Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun ekologisen taloustieteen tutkijatohtori Markus Vinnari tutkii ruuan tulevaisuutta.

Jos syöminen perustuisi järkeen, kaikki olisivat kasvissyöjiä, sanoo ruokatutkija Markus Vinnari.

 

JOKAINEN VAIKUTTAA RUUALLA.

1900-luvun alussa suomalainen söi 30 kiloa lihaa vuodessa. Nyt määrä on noin 80 kiloa. Länsimainen, runsas lihansyönti aiheuttaa muun muassa ilmastonmuutosta ja rehevöittää Itämerta. Koska ympäristöuhat koskevat meistä jokaista, ruokavaliommekaan ei ole yksityisasia. Jokainen vaikuttaa syömisellään, halusi tai ei.

Ihmisen ruokavalio koskettaa myös niitä maapallomme yli 65 miljardia eläintä, jotka menettävät vuosittain henkensä lihansyönnin vuoksi. Jos ruokavaliomme perustuisi järkeen eikä tunteeseen tai tottumukseen, kaikki olisivat jo kasvissyöjiä.

SYÖMME SITÄ MITÄ SYÖTETÄÄN.

Ihmiset kuvittelevat syövänsä sitä, mitä itse haluavat. Se on harhaluulo.

Oikeasti ihmiset syövät sitä, mikä on halpaa ja helposti saatavilla. Jos liha on kaupassa halvempaa kuin kasvikset tai lounasruokalassa on tarjolla kolme liharuokaa, onko se vapaasti valitsemista? Ei. Aloittaa voisi esimerkiksi siitä, että kasviproteiinit, kuten nyhtökaura, asetettaisiin lounasruokaloissa ensimmäiseksi vaihtoehdoksi.

Ruokavalintojamme tekevät puolestamme työpaikkaruokaloiden vastuukokit, kauppojen sisäänostajat ja poliitikot.

VAADI PAREMPAA KASVISRUOKAA.

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu se, että ruokaa ei saa moittia. Ravintolassa asiakas sanoo nöyrästi, että kiitos hyvää oli, vaikka ruoka olisi ollut kamalaa.

Suomalaisravintoloiden kasvisruoka on viime vuosina hieman parantunut, mutta hyväksi en sitä kehuisi vieläkään. Itse annan kokeille mielelläni palautetta ja palautan huonon annoksen keittiöön. On kuluttajan vastuulla vaatia laadukkaampaa kasvisruokaa.

SYÖ LIHAA EDES VÄHÄN VÄHEMMÄN.

Minusta tuli vegaani hyvin hitaasti. 2000-luvun alussa jätimme vaimoni kanssa pois ensin punaisen lihan, sitten broilerin, kalan, lopulta myös maitotaloustuotteet ja kananmunat. Tarvittaessa joustan yhä. Jos matkustan konferenssiin ulkomaille, eikä tarjolla ole vegaaniruokaa, syön kasvisruokaa. Seuraavana päivänä palaan omaan ruokavaliooni.

Eläinperäisistä tuotteista luopuminen ei välttämättä ole helppoa. Silti sitä kannattaa yrittää. Pyrimmehän paremmiksi ihmisiksi elämässä muutenkin. Emme lakkaa pyrkimästä, vaikka hyvänä ihmisenä eläminen on vaikeaa.

Pienikin muutos on parempi kuin ei mitään. Jos haluat vegaaniksi mutta et pysty luopumaan juustoista, ryhdy vegaaniksi, joka syö silloin tällöin juustoja. Kukaan ei ole täydellinen, mutta jokainen voi pyrkiä vähän parempaan.

VÄHITELLEN KAIKISTA TULEE KASVISSYÖJIÄ.

Olen lähes varma, että vuoteen 2050 mennessä kaikista suomalaisista tulee kasvissyöjiä.

Suurimmalle osalle kasvissyönti ei tule olemaan tietoinen valinta, vaan muutos tapahtuu huomaamatta. Yhä useampi alkaa tiedostaa lihansyönnin eettiset ongelmat ja ympäristövaikutukset. Uskon myös uuteen teknologiaan. Kun laboratorioissa onnistutaan kehittämään keinoliha tai kasvispohjainen proteiinilähde, jonka maku ja hinta ovat kohdillaan, ruokakulttuurimme mullistuu.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 4/2017.

 

Markus

Vinnari

 

41-vuotias Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun ekologisen taloustieteen tutkijatohtori tutkii ruuan tulevaisuutta. Hän asuu perheineen Tampereella ja pitää kasvissyönnistä sekä klassisista urheiluautoista, vaikka ei autoilla ajakaan.

