse lähettää avec-kutsua. Seurustelin viimeksi seitsemäntoista vuotta sitten. Sen jälkeen minulla on ollut muutamia parin kuukauden tapailusuhteita, joista ei ole kehittynyt sen kummempaa.

 Yksinäinen en ole. Minulla on vilkas sosiaalinen elämä. Kun huvittaa, menen ystävän luokse kahveille tai soitan siskolle, joka asuu parinsadan metrin päässä. Saatan myös sen kummemmin suunnittelematta lähteä sadan kilometrin päähän tapaamaan veljeäni. Lisäksi ramppaan rokkikeikoilla ulkomailla saakka. Ystäviä on vähän joka puolella. 

Esikuvani on kahdeksankymppinen Aino-tätini, joka on ollut sinkku koko elämänsä. Hänen kanssaan olemme puhuneet, että yksin tästä maailmasta lähdetään kuitenkin.

Itsenäisyys on upeaa.

Teen kuormittavaa vuorotyötä ja olen aina asiakkaiden saatavilla. Kun tulen kotiin, tahdon olla hiljaa. Kuuntelen lempimusiikkiani juuri niin kovaa kuin haluan, enkä ole kenellekään vastuussa siitä, jos jääkaappi on tyhjä. Joskus jumitun sohvalle pelaamaan kännykkäpeliä pariksi tunniksi ihan hyvällä omallatunnolla.

En halua ketään rutiinejani häiritsemään. Olen iloinen omista rahoistanikin: kukaan ei rupea määkimään, jos hankin heräteostoksena parinsadan euron farkut.

Joskus tutut huolehtivat, miten pärjään, kun olen kipeä. Se on minusta ihan naurettavaa. En kestäisi, jos joku höösäisi ympärilläni, kun sairastan. Vaihdan itse renkaat ja lamput. Monelle miehelle itsenäisyyteni on varmaan pelottavaa, mutta sen takia en suostu esittämään avutonta.

Sinkullakin voi olla seksielämä.

Totta kai kaipaan toisinaan jonkun kainaloon ja toisen ihmisen kosketusta. Vaikka minulla ei ole seurustelusuhteita, olen nauttinut seksisuhteista. Aina ne eivät kuitenkaan ole tarpeeksi simppeleitä: tunteet sotkeentuvat usein peliin, vaikka muuta suunniteltaisiin.

Iän myötä motivaatio seksisuhteisiin laskee ja niiden ylläpito alkaa tuntua työläältä. Nuorempana olin paljon aktiivisempi.

Tyhjä koti on ihana.

Tiesin jo nuorena, etten halua lapsia. Naisten äitiyshaaveista puhutaan aina, miesten harvemmin. Moni mies tietää kuitenkin haluavansa isäksi. Useampi suhdeviritelmistäni on tyssännyt siihen. En ole voinut luvata kenellekään, että haluan tulevaisuudessa lapsia. Olisi väärin roikottaa toiveikasta kumppania turhaan mukana ja riistää tältä perheen mahdollisuus.

Pidän kyllä lapsista. Peuhaan siskon lasten kanssa. Laitamme heidät pulkkaan ja lähdemme yhteiselle iltalenkille. Olen onnekas, koska minulla on myös neljä kummilasta, joista kahden synnytyksessä olen ollut mukana.

Jos minulla olisi omia lapsia, luulen etten jaksaisi olla samalla tavalla läsnä. Lasten kanssa on aina kivaa, mutta yhtä kiva heidät on palauttaa omiin koteihinsakin.

Voi olla, että en ole aina sinkku. Saattaahan joku kolahtaa vaikka kuusikymppisenä. Jos seurustelisin, tahtoisin olla hyvä kumppani. Siksi en helposti lähde suhteeseen. On vapauttavaa, että kotona ei ole toista ihmistä odottamassa.  

Ria Hafren
Seuraa 
Liittynyt17.8.2015

17 vuotta sinkkuna ollut Miia-Teresa: "Sinkkuna on mahtavaa"

Olen ollut naimisissa. Olen seurustellut usean miehen kanssa (asunut yhdessä yhden kanssa). Sinkkuna jo 30 vuotta. Allekirjoitan lähes kaikki kertomasi :0). Olisi kyllä mukava, jos olisi kuten ruotsalaiset sanovat Särbo. eli olisi ihan vakava suhde, mutta asuisimme erillään. Seksielämäni hoituu masturbaatiolla (n. 1-2 krt/vk). Hmm... On eräs, jota olen rakastanut vuodesta 1997. Tarinamme on pitkä. Se on edelleen voimissaan netissä. Jos HÄN tulisi luokseni, olisin valmis asumaan yhdessä,...
Lue kommentti

Jos syöminen perustuisi järkeen, kaikki olisivat kasvissyöjiä, sanoo ruokatutkija Markus Vinnari.

