Lastensuojelu pelastaa lapsia minkä ehtii, mutta se ei riitä. Jos työntekijöitä ei saada äkkiä lisää, tulee yhä enemmän vääriä vastauksia, surullisia lööppejä ja piiloon jäävää hätää, sanoo Kirsi Nurmi.

LASTENSUOJELUA EI VOI TEHDÄ HYVIN.
Lastensuojelun työntekijät eivät tee työtään riittävän hyvin. Se onkin mahdotonta. Suosituksen mukaan yhdellä lastensuojelun työntekijällä tulisi olla 35 asiakasta, mutta ihan tavallista on, että asiakkaita on 70, pahimmillaan jopa sata. Aikaa per asiakas on siis viikossa karkeasti puoli tuntia. Yhden työpäivän aikana asiakkaana saattaa olla kaupasta karkkia näpistänyt koululainen, perheväkivaltaa kokenut lapsi, huumeista vieroittuva nuori, syömishäiriön riuduttama teini ja täysin passiivinen vauva. Työhuone on niin täynnä hätää, että on vaikea valita, mitä tulipaloa yrittää sammuttaa ensimmäisenä.

TARJOLLA VÄÄRIÄ VASTAUKSIA.
Kun lastensuojeluun soittaa hirveän väsynyt äiti ja sanoo, että minun on pakko saada nukkua edes yksi yö, vastaus on usein karu: Yritä pärjätä, ajan myötä helpottuu, soitan joskus. Jokainen sosiaalityöntekijä haluaisi sanoa, että saat vauvan viikonlopuksi tukiperheeseen – mutta siinä jonossa on jo 150 vielä kriittisempää odottajaa. Hyvin monessa kaupungissa tämä lopen uupunut äiti saa apua vasta, kun prakaa kokonaan ja joutuu vaikka osastohoitoon. Tai kun tulee lööppi lehteen, että äiti ravisteli vauvaa.

HUOLTORIITA ON KIROSANA.
Huoltoriita on lastensuojelussa kirosana. Sosiaalityöntekijän edessä on silloin kaksi hänelle ennestään täysin vierasta ihmistä ja kaksi täysin toisistaan poikkeavaa käsitystä. Kuinka kukaan voi lyhyessä ajassa ottaa kantaa, kumman luona lapsen tulee asua? Välillä vanhemmat tekevät vuoron perään lastensuojeluilmoituksia toisistaan: äidin luona on juotu siideriä, isän luona oltu nälissään. Osa ilmoituksista on kiusantekoa, osaa vakavaa huolta. Huoltoriitojen selvittämiseen pitäisi olla erillinen taho. Se olisi reilua vanhempia ja etenkin lapsia kohtaan.

PERHEIDEN HÄTÄ EI NÄY PAPERILLA.
Monesti sosiaalityöntekijä näkee lapsesta heti, että kaikki ei ole kunnossa, mutta se ei riitä. Esimerkiksi huostaanotoissa pitäisi saada vakuutettua myös hallinto-oikeus, ja ne käsittelyt ovat usein paperien perusteella päättämistä. Miten osoittaa aukottomasti paperilla, että lapsella on tuskainen ilme aina, kun isä yrittää koskea? Että kahdeksanvuotias vapisee, kun äiti katsoo häntä silmiin. Kun lapsi sanoo, että mun koti on maailman paras paikka, kuinka todistan paperilla, että tämä lapsi valehtelee peloissaan? Toivoisin, että päätösten tekijät tapaisivat enemmän itse näitä ihmisiä, eivät vain papereita.

PALJON PAHAA JÄÄ TAPAHTUMATTA.
Kun tapahtuu hirveitä asioita, keskitytään siihen, että lastensuojelun työntekijät ovat tehneet virheen. Miksi ei sanota, että kun Suomessa perheiden ja lasten pahoinvointi on näin valtavan suurta, onneksi näitä ei tapahdu enempää! Lastensuojelun avulla on saatu monta lasta pelastettua. Salassapitosäädösten sitoma sossu ei vain voi soittaa iltapäivälehtiin ja kertoa, että säästin taas viime hetkellä lapsen vähintäänkin varmalta pahoinpitelyltä.

