35-vuotias Väestöliiton perhetutkija asuu Espoossa. Telkkarista hän katsoo mieluiten jalkapalloa.

Pettäminen ja erityisesti sen salailu jäytää luottamusta kumppaniin. Se on parisuhteelle kriisin paikka. Miten siitä selvitään eteenpäin? Tutkija Lassi Lainiala neuvoo.

Pettäjä ottaa riskin.

Pettäminen on riskialtista. Siinä on vaara menettää kaikki yhdessä rakennettu.

Parisuhteen ydin on kahdessa asiassa: luottamuksessa kumppaniin ja avoimessa kommunikaatiossa eli rehellisyydessä. Pettäminen ja erityisesti sen salailu syövät molempia. Siksi se on suhteelle kriisin paikka.

Asiaan liittyy paljon vaikeita tunteita: suuttumusta, vihaa, häpeää ja arvottomuuden kokemusta. Uskoakseni paras lääke haavaan on pariterapia, jos kumpikin lähtee siihen tosissaan.

Pettäminen on yhä tabu.

Meidän tutkijoiden on vaikea saada todenmukaisia vastauksia, kun aiheena on pettäminen. Pettäjät ja petetyt vaikenevat. Tiedossa on, että tavallisinta pettäminen on vielä vakiintumattomissa suhteissa, noin 17–22-vuotiaiden keskuudessa.

Vakiintuneissa suhteissa noin 10–40 prosentissa petetään. Positiivisesti ajateltuna useimmissa suhteissa ollaan uskollisia.

Pettäjää ei ymmärretä.

Perinteisesti miehet pettävät hieman naisia enemmän. Pikkuhiljaa ero sukupuolten välillä on kuitenkin tasoittunut.

Toisaalta asenteet pettämistä kohtaan ovat koventuneet. Nuoret vaativat kumppaneiltaan uskollisuutta entistä tiukemmin. Asenteessa on selvä muutos, jos verrataan 1960–70-lukuun, jolloin korostettiin seksuaalista vapautumista.

Tunnustaminen kannattaa.

Eräs yhdysvaltalainen seurantatutkimus paljastaa, että pettää ei kannata, mutta jos niin käy, tunnustaminen on viisasta. Se auttaa pysymään yhdessä.

Pariskunnista, joista vähintään toinen osapuoli oli tunnustanut pettäneensä kumppaniaan, oli viiden vuoden jälkeen yhdessä vielä 60 prosenttia. Pariskunnista, joista toinen oli pettänyt mutta salannut asian, oli viiden vuoden jälkeen yhdessä enää 20 prosenttia.

Paras ennuste oli pareilla, joista kumpikaan ei ollut pettänyt. Heistä oli seurannan päättyessä yhdessä vielä 80 prosenttia.

Pettäminen ei ole maailmanloppu.

Vaikka pettäminen saattaa paljastuttuaan tuntua ylitsepääsemättömältä, aina se ei sitä ole. Seurantatutkimus paljasti, että jos pettäminen tunnustettiin ja pari pysyi yhdessä, tyytyväisyys suhteeseen kasvoi vuosien myötä samalle tasolle kuin liitoissa, joissa ei ollut petetty. Rehellisyys ilmeisesti auttoi vaikean ajan yli.

Tyytyväisyyden kokemusten tasoittumiseen parien välillä toki vaikuttaa myös se, että uskollisissakin liitoissa tyytyväisyys suhteeseen laskee ajan mittaan. Lohdullinen tieto on, että pitkissä liitoissa pysyneet löytävät tyytyväisyyden usein uudelleen eläkepäivillään.

Ihmisen paras ystävä tekee onnelliseksi, mutta voi parantaa myös parisuhdetta, sanoo Heimo Langinvainio.

Koira tuo iloa.

Parhaimmillaan koira vaikuttaa laajasti omistajansa hyvinvointiin. Koira voi tyydyttää meissä perustavanlaatuisia psykologisia tarpeita.

Onnellisuutta elämään ei tuo koira itsessään vaan suhde, joka sen kanssa muodostuu. Mitä parempi tuo suhde on, sen onnellisempi on ihminen. Kaikkien koirien kanssa ei synny samanlaista suhdetta. Suhde ei voi perustua pelkkään koulutukseen, vaan nimenomaan vuorovaikutukseen.