 

JOKAINEN VAIKUTTAA RUUALLA.

1900-luvun alussa suomalainen söi 30 kiloa lihaa vuodessa. Nyt määrä on noin 80 kiloa. Länsimainen, runsas lihansyönti aiheuttaa muun muassa ilmastonmuutosta ja rehevöittää Itämerta. Koska ympäristöuhat koskevat meistä jokaista, ruokavaliommekaan ei ole yksityisasia. Jokainen vaikuttaa syömisellään, halusi tai ei.

Ihmisen ruokavalio koskettaa myös niitä maapallomme yli 65 miljardia eläintä, jotka menettävät vuosittain henkensä lihansyönnin vuoksi. Jos ruokavaliomme perustuisi järkeen eikä tunteeseen tai tottumukseen, kaikki olisivat jo kasvissyöjiä.

SYÖMME SITÄ MITÄ SYÖTETÄÄN.

Ihmiset kuvittelevat syövänsä sitä, mitä itse haluavat. Se on harhaluulo.

Oikeasti ihmiset syövät sitä, mikä on halpaa ja helposti saatavilla. Jos liha on kaupassa halvempaa kuin kasvikset tai lounasruokalassa on tarjolla kolme liharuokaa, onko se vapaasti valitsemista? Ei. Aloittaa voisi esimerkiksi siitä, että kasviproteiinit, kuten nyhtökaura, asetettaisiin lounasruokaloissa ensimmäiseksi vaihtoehdoksi.

Ruokavalintojamme tekevät puolestamme työpaikkaruokaloiden vastuukokit, kauppojen sisäänostajat ja poliitikot.

VAADI PAREMPAA KASVISRUOKAA.

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu se, että ruokaa ei saa moittia. Ravintolassa asiakas sanoo nöyrästi, että kiitos hyvää oli, vaikka ruoka olisi ollut kamalaa.

Suomalaisravintoloiden kasvisruoka on viime vuosina hieman parantunut, mutta hyväksi en sitä kehuisi vieläkään. Itse annan kokeille mielelläni palautetta ja palautan huonon annoksen keittiöön. On kuluttajan vastuulla vaatia laadukkaampaa kasvisruokaa.

SYÖ LIHAA EDES VÄHÄN VÄHEMMÄN.

Minusta tuli vegaani hyvin hitaasti. 2000-luvun alussa jätimme vaimoni kanssa pois ensin punaisen lihan, sitten broilerin, kalan, lopulta myös maitotaloustuotteet ja kananmunat. Tarvittaessa joustan yhä. Jos matkustan konferenssiin ulkomaille, eikä tarjolla ole vegaaniruokaa, syön kasvisruokaa. Seuraavana päivänä palaan omaan ruokavaliooni.

Eläinperäisistä tuotteista luopuminen ei välttämättä ole helppoa. Silti sitä kannattaa yrittää. Pyrimmehän paremmiksi ihmisiksi elämässä muutenkin. Emme lakkaa pyrkimästä, vaikka hyvänä ihmisenä eläminen on vaikeaa.

Pienikin muutos on parempi kuin ei mitään. Jos haluat vegaaniksi mutta et pysty luopumaan juustoista, ryhdy vegaaniksi, joka syö silloin tällöin juustoja. Kukaan ei ole täydellinen, mutta jokainen voi pyrkiä vähän parempaan.

VÄHITELLEN KAIKISTA TULEE KASVISSYÖJIÄ.

Olen lähes varma, että vuoteen 2050 mennessä kaikista suomalaisista tulee kasvissyöjiä.

Suurimmalle osalle kasvissyönti ei tule olemaan tietoinen valinta, vaan muutos tapahtuu huomaamatta. Yhä useampi alkaa tiedostaa lihansyönnin eettiset ongelmat ja ympäristövaikutukset. Uskon myös uuteen teknologiaan. Kun laboratorioissa onnistutaan kehittämään keinoliha tai kasvispohjainen proteiinilähde, jonka maku ja hinta ovat kohdillaan, ruokakulttuurimme mullistuu.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 4/2017.

