Lastensuojelu pelastaa lapsia minkä ehtii, mutta se ei riitä. Jos työntekijöitä ei saada äkkiä lisää, tulee yhä enemmän vääriä vastauksia, surullisia lööppejä ja piiloon jäävää hätää, sanoo Kirsi Nurmi.

LASTENSUOJELUA EI VOI TEHDÄ HYVIN.
Lastensuojelun työntekijät eivät tee työtään riittävän hyvin. Se onkin mahdotonta. Suosituksen mukaan yhdellä lastensuojelun työntekijällä tulisi olla 35 asiakasta, mutta ihan tavallista on, että asiakkaita on 70, pahimmillaan jopa sata. Aikaa per asiakas on siis viikossa karkeasti puoli tuntia. Yhden työpäivän aikana asiakkaana saattaa olla kaupasta karkkia näpistänyt koululainen, perheväkivaltaa kokenut lapsi, huumeista vieroittuva nuori, syömishäiriön riuduttama teini ja täysin passiivinen vauva. Työhuone on niin täynnä hätää, että on vaikea valita, mitä tulipaloa yrittää sammuttaa ensimmäisenä.

TARJOLLA VÄÄRIÄ VASTAUKSIA.
Kun lastensuojeluun soittaa hirveän väsynyt äiti ja sanoo, että minun on pakko saada nukkua edes yksi yö, vastaus on usein karu: Yritä pärjätä, ajan myötä helpottuu, soitan joskus. Jokainen sosiaalityöntekijä haluaisi sanoa, että saat vauvan viikonlopuksi tukiperheeseen – mutta siinä jonossa on jo 150 vielä kriittisempää odottajaa. Hyvin monessa kaupungissa tämä lopen uupunut äiti saa apua vasta, kun prakaa kokonaan ja joutuu vaikka osastohoitoon. Tai kun tulee lööppi lehteen, että äiti ravisteli vauvaa.

HUOLTORIITA ON KIROSANA.
Huoltoriita on lastensuojelussa kirosana. Sosiaalityöntekijän edessä on silloin kaksi hänelle ennestään täysin vierasta ihmistä ja kaksi täysin toisistaan poikkeavaa käsitystä. Kuinka kukaan voi lyhyessä ajassa ottaa kantaa, kumman luona lapsen tulee asua? Välillä vanhemmat tekevät vuoron perään lastensuojeluilmoituksia toisistaan: äidin luona on juotu siideriä, isän luona oltu nälissään. Osa ilmoituksista on kiusantekoa, osaa vakavaa huolta. Huoltoriitojen selvittämiseen pitäisi olla erillinen taho. Se olisi reilua vanhempia ja etenkin lapsia kohtaan.

PERHEIDEN HÄTÄ EI NÄY PAPERILLA.
Monesti sosiaalityöntekijä näkee lapsesta heti, että kaikki ei ole kunnossa, mutta se ei riitä. Esimerkiksi huostaanotoissa pitäisi saada vakuutettua myös hallinto-oikeus, ja ne käsittelyt ovat usein paperien perusteella päättämistä. Miten osoittaa aukottomasti paperilla, että lapsella on tuskainen ilme aina, kun isä yrittää koskea? Että kahdeksanvuotias vapisee, kun äiti katsoo häntä silmiin. Kun lapsi sanoo, että mun koti on maailman paras paikka, kuinka todistan paperilla, että tämä lapsi valehtelee peloissaan? Toivoisin, että päätösten tekijät tapaisivat enemmän itse näitä ihmisiä, eivät vain papereita.

PALJON PAHAA JÄÄ TAPAHTUMATTA.
Kun tapahtuu hirveitä asioita, keskitytään siihen, että lastensuojelun työntekijät ovat tehneet virheen. Miksi ei sanota, että kun Suomessa perheiden ja lasten pahoinvointi on näin valtavan suurta, onneksi näitä ei tapahdu enempää! Lastensuojelun avulla on saatu monta lasta pelastettua. Salassapitosäädösten sitoma sossu ei vain voi soittaa iltapäivälehtiin ja kertoa, että säästin taas viime hetkellä lapsen vähintäänkin varmalta pahoinpitelyltä.

LISÄÄ AIKUISIA JA HETI.
Olen varma, että lastensuojelun avulla Suomessa on saatu monta Eerika-tytön kaltaista lasta pelastettua. Yhtä varma olen, että näitä lapsia on koko ajan jossakin. 1990-luvun alun laman aikaan leikattiin kaikkia palveluita, eikä niitä ole 20 vuodessa nostettu ennalleen. Lopputulos on karmea. Todennäköisesti pahoinvoinnin rahallinenkin hinta on lopulta suurempi kuin palveluiden. Priorisointi ja organisointi eivät enää riitä. On helppo sanoa, mitä lapset tarvitsevat – lisää aikuisia. Niin paljon työntekijöitä, että jokainen asiakas voitaisiin hoitaa kunnolla.

