35-vuotias Väestöliiton perhetutkija asuu Espoossa. Telkkarista hän katsoo mieluiten jalkapalloa.

Pettäminen ja erityisesti sen salailu jäytää luottamusta kumppaniin. Se on parisuhteelle kriisin paikka. Miten siitä selvitään eteenpäin? Tutkija Lassi Lainiala neuvoo.

Pettäjä ottaa riskin.

Pettäminen on riskialtista. Siinä on vaara menettää kaikki yhdessä rakennettu.

Parisuhteen ydin on kahdessa asiassa: luottamuksessa kumppaniin ja avoimessa kommunikaatiossa eli rehellisyydessä. Pettäminen ja erityisesti sen salailu syövät molempia. Siksi se on suhteelle kriisin paikka.

Asiaan liittyy paljon vaikeita tunteita: suuttumusta, vihaa, häpeää ja arvottomuuden kokemusta. Uskoakseni paras lääke haavaan on pariterapia, jos kumpikin lähtee siihen tosissaan.

Pettäminen on yhä tabu.

Meidän tutkijoiden on vaikea saada todenmukaisia vastauksia, kun aiheena on pettäminen. Pettäjät ja petetyt vaikenevat. Tiedossa on, että tavallisinta pettäminen on vielä vakiintumattomissa suhteissa, noin 17–22-vuotiaiden keskuudessa.

Vakiintuneissa suhteissa noin 10–40 prosentissa petetään. Positiivisesti ajateltuna useimmissa suhteissa ollaan uskollisia.

Pettäjää ei ymmärretä.

Perinteisesti miehet pettävät hieman naisia enemmän. Pikkuhiljaa ero sukupuolten välillä on kuitenkin tasoittunut.

Toisaalta asenteet pettämistä kohtaan ovat koventuneet. Nuoret vaativat kumppaneiltaan uskollisuutta entistä tiukemmin. Asenteessa on selvä muutos, jos verrataan 1960–70-lukuun, jolloin korostettiin seksuaalista vapautumista.

Tunnustaminen kannattaa.

Eräs yhdysvaltalainen seurantatutkimus paljastaa, että pettää ei kannata, mutta jos niin käy, tunnustaminen on viisasta. Se auttaa pysymään yhdessä.

Pariskunnista, joista vähintään toinen osapuoli oli tunnustanut pettäneensä kumppaniaan, oli viiden vuoden jälkeen yhdessä vielä 60 prosenttia. Pariskunnista, joista toinen oli pettänyt mutta salannut asian, oli viiden vuoden jälkeen yhdessä enää 20 prosenttia.

Paras ennuste oli pareilla, joista kumpikaan ei ollut pettänyt. Heistä oli seurannan päättyessä yhdessä vielä 80 prosenttia.

Pettäminen ei ole maailmanloppu.

Vaikka pettäminen saattaa paljastuttuaan tuntua ylitsepääsemättömältä, aina se ei sitä ole. Seurantatutkimus paljasti, että jos pettäminen tunnustettiin ja pari pysyi yhdessä, tyytyväisyys suhteeseen kasvoi vuosien myötä samalle tasolle kuin liitoissa, joissa ei ollut petetty. Rehellisyys ilmeisesti auttoi vaikean ajan yli.

Tyytyväisyyden kokemusten tasoittumiseen parien välillä toki vaikuttaa myös se, että uskollisissakin liitoissa tyytyväisyys suhteeseen laskee ajan mittaan. Lohdullinen tieto on, että pitkissä liitoissa pysyneet löytävät tyytyväisyyden usein uudelleen eläkepäivillään.

Jos syöminen perustuisi järkeen, kaikki olisivat kasvissyöjiä, sanoo ruokatutkija Markus Vinnari.

 

JOKAINEN VAIKUTTAA RUUALLA.

1900-luvun alussa suomalainen söi 30 kiloa lihaa vuodessa. Nyt määrä on noin 80 kiloa. Länsimainen, runsas lihansyönti aiheuttaa muun muassa ilmastonmuutosta ja rehevöittää Itämerta. Koska ympäristöuhat koskevat meistä jokaista, ruokavaliommekaan ei ole yksityisasia. Jokainen vaikuttaa syömisellään, halusi tai ei.