Katsekontakti rakkaan koiran kanssa aiheuttaa oksitosiinin eli rakkaushormonin ryöpyn sekä isännässä että koirassa. Kun koira heiluttaa häntäänsä iloisena isäntänsä huomiosta, palkitsee se lemmikin omistajaa.

Iloa voi saada monesta asiasta, vaikka purjehtimisesta, mutta eläimen kanssa koettavaa vastavuoroisuutta ei monesta asiasta saa.

Koira hoitaa ihmissuhteita.

Koiran ulkoiluttajat tietävät, että karvaisen kaverin kanssa on helpompaa olla sosiaalinen kuin ilman koiraa. Joskus suhde lemmikkiin täydentää puutteellisia ihmissuhteita. Koira voi olla jopa tärkeämpi kuin toinen ihminen.

Eläinystävän seura vähentää yksinäisyyttä, mutta tutkimuksessa huomattiin, että koira erityisesti yhdistää perhettä. Lemmikki on yhteinen juttu ja harrastus. Eläimestä huolehtiminen opettaa lapsille vastuuta.

Koira vahvistaa myös parisuhdetta. Kun kaikkia tunnetiloja ei tarvitse kohdistaa puolisoon, kumppani pääsee vähemmällä. Rakas lemmikki voi tosin olla niin suosittu, että siitä ollaan mustasukkaisia. Kohtelisitpa minua kuin koiraa!

Koira pitää terveempänä.

Koiran omistajat liikkuvat enemmän ja nousevat useammin tuolista kuin koirattomat. Kun lemmikki voi hyvin, kunnon lisäksi voi kasvaa myös itsetunto. Elämänhallinnan tunne voi parantua, kun koira tottelee. Hyvässä suhteessa myös koira kasvattaa isäntäänsä.

Lemmikin helliminen ja sille lepertely tutkitusti vähentävät stressiä ja pitävät masennusta loitolla. Koiraperheissä nauretaan ja leikitään usein paljon.

Fiksu koira on omistajansa ylpeys. Mäyräkoirani Napoleonin velmu luonne paljastuu, kun katson televisiota voileipälautanen vieressäni. Se siirtyy viereiseen huoneeseen haukahtelemaan, ja kun menen katsomaan, mikä on hätänä, se vilistää nappaamaan leipäni.

Lemmikin kuolemaa saa itkeä.

Tietenkin koira sitoo ja siitä koituu kuluja. Koiraansa kuitenkin kiintyy niin, että sen kuolemaa suree kuin ystävän menetystä. Se on luonnollista.

Koira lohduttaa ja nuolee kättä, kun sen omistaja on allapäin. Se osaa tulkita äänensävyjä eikä koskaan sano pahasti. Se hyväksyy ihmisensä varauksetta ja ilahtuu vilpittömästi, kun sen isäntä tai emäntä saapuu kotiin.

Koiran kanssa saa tunteilla vapaasti. Se tekee monille meistä hyvää.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 2/2017

Aikuisilla on usein vähäsen liian kiire, milloin mihinkin, sanoo 6-vuotias keravalainen Ilja Haapasalo.

SÄÄNNÖT OVAT TÄRKEITÄ.

Minulla on sääntöjä. Sellaisia että pitää pestä hampaat. Ei saa hyppiä sohvan selkänojalta. Iskän iPadilla ei saa pelata Angry Birds Transformersia joka päivä. Pitäisi siivota lelut. Ei saa pyyhkiä suuta hihaan. Ja ketään ei saa kiusata. Äiti sanoo, että jos ei koske kaveriin hyvällä, niin sitten ei ollenkaan.

Joskus me ärhennellään säännöistä äidin kanssa. Äiti hermostuu, jos meidän huone on ihan sotkussa. Sitten mäkin alan suuttua, niin se menee. Sitten me sovitaan.

Kotona inhoan siivoamista, mutta päiväkodissa siivoaminen on ihan lällyä. Ai miksi? No, sitä mäkin mietin! Mutta jos kotonakin olisi vain kaksi lelua, niin siivoaminen olisi varmaan kotonakin lällyä.

Sääntöjä pitää kuitenkin olla, muutenhan koko kämppä menisi ihan plörts. Ja avaruus ja kaikki menisi ihan plörts, jos ei olisi sääntöjä.

EI TUPAKKAA, KIITOS.

