Yrittäjä ja luovuusguru Saku Tuominen sanoo suorat sanat suomalaisten työajoista ja tekemisen tavoista.

Työajat pitää poistaa.

Minusta on järkevämpää, että ihmisille määritellään selkeät tehtävät ja he saavat itse päättää, koska ja missä he niitä tekevät. Jos joku on niin tehokas, että hän saa kaiken tehtyä kolmessa päivässä, se pitää sallia ja antaa loppuviikko vapaaksi. Kun sanon suomalaisille johtajille, että työajat pitäisi poistaa, he vastaavat usein, ettei se ole realismia isoissa firmoissa. Miksei? Maailma on täynnä isoja pörssiyrityksiä, joissa se toimii. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa amerikkalainen Best Buy, jonka liikevaihto yli 15 miljardia dollaria.

Teemme töitä kuin koululaiset.

Me käyttäydymme töissä kuin pienet lapset ja olemme henkisesti kuin peruskoululaisia. Kun vastaan tulee pienikin ongelma, ensimmäinen reaktio on valittaa ja huutaa esimiestä apuun sen sijaan, että ratkaisisimme ongelmat itse. Laitamme meileihimme cc:ksi esimiehen, mikä vastaa kouluaikojen opettajalle vietyä omenaa. Haluamme, että esimies näkee kuinka ahkeria ja kilttejä me olemme olleet.

Vietämme liikaa aikaa työpaikalla.

Jos ihminen miettii asioita uupuneena ja tylsistyneenä työpöytänsä ääressä, hän on ahkera. Jos hän menee miettimään asioita jäätelötötterö kädessä torille, hän lintsaa.Työpäivässämme on paljon tehtäviä, jotka olisi järkevä tehdä muualla kuin toimistossa. Koko työkulttuurimme perustuu edelleen tehdastyön ja kellokortin logiikalle, vaikka valtaosa työstämme on tietotyötä, joka vaatii ajatusten työstämistä, ideointia ja suunnittelua. Siihen toimisto ei aina ole paras ympäristö.

Työkulttuurimme perustuu kyttäämiseen.

Emme luota aikuisiin ihmisiin. Kyttäämme ja kontrolloimme työntekijöitä, ja se tapahtuu tehokkuuden ja luovuuden kustannuksella. Järkevämmässä työviikossa asioita rytmitetään ja niputetaan. Järkevää on pitää rutiinipalaverit lyhyinä ja hoitaa keskittymistä vaativat asiat muualla kuin avokonttorissa. Poikkeuksen muodostavat tietysti paikalla olemista vaativat ammatit, kuten kirurgin, bussinkuljettajan tai vaikkapa kokin työt.
Ihmiset eivät uuvu, koska he tekevät paljon töitä.

Ihmiset uupuvat enemmän ja helpommin kuin koskaan. En usko, että suurin ongelma on se, että he tekevät liikaa töitä. Isompi ongelma on se, että työtehtävät ovat epämääräisiä. Vaikka töitä tekisi valtavasti, tuntuu että mitään ei saa aikaiseksi. Se uuvuttaa. Ihminen saa tyydytystä saadessaan jotain aikaan.

Palaverit ovat sekä liian lyhyitä että pitkiä.

Vatvomme tunnin asioita, jotka olisi mahdollista päättää kymmenessä minuutissa ja toisaalta me yritämme ratkaista haastavia asioita aivan liian lyhyessä ajassa. Päivät täyttyvät tehottomasta puuhailusta (säätämisestä), ja tästä seuraa, että ajaudumme tekemään kunnon töitä lähinnä vain iltaisin ja viikonloppuisin.

Emme keskity huolella mihinkään. Kun palaamme illalla kotiin, yritämme laskea kierroksia valkoviinillä. Sen seurauksena nukumme huonosti ja tarvitsemme kahvia saadaksemme aamulla koneemme käyntiin. Vietämme päivämme kahvin ja valkoviinin välimaastossa.

Huonosta johtamisesta puhutaan paljon, mutta ehkä kaikkein suurin johtamisongelma on jokaisen työtä tekevän korvien välissä. Harva osaa johtaa itseään.

 

Lue lisää Suoria sanoja täältä.

Vierailija
Viesti

Pomo cc:ksi lähtee kyllä useimmiiten siitä, että työkulttuurin johdossa on määritelty että jokaiseen infoon, pyyntöön tai kommenttiin tulee liittää esimies mukaan. Hyödyt tästä ovat kyseenalaisia kun pomoilla tuppaa yleensä olemaan kaksi sataa lukematonta viestiä jo ennestään, jolloin hän kommentoi tilannetta vasta silloin kun se on jo auttamattomasti ohi tai keskusteluissa on edetty jo ihan muuhun aiheeseen.

