Yrittäjä ja luovuusguru Saku Tuomisen mielestä käyttädymme töissä kuin lapset ja käytämme työajan tehottomaan puuhailuun.

Työajat pitää poistaa.

Minusta on järkevämpää, että ihmisille määritellään selkeät tehtävät ja he saavat itse päättää, koska ja missä he niitä tekevät. Jos joku on niin tehokas, että saa kaiken tehtyä kolmessa päivässä, se pitää sallia ja antaa loppuviikko vapaaksi. Kun sanon suomalaisille johtajille, että työajat pitäisi poistaa, he vastaavat usein, ettei se ole realismia isoissa firmoissa. Miksei? Maailma on täynnä isoja pörssiyrityksiä, joissa se toimii. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa amerikkalainen Best Buy, jonka liikevaihto yli 15 miljardia dollaria.

Teemme töitä kuin koululaiset.

Käyttäydymme töissä kuin pienet lapset ja olemme henkisesti kuin peruskoululaisia. Kun vastaan tulee pienikin ongelma, ensimmäinen reaktio on valittaa ja huutaa esimiestä apuun sen sijaan, että ratkaisisimme ongelmat itse. Laitamme meileihimme cc:ksi esimiehen, mikä vastaa kouluaikojen opettajalle vietyä omenaa. Haluamme, että esimies näkee, kuinka ahkeria ja kilttejä me olemme olleet.

Vietämme liikaa aikaa työpaikalla.

Jos ihminen miettii asioita uupuneena ja tylsistyneenä työpöytänsä ääressä, hän on ahkera. Jos hän menee miettimään asioita jäätelötötterö kädessä torille, hän lintsaa. Työpäivässämme on paljon tehtäviä, jotka olisi järkevä tehdä muualla kuin toimistossa. Koko työkulttuurimme perustuu edelleen tehdastyön ja kellokortin logiikalle, vaikka valtaosa työstämme on tietotyötä, joka vaatii ajatusten työstämistä, ideointia ja suunnittelua. Siihen toimisto ei aina ole paras ympäristö.

Työkulttuurimme perustuu kyttäämiseen.

Emme luota aikuisiin ihmisiin. Kyttäämme ja kontrolloimme työntekijöitä, ja se tapahtuu tehokkuuden ja luovuuden kustannuksella. Järkevämmässä työviikossa asioita rytmitetään ja niputetaan. Järkevää on pitää rutiinipalaverit lyhyinä ja hoitaa keskittymistä vaativat asiat muualla kuin avokonttorissa. Poikkeuksen muodostavat tietysti paikalla olemista vaativat ammatit, kuten kirurgin, bussinkuljettajan tai vaikkapa kokin työt.

Ihmiset eivät uuvu, koska he tekevät paljon töitä.

Ihmiset uupuvat enemmän ja helpommin kuin koskaan. En usko, että suurin ongelma on se, että he tekevät liikaa töitä. Isompi ongelma on se, että työtehtävät ovat epämääräisiä. Vaikka töitä tekisi valtavasti, tuntuu, että mitään ei saa aikaiseksi. Se uuvuttaa. Ihminen saa tyydytystä saadessaan jotain aikaan.

Palaverit ovat sekä liian lyhyitä että pitkiä.

Vatvomme tunnin asioita, jotka olisi mahdollista päättää kymmenessä minuutissa ja toisaalta me yritämme ratkaista haastavia asioita aivan liian lyhyessä ajassa. Päivät täyttyvät tehottomasta puuhailusta, säätämisestä. Tästä seuraa, että ajaudumme tekemään kunnon töitä lähinnä vain iltaisin ja viikonloppuisin.

Emme keskity huolella mihinkään.

Kun palaamme illalla kotiin, yritämme laskea kierroksia valkoviinillä. Sen seurauksena nukumme huonosti ja tarvitsemme kahvia saadaksemme aamulla koneemme käyntiin. Vietämme päivämme kahvin ja valkoviinin välimaastossa.

Huonosta johtamisesta puhutaan paljon, mutta ehkä kaikkein suurin johtamisongelma on jokaisen työtä tekevän korvien välissä. Harva osaa johtaa itseään.