Unohda kilot ja rypyt. Uskaltaudu nauttimaan, kehottaa tietokirjailija Salla Nazarenko.

Jokainen tarvitsee seksiä.

Naisen elämässä seksuaalisen nautinnon etsimistä ei pidetä kovin keskeisenä asiana. Hyvästä äitiydestä ja uramenestyksestä kyllä puhutaan, mutta ei siitä, miten olennaista olisi löytää seksuaalinen voimansa. Seksuaalinen hyvinvointi heijastuu itsevarmuutena ja jaksamisena koko elämään.

Erottuani viisi vuotta sitten tajusin, että aikuisena sinkkuna olen vapaa toteuttamaan itseäni seksuaalisesti aivan kuten haluan. Oivallus on johtanut elämäni parhaisiin seksikokemuksiin. Samalla olen tajunnut, miten tärkeää seksuaalisuus on. Kaikissa piilee tarve tulla kosketetuksi ja hyväillyksi. Seksuaalisuus on perusvietti.

Häpeästä pitäisi päästä.

Seksuaalisuuteen liittyy yhä syvää häpeää. Se näkyy esimerkiksi suhtautumisena naiseen, jolla on lukuisia seksikumppaneita – hän saa edelleen helposti huonon naisen leiman. Naisen halua on useimmissa kulttuureissa pelätty ja kahlittu.

Itsekin olen seksistä puhuessani ja kirjoittaessani törmännyt vanhakantaisiin asenteisiin, ikäviin kommentteihin ja ilkeisiin, persoonaani meneviin nettikirjoituksiin.

Rakastelu tekee onnelliseksi.

Keski-ikäiset naiset murehtivat usein kilojaan, ryppyjään ja raskausarpiaan. Ihan suotta. En ole tavannut sellaista aikuista miestä, jonka kiinnostus naista kohtaan kaatuisi ulkoisiin pikkuseikkoihin. Itsevarmuus, rentous ja hyvä fiilis vetävät puoleensa.

Materiaaliset asiat kuten yhteensopivat astiastot, uudet verhot tai täydelliset kodit eivät tee ihmistä onnelliseksi. Paneminen tekee, oikeasti. Se tuottaa syvällistä onnen tunnetta ja edistää terveyttä. Jos kumppania ei ole, myös sooloseksi eli masturbointi tekee hyvää.

Fantasiat ovat sallittuja.

Jos parisuhde alkaa tuntua väljähtyneeltä, seksielämään pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota. Vaikka et itse enää haluaisi kumppaniasi, joku muu haluaa häntä varmasti.

Seksin sujuminen on tärkeä perhettä koossapitävä voima. Ei kukaan jätä ihmistä, jonka kanssa hänellä on tajunnanräjäyttävää seksiä.

Hiipunutta liekkiä voi viritellä eri tavoin: lomilla, alusvaatteilla, kirjallisuudella... Eri ihmisille toimivat eri asiat. Rajana on vain mieli-kuvitus.

Itseään ei kannata tukahduttaa.

On kapeakatseista vähätellä seksin merkitystä. Jos ihmiseltä evätään nautinto omassa suhteessaan, ei ole ihme, jos hänen seksuaalinen mielenkiintonsa kohdistuu toisaalle.

En usko kumppanin omistamiseen enkä seksittömiin liittoihin.

Pahinta on, jos ihminen riutuu huonossa liitossa ja tukahduttaa itsensä. Itse haaveilen, että voisin vanheta vakipartnerin kanssa suhteessa, jossa kumpikaan ei kahlitse toista.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 3/2017.

 

 

Vierailija

Salla Nazarenko: "Seksi on tärkeämpää kuin uudet verhot"

Pitääpä jatkaa vielä Kävin myös kiukkuiseksi kun seksi haluini ei vastattu ja sitten kurjaa kyllä oikein antoisien öitten jälkeen iäkäs tyäkaverini sanoi, että oletpa taas saanut. Nyt itse kyllä huomaan saman nuorissa ja olen siitä iloinen ja jätän kommentin sanomatta Luojan kiitos nyt en ainakaan enää ole kiukkuinen vaan peitänkö kaiken ja hyräilen ja huokailen
Lue kommentti

Ihmisen paras ystävä tekee onnelliseksi, mutta voi parantaa myös parisuhdetta, sanoo Heimo Langinvainio.

Koira tuo iloa.

