Yrittäjä ja luovuusguru Saku Tuomisen mielestä käyttädymme töissä kuin lapset ja käytämme työajan tehottomaan puuhailuun.

Työajat pitää poistaa.

Minusta on järkevämpää, että ihmisille määritellään selkeät tehtävät ja he saavat itse päättää, koska ja missä he niitä tekevät. Jos joku on niin tehokas, että saa kaiken tehtyä kolmessa päivässä, se pitää sallia ja antaa loppuviikko vapaaksi. Kun sanon suomalaisille johtajille, että työajat pitäisi poistaa, he vastaavat usein, ettei se ole realismia isoissa firmoissa. Miksei? Maailma on täynnä isoja pörssiyrityksiä, joissa se toimii. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa amerikkalainen Best Buy, jonka liikevaihto yli 15 miljardia dollaria.

Teemme töitä kuin koululaiset.

Käyttäydymme töissä kuin pienet lapset ja olemme henkisesti kuin peruskoululaisia. Kun vastaan tulee pienikin ongelma, ensimmäinen reaktio on valittaa ja huutaa esimiestä apuun sen sijaan, että ratkaisisimme ongelmat itse. Laitamme meileihimme cc:ksi esimiehen, mikä vastaa kouluaikojen opettajalle vietyä omenaa. Haluamme, että esimies näkee, kuinka ahkeria ja kilttejä me olemme olleet.

Vietämme liikaa aikaa työpaikalla.

Jos ihminen miettii asioita uupuneena ja tylsistyneenä työpöytänsä ääressä, hän on ahkera. Jos hän menee miettimään asioita jäätelötötterö kädessä torille, hän lintsaa. Työpäivässämme on paljon tehtäviä, jotka olisi järkevä tehdä muualla kuin toimistossa. Koko työkulttuurimme perustuu edelleen tehdastyön ja kellokortin logiikalle, vaikka valtaosa työstämme on tietotyötä, joka vaatii ajatusten työstämistä, ideointia ja suunnittelua. Siihen toimisto ei aina ole paras ympäristö.

Työkulttuurimme perustuu kyttäämiseen.

Emme luota aikuisiin ihmisiin. Kyttäämme ja kontrolloimme työntekijöitä, ja se tapahtuu tehokkuuden ja luovuuden kustannuksella. Järkevämmässä työviikossa asioita rytmitetään ja niputetaan. Järkevää on pitää rutiinipalaverit lyhyinä ja hoitaa keskittymistä vaativat asiat muualla kuin avokonttorissa. Poikkeuksen muodostavat tietysti paikalla olemista vaativat ammatit, kuten kirurgin, bussinkuljettajan tai vaikkapa kokin työt.

Ihmiset eivät uuvu, koska he tekevät paljon töitä.

Ihmiset uupuvat enemmän ja helpommin kuin koskaan. En usko, että suurin ongelma on se, että he tekevät liikaa töitä. Isompi ongelma on se, että työtehtävät ovat epämääräisiä. Vaikka töitä tekisi valtavasti, tuntuu, että mitään ei saa aikaiseksi. Se uuvuttaa. Ihminen saa tyydytystä saadessaan jotain aikaan.

Palaverit ovat sekä liian lyhyitä että pitkiä.

Vatvomme tunnin asioita, jotka olisi mahdollista päättää kymmenessä minuutissa ja toisaalta me yritämme ratkaista haastavia asioita aivan liian lyhyessä ajassa. Päivät täyttyvät tehottomasta puuhailusta, säätämisestä. Tästä seuraa, että ajaudumme tekemään kunnon töitä lähinnä vain iltaisin ja viikonloppuisin.

Emme keskity huolella mihinkään.

Kun palaamme illalla kotiin, yritämme laskea kierroksia valkoviinillä. Sen seurauksena nukumme huonosti ja tarvitsemme kahvia saadaksemme aamulla koneemme käyntiin. Vietämme päivämme kahvin ja valkoviinin välimaastossa.

Huonosta johtamisesta puhutaan paljon, mutta ehkä kaikkein suurin johtamisongelma on jokaisen työtä tekevän korvien välissä. Harva osaa johtaa itseään.

Kypsymättömiä eivät usein ole teinit vaan heidän vanhempansa, sanoo lastensuojelualalla oleva Maaret Parviainen.

NUOREN KUULUU OLLA HANKALA.

