Maija llmoniemi on 35-vuotias bloggaaja ja yrittäjä, joka asuu sinkkuna Helsingissä.
Maija llmoniemi on 35-vuotias bloggaaja ja yrittäjä, joka asuu sinkkuna Helsingissä.

Jos huolehdit taloudestasi, sinulla on varaa myös heittäytyä uuteen.

Toteuta omia unelmiasi.

Elin pitkään toisten odotusten mukaan. Olen yrittäjäperheen suorittajatytär Keski-Suomesta. Nuorena luulin, että elämä on suora putki: opiskelut, työpaikka, asuntolaina, perhe.

Pitkään vedin täysillä. Valmistuin maisteriksi ja perustin 26-vuotiaana oman yrityksen, viestintätoimiston. Paiskin töitä, halusin menestyä ja tienata. Oli tärkeää päästä kilistelemään samppanjalaseja hotelli Kämpin baariin.

Hurja työtahti ja pintaliito kuitenkin kostautuivat. Kroppa reistaili, olin uupunut. Lopulta ymmärsin sen johtuvan siitä, että olin väärällä polulla. Luovuin yrityksestäni. Sain tärkeän opin: jos et kuuntele itseäsi, voit huonosti.

Älä jättäydy toisen varaan.

Mieti aina, mitä itse haluat. Toisen varaan jättäytyminen hidastaa omien unelmien toteuttamista ja vähentää jyrkästi tuloja. Se voi heijastua pitkälle tulevaisuuteen. Jos nainen esimerkiksi jää vuosiksi kotiin hoitovapaalle, eläke pienenee selvästi.

Minä opin itsestäni huolehtimisen vaikeimman kautta. Vuonna 2012 rakastuin. Mies muutti Ruotsiin uransa takia, ja minä lähdin mukaan, hyppäsin tyhjään. Elimme miehen ehdoilla ja rahoilla. Oma elämäni jäi sivurooliin, eikä omien työkuvioiden käynnistämiseen koskaan tuntunut löytyvän oikeaa hetkeä. Elin edustusvaimon elämää vailla suunnitelmia tai omaa palkkaa. Tämä kostautui, kun mies jouluna 2013 ilmoitti jättävänsä minut.

Palasin Suomeen rahattomana, työttömänä ja asunnottomana. Oli pakko lainata vanhemmilta rahaa ja mennä sossun luukulle. Mietin, miten ihmeessä jouduin tähän.

Uskalla näyttää haavasi.

Et saa apua, jos muut eivät tiedä, että tarvitset sitä. Eron jälkeen oli kova paikka kertoa muille, että tarvitsin kattoa pääni päälle. Haurauden paljastaminen kuitenkin kannatti. Sain terapiajakson julkiselta puolelta. Ystävä tarjosi minulle asuntonsa vuokralle, ja sain paljon tsemppausta. Tärkeimmät ihmiset pysyivät vierelläni. Olen löytänyt paljon sellaista, minkä arvoa ei voi rahassa mitata.

Älä pelkää heittäytymistä.

Muutoksia ei pidä pelätä. Uusiin haasteisiin tarttumalla tai uraa rohkeasti vaihtamalla voi kohentaa omaa talouttaan. Epäonnistuneistakin yrityksistä jää yleensä jotain käteen. Puoli vuotta eroni jälkeen lähdin Norjaan, jossa työskentelin apulaisena kalastusteollisuudessa. Halusin tienata rahaa ja nauttia luonnosta ja hiljaisuudesta. Kohdalle sattui kuitenkin huono kalavuosi. Tulin takaisin Suomeen seuraavana vuonna, jälleen tyhjän päälle. En silti kadu aikaa Norjassa. Opin uutta, pärjäsin yksin. Pala sydäntäni jäi Norjaan.

Seiso omilla jaloillasi.

Taloudellinen tilanteeni on yhä haasteellinen. Joudun miettimään rahan riittävyyttä joka ainoa päivä. En enää koskaan halua olla taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta ihmisestä. Ikinä ei voi tietää, mitä tapahtuu. Rakkaus voi loppua ja sinisilmäinen luottamus kostautua. Siksi jokaisen meistä pitäisi suhtautua raha-asioihin realistisesti. Nainen tarvitsee oman tilin aina. Se antaa mahdollisuuden riippumattomuuteen. Suosittelen avioehtoa ja omaa säästösuunnitelmaa ihan jokaiselle.