Parhaimmillaan koira vaikuttaa laajasti omistajansa hyvinvointiin. Koira voi tyydyttää meissä perustavanlaatuisia psykologisia tarpeita.

Onnellisuutta elämään ei tuo koira itsessään vaan suhde, joka sen kanssa muodostuu. Mitä parempi tuo suhde on, sen onnellisempi on ihminen. Kaikkien koirien kanssa ei synny samanlaista suhdetta. Suhde ei voi perustua pelkkään koulutukseen, vaan nimenomaan vuorovaikutukseen.

Katsekontakti rakkaan koiran kanssa aiheuttaa oksitosiinin eli rakkaushormonin ryöpyn sekä isännässä että koirassa. Kun koira heiluttaa häntäänsä iloisena isäntänsä huomiosta, palkitsee se lemmikin omistajaa.

Iloa voi saada monesta asiasta, vaikka purjehtimisesta, mutta eläimen kanssa koettavaa vastavuoroisuutta ei monesta asiasta saa.

Koira hoitaa ihmissuhteita.

Koiran ulkoiluttajat tietävät, että karvaisen kaverin kanssa on helpompaa olla sosiaalinen kuin ilman koiraa. Joskus suhde lemmikkiin täydentää puutteellisia ihmissuhteita. Koira voi olla jopa tärkeämpi kuin toinen ihminen.

Eläinystävän seura vähentää yksinäisyyttä, mutta tutkimuksessa huomattiin, että koira erityisesti yhdistää perhettä. Lemmikki on yhteinen juttu ja harrastus. Eläimestä huolehtiminen opettaa lapsille vastuuta.

Koira vahvistaa myös parisuhdetta. Kun kaikkia tunnetiloja ei tarvitse kohdistaa puolisoon, kumppani pääsee vähemmällä. Rakas lemmikki voi tosin olla niin suosittu, että siitä ollaan mustasukkaisia. Kohtelisitpa minua kuin koiraa!

Koira pitää terveempänä.

Koiran omistajat liikkuvat enemmän ja nousevat useammin tuolista kuin koirattomat. Kun lemmikki voi hyvin, kunnon lisäksi voi kasvaa myös itsetunto. Elämänhallinnan tunne voi parantua, kun koira tottelee. Hyvässä suhteessa myös koira kasvattaa isäntäänsä.

Lemmikin helliminen ja sille lepertely tutkitusti vähentävät stressiä ja pitävät masennusta loitolla. Koiraperheissä nauretaan ja leikitään usein paljon.

Fiksu koira on omistajansa ylpeys. Mäyräkoirani Napoleonin velmu luonne paljastuu, kun katson televisiota voileipälautanen vieressäni. Se siirtyy viereiseen huoneeseen haukahtelemaan, ja kun menen katsomaan, mikä on hätänä, se vilistää nappaamaan leipäni.

Lemmikin kuolemaa saa itkeä.

Tietenkin koira sitoo ja siitä koituu kuluja. Koiraansa kuitenkin kiintyy niin, että sen kuolemaa suree kuin ystävän menetystä. Se on luonnollista.

Koira lohduttaa ja nuolee kättä, kun sen omistaja on allapäin. Se osaa tulkita äänensävyjä eikä koskaan sano pahasti. Se hyväksyy ihmisensä varauksetta ja ilahtuu vilpittömästi, kun sen isäntä tai emäntä saapuu kotiin.

Koiran kanssa saa tunteilla vapaasti. Se tekee monille meistä hyvää.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 2/2017

Aikuisilla on usein vähäsen liian kiire, milloin mihinkin, sanoo 6-vuotias keravalainen Ilja Haapasalo.

SÄÄNNÖT OVAT TÄRKEITÄ.

Minulla on sääntöjä. Sellaisia että pitää pestä hampaat. Ei saa hyppiä sohvan selkänojalta. Iskän iPadilla ei saa pelata Angry Birds Transformersia joka päivä. Pitäisi siivota lelut. Ei saa pyyhkiä suuta hihaan. Ja ketään ei saa kiusata. Äiti sanoo, että jos ei koske kaveriin hyvällä, niin sitten ei ollenkaan.

Joskus me ärhennellään säännöistä äidin kanssa. Äiti hermostuu, jos meidän huone on ihan sotkussa. Sitten mäkin alan suuttua, niin se menee. Sitten me sovitaan.

Kotona inhoan siivoamista, mutta päiväkodissa siivoaminen on ihan lällyä. Ai miksi? No, sitä mäkin mietin! Mutta jos kotonakin olisi vain kaksi lelua, niin siivoaminen olisi varmaan kotonakin lällyä.