Ihmisen ruokavalio koskettaa myös niitä maapallomme yli 65 miljardia eläintä, jotka menettävät vuosittain henkensä lihansyönnin vuoksi. Jos ruokavaliomme perustuisi järkeen eikä tunteeseen tai tottumukseen, kaikki olisivat jo kasvissyöjiä.

SYÖMME SITÄ MITÄ SYÖTETÄÄN.

Ihmiset kuvittelevat syövänsä sitä, mitä itse haluavat. Se on harhaluulo.

Oikeasti ihmiset syövät sitä, mikä on halpaa ja helposti saatavilla. Jos liha on kaupassa halvempaa kuin kasvikset tai lounasruokalassa on tarjolla kolme liharuokaa, onko se vapaasti valitsemista? Ei. Aloittaa voisi esimerkiksi siitä, että kasviproteiinit, kuten nyhtökaura, asetettaisiin lounasruokaloissa ensimmäiseksi vaihtoehdoksi.

Ruokavalintojamme tekevät puolestamme työpaikkaruokaloiden vastuukokit, kauppojen sisäänostajat ja poliitikot.

VAADI PAREMPAA KASVISRUOKAA.

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu se, että ruokaa ei saa moittia. Ravintolassa asiakas sanoo nöyrästi, että kiitos hyvää oli, vaikka ruoka olisi ollut kamalaa.

Suomalaisravintoloiden kasvisruoka on viime vuosina hieman parantunut, mutta hyväksi en sitä kehuisi vieläkään. Itse annan kokeille mielelläni palautetta ja palautan huonon annoksen keittiöön. On kuluttajan vastuulla vaatia laadukkaampaa kasvisruokaa.

SYÖ LIHAA EDES VÄHÄN VÄHEMMÄN.

Minusta tuli vegaani hyvin hitaasti. 2000-luvun alussa jätimme vaimoni kanssa pois ensin punaisen lihan, sitten broilerin, kalan, lopulta myös maitotaloustuotteet ja kananmunat. Tarvittaessa joustan yhä. Jos matkustan konferenssiin ulkomaille, eikä tarjolla ole vegaaniruokaa, syön kasvisruokaa. Seuraavana päivänä palaan omaan ruokavaliooni.

Eläinperäisistä tuotteista luopuminen ei välttämättä ole helppoa. Silti sitä kannattaa yrittää. Pyrimmehän paremmiksi ihmisiksi elämässä muutenkin. Emme lakkaa pyrkimästä, vaikka hyvänä ihmisenä eläminen on vaikeaa.

Pienikin muutos on parempi kuin ei mitään. Jos haluat vegaaniksi mutta et pysty luopumaan juustoista, ryhdy vegaaniksi, joka syö silloin tällöin juustoja. Kukaan ei ole täydellinen, mutta jokainen voi pyrkiä vähän parempaan.

VÄHITELLEN KAIKISTA TULEE KASVISSYÖJIÄ.

Olen lähes varma, että vuoteen 2050 mennessä kaikista suomalaisista tulee kasvissyöjiä.

Suurimmalle osalle kasvissyönti ei tule olemaan tietoinen valinta, vaan muutos tapahtuu huomaamatta. Yhä useampi alkaa tiedostaa lihansyönnin eettiset ongelmat ja ympäristövaikutukset. Uskon myös uuteen teknologiaan. Kun laboratorioissa onnistutaan kehittämään keinoliha tai kasvispohjainen proteiinilähde, jonka maku ja hinta ovat kohdillaan, ruokakulttuurimme mullistuu.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 4/2017.

 

Markus

Vinnari

 

41-vuotias Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun ekologisen taloustieteen tutkijatohtori tutkii ruuan tulevaisuutta. Hän asuu perheineen Tampereella ja pitää kasvissyönnistä sekä klassisista urheiluautoista, vaikka ei autoilla ajakaan.

Unohda kilot ja rypyt. Uskaltaudu nauttimaan, kehottaa tietokirjailija Salla Nazarenko.

Jokainen tarvitsee seksiä.