Teini-ikäiset ovat kohtuuttomia ja epäreiluja. Lisäksi teineissä on eksistentiaalista perustyytymättömyyttä. Se on rasittavaa, mutta tervettä.

Teini-ikäisten kehitystehtävä on irtautua vanhemmistaan. Jos äiti tai isä tuntuisi aina vain ihanalta, välttämätön irtautuminen olisi paljon vaikeampaa. Kenelle teini olisi kauhea, jos ei vanhemmilleen? Olisin ennemmin huolissani, jos teini ei kapinoisi yhtään. Alistetut ja kutistetut lapset eivät monesti uskalla näyttää tunteita.

Teinin kuuluu olla itsekäs, lohdutan itseäni niinä aamuina, joina tytär jumittuu kylppäriin meikkaamaan ja minä siirryn sähköhammasharja suussa keittiöön.

ANNA TEININ MUUTTUA.

Usein liian kypsymättömiä ovat teinien vanhemmat eivätkä teinit. Lapsi on ollut vanhempien jatke. Kun hän alkaa muovautua omaksi itsekseen, vanhemmat eivät kestäkään sitä. Vanhempien tehtävä on antaa tilaa ja nähdä hyvä omassa teinissään.

Teineissä on aitoutta, jota pitää arvostaa. He uskaltavat näyttää pahaa mieltä ja kyseenalaistaa asioita. Lisäksi nykyteinit ovat todella kielitaitoisia, aktiivisia harrastajia ja itsestään välittäviä. Herkästi vain puhutaan siitä pienestä osasta nuoria, joka voi huonosti.

Minulle suuri asia on, jos lapseni osaavat käyttäytyä muiden ihmisten seurassa. Muu on kapinaa vanhempia kohtaan ja menee ohi.

VANHEMMUUS JALOSTAA.

Vanhemmat ajattelevat kasvattavansa lapsiaan, mutta enemmän lapsi kasvattaa heitä. Viimeistään teinien kanssa joutuu näkemään omat heikkoutensa. Jos ei näe, teinit kyllä kertovat.

Vanhemmuus opettaa kärsivällisyyttä, neuvottelutaitoja, epäitsekkyyttä ja ajan hallintaa. Sikäli vanhemmuus siis jalostaa. Se ei tarkoita, että vanhemmat olisivat muita parempia. Mutta useimmat ihmiset paranevat vanhempina.

VÄÄRÄT VANHEMMAT SYYLLISTYVÄT.

Yleensä kasvatusasioissa syyllistyvät väärät vanhemmat: ne, jotka ovat kasvatuskirjansa lukeneet. Jari Sinkkonen ja Jukka Mäkelä ovat viisaita miehiä, mutta ei heidän sanojaan pitäisi ottaa asiayhteydestään irrallisina totuuksina.

"Kasvatuksesta on tullut suorituslaji. Onnistumisia jaetaan: laitetaan lasten leipomat täytekakut ja hienot todistukset 400 kaverille Facebookissa nähtäväksi."

Facebook saattaa vääristää maailmaa. Nyt ihan

hyvät vanhemmat miettivät, onko meillä jokin pielessä, kun ei ole yhtä ihanaa.

RIIDELLÄ SAA, SOPIA PITÄÄ.

Olen kasvatusalan ammattilainen, mutta teinieni kanssa päästän sammakoita suustani. Kun rahat ovat tiukalla, auto hajoaa, lapset mankuvat uusia kännyköitä eikä tekemäni ruoka maistu, sanon lapsille, että nyt mä en jaksa. Valitettavasti sanon myös monien yksinhuoltajien klassikkolauseen: ”Pitäisiköhän teidän muuttaa isälle.”

Huutoriidat lasten kanssa eivät ole vanhemmuuden tähtihetkiä. On hyvä ohje laskea kymmeneen tai poistua paikalta, mutta aina en pysty siihen. Olen riidellyt lasten kanssa siitä, mitä he ovat tehneet. Koskaan en silti ole haukkunut heidän persoonaansa. He voivat käyttäytyä tyhmästi, mutta eivät ole tyhmiä.

Tärkeämpää kuin riitelyn välttäminen on sopimisen varmistaminen. Kun hengitys on tasaantunut, pyydän lapsilta anteeksi ja selitän, miksi suutuin. He eivät välttämättä pyydä anteeksi, mutta pyytävät hieromaan hartioita. Se on sama asia.