Lue lisää Suoria sanoja täältä.

Ihmisen paras ystävä tekee onnelliseksi, mutta voi parantaa myös parisuhdetta, sanoo Heimo Langinvainio.

Koira tuo iloa.

Parhaimmillaan koira vaikuttaa laajasti omistajansa hyvinvointiin. Koira voi tyydyttää meissä perustavanlaatuisia psykologisia tarpeita.

Onnellisuutta elämään ei tuo koira itsessään vaan suhde, joka sen kanssa muodostuu. Mitä parempi tuo suhde on, sen onnellisempi on ihminen. Kaikkien koirien kanssa ei synny samanlaista suhdetta. Suhde ei voi perustua pelkkään koulutukseen, vaan nimenomaan vuorovaikutukseen.

Katsekontakti rakkaan koiran kanssa aiheuttaa oksitosiinin eli rakkaushormonin ryöpyn sekä isännässä että koirassa. Kun koira heiluttaa häntäänsä iloisena isäntänsä huomiosta, palkitsee se lemmikin omistajaa.

Iloa voi saada monesta asiasta, vaikka purjehtimisesta, mutta eläimen kanssa koettavaa vastavuoroisuutta ei monesta asiasta saa.

Koira hoitaa ihmissuhteita.

Koiran ulkoiluttajat tietävät, että karvaisen kaverin kanssa on helpompaa olla sosiaalinen kuin ilman koiraa. Joskus suhde lemmikkiin täydentää puutteellisia ihmissuhteita. Koira voi olla jopa tärkeämpi kuin toinen ihminen.

Eläinystävän seura vähentää yksinäisyyttä, mutta tutkimuksessa huomattiin, että koira erityisesti yhdistää perhettä. Lemmikki on yhteinen juttu ja harrastus. Eläimestä huolehtiminen opettaa lapsille vastuuta.

Koira vahvistaa myös parisuhdetta. Kun kaikkia tunnetiloja ei tarvitse kohdistaa puolisoon, kumppani pääsee vähemmällä. Rakas lemmikki voi tosin olla niin suosittu, että siitä ollaan mustasukkaisia. Kohtelisitpa minua kuin koiraa!

Koira pitää terveempänä.

Koiran omistajat liikkuvat enemmän ja nousevat useammin tuolista kuin koirattomat. Kun lemmikki voi hyvin, kunnon lisäksi voi kasvaa myös itsetunto. Elämänhallinnan tunne voi parantua, kun koira tottelee. Hyvässä suhteessa myös koira kasvattaa isäntäänsä.

Lemmikin helliminen ja sille lepertely tutkitusti vähentävät stressiä ja pitävät masennusta loitolla. Koiraperheissä nauretaan ja leikitään usein paljon.

Fiksu koira on omistajansa ylpeys. Mäyräkoirani Napoleonin velmu luonne paljastuu, kun katson televisiota voileipälautanen vieressäni. Se siirtyy viereiseen huoneeseen haukahtelemaan, ja kun menen katsomaan, mikä on hätänä, se vilistää nappaamaan leipäni.

Lemmikin kuolemaa saa itkeä.

Tietenkin koira sitoo ja siitä koituu kuluja. Koiraansa kuitenkin kiintyy niin, että sen kuolemaa suree kuin ystävän menetystä. Se on luonnollista.

Koira lohduttaa ja nuolee kättä, kun sen omistaja on allapäin. Se osaa tulkita äänensävyjä eikä koskaan sano pahasti. Se hyväksyy ihmisensä varauksetta ja ilahtuu vilpittömästi, kun sen isäntä tai emäntä saapuu kotiin.

Koiran kanssa saa tunteilla vapaasti. Se tekee monille meistä hyvää.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 2/2017

Aikuisilla on usein vähäsen liian kiire, milloin mihinkin, sanoo 6-vuotias keravalainen Ilja Haapasalo.

SÄÄNNÖT OVAT TÄRKEITÄ.

Minulla on sääntöjä. Sellaisia että pitää pestä hampaat. Ei saa hyppiä sohvan selkänojalta. Iskän iPadilla ei saa pelata Angry Birds Transformersia joka päivä. Pitäisi siivota lelut. Ei saa pyyhkiä suuta hihaan. Ja ketään ei saa kiusata. Äiti sanoo, että jos ei koske kaveriin hyvällä, niin sitten ei ollenkaan.