Naisen elämässä seksuaalisen nautinnon etsimistä ei pidetä kovin keskeisenä asiana. Hyvästä äitiydestä ja uramenestyksestä kyllä puhutaan, mutta ei siitä, miten olennaista olisi löytää seksuaalinen voimansa. Seksuaalinen hyvinvointi heijastuu itsevarmuutena ja jaksamisena koko elämään.

Erottuani viisi vuotta sitten tajusin, että aikuisena sinkkuna olen vapaa toteuttamaan itseäni seksuaalisesti aivan kuten haluan. Oivallus on johtanut elämäni parhaisiin seksikokemuksiin. Samalla olen tajunnut, miten tärkeää seksuaalisuus on. Kaikissa piilee tarve tulla kosketetuksi ja hyväillyksi. Seksuaalisuus on perusvietti.

Häpeästä pitäisi päästä.

Seksuaalisuuteen liittyy yhä syvää häpeää. Se näkyy esimerkiksi suhtautumisena naiseen, jolla on lukuisia seksikumppaneita – hän saa edelleen helposti huonon naisen leiman. Naisen halua on useimmissa kulttuureissa pelätty ja kahlittu.

Itsekin olen seksistä puhuessani ja kirjoittaessani törmännyt vanhakantaisiin asenteisiin, ikäviin kommentteihin ja ilkeisiin, persoonaani meneviin nettikirjoituksiin.

Rakastelu tekee onnelliseksi.

Keski-ikäiset naiset murehtivat usein kilojaan, ryppyjään ja raskausarpiaan. Ihan suotta. En ole tavannut sellaista aikuista miestä, jonka kiinnostus naista kohtaan kaatuisi ulkoisiin pikkuseikkoihin. Itsevarmuus, rentous ja hyvä fiilis vetävät puoleensa.

Materiaaliset asiat kuten yhteensopivat astiastot, uudet verhot tai täydelliset kodit eivät tee ihmistä onnelliseksi. Paneminen tekee, oikeasti. Se tuottaa syvällistä onnen tunnetta ja edistää terveyttä. Jos kumppania ei ole, myös sooloseksi eli masturbointi tekee hyvää.

Fantasiat ovat sallittuja.

Jos parisuhde alkaa tuntua väljähtyneeltä, seksielämään pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota. Vaikka et itse enää haluaisi kumppaniasi, joku muu haluaa häntä varmasti.

Seksin sujuminen on tärkeä perhettä koossapitävä voima. Ei kukaan jätä ihmistä, jonka kanssa hänellä on tajunnanräjäyttävää seksiä.

Hiipunutta liekkiä voi viritellä eri tavoin: lomilla, alusvaatteilla, kirjallisuudella... Eri ihmisille toimivat eri asiat. Rajana on vain mieli-kuvitus.

Itseään ei kannata tukahduttaa.

On kapeakatseista vähätellä seksin merkitystä. Jos ihmiseltä evätään nautinto omassa suhteessaan, ei ole ihme, jos hänen seksuaalinen mielenkiintonsa kohdistuu toisaalle.

En usko kumppanin omistamiseen enkä seksittömiin liittoihin.

Pahinta on, jos ihminen riutuu huonossa liitossa ja tukahduttaa itsensä. Itse haaveilen, että voisin vanheta vakipartnerin kanssa suhteessa, jossa kumpikaan ei kahlitse toista.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 3/2017.

 

 

Vierailija

Salla Nazarenko: "Seksi on tärkeämpää kuin uudet verhot"

Pitääpä jatkaa vielä Kävin myös kiukkuiseksi kun seksi haluini ei vastattu ja sitten kurjaa kyllä oikein antoisien öitten jälkeen iäkäs tyäkaverini sanoi, että oletpa taas saanut. Nyt itse kyllä huomaan saman nuorissa ja olen siitä iloinen ja jätän kommentin sanomatta Luojan kiitos nyt en ainakaan enää ole kiukkuinen vaan peitänkö kaiken ja hyräilen ja huokailen
Lue kommentti

Ihmisen paras ystävä tekee onnelliseksi, mutta voi parantaa myös parisuhdetta, sanoo Heimo Langinvainio.