 

Markus

Vinnari

 

41-vuotias Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun ekologisen taloustieteen tutkijatohtori tutkii ruuan tulevaisuutta. Hän asuu perheineen Tampereella ja pitää kasvissyönnistä sekä klassisista urheiluautoista, vaikka ei autoilla ajakaan.

Unohda kilot ja rypyt. Uskaltaudu nauttimaan, kehottaa tietokirjailija Salla Nazarenko.

Jokainen tarvitsee seksiä.

Naisen elämässä seksuaalisen nautinnon etsimistä ei pidetä kovin keskeisenä asiana. Hyvästä äitiydestä ja uramenestyksestä kyllä puhutaan, mutta ei siitä, miten olennaista olisi löytää seksuaalinen voimansa. Seksuaalinen hyvinvointi heijastuu itsevarmuutena ja jaksamisena koko elämään.

Erottuani viisi vuotta sitten tajusin, että aikuisena sinkkuna olen vapaa toteuttamaan itseäni seksuaalisesti aivan kuten haluan. Oivallus on johtanut elämäni parhaisiin seksikokemuksiin. Samalla olen tajunnut, miten tärkeää seksuaalisuus on. Kaikissa piilee tarve tulla kosketetuksi ja hyväillyksi. Seksuaalisuus on perusvietti.

Häpeästä pitäisi päästä.

Seksuaalisuuteen liittyy yhä syvää häpeää. Se näkyy esimerkiksi suhtautumisena naiseen, jolla on lukuisia seksikumppaneita – hän saa edelleen helposti huonon naisen leiman. Naisen halua on useimmissa kulttuureissa pelätty ja kahlittu.

Itsekin olen seksistä puhuessani ja kirjoittaessani törmännyt vanhakantaisiin asenteisiin, ikäviin kommentteihin ja ilkeisiin, persoonaani meneviin nettikirjoituksiin.

Rakastelu tekee onnelliseksi.

Keski-ikäiset naiset murehtivat usein kilojaan, ryppyjään ja raskausarpiaan. Ihan suotta. En ole tavannut sellaista aikuista miestä, jonka kiinnostus naista kohtaan kaatuisi ulkoisiin pikkuseikkoihin. Itsevarmuus, rentous ja hyvä fiilis vetävät puoleensa.

Materiaaliset asiat kuten yhteensopivat astiastot, uudet verhot tai täydelliset kodit eivät tee ihmistä onnelliseksi. Paneminen tekee, oikeasti. Se tuottaa syvällistä onnen tunnetta ja edistää terveyttä. Jos kumppania ei ole, myös sooloseksi eli masturbointi tekee hyvää.

Fantasiat ovat sallittuja.

Jos parisuhde alkaa tuntua väljähtyneeltä, seksielämään pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota. Vaikka et itse enää haluaisi kumppaniasi, joku muu haluaa häntä varmasti.

Seksin sujuminen on tärkeä perhettä koossapitävä voima. Ei kukaan jätä ihmistä, jonka kanssa hänellä on tajunnanräjäyttävää seksiä.

Hiipunutta liekkiä voi viritellä eri tavoin: lomilla, alusvaatteilla, kirjallisuudella... Eri ihmisille toimivat eri asiat. Rajana on vain mieli-kuvitus.

Itseään ei kannata tukahduttaa.

On kapeakatseista vähätellä seksin merkitystä. Jos ihmiseltä evätään nautinto omassa suhteessaan, ei ole ihme, jos hänen seksuaalinen mielenkiintonsa kohdistuu toisaalle.

En usko kumppanin omistamiseen enkä seksittömiin liittoihin.

Pahinta on, jos ihminen riutuu huonossa liitossa ja tukahduttaa itsensä. Itse haaveilen, että voisin vanheta vakipartnerin kanssa suhteessa, jossa kumpikaan ei kahlitse toista.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 3/2017.

 

 

Vierailija

Salla Nazarenko: "Seksi on tärkeämpää kuin uudet verhot"

Pitääpä jatkaa vielä Kävin myös kiukkuiseksi kun seksi haluini ei vastattu ja sitten kurjaa kyllä oikein antoisien öitten jälkeen iäkäs tyäkaverini sanoi, että oletpa taas saanut. Nyt itse kyllä huomaan saman nuorissa ja olen siitä iloinen ja jätän kommentin sanomatta Luojan kiitos nyt en ainakaan enää ole kiukkuinen vaan peitänkö kaiken ja hyräilen ja huokailen
Lue kommentti