Moni nainen määrää kotona huomaamattaan kaiken lastenhoitoon liittyvän, sanoo psykoterapeutti Elina Reenkola. 

Äiti on diktaattori. 

Usein toistellaan, kuinka alistettuja naiset yhteiskunnassa ovat. Se on valitettavan totta. Toisaalta yhtä totta on, että kotona naiset ovat yhä kovimpia vallankäyttäjiä.

Äiti on ihmisen elämässä ensimmäinen diktaattori. Usein äiti on se, joka päättää, mitä lapsi ensimmäiseksi syö: pulloruokaa vai rintamaitoa. Usein äiti määrää myös, millaisiin vaatteisiin lapsi puetaan ja mihin aikaan tämä menee nukkumaan. Huomaamattaan moni nainen määrää kaikki lastenhoitoon liittyvät säännöt.

Kyse on pienistä, arkisista rutiineista, tavasta koskettaa lasta hellästi tai rajusti tai olla koskettamatta lainkaan. Kotona nainen käyttää näkymätöntä piilovaltaa, jonka merkitystä helposti vähätellään.

Selkeimmin roolijako näkyy maissa, joissa naisilla on vähiten yhteiskunnallista valtaa. Siellä äideillä on kotona rajaton yksinvaltius. 

Lastenhoito on rankkaa.

Parhaimmillaan äidin valta tarkoittaa myötätuntoa ja rakkautta lapsen avuttomuutta kohtaan. Kutsun sitä äitivoimaksi. Äitivoima ei rajoitu biologiseen äitiyteen, vaan sitä voi olla myös isillä, adoptiovanhemmilla ja lapsen muilla läheisillä hoitajilla.

Äitivoimaa voi käyttää myös väärin, sillä siihen sisältyy valta nujertaa pieni ihminen. Lapsena koetut laiminlyönnit saattavat unohtua mielestä, mutta ruumiin muistista ne eivät katoa. Toipua voi silti lähes kaikesta.

Vaikka äitiyden pimeistä puolista puhutaan nykyään paljon, moni yllättyy niistä silti. Naisille on yhä tabu myöntää, että he uupuvat lastensa kanssa.

Alle kolmivuotiaiden hoivaaminen on sitovaa ja raskasta, jatkuvaa tunteenpurkauksien tyynnyttelyä. Koti voi alkaa tuntua vankilalta, vaikka lapset olisivat kuinka rakkaita. Kotiäidin työ on ympärivuorokautista. Siksi se on usein rankempaa kuin palkkatyö.

Hyvä äiti saa tuntea vihaa.

Myytti täydellisestä äidistä elää yhä yllättävän vahvana. Sitä vahvistavat sadut: niissä oma äiti on aina pelkästään hyvä, ja pahuus kuuluu äitipuolille ja noita-akoille.

Naisten on vaikea hyväksyä sitä, että äidinrakkauteen kuuluvat myös vihan tunteet.

On ihan tervettä tuntea välillä vihaa lastaan kohtaan. Tunteet ovat eri asia kuin teot. 

Lapsi ei kasva psykopaatiksi, jos hänelle välillä suutahtaa. Päinvastoin hän oppii, että vaikka äiti joskus vihastuu, rakkaus jatkuu.

Valta luo kateutta.

Peniskateudesta on jauhettu vuosikymmeniä, mutta jostain syystä kohtukateudesta vaietaan. Se tarkoittaa miesten kateutta sitä kohtaan, että naisilla on kyky luoda elämää.

Jos ihminen kadehtii jotakin, hän reagoi yleensä mitätöimällä. Naisia on alistettu vuosisatoja. Ehkä kateudessa piilee syy siihenkin, ettei Yhdysvaltain presidentiksi valittu Hillary Clintonia

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 23/2016.

 

Moni osaa olla kiltti muille, mutta piiskaa itseään armotta.

Lopeta rypeminen.

Suomalaisessa kulttuurissa tunteiden näyttämistä on perinteisesti pidetty heikkoutena. Ne on tukahdutettu ja piilotettu.

Ihmiset on vedetty tiukalle niin töissä kuin kotonakin. Hyväksyntä pitää ansaita suorittamalla. Liian moni kokee, että on huono, ei riitä eikä kelpaa.