Ei saa roskata, ei varsinkaan tupakkaa. Muutenkin inhoan tupakointia, se haisee hirveälle ja roskakasalle. Mutta sekään ei ole kohteliasta, jos pitää nenästä kiinni, kun joku tupakoi.

Sitten, toisen lähettyvillä ei saa sanoa kirosanoja. Eikä kirosanoja saa sanoa kyllä edes avaruudessa. Äiti on sanonut kaksi kertaa.

AIKUISILLA PITÄISI OLLA AIKAA.

Aikuisilla on usein vähäsen liian kiire, milloin mihinkin. Joskus aamulla kun ollaan lähdössä päiväkotiin, äiti on vähän ärhäkkänä. Aamulla ei ehdi yhtään leikkiä, pitää vain pukea ulkohousut ja takki ja saappaat ja hattu ja hanskat. Siinä tulee hiki, sitten meille tulee kärhämä. Iskä kestää sitä ärhentelyä enemmän kuin äiti.

Se on myös tylsää, kun vaikka päiväkodissa on just aloittanut leikin, niin joku sanoo heti, että nyt seis – antaa vain yhden sekunnin. Ei lapsi voi leikkiä sekunnissa.

Se on hauskaa, kun meillä on aikaa ja ollaan koko perheen kanssa koulun pihassa pyöräilemässä.

Kun äiti oli kipeä, hoidin äitiä, vein sille juomista. Äiti tykkää, kun silitän ja hieron. Jaksan hyvin hieroa, voitanhan mä iskänkin painissa! Äidin mä voitan pyöräilyssä.

Joskus minäkin haluan isäksi, tietenkin. Meinaan olla aika samanlainen kuin meidän isä. Luulen, että saan poikia.

HYVÄ ÄITI HOITAA.

Vinkkejä äideille, jotka haluavat hyviksi äideiksi:

Hyvä äiti on semmonen, joka tietää asioista. Jos ei tiedä mitään, ei osaa vastata, kun lapsi kysyy.

Hyvä äiti hoitaa lapsia. Jos äiti ei tykkäisi lapsista, niin ei se mikään hyvä äiti olisi, vaan ihan surkea.

Äidin pitää antaa lasten herkutella. Ja antaa niiden katsoa telkkaria, mutta ei koko aikaa.

Sitten pitää leikkiä, se ois tosi mukavaa. Ja kannattaa myös tehdä työpaikassa hyviä töitä.

Kantsii olla lapsille peliaika, ei missään nimessä koko päivää. Joku tunti tai minuutti.

Pitää lukea iltasatu, se on myös tärkeää. Eikä kannata ihan hirveästi ärhennellä eikä kokata hirveän pahaa ruokaa, mitään tylsää plörtsypuuroa. Tykkään kalakeitosta ja lehtipihvistä.

Kannattaa olla samanlainen kuin meidän äiti, semmonen hauska, maailman paras äiti.

6-vuotiaan keravalaisen Iljan perheeseen kuuluvat äiti, isä ja 3-vuotias pikkuveli Altti.

Mitä olet oppinut lapselta? Kerro ja keskustele alla kommenttikentässä!

Lue myös:

Susanna Rantanen: "Äidinkin pitää huolehtia tulevaisuudestaan"

Maaret Parviainen: "Vanhemmuus jalostaa ihmisiä"

Riippuvuus alkoholista on vaikeaa, ei selvin päin eläminen, sanoo raitistumisestaan kirjan kirjoittanut toimittaja Ira Koivu.

KALLISKIN VIINI KOUKUTTAA.

Pieni nautinto, oma aikuishetki. Niin määrittelin alussa tissutteluni.

Kokkasin vuohenjuustosalaattia, ostin kallista, hyvää valkoviiniä ja join lasillisen. Pikkuhiljaa join joka ilta. Kun erosin ja jäin lapseni kanssa kahdestaan, lasillisesta saattoi tulla pullollinen.

Tytär ei koskaan nähnyt minua humalassa, sillä join vain hänen nukkuessaan. Aloin odottaa yhä kärsimättömämmin, että hän nukahtaisi.

Moni kuvittelee, ettei ongelmaa voi tulla, jos juo vain hienointa samppanjaa designlaseista. Höpöhöpö. Riippuvuus voi syntyä ihan yhtä helposti kuin ostamalla Siwasta mäyräkoiran. Useimmat alkoholistit ovat tavallisia, töissä käyviä vanhempia, eivät kodittomia katuojassa.