Sääntöjä pitää kuitenkin olla, muutenhan koko kämppä menisi ihan plörts. Ja avaruus ja kaikki menisi ihan plörts, jos ei olisi sääntöjä.

EI TUPAKKAA, KIITOS.

Ei saa roskata, ei varsinkaan tupakkaa. Muutenkin inhoan tupakointia, se haisee hirveälle ja roskakasalle. Mutta sekään ei ole kohteliasta, jos pitää nenästä kiinni, kun joku tupakoi.

Sitten, toisen lähettyvillä ei saa sanoa kirosanoja. Eikä kirosanoja saa sanoa kyllä edes avaruudessa. Äiti on sanonut kaksi kertaa.

AIKUISILLA PITÄISI OLLA AIKAA.

Aikuisilla on usein vähäsen liian kiire, milloin mihinkin. Joskus aamulla kun ollaan lähdössä päiväkotiin, äiti on vähän ärhäkkänä. Aamulla ei ehdi yhtään leikkiä, pitää vain pukea ulkohousut ja takki ja saappaat ja hattu ja hanskat. Siinä tulee hiki, sitten meille tulee kärhämä. Iskä kestää sitä ärhentelyä enemmän kuin äiti.

Se on myös tylsää, kun vaikka päiväkodissa on just aloittanut leikin, niin joku sanoo heti, että nyt seis – antaa vain yhden sekunnin. Ei lapsi voi leikkiä sekunnissa.

Se on hauskaa, kun meillä on aikaa ja ollaan koko perheen kanssa koulun pihassa pyöräilemässä.

Kun äiti oli kipeä, hoidin äitiä, vein sille juomista. Äiti tykkää, kun silitän ja hieron. Jaksan hyvin hieroa, voitanhan mä iskänkin painissa! Äidin mä voitan pyöräilyssä.

Joskus minäkin haluan isäksi, tietenkin. Meinaan olla aika samanlainen kuin meidän isä. Luulen, että saan poikia.

HYVÄ ÄITI HOITAA.

Vinkkejä äideille, jotka haluavat hyviksi äideiksi:

Hyvä äiti on semmonen, joka tietää asioista. Jos ei tiedä mitään, ei osaa vastata, kun lapsi kysyy.

Hyvä äiti hoitaa lapsia. Jos äiti ei tykkäisi lapsista, niin ei se mikään hyvä äiti olisi, vaan ihan surkea.

Äidin pitää antaa lasten herkutella. Ja antaa niiden katsoa telkkaria, mutta ei koko aikaa.

Sitten pitää leikkiä, se ois tosi mukavaa. Ja kannattaa myös tehdä työpaikassa hyviä töitä.

Kantsii olla lapsille peliaika, ei missään nimessä koko päivää. Joku tunti tai minuutti.

Pitää lukea iltasatu, se on myös tärkeää. Eikä kannata ihan hirveästi ärhennellä eikä kokata hirveän pahaa ruokaa, mitään tylsää plörtsypuuroa. Tykkään kalakeitosta ja lehtipihvistä.

Kannattaa olla samanlainen kuin meidän äiti, semmonen hauska, maailman paras äiti.

6-vuotiaan keravalaisen Iljan perheeseen kuuluvat äiti, isä ja 3-vuotias pikkuveli Altti.

Mitä olet oppinut lapselta? Kerro ja keskustele alla kommenttikentässä!

Lue myös:

Susanna Rantanen: "Äidinkin pitää huolehtia tulevaisuudestaan"

Maaret Parviainen: "Vanhemmuus jalostaa ihmisiä"

Riippuvuus alkoholista on vaikeaa, ei selvin päin eläminen, sanoo raitistumisestaan kirjan kirjoittanut toimittaja Ira Koivu.

KALLISKIN VIINI KOUKUTTAA.

Pieni nautinto, oma aikuishetki. Niin määrittelin alussa tissutteluni.

Kokkasin vuohenjuustosalaattia, ostin kallista, hyvää valkoviiniä ja join lasillisen. Pikkuhiljaa join joka ilta. Kun erosin ja jäin lapseni kanssa kahdestaan, lasillisesta saattoi tulla pullollinen.

Tytär ei koskaan nähnyt minua humalassa, sillä join vain hänen nukkuessaan. Aloin odottaa yhä kärsimättömämmin, että hän nukahtaisi.