Hyvä kirjoitus tietenkin joka ei kuitenkaan ja johtuen ylhäältä tulleista ohjeista, ole realismia monellakaan työpaikalla, riippumatta yrityksen liikevaihdosta tai koosta. Yrityskulttuuri perustuu vielä, kuten Saku tuominen mainitsee "kyttäykselle" ja luottamuspulaan. Tietenkin on vastakkaisia esimerkkejä mutta myös esimerkkejä aloista missä liika luottamus ei vaan toimi.

    

 

Vierailija
Viesti

Hyvä Saku, loistava kirjoitus. Ihmisiä pitää pystyä mittaamaan myös muuten kuin työpaikallaoloajan mukaan. Mittarit kuntoon niin peli on reilua ja työnteko on palkitsevaa sekä kannustavaa!

On hullua, ettei naisten osaamista hyödynnetä, sanoo asiakkuusjohtaja Sari Tomperi.

Herrakerho ei kannata

Nainen johtoryhmässä parantaa yrityksen kilpailukykyä ja kasvattaa tulosta, kertovat tutkimukset.

Konsulttiyritys McKinseyn mukaan yrityksillä, joiden ylimmässä johtoryhmässä on naisia, sijoitetun pääoman tuotto on 47 prosenttia parempi kuin sellaisten, joiden johtoryhmässä istuu pelkästään miehiä.

Tämä johtuu siitä, että monimuotoiset ryhmät tekevät parempia päätöksiä ja ovat innovatiivisempia kuin herrakerhot, joissa nyökytellään kaikelle yhteisymmärryksessä.

Johtavissa teollisuusmaissa naiset tekevät yli 70 prosenttia kotitalouksien ostopäätöksistä. On järkevää, että naisten ostamia tuotteita ja palveluita suunnittelevat myös naiset. Silloin kuluttajien toiveet ja heille tarjottavat tuotteet osuvat paremmin yksiin.

Naisten alaiset ovat tyytyväisiä

Naiset johtavat tyypillisesti eri tavalla kuin miehet.

Naiset ottavat työntekijät yleensä paremmin mukaan päätöksentekoon, motivoivat työntekijöitään sekä antavat palautetta ja tunnustusta. Naisten alaiset ovat yleensä sitoutuneempia ja tyytyväisempiä työhönsä kuin miesten alaiset.

Miehinen yrityskulttuuri ei houkuta

On hullua, ettei naisten osaamista osata hyödyntää. 44 prosenttia suomalaisnaisista on korkeasti koulutettuja, miehistä vain kolmannes. Silti pörssiyhtiöiden hallituksissa naisia on vain 24 prosenttia ja johtoryhmissä 22 prosenttia.

Yksi syy epäsuhtaan on, että Suomessa alat ovat pitkälle eriytyneet. Puolet suomalaisten pörssiyhtiöiden johtajista on koulutukseltaan insinöörejä, ja siitä on tullut oletus yritysjohtajalle. Naiset ovat pelanneet itsensä pois pelistä, jos eivät ole jo lukiossa lukeneet pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa.

Monissa yrityksissä on varsin miehinen kulttuuri, joka ei edes houkuttele naisia etenemään urallaan. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan miehet ja naiset ovat ensimmäisen kahden vuoden aikana yhtä kiinnostuneita etenemään uudessa työpaikassaan. Kahden vuoden jälkeen naisten into romahtaa. He huomaavat, ettei eteneminen yrityksessä ole edes mahdollista.

Miesjohtajien on usein vaikea tiedostaa tai myöntää, ettei yrityskulttuuri rohkaise naisia samalla tavalla kuin miehiä.

Epätäydellisyyttä pitää sietää

Johtajuuteen liitetään vaatimus siitä, että pitäisi olla saavutettavissa 24/7. Johtajuus tarkoittaa pidempää päivää, eikä kaiken nielevä johtajan pesti houkuttele naisia. Ei etenkään, jos naisella on perhe.

Tähän auttavat työelämän joustot, jotka helpottavat perheen ja työn yhdistämistä.

Naiset kantavat edelleen päävastuun perheen pyörittämisestä. Naisjohtajat ovat miesjohtajia useammin lapsettomia tai eronneita. Miesjohtajat taas ovat usein naimisissa ja heillä on useita lapsia.