Turrutin viinillä yksinäisyyttäni, mutta samalla turtui iloni. Aamuisin päätin, että illalla en ota, ja silti otin. Hävetti. Tajusin, että minulla oli riippuvuus, joka oli vaarassa kehittyä alkoholismiksi.

ALKOHOLIRIIPPUVAINEN EI OLE HEIKKO.

Ulospäin kukaan ei huomannut ongelmaani. Hoidin vaativan työni hyvin. Aamuisin surautin marjasmoothien, poljin 13 kilometrin työmatkan pyörällä edestakaisin ja kävin pilateksessa.

Olin itseäni kohtaan armoton. Suoritin arkea, ja suorituksistani palkitsin itseäni viinillä.

Usein väitetään, että alkoholiriippuvainen on heikko. Ei ole. Moni piiskaa itseään täydellisyyteen kaikilla muilla elämänalueilla, jotta kompensoisi juomisen. Se vaatii voimia.

RAITISTUMINEN EI OLE TAISTELUA.

Runsas vuosi sitten marraskuussa lopetin juomisen. Lopullinen päätös syntyi erään illanvieton jälkeisenä aamuna. Tunsin itseni alakuloisemmaksi kuin koskaan. Olin menettänyt iloni, elämänhaluni, kykyni haaveilla.

Olin kuvitellut, että raitistuminen olisi vaikeaa. Mieleeni olivat painuneet väitteet, joiden mukaan se merkitsisi loppuelämän kestävää taistelua. Kukaan ei ollut kertonut, että raitistuminen voi olla myös helppoa ja ihanaa. Minulle se oli.

Juomista vastaan olin joutunut taistelemaan. Kun lopetin juomisen, loppui taistelukin. Olin viimein vapaa. Raitistumiseen ei tarvita aina AA-kerhoa tai uskoontuloa. Itse löysin avun lukemalla kaiken riippuvuudesta.

En ajattele, etten koskaan enää voi juoda vaan että minun ei enää koskaan tarvitse juoda.

RAITTIUS SAA OLLA YKSITYISASIA.

Useimmat ystäväni tukivat raitistumistani. Osa ihmetteli, miksi en ryhtynyt kohtuukäyttäjäksi. Mielelläni olisinkin. Ihailen ihmisiä, jotka ottavat yhden lasillisen ja pystyvät lopettamaan siihen. Minä en pysty. Siksi on helpompaa, etten ota lainkaan.

Menen mielelläni yhä baariin, vaikka kaverini ottavat oluen ja minä en. En halua käännyttää muita. Siksi toivoisin, ettei absolutismianikaan tuomittaisi. Toisinaan törmään ihmisiin, jotka reagoivat hyökkäävästi, kun en juo. Tiedän monia, jotka ovat raitistuneet muilta salaa, koska eivät jaksa puolustautua.

Olen oppinut, että raittiutta ei tarvitse selitellä. Se on yksityisasiani. Juhlissa voin vain sanoa: ei kiitos, nyt en ota.

UNELMAT PALASIVAT.

Raitistuminen muutti kaiken. Ahdistus katosi, ilo ja rentous palasivat. Tuntuu ihanalta nähdä, kuinka ylpeä tyttäreni minusta nyt on.

Minulla on taas voimia unelmoida. Toteutin juuri lapsuudenhaaveeni: muutin pikkukaupunkiin, ostin hevosen ja ryhdyin yrittäjäksi.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 1/2017.

Onnellinen kohtalotoveri

Ira Koivu: "Raitistuminen voi olla helppoa"

Kuin peiliin katsoisi! Ei ihan kaikki mene yksi yhteen, mutta muutaman sanan vaihtamalla olisin voinut itse kirjoittaa tämän. Tiesin, etten voi olla ainoa, joka kokee asian näin, mutta oli ravisuttavaa lukea oma tarina lehdestä. Kiitos! Itse en voi ihan niin avoimesti omasta tilanteesta avautua työn takia, ettei "maine mene". Olen selittänyt raitistumistani terveyssyillä, jotta ei tarvitsisi myöntää riippuvuutta. Muutamalle hyvälle ystävälle aion nyt näyttää tämän tekstin ja sanoa, että siinä...
Lue kommentti

Lopeta pingotus ja vietä pyhät kepeän kaavan mukaan, neuvoo Huono äiti -blogin perustaja Sari Helin.