Miten lapsi on kasvattanut sinua? Kerro alla kommenttikentässä, kiitos!

Lue myös:

Mari Satosaaren Suorat sanat: "Äidin kuuluu olla kamala"

Näin saat nuokkuvan teinin valppaaksi

Teinien ohjeita äideille: Älä äiti puhu näin

Psykologi: "Moni vanhempi on tietämättään väkivaltainen lastaan kohtaan"

Lisää hyvää luettavaa saat, kun tilaat Kodin Kuvalehden kotiisi! Tilaa tästä.

Eläkeläinen Eero Peltoniemi muistuttaa, että ikäihminen kaipaa neuvoja, ei vähättelyä.

Vähättely on rasismia

Liian moni ajattelee, ettei vanhus opi mitään uutta. Monet kahdeksankymppiset tuttavani ovat kertoneet lastenlastensa sanoneen, ettei paapan kannata ostaa tablettitietokonetta. Se on kuulemma niin hankala. Ei ole, kunhan joku neuvoo alkuun.

Nykyaikaiset tietokoneet ovat niin kehittyneitä, että olen nähnyt jopa 95-vuotiaiden oppivan käyttämään niitä. Ikäihmisiä vähätteleviä lausuntoja ei pitäisi antaa. Nehän ovat rasismia. Sen sijaan pitäisi rohkaista. Nuorisolle opetetaan tietokoneasioita koulussa, mutta ikäihmisetkin tarvitsisivat opastusta.

Voisivatko kirkko ja piispat puuttua asiaan? Kirkko opetti vielä 1900-luvun alkupuolella kansalaisia lukemaan. Miksei se nyt opeta medialukutaitoa?

Opettaja, istu sormiesi päällä

Kun ikäihmistä opettaa käyttämään tietokonetta, kannattaa istua omien sormien päällä. Vanhus unohtaa nuorta nopeammin, mistä mitäkin löytyy ja mitä nappulaa pitää painaa. Kun hän saa kokeilla itse, asiat jäävät mieleen. Samalla rohkeuskin lisääntyy. Moni ikäihminen on niin utelias, että kun pääsee alkuun, häntä ei pidättele mikään.

Tietokone ei mene rikki. Jos kone takkuaa, se kannattaa sulkea vähäksi aikaa ja käynnistää uudelleen, niin ei käy kuinkaan.

Nykyaika on ihan hyvä

Meikäläinen on aina ollut utelias. Ensimmäisen kerran käytin tietokonetta kuusikymppisenä. Se oli kirjaston kone. Vähän myöhemmin hankin oman ja opiskelin kansalaisopiston koulutuksissa tietokonejärjestelmää.

Nykyään puhun Skypen kautta Ruotsissa asuvan veljeni kanssa. Se on kätevää, laitteilla saa yhteyden. Toinen veli asuu 25 kilometrin päässä, mutta hänenkin kanssaan käytämme Skypeä.

Joskus mietin, että voi mahdoton: kansakoulussa kastoin kynänkärkeä musteeseen ja opettelin kaunokirjoitusta, nyt lähetän viestejä maailmalle. Muutosta ei kannata arastella. Nykyajassa on paljon ihan hyvää.

Ilman nettiä ei pärjää

Kelasta ja muista virastoista sanotaan, että katsokaa tiedot netistä. Täällä maaseudulla suunnitellaan, että postikin jaetaan pian vain kolmena päivänä viikossa.

Jos ikäihminen ei voi lukea uutisia tietokoneelta ja hoitaa asioita sen avulla, hän putoaa sivuun yhteiskunnasta. Sellainen aiheuttaa turvattomuutta ja yksinäisyyttä.

Rajansa kaikella

Tekniikka on helppo oppia, mutta haastavampaa on miettiä, mitä asioita nettiin on viisasta laittaa. Kun siellä juttelee, tulee hoksaamattaan kertoneeksi ystävistään ja naapureistaan. Ne ovat yksityisasioita.

Isovanhempien kannattaa muistaa, että vaikka lapsenlapset ovat suloisia, ei heidän kuviaan kannata laittaa liikaa esille. Rajansa kaikella. Itse en ole vastannut Facebookissa edes miniän kaveripyyntöön. Ajattelen, ettei kaiken ole tarpeellista olla niin julkisesti esillä. Nuori polvi kertoo itsestään internetissä mitä tahansa. Luulen, että heitä saattaa kaduttaa myöhemmin.  