Nykynaisia vaivaa täydellisyyden tavoittelu. Kaikki pitää hoitaa täydellisesti: työ, koti, lapset, parisuhde ja treenaaminen. Naiset polttavat itsensä loppuun.

Hyvä johtaja ei ole kello 15 kotona pullantuoksuisena ottamassa lapsia vastaan koulusta. Naisten pitää oppia sietämään epätäydellisyyttä.

-mökö
Viesti

On, tukea antaviakin miehiä on. Ja me kaikki, joilla on poikalapsia, olemme osaltamme vastuussa siitä että tulevat miehet näkevät vastuun kantamisen kodista ja perheestä tärkeänä ja tavoittelemisen arvoisena. 

Siksi perheen ja kotitöiden ei pitäisi näyttäytyä aikuisten puheessa vain taakkana, joka pitää jakaa reilusti tai epäreilusti, vaan tärkeänä asiana, jonka hoitaminen kunnialla on ylpeyden aihe, niin isille kuin äideillekin. 

Mari - KK
Liittynyt1.10.2013
Viesti

Hyvä pointti, Vierailija! Onneksi on myös miehiä, jotka hoitavat tonttinsa ja enemmänkin. Heitä vain pitäisi olla enemmän. Varmasti nykyisistä pikkupojista kasvaa parempia miehiä kuin isoisistään. Vai?

Lastenhuone on kemikaalipesä, varoittaa Joutsenmerkin kemikaaliasiantuntija Terhi Uusitalo.

Kemikaaleja on kaikkialla.

Altistumme haitallisille kemikaaleille joka päivä ja joka paikassa. Siksi on tärkeää pohtia, miten voimme vähentää kemikaalikuormaa arjessa.

Haitalliset kemikaalit vaikuttavat terveyteemme monin tavoin: pienimillään vaikutukset voivat olla esimerkiksi ihoärsytystä. Pahimmillaan kemikaalit voivat häiritä hormonitoimintaa, aiheuttaa syöpää tai muuttaa perimäämme niin, että siitä aiheutuu mutaatioita seuraavissa sukupolvissa.

Mieti, onko kaikki kodin elektroniikka sinulle tarpeellista. Elektroniikkalaitteista vapautuu huoneilmaan palonsuoja-aineita, jotka ovat hormonitoimintaa häiritseviä kemikaaleja.

Erityisesti pienet lapset ja lemmikit altistuvat huonepölyn kautta kemikaaleille. Kissoista on löydetty huomattavia kemikaalipitoisuuksia, sillä kissat nuolevat huonepölyä turkistaan. Lapset taas leikkivät lattiatasossa. Imuri on lapsi- ja eläinperheessä paras kaveri.

Vanha kännykkä ei ole lelu.

Muoviastioissa on kätevä säilyttää ruokia jääkaapissa, mutta niitä ei kannata laittaa mikroon. Muovissa on lisäaineita, joista vapautuu lämmetessä kemikaaleja. On turvallisempaa lämmittää ruoka posliiniastiassa.

Uusissa vaatteissa puolestaan on homeen-esto- ja pintakäsittelyaineita, jotka voivat ärsyttää ihoa. Siksi uudet vaatteet kannattaa aina pestä ennen käyttöä.

Ei ole merkitystä, onko aine luonnosta vai laboratoriosta, kunhan se on turvallinen.

Luomumerkki ruuassa ja tekstiileissä takaa sen, että niissä on vähemmän haitallisia aineita. Myös Joutsenmerkkiä kannattaa suosia. Joutsenmerkin saaneissa tuotteissa on mahdollisimman vähän ylimääräisiä kemikaaleja.

Varsinaisia kodin kemikaalipesiä ovat lastenhuoneet. Lelujen määrää vähentämällä myös kemikaalikuorma kevenee.

Ole varovainen etenkin vanhojen lelujen kanssa, niin ihania kuin ne ovatkin. 1970–1980-luvuilla ei ollut samanlaisia asetuksia leluille kuin nykyisin. Vanhoista barbeista ja My Little Ponyista on löytynyt tutkimuksissa paljon kemikaaleja. Myöskään vanhat kännykät eivät sovi lasten leluiksi. Niissä on monia aineita, joita nykyinen leluasetus ei hyväksyisi.

Turvallisuus on tärkeintä.

Kosmetiikkaa koskevat EU-säädökset ovat puutteellisia. Arkiset tuotteet voivat sisältää vähän mitä sattuu. Esimerkiksi aurinkovoiteiden UV-filtterit ovat usein aineita, jotka häiritsevät hormonitoimintaa.