LISÄÄ AIKUISIA JA HETI.
Olen varma, että lastensuojelun avulla Suomessa on saatu monta Eerika-tytön kaltaista lasta pelastettua. Yhtä varma olen, että näitä lapsia on koko ajan jossakin. 1990-luvun alun laman aikaan leikattiin kaikkia palveluita, eikä niitä ole 20 vuodessa nostettu ennalleen. Lopputulos on karmea. Todennäköisesti pahoinvoinnin rahallinenkin hinta on lopulta suurempi kuin palveluiden. Priorisointi ja organisointi eivät enää riitä. On helppo sanoa, mitä lapset tarvitsevat – lisää aikuisia. Niin paljon työntekijöitä, että jokainen asiakas voitaisiin hoitaa kunnolla.

Lue lisää Suoria sanoja täältä.

Moni nainen määrää kotona huomaamattaan kaiken lastenhoitoon liittyvän, sanoo psykoterapeutti Elina Reenkola. 

Äiti on diktaattori. 

Usein toistellaan, kuinka alistettuja naiset yhteiskunnassa ovat. Se on valitettavan totta. Toisaalta yhtä totta on, että kotona naiset ovat yhä kovimpia vallankäyttäjiä.

Äiti on ihmisen elämässä ensimmäinen diktaattori. Usein äiti on se, joka päättää, mitä lapsi ensimmäiseksi syö: pulloruokaa vai rintamaitoa. Usein äiti määrää myös, millaisiin vaatteisiin lapsi puetaan ja mihin aikaan tämä menee nukkumaan. Huomaamattaan moni nainen määrää kaikki lastenhoitoon liittyvät säännöt.

Kyse on pienistä, arkisista rutiineista, tavasta koskettaa lasta hellästi tai rajusti tai olla koskettamatta lainkaan. Kotona nainen käyttää näkymätöntä piilovaltaa, jonka merkitystä helposti vähätellään.

Selkeimmin roolijako näkyy maissa, joissa naisilla on vähiten yhteiskunnallista valtaa. Siellä äideillä on kotona rajaton yksinvaltius. 

Lastenhoito on rankkaa.

Parhaimmillaan äidin valta tarkoittaa myötätuntoa ja rakkautta lapsen avuttomuutta kohtaan. Kutsun sitä äitivoimaksi. Äitivoima ei rajoitu biologiseen äitiyteen, vaan sitä voi olla myös isillä, adoptiovanhemmilla ja lapsen muilla läheisillä hoitajilla.

Äitivoimaa voi käyttää myös väärin, sillä siihen sisältyy valta nujertaa pieni ihminen. Lapsena koetut laiminlyönnit saattavat unohtua mielestä, mutta ruumiin muistista ne eivät katoa. Toipua voi silti lähes kaikesta.

Vaikka äitiyden pimeistä puolista puhutaan nykyään paljon, moni yllättyy niistä silti. Naisille on yhä tabu myöntää, että he uupuvat lastensa kanssa.

Alle kolmivuotiaiden hoivaaminen on sitovaa ja raskasta, jatkuvaa tunteenpurkauksien tyynnyttelyä. Koti voi alkaa tuntua vankilalta, vaikka lapset olisivat kuinka rakkaita. Kotiäidin työ on ympärivuorokautista. Siksi se on usein rankempaa kuin palkkatyö.

Hyvä äiti saa tuntea vihaa.

Myytti täydellisestä äidistä elää yhä yllättävän vahvana. Sitä vahvistavat sadut: niissä oma äiti on aina pelkästään hyvä, ja pahuus kuuluu äitipuolille ja noita-akoille.

Naisten on vaikea hyväksyä sitä, että äidinrakkauteen kuuluvat myös vihan tunteet.

On ihan tervettä tuntea välillä vihaa lastaan kohtaan. Tunteet ovat eri asia kuin teot. 

Lapsi ei kasva psykopaatiksi, jos hänelle välillä suutahtaa. Päinvastoin hän oppii, että vaikka äiti joskus vihastuu, rakkaus jatkuu.

Valta luo kateutta.

Peniskateudesta on jauhettu vuosikymmeniä, mutta jostain syystä kohtukateudesta vaietaan. Se tarkoittaa miesten kateutta sitä kohtaan, että naisilla on kyky luoda elämää.

Jos ihminen kadehtii jotakin, hän reagoi yleensä mitätöimällä. Naisia on alistettu vuosisatoja. Ehkä kateudessa piilee syy siihenkin, ettei Yhdysvaltain presidentiksi valittu Hillary Clintonia

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 23/2016.