Iina tietää, että kiusaajan sanat ovat niin isoja, ettei niitä saa helposti pois mielestä.

Kiusaaminen pelottaa

Minua on kiusattu aika alkuajoista asti. Eskarissa kiusattiin eniten. Siitä haukuttiin, kun olen aika lyhyt ja herkkä. Vaikka en voi sille mitään itse.

Kun menin aamulla eskariin, laitoin takin naulakkoon ja sitten katsoin, kenen leikkiin voisin päästä mukaan. Kukaan ei sanonut, että tule tänne. Olisin heti mennyt.

Joku aikuinen ehkä luuli, että halusinkin olla yksin. Ei saisi luulotella, pitäisi kysyä.

Kun aloin itkeä iltapäivällä eskaritaksissa niitä pilkkaamisia, yksi tyttö potki ja sanoi, että mitä tuo pillittää. Siitä tuli pelottava ja surullinen olo. Olisin halunnut olla kotona äidin ja isän kanssa.

Lohduttaminen auttaa

Isi hermostui aina kovasti, kun kuuli kiusaamisesta. Hän sanoi, että nyt pitää heti tehdä tälle asialle jotain. Isi oli tosi hyvä puolustaja.

Äitikin lohdutti. Äiti sanoi, että olen maailman ihanin tyttö, osaan ajatella muita ja että äiti ja isi ovat minusta ylpeitä. Lohduttaminen on auttanut tosi paljon.

Äiti ja isi puhuivat asiasta päiväkodissa. Myös eskariope puuttui asiaan, kun kerroin. Ei kuitenkaan aina riitä, että aikuinen sanoo, ettei saa kiusata. Kiusaaminen voi loppua ja alkaa uudelleen. Kiusaamista voi olla myös se, ettei oteta mukaan porukoihin. Sitä aikuinen ei ehkä huomaa.

Äidille ja isille kertominen oli vaikeaa, jos oli oikein paha mieli. Ja silloin kun huomasin, että äidille ja isillekin tuli paha mieli siitä kertomisesta.

Synttärikutsu voi olla supertärkeä

Sain ensimmäisen kaverisynttärikutsun ekaluokan syyskuussa. Tulin niin iloiseksi! Olin päiväkodissa nähnyt, miten toiset saivat kutsuja. Ne olivat aina vaatelokeroiden päällä, kyllä ne huomasi. Juhlia edeltävänä iltana oli vaikea nukkua ilosta.

Lähetän WhatsApp-viestejä parin tytön kanssa. Ryhmämme nimi on Perhostytöt. Tuntuu superkivalta kuulua porukkaan. Ystävä on sellainen, joka puhuu kiltisti, kutsuu synttäreille, pitää toisen puolta ja leikkii keppihevosilla.

Pahat sanat eivät unohdu

Kun olen väsynyt tai vaikka jostain asiasta surullinen, kiusaamisjutut tulevat herkästi mieleen, vaikkei niitä enää kovin paljon ole.

Kiusaajan sanat ovat niin isoja, ettei sellaisia unohda helposti. Jos haluaisin tutustua uuteen kaveriin, saatan miettiä, kelpaanko. Ja jos se, joka kiusasi eniten, on lähelläni, haluan heti kauemmas. Alan pelätä, että se alkaa taas.

Luulen, ettei kiusaaja itse enää seuraavana päivänä edes muista, että on kiusannut.

Aikuisen pitää puolustaa lasta

Kiusaamisessa on pahinta, että aiheuttaa toiselle pahan mielen. Se on sikaväärin ja saa itkemään. Jos ei tykkää, miksei voi vain olla hiljaa?

Vanhempien ja opettajien pitäisi puuttua kiusaamiseen heti, ettei se jatku. Joskus se auttaa. Mutta jos on oikein kovapäisiä ihmisiä, jotka eivät halua totella opettajiakaan, niin eivät ne lopeta millään.

Tahtoisin sanoa kiusaajalle, että hei, voisitko lopettaa ja mennä vaikka johonkin paikkaan ihan vain rauhoittumaan?

Vierailija

Ihana Iina! Olet rohkea, viisas ja älykäs tyttö! Ominaisuuksia joista on varmasti iloa elämässä nyt ja aikuisena.