Voisimme paljon paremmin, jos tunnistaisimme ja uskaltaisimme näyttää tunteemme.

Muutos lähtee meistä itsestämme. Sen sijaan että pohdit virheitäsi ja ryvet epäonnistumisissasi, opettele huomaamaan vahvuutesi. Kerro itsellesi, että olet rakastettu ja ihana. Ansaitset elämääsi hyvää.

Tunteita kannattaa opetella.

Olin vuosia solmussa itseni kanssa. Jo lapsena koin, etten ole tarpeeksi hyvä, vaikka sain erinomaisia todistuksia ja pärjäsin.

En osannut näyttää muita tunteita kuin kiukkua. Purin sitä repimällä paksuja, kiiltäväpintaisia taloesitteitä, joita sain isältäni.

Minua on ajanut eteenpäin vahva riittämättömyyden tunne. Vasta kun löysin japanilaisen rentoutustekniikan shindon, jokin minussa loksahti kohdalleen. Shindoon kuuluu muun muassa venytyksiä, jotka auttavat rentoutumaan ja päästämään irti kehon ja mielen jännityksistä.

Nyt haluan auttaa muita tunnetaitojen opettelussa. Huono olo johtuu usein patoutuneista negatiivisista tunteista. Jos opit hyväksymään ne, olosi helpottuu.

Murhe on osa elämää.

Omien tunteiden tunnistaminen on ensimmäinen askel, kun opettelet olemaan itsellesi armollinen.

Ei ole ihmistä, joka ei kantaisi jonkinlaista murhetta tai huolta. Kompastuskivi voi olla vaikka laskupino, suru läheisen menetyksestä tai pahoinvointi parisuhteessa. Kannattaa miettiä, mitkä asiat aiheuttavat kärsimystä elämässäsi. Huono fiilis koostuu usein monesta yhteen kietoutuneesta tunteesta: vihasta, surusta, kateudesta.

Kärsimystä on jokaisella, mutta voit itse päättää, miten siihen suhtaudut. Hyväksytkö myös vaikeat tunteet? Heittäydytkö uhriksi vai keskitytkö hyvään, mitä elämässäsi on?

Tunteet heijastuvat kehoon.

Ihminen alkaa oireilla, jos hän patoaa asioita ja hautoo ikäviä tunteita. Yksi saa stressivatsan, toinen migreenin, kolmas selkäsärkyä. Venytykset, lempeä liikunta ja syvät hengitykset onneksi auttavat. Rakkaudellinen kehonhuolto heijastuu suoraan tunteisiimme ja mielialaamme.

Mieti omia tarpeitasi. Kehu itseäsi onnistumisista. Kun surettaa, lohduta itseäsi vaikka halaamalla. Uskalla nauraa, itkeä ja suuttua, kun siltä tuntuu. Suojele omia rajojasi ja opettele sanomaan ei. Kun kohtelet itseäsi hyvin ja arvostavasti, elämääsi syntyy hyvän kierre.

Lohduta itseäsi.

Kun sinulla on vaikea olla, kokeile avuksi lempeitä, pieniä keinoja. Juo vaikka kuppi teetä, ota syliin lämmin kauratyyny. Mieti, mitä sanoisit samassa tilanteessa olevalle ystävällesi. Rohkaise samalla lailla itseäsi.

Älä ruoski itseäsi.

Jos oikean puheäänen löytäminen tuntuu vaikealta, kuvittele, että löytäisit kadulta eksyneen, hätääntyneen lapsen. Valitse sisäiseen puheeseesi samoja sanoja, joilla juttelisit hänelle. Ei hätää. Kaikki järjestyy. Ei tarvitse pelätä.

 

Hyvät isät hoitavat asiat hyvin ja reippaasti, sanoo 9-vuotias Iines. Pokémon-kieltä ei tarvitse ymmärtää.

Isät opettavat lapsille taitoja.

Mun isä on tosi hyvä musiikissa ja taitava skeittaamaan ja korjaamaan kaikkia juttuja. Hyvät isät osaavat hoitaa asiat hyvin ja reippaasti.