Moni kuvittelee, ettei ongelmaa voi tulla, jos juo vain hienointa samppanjaa designlaseista. Höpöhöpö. Riippuvuus voi syntyä ihan yhtä helposti kuin ostamalla Siwasta mäyräkoiran. Useimmat alkoholistit ovat tavallisia, töissä käyviä vanhempia, eivät kodittomia katuojassa.

Turrutin viinillä yksinäisyyttäni, mutta samalla turtui iloni. Aamuisin päätin, että illalla en ota, ja silti otin. Hävetti. Tajusin, että minulla oli riippuvuus, joka oli vaarassa kehittyä alkoholismiksi.

ALKOHOLIRIIPPUVAINEN EI OLE HEIKKO.

Ulospäin kukaan ei huomannut ongelmaani. Hoidin vaativan työni hyvin. Aamuisin surautin marjasmoothien, poljin 13 kilometrin työmatkan pyörällä edestakaisin ja kävin pilateksessa.

Olin itseäni kohtaan armoton. Suoritin arkea, ja suorituksistani palkitsin itseäni viinillä.

Usein väitetään, että alkoholiriippuvainen on heikko. Ei ole. Moni piiskaa itseään täydellisyyteen kaikilla muilla elämänalueilla, jotta kompensoisi juomisen. Se vaatii voimia.

RAITISTUMINEN EI OLE TAISTELUA.

Runsas vuosi sitten marraskuussa lopetin juomisen. Lopullinen päätös syntyi erään illanvieton jälkeisenä aamuna. Tunsin itseni alakuloisemmaksi kuin koskaan. Olin menettänyt iloni, elämänhaluni, kykyni haaveilla.

Olin kuvitellut, että raitistuminen olisi vaikeaa. Mieleeni olivat painuneet väitteet, joiden mukaan se merkitsisi loppuelämän kestävää taistelua. Kukaan ei ollut kertonut, että raitistuminen voi olla myös helppoa ja ihanaa. Minulle se oli.

Juomista vastaan olin joutunut taistelemaan. Kun lopetin juomisen, loppui taistelukin. Olin viimein vapaa. Raitistumiseen ei tarvita aina AA-kerhoa tai uskoontuloa. Itse löysin avun lukemalla kaiken riippuvuudesta.

En ajattele, etten koskaan enää voi juoda vaan että minun ei enää koskaan tarvitse juoda.

RAITTIUS SAA OLLA YKSITYISASIA.

Useimmat ystäväni tukivat raitistumistani. Osa ihmetteli, miksi en ryhtynyt kohtuukäyttäjäksi. Mielelläni olisinkin. Ihailen ihmisiä, jotka ottavat yhden lasillisen ja pystyvät lopettamaan siihen. Minä en pysty. Siksi on helpompaa, etten ota lainkaan.

Menen mielelläni yhä baariin, vaikka kaverini ottavat oluen ja minä en. En halua käännyttää muita. Siksi toivoisin, ettei absolutismianikaan tuomittaisi. Toisinaan törmään ihmisiin, jotka reagoivat hyökkäävästi, kun en juo. Tiedän monia, jotka ovat raitistuneet muilta salaa, koska eivät jaksa puolustautua.

Olen oppinut, että raittiutta ei tarvitse selitellä. Se on yksityisasiani. Juhlissa voin vain sanoa: ei kiitos, nyt en ota.

UNELMAT PALASIVAT.

Raitistuminen muutti kaiken. Ahdistus katosi, ilo ja rentous palasivat. Tuntuu ihanalta nähdä, kuinka ylpeä tyttäreni minusta nyt on.

Minulla on taas voimia unelmoida. Toteutin juuri lapsuudenhaaveeni: muutin pikkukaupunkiin, ostin hevosen ja ryhdyin yrittäjäksi.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 1/2017.

Onnellinen kohtalotoveri

Ira Koivu: "Raitistuminen voi olla helppoa"

Kuin peiliin katsoisi! Ei ihan kaikki mene yksi yhteen, mutta muutaman sanan vaihtamalla olisin voinut itse kirjoittaa tämän. Tiesin, etten voi olla ainoa, joka kokee asian näin, mutta oli ravisuttavaa lukea oma tarina lehdestä. Kiitos! Itse en voi ihan niin avoimesti omasta tilanteesta avautua työn takia, ettei "maine mene". Olen selittänyt raitistumistani terveyssyillä, jotta ei tarvitsisi myöntää riippuvuutta. Muutamalle hyvälle ystävälle aion nyt näyttää tämän tekstin ja sanoa, että siinä...
Lue kommentti