 

Moni osaa olla kiltti muille, mutta piiskaa itseään armotta.

Lopeta rypeminen.

Suomalaisessa kulttuurissa tunteiden näyttämistä on perinteisesti pidetty heikkoutena. Ne on tukahdutettu ja piilotettu.

Ihmiset on vedetty tiukalle niin töissä kuin kotonakin. Hyväksyntä pitää ansaita suorittamalla. Liian moni kokee, että on huono, ei riitä eikä kelpaa.

Voisimme paljon paremmin, jos tunnistaisimme ja uskaltaisimme näyttää tunteemme.

Muutos lähtee meistä itsestämme. Sen sijaan että pohdit virheitäsi ja ryvet epäonnistumisissasi, opettele huomaamaan vahvuutesi. Kerro itsellesi, että olet rakastettu ja ihana. Ansaitset elämääsi hyvää.

Tunteita kannattaa opetella.

Olin vuosia solmussa itseni kanssa. Jo lapsena koin, etten ole tarpeeksi hyvä, vaikka sain erinomaisia todistuksia ja pärjäsin.

En osannut näyttää muita tunteita kuin kiukkua. Purin sitä repimällä paksuja, kiiltäväpintaisia taloesitteitä, joita sain isältäni.

Minua on ajanut eteenpäin vahva riittämättömyyden tunne. Vasta kun löysin japanilaisen rentoutustekniikan shindon, jokin minussa loksahti kohdalleen. Shindoon kuuluu muun muassa venytyksiä, jotka auttavat rentoutumaan ja päästämään irti kehon ja mielen jännityksistä.

Nyt haluan auttaa muita tunnetaitojen opettelussa. Huono olo johtuu usein patoutuneista negatiivisista tunteista. Jos opit hyväksymään ne, olosi helpottuu.

Murhe on osa elämää.

Omien tunteiden tunnistaminen on ensimmäinen askel, kun opettelet olemaan itsellesi armollinen.

Ei ole ihmistä, joka ei kantaisi jonkinlaista murhetta tai huolta. Kompastuskivi voi olla vaikka laskupino, suru läheisen menetyksestä tai pahoinvointi parisuhteessa. Kannattaa miettiä, mitkä asiat aiheuttavat kärsimystä elämässäsi. Huono fiilis koostuu usein monesta yhteen kietoutuneesta tunteesta: vihasta, surusta, kateudesta.

Kärsimystä on jokaisella, mutta voit itse päättää, miten siihen suhtaudut. Hyväksytkö myös vaikeat tunteet? Heittäydytkö uhriksi vai keskitytkö hyvään, mitä elämässäsi on?

Tunteet heijastuvat kehoon.

Ihminen alkaa oireilla, jos hän patoaa asioita ja hautoo ikäviä tunteita. Yksi saa stressivatsan, toinen migreenin, kolmas selkäsärkyä. Venytykset, lempeä liikunta ja syvät hengitykset onneksi auttavat. Rakkaudellinen kehonhuolto heijastuu suoraan tunteisiimme ja mielialaamme.

Mieti omia tarpeitasi. Kehu itseäsi onnistumisista. Kun surettaa, lohduta itseäsi vaikka halaamalla. Uskalla nauraa, itkeä ja suuttua, kun siltä tuntuu. Suojele omia rajojasi ja opettele sanomaan ei. Kun kohtelet itseäsi hyvin ja arvostavasti, elämääsi syntyy hyvän kierre.

Lohduta itseäsi.

Kun sinulla on vaikea olla, kokeile avuksi lempeitä, pieniä keinoja. Juo vaikka kuppi teetä, ota syliin lämmin kauratyyny. Mieti, mitä sanoisit samassa tilanteessa olevalle ystävällesi. Rohkaise samalla lailla itseäsi.

Älä ruoski itseäsi.

Jos oikean puheäänen löytäminen tuntuu vaikealta, kuvittele, että löytäisit kadulta eksyneen, hätääntyneen lapsen. Valitse sisäiseen puheeseesi samoja sanoja, joilla juttelisit hänelle. Ei hätää. Kaikki järjestyy. Ei tarvitse pelätä.

 

Hyvät isät hoitavat asiat hyvin ja reippaasti, sanoo 9-vuotias Iines. Pokémon-kieltä ei tarvitse ymmärtää.