Isät voivat opettaa lapsille paljon taitoja. Oma isäni on Nuuksion retkellä opettanut partiotaitoja kuten veistämään ja sytyttämään nuotion.

Iskä osaa tehdä lihapullia ja spagettikastiketta ja leipäjuuresta leipää. Kerran se laittoi siihen chiliä, ja lopputulos oli kyllä liian tulinen.

Minä olen opettanut isälle esimerkiksi hämähäkin suojautumiskeinoista. Isä hämmästyy, kun löydän Pokémon-sovelluksen, josta se ei edes tiedä. Iskä ei ymmärrä Pokémon-kieltä, mutta ei se haittaa.

Kiireessä on joskus järkeä.

Aikuisten elämässä on kiirettä. Kiire voi olla hyödyllistäkin, jos siinä on jotain järkeä. Järkeä kiireessä on esimerkiksi silloin, kun mennään yhdessä harrastuksiin.

Kun iskä tulee illalla kotiin, se usein tekee töitä tietokoneella. Joskus vähän rasittaa, kun pyydän, että tule leikkimään tasapainolaudalla, ja se sanoo, että teen ensin tämän loppuun. Se kestää miljoona vuotta.

Ärsyttävintä on, kun isä hoputtaa kaverilta kotiin, vaikka on hauska puuha menossa. Isä on tiukkana myös, jos on kylmä ja unohdan takin kouluun. Jos olen liian pitkään WhatsAppissa, se sanoo, että Iines, nyt sun kannattaa harjoitella, huomenna on soittotunti.

Kun iskä on tosi tiukkana, se sanoo, että joku roti, mieti vähän. Varmaan se sanoi niin, kun olin pieni ja piirsin tussilla otsaani.

Molemmat voivat pyytää anteeksi.

Iskä hermostuu ja voi kiroilla, jos vaikka kattila tippuu varpaille. Jos iskä on tiuskinut, hän pyytää anteeksi, ja niin teen minäkin, jos tiuskin.

Iskä on itsepäinen ja lempeä, mutta ei liian.

Kun kiireet menevät ohi ja iskä rentoutuu, hän ilmeilee. Iskällä on hyvä huumorintaju ja se osaa tehdä hassuja ilmeitä omasta päästään. Hyvällä tuulella iskä kutsuu minua Inkuksi ja kullaksi. Iskä sanoo, että olen nätti.

Tärkeintä on lohdutus.

Isät hoitavat lapsia ja lukevat niille kirjoja. Kun olin vauva, olin tosi söpö ja iskä luki minulle Puppe menee kauppaan -kirjaa. Nyt luen fantasiakirjoja, Harry Pottereita ja Soturikissoja. Kun isä lukee iltasatua siskolleni Tuulille, menen viereen kuuntelemaan, jos tarina on hyvä.

Isät myös kannustavat lasta musiikissa ja muuten. Kun opin kulkemaan yksin bussilla, iskä sanoi, että se on ylpeä minusta. Olin, että jee!

Parasta isissä on se, että ne osaavat lohduttaa. Jos kaadun, isä laittaa laastarin ja halaa. Isä myös ottaa syliin, jos on paha mieli vaikka jostain riidasta koulussa.

Kun isästä tulee vanha, voin piristää sitä ja kertoa sille vanhoja vitsejä. Isä nauraa aina, kun aloitan nakkivitsin ja sanon asiallisella äänellä, että Wikipedian mukaan nakki on pienikokoinen ruokamakkara.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 21/2016.

Jos huolehdit taloudestasi, sinulla on varaa myös heittäytyä uuteen.

Toteuta omia unelmiasi.

Elin pitkään toisten odotusten mukaan. Olen yrittäjäperheen suorittajatytär Keski-Suomesta. Nuorena luulin, että elämä on suora putki: opiskelut, työpaikka, asuntolaina, perhe.

Pitkään vedin täysillä. Valmistuin maisteriksi ja perustin 26-vuotiaana oman yrityksen, viestintätoimiston. Paiskin töitä, halusin menestyä ja tienata. Oli tärkeää päästä kilistelemään samppanjalaseja hotelli Kämpin baariin.