 

 

Itsenäinen nainen

"Naisella täytyy olla omat rahat"

Olen täsmälleen samaa mieltä. Ihmettelen kuinka vielä nykyaikanakin osa nuorista naisista jättäytyy miehen elätettäväksi. Rakkausavioliitto voi päättyä milloin vain toisen kyllästymiseen tai kuolemaan. Oma raha antaa vapauden hengittää ja toimia itsenäisesti. Siitä ei kannata luopua yhdenkään miehen vuoksi. Jos mies vaatii naista jäämään kotiin, hälytyskellojen pitäisi soida ja lujaa. Se on ensimmäinen merkki väärästä vallankäytöstä.
Lue kommentti
Itsenäinen nainen

"Naisella täytyy olla omat rahat"

Äitini muistutti minua jatkuvasti nuorena, että muista elää elämäsi siten, että pystyt tarvittaessa elämään omillasi.Se neuvo on aina pysynyt takaraivossani ja olen tosiaankin pitänyt huolta siitä, että pärjään myös omilla tuloillani. Jopa ammatinvalinta meni kylmästi sen mukaan.Olen itsekin monesti ihmetellyt naisia, jotka vapaaehtoisesti ovat vuositolkulla kotona kotihoidontuella ja puolison elätettävänä. Mitäs sitten jos tulee avioero omasta tai miehen toiveesta, puolison kuolema tai pakko...
Lue kommentti

MLL:n ohjelmajohtaja Marie Rautava varoittaa, että suoritusten ja kilpailun korostaminen voi saada lapsen lopettamaan harrastuksen kokonaan.

Suorittaminen vie ilon.

Harrastuksen pitää olla lapsen oma valinta. Ei niin, että vanhempi toteuttaa lapsen kautta omia haaveitaan. Suoritusten ja kilpailun korostaminen voi saada lapsen lopettamaan harrastuksen kokonaan – etenkin, jos hän kokee olevansa ryhmän heikoin lenkki.

Moni lapsi haluaa ponnistella ja kehittyä harrastuksessaan, mutta kaikista ei tarvitse tulla Teemu Selännettä tai Saara Aaltoa. Harrastus saa olla puhdasta ajanvietettä, ja silti siinä voi oppia keskittymistä, kurinalaisuutta, ryhmässä toimimista ja muiden huomioimista.

Minulta vei lapsena liikunnan ilon käytäntö, jossa opettaja kirjasi jokaisen pallonheiton pituuden ja juoksutestin tuloksen. Koripallojoukkueesta jäin pois, kun olin aina kilpailuissa vaihtopenkillä, ja ainoan jälki-istuntoni sain liikuntatunnilta lintsaamisesta. En edelleenkään pidä liikunnasta.

Ryhmän pitää olla turvallinen.

Jokainen lapsi haluaa kuulua joukkoon ja olla arvostettu ja pidetty. Koulussa kiusattu lapsi voi saada harrastusryhmästä kavereita, ja joku toinen saa sieltä onnistumisen elämyksiä, joita koulu ei tarjoa.

Onkin äärimmäisen tärkeää, että harrastusryhmissä panostetaan yhteishengen rakentamiseen. Se pitää muistaa myös silloin, kun vakiintuneeseen ryhmään tulee uusia jäseniä.

12-vuotiasta tytärtäni ehdotettiin telinejumpassa kilpailuryhmään, mutta kerran ryhmässä käytyään hän ei suostunut menemään toista kertaa: kukaan lapsista ei ollut toivottanut häntä tervetulleeksi.

Tiukat aikataulut uuvuttavat.

Jos harrastaminen monta kertaa viikossa sopii lapselle ja vanhemmille, hyvä. Jos aikatauluttamisesta ja kuskaamisesta tulee stressi, on syytä miettiä, tätäkö me varmasti haluamme.

"Vanhemmillakin on oikeus omaan aikaan ilman velvollisuuksia."

Kannattaa seurata lapsen jaksamista. Koulutyö ei saisi kärsiä, aikaa pitäisi jäädä kavereille ja oleiluun, ja välillä saa olla vähän tylsää.

Aikaa tarvitaan myös perheen rentoon yhdessäoloon. Harrastaa voi myös koko perheen voimin, vaikka pelaamista tai retkeilyä. Sitä paitsi vanhemmillakin on oikeus omaan aikaan ilman velvollisuuksia.

Lapset ovat eriarvoisessa asemassa.

Monet harrastusvälineet ja osallistumismaksut ovat niin kalliita, ettei kaikilla perheillä ole varaa niihin. Olisi toivottavaa, että kunnat ja järjestöt lisäisivät edullisia ja maksuttomia harrastusmahdollisuuksia.

Haja-asutusalueilla lapset ovat eriarvoisessa asemassa jo etäisyyksien vuoksi. Koulupäiviin voisikin järjestää enemmän harrastustoimintaa. Myös koulujen tiloja ja välineitä voisi käyttää enemmän sekä ohjattuihin että oppilaiden omatoimisiin harrastuksiin.

Lukeminenkin on harrastus.