Joskus me ärhennellään säännöistä äidin kanssa. Äiti hermostuu, jos meidän huone on ihan sotkussa. Sitten mäkin alan suuttua, niin se menee. Sitten me sovitaan.

Kotona inhoan siivoamista, mutta päiväkodissa siivoaminen on ihan lällyä. Ai miksi? No, sitä mäkin mietin! Mutta jos kotonakin olisi vain kaksi lelua, niin siivoaminen olisi varmaan kotonakin lällyä.

Sääntöjä pitää kuitenkin olla, muutenhan koko kämppä menisi ihan plörts. Ja avaruus ja kaikki menisi ihan plörts, jos ei olisi sääntöjä.

EI TUPAKKAA, KIITOS.

Ei saa roskata, ei varsinkaan tupakkaa. Muutenkin inhoan tupakointia, se haisee hirveälle ja roskakasalle. Mutta sekään ei ole kohteliasta, jos pitää nenästä kiinni, kun joku tupakoi.

Sitten, toisen lähettyvillä ei saa sanoa kirosanoja. Eikä kirosanoja saa sanoa kyllä edes avaruudessa. Äiti on sanonut kaksi kertaa.

AIKUISILLA PITÄISI OLLA AIKAA.

Aikuisilla on usein vähäsen liian kiire, milloin mihinkin. Joskus aamulla kun ollaan lähdössä päiväkotiin, äiti on vähän ärhäkkänä. Aamulla ei ehdi yhtään leikkiä, pitää vain pukea ulkohousut ja takki ja saappaat ja hattu ja hanskat. Siinä tulee hiki, sitten meille tulee kärhämä. Iskä kestää sitä ärhentelyä enemmän kuin äiti.

Se on myös tylsää, kun vaikka päiväkodissa on just aloittanut leikin, niin joku sanoo heti, että nyt seis – antaa vain yhden sekunnin. Ei lapsi voi leikkiä sekunnissa.

Se on hauskaa, kun meillä on aikaa ja ollaan koko perheen kanssa koulun pihassa pyöräilemässä.

Kun äiti oli kipeä, hoidin äitiä, vein sille juomista. Äiti tykkää, kun silitän ja hieron. Jaksan hyvin hieroa, voitanhan mä iskänkin painissa! Äidin mä voitan pyöräilyssä.

Joskus minäkin haluan isäksi, tietenkin. Meinaan olla aika samanlainen kuin meidän isä. Luulen, että saan poikia.

HYVÄ ÄITI HOITAA.

Vinkkejä äideille, jotka haluavat hyviksi äideiksi:

Hyvä äiti on semmonen, joka tietää asioista. Jos ei tiedä mitään, ei osaa vastata, kun lapsi kysyy.

Hyvä äiti hoitaa lapsia. Jos äiti ei tykkäisi lapsista, niin ei se mikään hyvä äiti olisi, vaan ihan surkea.

Äidin pitää antaa lasten herkutella. Ja antaa niiden katsoa telkkaria, mutta ei koko aikaa.

Sitten pitää leikkiä, se ois tosi mukavaa. Ja kannattaa myös tehdä työpaikassa hyviä töitä.

Kantsii olla lapsille peliaika, ei missään nimessä koko päivää. Joku tunti tai minuutti.

Pitää lukea iltasatu, se on myös tärkeää. Eikä kannata ihan hirveästi ärhennellä eikä kokata hirveän pahaa ruokaa, mitään tylsää plörtsypuuroa. Tykkään kalakeitosta ja lehtipihvistä.

Kannattaa olla samanlainen kuin meidän äiti, semmonen hauska, maailman paras äiti.

6-vuotiaan keravalaisen Iljan perheeseen kuuluvat äiti, isä ja 3-vuotias pikkuveli Altti.

Mitä olet oppinut lapselta? Kerro ja keskustele alla kommenttikentässä!

Lue myös:

Susanna Rantanen: "Äidinkin pitää huolehtia tulevaisuudestaan"

Maaret Parviainen: "Vanhemmuus jalostaa ihmisiä"

Riippuvuus alkoholista on vaikeaa, ei selvin päin eläminen, sanoo raitistumisestaan kirjan kirjoittanut toimittaja Ira Koivu.

KALLISKIN VIINI KOUKUTTAA.

Pieni nautinto, oma aikuishetki. Niin määrittelin alussa tissutteluni.

Kokkasin vuohenjuustosalaattia, ostin kallista, hyvää valkoviiniä ja join lasillisen. Pikkuhiljaa join joka ilta. Kun erosin ja jäin lapseni kanssa kahdestaan, lasillisesta saattoi tulla pullollinen.