Isät opettavat lapsille taitoja.

Mun isä on tosi hyvä musiikissa ja taitava skeittaamaan ja korjaamaan kaikkia juttuja. Hyvät isät osaavat hoitaa asiat hyvin ja reippaasti.

Isät voivat opettaa lapsille paljon taitoja. Oma isäni on Nuuksion retkellä opettanut partiotaitoja kuten veistämään ja sytyttämään nuotion.

Iskä osaa tehdä lihapullia ja spagettikastiketta ja leipäjuuresta leipää. Kerran se laittoi siihen chiliä, ja lopputulos oli kyllä liian tulinen.

Minä olen opettanut isälle esimerkiksi hämähäkin suojautumiskeinoista. Isä hämmästyy, kun löydän Pokémon-sovelluksen, josta se ei edes tiedä. Iskä ei ymmärrä Pokémon-kieltä, mutta ei se haittaa.

Kiireessä on joskus järkeä.

Aikuisten elämässä on kiirettä. Kiire voi olla hyödyllistäkin, jos siinä on jotain järkeä. Järkeä kiireessä on esimerkiksi silloin, kun mennään yhdessä harrastuksiin.

Kun iskä tulee illalla kotiin, se usein tekee töitä tietokoneella. Joskus vähän rasittaa, kun pyydän, että tule leikkimään tasapainolaudalla, ja se sanoo, että teen ensin tämän loppuun. Se kestää miljoona vuotta.

Ärsyttävintä on, kun isä hoputtaa kaverilta kotiin, vaikka on hauska puuha menossa. Isä on tiukkana myös, jos on kylmä ja unohdan takin kouluun. Jos olen liian pitkään WhatsAppissa, se sanoo, että Iines, nyt sun kannattaa harjoitella, huomenna on soittotunti.

Kun iskä on tosi tiukkana, se sanoo, että joku roti, mieti vähän. Varmaan se sanoi niin, kun olin pieni ja piirsin tussilla otsaani.

Molemmat voivat pyytää anteeksi.

Iskä hermostuu ja voi kiroilla, jos vaikka kattila tippuu varpaille. Jos iskä on tiuskinut, hän pyytää anteeksi, ja niin teen minäkin, jos tiuskin.

Iskä on itsepäinen ja lempeä, mutta ei liian.

Kun kiireet menevät ohi ja iskä rentoutuu, hän ilmeilee. Iskällä on hyvä huumorintaju ja se osaa tehdä hassuja ilmeitä omasta päästään. Hyvällä tuulella iskä kutsuu minua Inkuksi ja kullaksi. Iskä sanoo, että olen nätti.

Tärkeintä on lohdutus.

Isät hoitavat lapsia ja lukevat niille kirjoja. Kun olin vauva, olin tosi söpö ja iskä luki minulle Puppe menee kauppaan -kirjaa. Nyt luen fantasiakirjoja, Harry Pottereita ja Soturikissoja. Kun isä lukee iltasatua siskolleni Tuulille, menen viereen kuuntelemaan, jos tarina on hyvä.

Isät myös kannustavat lasta musiikissa ja muuten. Kun opin kulkemaan yksin bussilla, iskä sanoi, että se on ylpeä minusta. Olin, että jee!

Parasta isissä on se, että ne osaavat lohduttaa. Jos kaadun, isä laittaa laastarin ja halaa. Isä myös ottaa syliin, jos on paha mieli vaikka jostain riidasta koulussa.

Kun isästä tulee vanha, voin piristää sitä ja kertoa sille vanhoja vitsejä. Isä nauraa aina, kun aloitan nakkivitsin ja sanon asiallisella äänellä, että Wikipedian mukaan nakki on pienikokoinen ruokamakkara.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 21/2016.

Jos huolehdit taloudestasi, sinulla on varaa myös heittäytyä uuteen.

Toteuta omia unelmiasi.

Elin pitkään toisten odotusten mukaan. Olen yrittäjäperheen suorittajatytär Keski-Suomesta. Nuorena luulin, että elämä on suora putki: opiskelut, työpaikka, asuntolaina, perhe.

Pitkään vedin täysillä. Valmistuin maisteriksi ja perustin 26-vuotiaana oman yrityksen, viestintätoimiston. Paiskin töitä, halusin menestyä ja tienata. Oli tärkeää päästä kilistelemään samppanjalaseja hotelli Kämpin baariin.