Hurja työtahti ja pintaliito kuitenkin kostautuivat. Kroppa reistaili, olin uupunut. Lopulta ymmärsin sen johtuvan siitä, että olin väärällä polulla. Luovuin yrityksestäni. Sain tärkeän opin: jos et kuuntele itseäsi, voit huonosti.

Älä jättäydy toisen varaan.

Mieti aina, mitä itse haluat. Toisen varaan jättäytyminen hidastaa omien unelmien toteuttamista ja vähentää jyrkästi tuloja. Se voi heijastua pitkälle tulevaisuuteen. Jos nainen esimerkiksi jää vuosiksi kotiin hoitovapaalle, eläke pienenee selvästi.

Minä opin itsestäni huolehtimisen vaikeimman kautta. Vuonna 2012 rakastuin. Mies muutti Ruotsiin uransa takia, ja minä lähdin mukaan, hyppäsin tyhjään. Elimme miehen ehdoilla ja rahoilla. Oma elämäni jäi sivurooliin, eikä omien työkuvioiden käynnistämiseen koskaan tuntunut löytyvän oikeaa hetkeä. Elin edustusvaimon elämää vailla suunnitelmia tai omaa palkkaa. Tämä kostautui, kun mies jouluna 2013 ilmoitti jättävänsä minut.

Palasin Suomeen rahattomana, työttömänä ja asunnottomana. Oli pakko lainata vanhemmilta rahaa ja mennä sossun luukulle. Mietin, miten ihmeessä jouduin tähän.

Uskalla näyttää haavasi.

Et saa apua, jos muut eivät tiedä, että tarvitset sitä. Eron jälkeen oli kova paikka kertoa muille, että tarvitsin kattoa pääni päälle. Haurauden paljastaminen kuitenkin kannatti. Sain terapiajakson julkiselta puolelta. Ystävä tarjosi minulle asuntonsa vuokralle, ja sain paljon tsemppausta. Tärkeimmät ihmiset pysyivät vierelläni. Olen löytänyt paljon sellaista, minkä arvoa ei voi rahassa mitata.

Älä pelkää heittäytymistä.

Muutoksia ei pidä pelätä. Uusiin haasteisiin tarttumalla tai uraa rohkeasti vaihtamalla voi kohentaa omaa talouttaan. Epäonnistuneistakin yrityksistä jää yleensä jotain käteen. Puoli vuotta eroni jälkeen lähdin Norjaan, jossa työskentelin apulaisena kalastusteollisuudessa. Halusin tienata rahaa ja nauttia luonnosta ja hiljaisuudesta. Kohdalle sattui kuitenkin huono kalavuosi. Tulin takaisin Suomeen seuraavana vuonna, jälleen tyhjän päälle. En silti kadu aikaa Norjassa. Opin uutta, pärjäsin yksin. Pala sydäntäni jäi Norjaan.

Seiso omilla jaloillasi.

Taloudellinen tilanteeni on yhä haasteellinen. Joudun miettimään rahan riittävyyttä joka ainoa päivä. En enää koskaan halua olla taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta ihmisestä. Ikinä ei voi tietää, mitä tapahtuu. Rakkaus voi loppua ja sinisilmäinen luottamus kostautua. Siksi jokaisen meistä pitäisi suhtautua raha-asioihin realistisesti. Nainen tarvitsee oman tilin aina. Se antaa mahdollisuuden riippumattomuuteen. Suosittelen avioehtoa ja omaa säästösuunnitelmaa ihan jokaiselle.

 

 

Itsenäinen nainen

"Naisella täytyy olla omat rahat"

Olen täsmälleen samaa mieltä. Ihmettelen kuinka vielä nykyaikanakin osa nuorista naisista jättäytyy miehen elätettäväksi. Rakkausavioliitto voi päättyä milloin vain toisen kyllästymiseen tai kuolemaan. Oma raha antaa vapauden hengittää ja toimia itsenäisesti. Siitä ei kannata luopua yhdenkään miehen vuoksi. Jos mies vaatii naista jäämään kotiin, hälytyskellojen pitäisi soida ja lujaa. Se on ensimmäinen merkki väärästä vallankäytöstä.
Lue kommentti