Tytär ei koskaan nähnyt minua humalassa, sillä join vain hänen nukkuessaan. Aloin odottaa yhä kärsimättömämmin, että hän nukahtaisi.

Moni kuvittelee, ettei ongelmaa voi tulla, jos juo vain hienointa samppanjaa designlaseista. Höpöhöpö. Riippuvuus voi syntyä ihan yhtä helposti kuin ostamalla Siwasta mäyräkoiran. Useimmat alkoholistit ovat tavallisia, töissä käyviä vanhempia, eivät kodittomia katuojassa.

Turrutin viinillä yksinäisyyttäni, mutta samalla turtui iloni. Aamuisin päätin, että illalla en ota, ja silti otin. Hävetti. Tajusin, että minulla oli riippuvuus, joka oli vaarassa kehittyä alkoholismiksi.

ALKOHOLIRIIPPUVAINEN EI OLE HEIKKO.

Ulospäin kukaan ei huomannut ongelmaani. Hoidin vaativan työni hyvin. Aamuisin surautin marjasmoothien, poljin 13 kilometrin työmatkan pyörällä edestakaisin ja kävin pilateksessa.

Olin itseäni kohtaan armoton. Suoritin arkea, ja suorituksistani palkitsin itseäni viinillä.

Usein väitetään, että alkoholiriippuvainen on heikko. Ei ole. Moni piiskaa itseään täydellisyyteen kaikilla muilla elämänalueilla, jotta kompensoisi juomisen. Se vaatii voimia.

RAITISTUMINEN EI OLE TAISTELUA.

Runsas vuosi sitten marraskuussa lopetin juomisen. Lopullinen päätös syntyi erään illanvieton jälkeisenä aamuna. Tunsin itseni alakuloisemmaksi kuin koskaan. Olin menettänyt iloni, elämänhaluni, kykyni haaveilla.

Olin kuvitellut, että raitistuminen olisi vaikeaa. Mieleeni olivat painuneet väitteet, joiden mukaan se merkitsisi loppuelämän kestävää taistelua. Kukaan ei ollut kertonut, että raitistuminen voi olla myös helppoa ja ihanaa. Minulle se oli.

Juomista vastaan olin joutunut taistelemaan. Kun lopetin juomisen, loppui taistelukin. Olin viimein vapaa. Raitistumiseen ei tarvita aina AA-kerhoa tai uskoontuloa. Itse löysin avun lukemalla kaiken riippuvuudesta.

En ajattele, etten koskaan enää voi juoda vaan että minun ei enää koskaan tarvitse juoda.

RAITTIUS SAA OLLA YKSITYISASIA.

Useimmat ystäväni tukivat raitistumistani. Osa ihmetteli, miksi en ryhtynyt kohtuukäyttäjäksi. Mielelläni olisinkin. Ihailen ihmisiä, jotka ottavat yhden lasillisen ja pystyvät lopettamaan siihen. Minä en pysty. Siksi on helpompaa, etten ota lainkaan.

Menen mielelläni yhä baariin, vaikka kaverini ottavat oluen ja minä en. En halua käännyttää muita. Siksi toivoisin, ettei absolutismianikaan tuomittaisi. Toisinaan törmään ihmisiin, jotka reagoivat hyökkäävästi, kun en juo. Tiedän monia, jotka ovat raitistuneet muilta salaa, koska eivät jaksa puolustautua.

Olen oppinut, että raittiutta ei tarvitse selitellä. Se on yksityisasiani. Juhlissa voin vain sanoa: ei kiitos, nyt en ota.

UNELMAT PALASIVAT.

Raitistuminen muutti kaiken. Ahdistus katosi, ilo ja rentous palasivat. Tuntuu ihanalta nähdä, kuinka ylpeä tyttäreni minusta nyt on.

Minulla on taas voimia unelmoida. Toteutin juuri lapsuudenhaaveeni: muutin pikkukaupunkiin, ostin hevosen ja ryhdyin yrittäjäksi.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 1/2017.

Onnellinen kohtalotoveri

Ira Koivu: "Raitistuminen voi olla helppoa"

Kuin peiliin katsoisi! Ei ihan kaikki mene yksi yhteen, mutta muutaman sanan vaihtamalla olisin voinut itse kirjoittaa tämän. Tiesin, etten voi olla ainoa, joka kokee asian näin, mutta oli ravisuttavaa lukea oma tarina lehdestä. Kiitos! Itse en voi ihan niin avoimesti omasta tilanteesta avautua työn takia, ettei "maine mene". Olen selittänyt raitistumistani terveyssyillä, jotta ei tarvitsisi myöntää riippuvuutta. Muutamalle hyvälle ystävälle aion nyt näyttää tämän tekstin ja sanoa, että siinä...
Lue kommentti

Lopeta pingotus ja vietä pyhät kepeän kaavan mukaan, neuvoo Huono äiti -blogin perustaja Sari Helin.