Koira tuo iloa.

Parhaimmillaan koira vaikuttaa laajasti omistajansa hyvinvointiin. Koira voi tyydyttää meissä perustavanlaatuisia psykologisia tarpeita.

Onnellisuutta elämään ei tuo koira itsessään vaan suhde, joka sen kanssa muodostuu. Mitä parempi tuo suhde on, sen onnellisempi on ihminen. Kaikkien koirien kanssa ei synny samanlaista suhdetta. Suhde ei voi perustua pelkkään koulutukseen, vaan nimenomaan vuorovaikutukseen.

Katsekontakti rakkaan koiran kanssa aiheuttaa oksitosiinin eli rakkaushormonin ryöpyn sekä isännässä että koirassa. Kun koira heiluttaa häntäänsä iloisena isäntänsä huomiosta, palkitsee se lemmikin omistajaa.

Iloa voi saada monesta asiasta, vaikka purjehtimisesta, mutta eläimen kanssa koettavaa vastavuoroisuutta ei monesta asiasta saa.

Koira hoitaa ihmissuhteita.

Koiran ulkoiluttajat tietävät, että karvaisen kaverin kanssa on helpompaa olla sosiaalinen kuin ilman koiraa. Joskus suhde lemmikkiin täydentää puutteellisia ihmissuhteita. Koira voi olla jopa tärkeämpi kuin toinen ihminen.

Eläinystävän seura vähentää yksinäisyyttä, mutta tutkimuksessa huomattiin, että koira erityisesti yhdistää perhettä. Lemmikki on yhteinen juttu ja harrastus. Eläimestä huolehtiminen opettaa lapsille vastuuta.

Koira vahvistaa myös parisuhdetta. Kun kaikkia tunnetiloja ei tarvitse kohdistaa puolisoon, kumppani pääsee vähemmällä. Rakas lemmikki voi tosin olla niin suosittu, että siitä ollaan mustasukkaisia. Kohtelisitpa minua kuin koiraa!

Koira pitää terveempänä.

Koiran omistajat liikkuvat enemmän ja nousevat useammin tuolista kuin koirattomat. Kun lemmikki voi hyvin, kunnon lisäksi voi kasvaa myös itsetunto. Elämänhallinnan tunne voi parantua, kun koira tottelee. Hyvässä suhteessa myös koira kasvattaa isäntäänsä.

Lemmikin helliminen ja sille lepertely tutkitusti vähentävät stressiä ja pitävät masennusta loitolla. Koiraperheissä nauretaan ja leikitään usein paljon.

Fiksu koira on omistajansa ylpeys. Mäyräkoirani Napoleonin velmu luonne paljastuu, kun katson televisiota voileipälautanen vieressäni. Se siirtyy viereiseen huoneeseen haukahtelemaan, ja kun menen katsomaan, mikä on hätänä, se vilistää nappaamaan leipäni.

Lemmikin kuolemaa saa itkeä.

Tietenkin koira sitoo ja siitä koituu kuluja. Koiraansa kuitenkin kiintyy niin, että sen kuolemaa suree kuin ystävän menetystä. Se on luonnollista.

Koira lohduttaa ja nuolee kättä, kun sen omistaja on allapäin. Se osaa tulkita äänensävyjä eikä koskaan sano pahasti. Se hyväksyy ihmisensä varauksetta ja ilahtuu vilpittömästi, kun sen isäntä tai emäntä saapuu kotiin.

Koiran kanssa saa tunteilla vapaasti. Se tekee monille meistä hyvää.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 2/2017

Aikuisilla on usein vähäsen liian kiire, milloin mihinkin, sanoo 6-vuotias keravalainen Ilja Haapasalo.

SÄÄNNÖT OVAT TÄRKEITÄ.

Minulla on sääntöjä. Sellaisia että pitää pestä hampaat. Ei saa hyppiä sohvan selkänojalta. Iskän iPadilla ei saa pelata Angry Birds Transformersia joka päivä. Pitäisi siivota lelut. Ei saa pyyhkiä suuta hihaan. Ja ketään ei saa kiusata. Äiti sanoo, että jos ei koske kaveriin hyvällä, niin sitten ei ollenkaan.