Itse vältän kosmetiikan käyttöä enkä käytä esimerkiksi suihkusaippuaa rutiininomaisesti.

Tavalliselta kuluttajalta saattaa mennä meikkihyllyllä sormi suuhun. Luonnonkosmetiikka on usein monella tapaa hyvä valinta, mutta moni voi herkistyä tuotteissa käytettäville kasviuutteille eivätkä luonnonaineetkaan ole haitattomia ympäristössä.

Kemistinä ajattelen, että ei ole merkitystä, onko aine peräisin luonnosta vai laboratoriosta, kunhan se on turvallinen ihmiselle ja ympäristölle.

Vaatimattomuus ei kaunista, sillä haluamisesta syntyy eletty elämä. Näin sanoo filosofi Timo Airaksinen.

HALUT VIEVÄT ETEENPÄIN.

Maailma kuuluu niille, jotka haluavat. Tarpeet varmistavat että pysymme hengissä, mutta halut vievät maailmaa eteenpäin. Nykyajan yhteiskunta toimii täsmälleen niin hyvin kuin ihmiset haluavat.

Jotkut ihmiset haluavat kaikilla rintamilla. Esimerkiksi Urho Kekkonen oli kova haluamaan: hän halusi valtaa ja naisystäviä. Hän halusi ryypätä, metsästää, kalastaa ja melskata venäläisten kanssa. Kekkonen sai mitä halusi ja johti Suomea kuin diktaattorina vuosikymmeniä.

KIELTÄYMYS EI KARAISE.

Halut myös sotkevat elämää. Ihmiset haluavat kuun taivaalta tai kiellettyjä ja likaisia asioita. Vain osa haluistamme kelpaa päivänvaloon. Julkisuudessa näyttelemme tiettyä roolia, mutta takahuoneessa halumme ovat jotain muuta.

Halutalous tarkoittaa, että meidän on hinnoiteltava halumme. On arvioitava, ovatko halumme haitallisia vai eivät. Se on moraalista työtä. Meillä ei ole varaa haluihin, jotka vahingoittavat muita ihmisiä tai ovat rikollisia.

Kun puhutaan haluista, ihmisille tulee ensimmäiseksi mieleen seksi. Sen takia haluilla on likainen maine, ja on ajateltu, että halujen kieltäminen on kaunista.

Halujen kieltäminen liittyy kristilliseen traditioon ja synnin käsitykseen. Meidän olisi aika päästä eroon liiallisesta synnintunnosta.

KAIKKI EIVÄT HALUA MATERIAA.

Suomalaiset ovat huonoja haluamaan. Ajattelemme, että riittää, kun perustarpeet on tyydytetty ja on hyve elää mahdollisimman tavanomaisesti. 

Amerikkalainen yhteiskunta perustuu paljon estottomampaan haluamiseen kuin suomalainen. Olemme sosiaalipolitiikan uhreja: valtio tyydyttää perustarpeet eivätkä monet muuta kaipaa.

Toisaalta, jos kaikki haluavat kaikkea jatkuvasti, maailma ei kestä. Onneksi kaikki halut eivät kuitenkaan ole materiaalisia. Vahvoja haluja tarvitaan myös ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

HALU ON RISKI.

Tuleeko ihminen onnelliseksi, jos saa kaiken haluamansa? Ei välttämättä. Halut eivät tahdo tyydyttyä. Kun saa jotakin, haluaakin enemmän. Haluaminen vaatii riskinottoa ja pettymyksen sietämistä: voi olla, ettei saa haluamaansa tai se ei tunnukaan vaivan arvoiselta.

Kuluttajatutkimuksissa on todettu, että ihminen on onnellisimmillaan, kun käsi tarttuu tavaraan ostohetkellä. Sen jälkeen onnellisuus vähenee. Samoin on tutkittu, että onnellisuutta lisäävien tapahtumien ilo kestää korkeintaan kaksi viikkoa.

Buddhalaiset sanovat, että halut tekevät onnettomaksi. Halun luonne on olla toteutumatta. Tämän vuoksi ihmiset pelkäävät haluamista.

HALUA SILTI!

Mielestäni kannattaa kuitenkin haluta, jos haluaa tulla onnelliseksi.Sosiaalietiikan dosentti Martti Lindqvist sanoi aikoinaan, että on kamalaa nähdä, kun elämätön elämä huutaa vanhassa ihmisessä. Tarpeeksi haluaminen on tärkeää, että syntyisi elämä eikä pelkkää hissuttelevaa haaveilua.