Joulusiivous: älä tee sitä

Minä ainakaan en tee. Mummoni aina harjasi seinätkin ennen joulua, mutta ei mennyt oppi perille lapsenlapselle.

Tämä ei tarkoita sitä, että läävässä pitäisi elää, mutta normaali siivo kelpaa. Joulutunnelmaa tuovat koristeet ja jouluvalot, joilla voi naamioida esimerkiksi pölyisen kirjahyllyn.

Jouluruoka: tee jos osaat

Jos lohen fileeraus ja muiden jouluruokien valmistaminen ei suju, anna ammattilaisten tehdä ja osta valmista. Joskus intouduin tekemään laatikoita itse, mutta menekkiä ei ollut, koska hyvää ei tullut. Mummon tekemä oli maukasta, mutta hän olikin pitokokki.

Suosittelen myyjäisiä, sillä niihin taitavat ihmiset valmistavat ihania, valmiita herkkuja. Kalakauppiaaseen kannattaa luoda hyvät suhteet. Kissamme, jolle kelpaa vain ehdottoman tuore kala, on valinnut kalakauppamme. Luotan kissan makuun.

Jouluna, jos koskaan, kannattaa satsata maistuviin ja laadukkaisiin raaka-aineisiin. Ei tarvita valtavia kattauksia. Luomukinkku ja puikulaperunat pöytään, ja menestys on taattu.

Tärkeintä: vältä romahdus

Jouluväsähdys on vaarana etenkin naisilla, jotka ottavat kaiken vastuun joulun järjestelyistä. Miehen tehtävä on huolehtia, että kuusella on vettä.

Ei ole järkeä raataa itseään siihen kuntoon, että aattona kiukuttelee, itkee, syyttelee toisia ja lopulta nukahtaa kahdeksalta. Itselleni kävi kerran niin. Parempi olisi liian puurtamisen sijasta pelata lasten kanssa Unoa.

Muista: pidä kivaa

On hyvä muistaa, kuinka nopeasti lapset kasvavat ja ovat teini-ikäisiä. Olisi hienoa, että pikkulapsiaikojen jouluista jäisi iloisia muistoja siitä, kuinka tehtiin yhdessä jotain ja oli kivaa.

Yhteiseksi puuhaksi käy vaikka piparitalon rakentaminen. Eikä siitä tarvitse tulla täydellistä. Rakentelun voi ottaa huumorilla, että tehtiinpä taas mökki, jonka joka kulma vinksottaa. Sormetkin kärventyivät sokerista.

Teinikin lähtee mukaan leikkiin hauskuuden varjolla. Äiti leipoo, nyt tehdään video!

Lopuksi: siirry eteenpäin

Joulua ei tarvitse viettää tietyllä kaavalla pohjamutia myöten. Perinteitä voi noudattaa, käydä kirkossa ja haudoilla, jos siltä tuntuu. Täydellistä joulua ei tarvita. Jokainen saa määrittää juhlansa raamit itse.

Joulun pitkä ja harras veivaaminen päivätolkulla on monelle koettelemus, josta ei saa armahdusta ennen kuin tammikuun puolella. Joulu on armotonta aikaa erityisesti niille, jotka viettävät juhlapyhiä vastoin tahtoaan yksin.

Joulu sujuisi vapauttavissa tunnelmissa Amerikan malliin, jos se olisi lyhyempi ja kepeämpi. Kuusi sisään, kuusi ulos ja seuraavana päivänä alennusmyynteihin.  

Äitimuori

Sari Helin: "Paras joulu on lyhyt"

Kerroit, että mummo harjasi seinätkin ja sinä et. En harjaa minäkään, koska käyn töissä ja puolisonikin käy. Tämän lisäksi perheessämme on neljä lasta. Mutta jos olisin kotiäiti, kuten ennen varsinkin maalla oli tapana, kodinhoito olisi työni ja hoitaisin sen yhtä hyvin kun työnikin. Laittaisin jouluakin yli kuukauden ja nauttisin siitä. Harva meistä nauttii laiskottelusta. Ei sinun mummokaan. Se oli hänen "työtään", jota teki sydän onnesta syrjällään, siis rakkaudesta.
Lue kommentti