Hurja työtahti ja pintaliito kuitenkin kostautuivat. Kroppa reistaili, olin uupunut. Lopulta ymmärsin sen johtuvan siitä, että olin väärällä polulla. Luovuin yrityksestäni. Sain tärkeän opin: jos et kuuntele itseäsi, voit huonosti.

Älä jättäydy toisen varaan.

Mieti aina, mitä itse haluat. Toisen varaan jättäytyminen hidastaa omien unelmien toteuttamista ja vähentää jyrkästi tuloja. Se voi heijastua pitkälle tulevaisuuteen. Jos nainen esimerkiksi jää vuosiksi kotiin hoitovapaalle, eläke pienenee selvästi.

Minä opin itsestäni huolehtimisen vaikeimman kautta. Vuonna 2012 rakastuin. Mies muutti Ruotsiin uransa takia, ja minä lähdin mukaan, hyppäsin tyhjään. Elimme miehen ehdoilla ja rahoilla. Oma elämäni jäi sivurooliin, eikä omien työkuvioiden käynnistämiseen koskaan tuntunut löytyvän oikeaa hetkeä. Elin edustusvaimon elämää vailla suunnitelmia tai omaa palkkaa. Tämä kostautui, kun mies jouluna 2013 ilmoitti jättävänsä minut.

Palasin Suomeen rahattomana, työttömänä ja asunnottomana. Oli pakko lainata vanhemmilta rahaa ja mennä sossun luukulle. Mietin, miten ihmeessä jouduin tähän.

Uskalla näyttää haavasi.

Et saa apua, jos muut eivät tiedä, että tarvitset sitä. Eron jälkeen oli kova paikka kertoa muille, että tarvitsin kattoa pääni päälle. Haurauden paljastaminen kuitenkin kannatti. Sain terapiajakson julkiselta puolelta. Ystävä tarjosi minulle asuntonsa vuokralle, ja sain paljon tsemppausta. Tärkeimmät ihmiset pysyivät vierelläni. Olen löytänyt paljon sellaista, minkä arvoa ei voi rahassa mitata.

Älä pelkää heittäytymistä.

Muutoksia ei pidä pelätä. Uusiin haasteisiin tarttumalla tai uraa rohkeasti vaihtamalla voi kohentaa omaa talouttaan. Epäonnistuneistakin yrityksistä jää yleensä jotain käteen. Puoli vuotta eroni jälkeen lähdin Norjaan, jossa työskentelin apulaisena kalastusteollisuudessa. Halusin tienata rahaa ja nauttia luonnosta ja hiljaisuudesta. Kohdalle sattui kuitenkin huono kalavuosi. Tulin takaisin Suomeen seuraavana vuonna, jälleen tyhjän päälle. En silti kadu aikaa Norjassa. Opin uutta, pärjäsin yksin. Pala sydäntäni jäi Norjaan.

Seiso omilla jaloillasi.

Taloudellinen tilanteeni on yhä haasteellinen. Joudun miettimään rahan riittävyyttä joka ainoa päivä. En enää koskaan halua olla taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta ihmisestä. Ikinä ei voi tietää, mitä tapahtuu. Rakkaus voi loppua ja sinisilmäinen luottamus kostautua. Siksi jokaisen meistä pitäisi suhtautua raha-asioihin realistisesti. Nainen tarvitsee oman tilin aina. Se antaa mahdollisuuden riippumattomuuteen. Suosittelen avioehtoa ja omaa säästösuunnitelmaa ihan jokaiselle.

 

 

Itsenäinen nainen

"Naisella täytyy olla omat rahat"

Olen täsmälleen samaa mieltä. Ihmettelen kuinka vielä nykyaikanakin osa nuorista naisista jättäytyy miehen elätettäväksi. Rakkausavioliitto voi päättyä milloin vain toisen kyllästymiseen tai kuolemaan. Oma raha antaa vapauden hengittää ja toimia itsenäisesti. Siitä ei kannata luopua yhdenkään miehen vuoksi. Jos mies vaatii naista jäämään kotiin, hälytyskellojen pitäisi soida ja lujaa. Se on ensimmäinen merkki väärästä vallankäytöstä.
Lue kommentti