Toisaalta vanhemmiten halut laimenevat. Itse haluan lähinnä sitä, että vielä kerran pääsisin Reinin risteilylle.  

 

 

SairasVääns
Viesti

Kun on käyttänyt elämänsä viisaustieteeseen, käyttänyt päätään, ääntään ja mustannuttanut painopaperia, halunnee 50:n ja
kuoleman välissä tehdä edes jotain.

Mitä tekemättömyyden dosentin pitäisi valita? Ei kriitikoille patsaita pyöritellä...

Naisen elämä Suomessa oli aivan äsken ihan jotain muuta kuin nyt, Kaari Utrio muistuttaa.

Nainen päättää lapsiluvustaan

Millainen maailma olikaan, ennen kuin saatiin varma ja halpa ehkäisy, josta nainen vieläpä päättää itse. Niin monet tytöt joutuivat keskeyttämään opintonsa, kun tulivat raskaaksi. Jos mies ei mennyt naimisiin, oli revittävä jostain leipää lapselle. Jos meni, sen jälkeen nainen oli perheenäiti, eikä äideille jäänyt aikaa opiskella. Asenteetkin olivat toista. Ystävättäreni ajettiin pois kotoa, koska hän tuli raskaaksi.

Entä millaista oli avioliitoissa, kun lapsia oli kolme tai neljä eikä haluttu lisää? Kondomit olivat kalliita, eivätkä miehet halunneet käyttää niitä. Tuli loputtomia riitoja siitä, että vaimo pihtaa. Pihtasi kyllä, koska ei halunnut raskaaksi.

Itselläni oli hirvittävän tuskalliset kuukautiset. Kaksi päivää kuukaudesta vääntelehdin kivusta vuoteessa enkä päässyt kouluun. Muistan aina syksyn 1962, kun gynekologi ehdotti minulle uutta keksintöä: e-pillereitä. Kokeilin, ja ensimmäistä kertaa kuukautiseni olivat täysin kivuttomat.

Lapset pysyvät hengissä

Tämäkin on sidoksissa e-pillereihin. Nainen uskaltaa synnyttää vähemmän lapsia, koska nämä jäävät henkiin. Vielä ennen sotaa joka kymmenes suomalaislapsi kuoli alle yksivuotiaana, nykyisin enää muutama promille. Tästä täytyy kiittää lähinnä arkkiatri Arvo Ylppöä. Hän oli karismaattinen ihminen, jota uskoi niin ministeri kuin mökin mummo.

Vuonna 1949 Suomi oli niin nollissa kuin voi olla. Oli pulaa ja kauheaa raatamista, kun maksettiin sotakorvauksia. Samana vuonna levitettiin neuvolalaitos joka pitäjään! Silloin sijoitettiin rahaa tuleviin polviin, ja sen tekivät naisjärjestöt ja äijät – tuolloin hallituksessa oli vain yksi nainen. Jo 1980-luvulla lapsikuolleisuutemme oli lähes yhtä matalalla tasolla kuin upporikkaalla, rauhan ajan eläneellä Ruotsilla.

Saat pitää palkkasi itse

Nainen on hallinnut ansaitsemaansa omaisuutta vajaat puolentoista vuosisataa. Siihen asti naisen rahat kuuluivat häneen holhoojalleen, siis isälle, aviomiehelle, veljelle tai muulle miessukulaiselle. 1900-luvun alkuun asti naisen piti pyytää aviomieheltä lupa, jos hän halusi mennä töihin.

Tähän liittyi voimakas kotirouvakulttuuri. Se oli ymmärrettävää: lasten- ja kodinhoito oli kovaa työtä, joskin palkatonta. Vielä lapsuudessani moni äiti pyysi joka aamu isältä talousrahaa.

Pyykkikone antaa aikaa

Voi että minä muistan, kun meille tuli ensimmäinen pulsaattorikone. Olin lukiolainen, ja tuntui kuin taivaaseen olisin astunut. Siitäkin huolimatta, että kone kiersi pyykin hirveäksi mätöksi ja vesi piti vaihtaa joka huuhteluun. Oli se silti toista kuin pyykkilaudan kanssa huhkiminen.

Ennen kotitalouskoneiden tuloa vapaa-aikaa oli vain kaupunkilaispojilla. Tytöt tekivät kotitöitä pienestä alkaen, ja valtaosa naisen ajasta kului arjen ylläpitämiseen.

Pölynimuri, tiskikone, sähköliesi, mikroaaltouuni... Esikoisteoksesta saamillani rahoilla ostin ensimmäiseksi automaattipesukoneen. Se oli vuosi 1968, aivan äsken.