Joskus on hyvä miettiä, mitä harrastaminen tarkoittaa. Se ei ole vain aikaan, paikkaan ja rahaan sidottua ohjattua toimintaa. Kotona lukeminen, pelaaminen ja piirtäminen ovat oikein hyviä harrastuksia.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 17/2017.

Marie Rautava

MLL:n ohjelmajohtaja kävi lapsena partiossa ja oli vartionsa huonoin suunnistaja. Se ei haitannut, koska partiokavereiden kanssa oli niin hauskaa.

Peilin sijaan kannattaa katsoa läheisten katseita.

Suomalainen etsii itseään.

Me suomalaiset häpeämme ihan kaikkea. Olemme kuin murrosikäisiä: kapinoimme järjettömästi tai emme uskalla olla omia itsejämme. Uskon, että tämä johtuu sota-ajan läheisyydestä ja siitä, että etsimme kansana ja ihmisinä vielä identiteet-tiämme.

Moni häpeää vartaloaan, mutta silti alastomuus on meille suomalaisille suhteellisen luontevaa. Se luontevuus on hyvä alku.

Poistu peilin edestä.

Itsensä tuijottaminen on aina huono idea. Päädyn itsekin peilin edessä ajattelemaan, että kauheaa, rypyt oikein hyökkäävät esiin. Parempi on lähteä pois peilin edestä, etsiä peilejä läheisistä ja katsoa itseään heidän silmin. Heidän katseensa on rakastava. Olemme itseämme kohtaan armottomia ja kriittisiä, mutta muut näkevät meidät aivan eri silmin.

Ajattele kroppaasi ulkonäön sijaan toiminnan kautta: mikä upea väline, joka pystyy vaikka mihin!

Hoikkuus ei ole onnistumisen merkki.

Välillä koen huonoa omaatuntoa siitä, että olen hoikka. Hoikkuuteen liitetään ajatuksia itsekurista ja itsevarmuudesta, mutta hoikkuus ei ole mikään onnistumisen merkki.

Vaikka olen ollut aina laiha, suhde itseeni ja kehooni ei ole silti ongelmaton. Olen sairastanut syömishäiriötä, ortoreksiaa, jossa on pakkomielle syödä terveellisesti ja jossa syömisen suunnittelu alkaa hallita elämää. Lisäksi lähipiirissäni on ollut mies, joka nuoruudessani säännöllisesti muistutti siitä, että olen ruma. Tätä traumaa olen käsitellyt terapiassa. Onneksi vaikeat asiat voi parhaassa tapauksessa kääntää vahvuudeksi.

Kehuminen kannattaa.

Kun uskallamme paljastaa heikkoutemme, otamme ne haltuun ja olemme vahvempia. Myyttejä ja kipeitä mielikuvia kannattaa purkaa yhdessä. Vertaistuki on tärkeää: on ihana huomata, että muut pyörittelevät samoja ajatuksia. Melkein kaikki miettivät, kelpaavatko.

Kun hyväksyt itsesi, hyväksyt myös muut. Muista antaa niin tutuille kuin tuntemattomillekin myönteistä palautetta. Kommentti hyvästä huulipunasävystä tai kivoista kengistä voi pelastaa päivän. Se parantaa myös omaa fiilistä.

Nauti naiseudestasi.

Naisellisuuden käsitteen laajentaminen tekisi hyvää meille kaikille. Naiseuttaan voi ilmentää juuri kuten haluaa: kukilla tai meikillä tai vaikka sporttisuudella, mikä omalta tuntuukin.

Tärkeintä on muistaa, että olet mahtava ja arvokas sellaisena kuin olet, vatsamakkaroiden määrä ei vaikuta siihen yhtään.

Kukaan ei mahdu muottiin.

Keväällä kuvasin työparini kanssa Älä laihduta -päivän yhteydessä 150 vapaaehtoista. Oli naisia ja miehiä eri puolelta Suomea.

Jokainen kuvattavista poseerasi kameramme edessä alasti mallinuken takana. Mallinuken takaa näkyi nuken jalkoja paksumpia pohkeita, reisiä, vyötäröitä ja käsivarsia. Viesti oli selvä: tämä nukke on väärän kokoinen – minä en. Kukaan ei täytä täydellisyyden vaatimuksia, joita meille syötetään.

Kirjoitus on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 14/2017.

Mirkku Merimaa

48-vuotias valokuvaaja asuu Hausjärvellä avomiehensä kanssa. Työparinsa Nina Stoltin kanssa Mirkulla on Älä mahdu muottiin -kuvaprojekti ulkonäköpaineita vastaan. Mirkku harrastaa maastopyöräilyä ja hänellä on viha-rakkaussuhde isoihin, kivisiin mäkiin.