Joulusiivous: älä tee sitä

Minä ainakaan en tee. Mummoni aina harjasi seinätkin ennen joulua, mutta ei mennyt oppi perille lapsenlapselle.

Tämä ei tarkoita sitä, että läävässä pitäisi elää, mutta normaali siivo kelpaa. Joulutunnelmaa tuovat koristeet ja jouluvalot, joilla voi naamioida esimerkiksi pölyisen kirjahyllyn.

Jouluruoka: tee jos osaat

Jos lohen fileeraus ja muiden jouluruokien valmistaminen ei suju, anna ammattilaisten tehdä ja osta valmista. Joskus intouduin tekemään laatikoita itse, mutta menekkiä ei ollut, koska hyvää ei tullut. Mummon tekemä oli maukasta, mutta hän olikin pitokokki.

Suosittelen myyjäisiä, sillä niihin taitavat ihmiset valmistavat ihania, valmiita herkkuja. Kalakauppiaaseen kannattaa luoda hyvät suhteet. Kissamme, jolle kelpaa vain ehdottoman tuore kala, on valinnut kalakauppamme. Luotan kissan makuun.

Jouluna, jos koskaan, kannattaa satsata maistuviin ja laadukkaisiin raaka-aineisiin. Ei tarvita valtavia kattauksia. Luomukinkku ja puikulaperunat pöytään, ja menestys on taattu.

Tärkeintä: vältä romahdus

Jouluväsähdys on vaarana etenkin naisilla, jotka ottavat kaiken vastuun joulun järjestelyistä. Miehen tehtävä on huolehtia, että kuusella on vettä.

Ei ole järkeä raataa itseään siihen kuntoon, että aattona kiukuttelee, itkee, syyttelee toisia ja lopulta nukahtaa kahdeksalta. Itselleni kävi kerran niin. Parempi olisi liian puurtamisen sijasta pelata lasten kanssa Unoa.

Muista: pidä kivaa

On hyvä muistaa, kuinka nopeasti lapset kasvavat ja ovat teini-ikäisiä. Olisi hienoa, että pikkulapsiaikojen jouluista jäisi iloisia muistoja siitä, kuinka tehtiin yhdessä jotain ja oli kivaa.

Yhteiseksi puuhaksi käy vaikka piparitalon rakentaminen. Eikä siitä tarvitse tulla täydellistä. Rakentelun voi ottaa huumorilla, että tehtiinpä taas mökki, jonka joka kulma vinksottaa. Sormetkin kärventyivät sokerista.

Teinikin lähtee mukaan leikkiin hauskuuden varjolla. Äiti leipoo, nyt tehdään video!

Lopuksi: siirry eteenpäin

Joulua ei tarvitse viettää tietyllä kaavalla pohjamutia myöten. Perinteitä voi noudattaa, käydä kirkossa ja haudoilla, jos siltä tuntuu. Täydellistä joulua ei tarvita. Jokainen saa määrittää juhlansa raamit itse.

Joulun pitkä ja harras veivaaminen päivätolkulla on monelle koettelemus, josta ei saa armahdusta ennen kuin tammikuun puolella. Joulu on armotonta aikaa erityisesti niille, jotka viettävät juhlapyhiä vastoin tahtoaan yksin.

Joulu sujuisi vapauttavissa tunnelmissa Amerikan malliin, jos se olisi lyhyempi ja kepeämpi. Kuusi sisään, kuusi ulos ja seuraavana päivänä alennusmyynteihin.  

Äitimuori

Sari Helin: "Paras joulu on lyhyt"

Kerroit, että mummo harjasi seinätkin ja sinä et. En harjaa minäkään, koska käyn töissä ja puolisonikin käy. Tämän lisäksi perheessämme on neljä lasta. Mutta jos olisin kotiäiti, kuten ennen varsinkin maalla oli tapana, kodinhoito olisi työni ja hoitaisin sen yhtä hyvin kun työnikin. Laittaisin jouluakin yli kuukauden ja nauttisin siitä. Harva meistä nauttii laiskottelusta. Ei sinun mummokaan. Se oli hänen "työtään", jota teki sydän onnesta syrjällään, siis rakkaudesta.
Lue kommentti