Joskus me ärhennellään säännöistä äidin kanssa. Äiti hermostuu, jos meidän huone on ihan sotkussa. Sitten mäkin alan suuttua, niin se menee. Sitten me sovitaan.

Kotona inhoan siivoamista, mutta päiväkodissa siivoaminen on ihan lällyä. Ai miksi? No, sitä mäkin mietin! Mutta jos kotonakin olisi vain kaksi lelua, niin siivoaminen olisi varmaan kotonakin lällyä.

Sääntöjä pitää kuitenkin olla, muutenhan koko kämppä menisi ihan plörts. Ja avaruus ja kaikki menisi ihan plörts, jos ei olisi sääntöjä.

EI TUPAKKAA, KIITOS.

Ei saa roskata, ei varsinkaan tupakkaa. Muutenkin inhoan tupakointia, se haisee hirveälle ja roskakasalle. Mutta sekään ei ole kohteliasta, jos pitää nenästä kiinni, kun joku tupakoi.

Sitten, toisen lähettyvillä ei saa sanoa kirosanoja. Eikä kirosanoja saa sanoa kyllä edes avaruudessa. Äiti on sanonut kaksi kertaa.

AIKUISILLA PITÄISI OLLA AIKAA.

Aikuisilla on usein vähäsen liian kiire, milloin mihinkin. Joskus aamulla kun ollaan lähdössä päiväkotiin, äiti on vähän ärhäkkänä. Aamulla ei ehdi yhtään leikkiä, pitää vain pukea ulkohousut ja takki ja saappaat ja hattu ja hanskat. Siinä tulee hiki, sitten meille tulee kärhämä. Iskä kestää sitä ärhentelyä enemmän kuin äiti.

Se on myös tylsää, kun vaikka päiväkodissa on just aloittanut leikin, niin joku sanoo heti, että nyt seis – antaa vain yhden sekunnin. Ei lapsi voi leikkiä sekunnissa.

Se on hauskaa, kun meillä on aikaa ja ollaan koko perheen kanssa koulun pihassa pyöräilemässä.

Kun äiti oli kipeä, hoidin äitiä, vein sille juomista. Äiti tykkää, kun silitän ja hieron. Jaksan hyvin hieroa, voitanhan mä iskänkin painissa! Äidin mä voitan pyöräilyssä.

Joskus minäkin haluan isäksi, tietenkin. Meinaan olla aika samanlainen kuin meidän isä. Luulen, että saan poikia.

HYVÄ ÄITI HOITAA.

Vinkkejä äideille, jotka haluavat hyviksi äideiksi:

Hyvä äiti on semmonen, joka tietää asioista. Jos ei tiedä mitään, ei osaa vastata, kun lapsi kysyy.

Hyvä äiti hoitaa lapsia. Jos äiti ei tykkäisi lapsista, niin ei se mikään hyvä äiti olisi, vaan ihan surkea.

Äidin pitää antaa lasten herkutella. Ja antaa niiden katsoa telkkaria, mutta ei koko aikaa.

Sitten pitää leikkiä, se ois tosi mukavaa. Ja kannattaa myös tehdä työpaikassa hyviä töitä.

Kantsii olla lapsille peliaika, ei missään nimessä koko päivää. Joku tunti tai minuutti.

Pitää lukea iltasatu, se on myös tärkeää. Eikä kannata ihan hirveästi ärhennellä eikä kokata hirveän pahaa ruokaa, mitään tylsää plörtsypuuroa. Tykkään kalakeitosta ja lehtipihvistä.

Kannattaa olla samanlainen kuin meidän äiti, semmonen hauska, maailman paras äiti.

6-vuotiaan keravalaisen Iljan perheeseen kuuluvat äiti, isä ja 3-vuotias pikkuveli Altti.

Mitä olet oppinut lapselta? Kerro ja keskustele alla kommenttikentässä!

Lue myös:

Susanna Rantanen: "Äidinkin pitää huolehtia tulevaisuudestaan"

Maaret Parviainen: "Vanhemmuus jalostaa ihmisiä"