Yritä olla välittämättä kiusaajista vaikka se ei helppoa olekaan. Ihanaa että olet saanut ystäviä. Toivottavasti kaikki kiusatut saisivat. Se auttaa kestämään typeriä kiusaajia. Kuten sanoit, heitä ei välttämättä kukaan saa lopettamaan. Valitettavasti.

Äidille ja isälle kannattaa aina kertoa vaikka he tulisivat surullisiksi. Surullisimpia he ovat siitä jos et kerro heille!

Oikein ihanaa syksyä sinulle! Toivottavasti kaikki sekä aikuiset että lapset ymmärtäisivät että kiusaaminen on aina väärin ja satuttaa toista ihmistä! Ollaan ystävällisiä toisille tai jos siihen ei pysty niin, kuten hienosti sanoit "miksei voi olla vain hiljaa"

Isät kotiin, rajat huumorille, vaatii pääsihteeri Milla Pyykkönen.

Miehenkin paikka on kotona.

Yhdeksän kymmenestä äidistä jää kotiin vanhempainvapaan jälkeen.

Myös isät saisivat hoitaa pieniä lapsia kotona. Vanhempainvapaa tulisi muuttaa sellaiseksi, että osa siitä olisi tarkoitettu toiselle vanhemmalle ja osa toiselle. Samalla miehet saisivat nykyistä paremman mahdollisuuden osallistua jälkeläistensä hoivaan.

Perhevapaiden tasaisempi jakautuminen edistäisi naisten asemaa työelämässä.

Naisten kotiin jäämistä puolustetaan vetoamalla siihen, että kyseessä on perheiden vapaa valinta. Ulkoministeri Timo Soini esimerkiksi muistutti hiljattain, että viisas perhepolitiikka ei sanele vaan antaa päätösvallan perheille.

Todellisuudessa valinta ei ole vapaa. Erilaiset reunaehdot, kuten raha, ohjaavat liki kaikkia valintojamme.

Tutkimukset ovat yksiselitteisesti osoittaneet, että perhevapaiden tasapuolisempi jakautuminen edistäisi naisten asemaa työelämässä. Äitien eläkkeetkin kasvaisivat, jos kotijaksot lyhenisivät.

Häirinnän on loputtava.

Seksuaalinen häirintä on naisten hallitsemisen muoto, josta pitäisi jo päästä eroon.

Kaikki eivät tunnu tajuavan, että seksuaalinen huumori on helposti alistavaa.

Suomessa ei juuri puhuta esimerkiksi aasialaisten naisten kokemasta ahdistelusta. Jotkut suomalaiset miehet uskovat, että kaikki aasialaisen näköiset naiset myyvät seksiä, joten hintatietojen kyselemistä heiltä pidetään sallittuna.

Monen on vaikea ymmärtää myös sitä, millainen huumori on sopivaa. Ylioppilaslehden toimittajamiehet lahjoittivat hiljattain hieromasauvan parisuhdekolumnisti Maaret Kalliolle. Kun siitä syntyi kohu, lahjan antajat puolustautuivat sillä, että lahja oli huumoria ja kuuluu lehden perinteisiin.

Lehden ”pila” vertautuu 1990-luvun tapaukseen, jossa joukko työmarkkinajohtajamiehiä lähetti tasa-arvoasiain neuvottelukunnan naispuoliselle tutkijalle kikkelikortin.

Vieläkään kaikki eivät tunnu tajuavan, että seksuaalinen huumori on helposti alistavaa.

On hassua, että me punasinivihreissä vetimissä kasvaneet vanhemmat haluamme erotella lapsemme sukupuolen mukaan niin jyrkästi.

Älä pakota tyttöä pinkkiin.

Pienten lasten lelut ja vaatteet on nykyisin selvästi jaoteltu sukupuolen mukaan. Tyttöjä tehdään pinkillä.

On hassua, että me 1980-luvulla syntyneet, aika tasapuolisen punasinivihreissä vetimissä kasvaneet vanhemmat haluamme erotella lapsemme sukupuolen mukaan niin jyrkästi.

Jos tarjoamme lapsillemme kaavamaiset sukupuoliroolit valmiina, kavennamme turhaan heidän maailmaansa. Silloin ympäristö määrittää lapsen puolesta, mitä hänen on sopivaa tehdä ja mistä väristä hänen kuuluu pitää. Sukupuolijaon tiukka korostaminen on suorastaan haitallista niille lapsille, jotka eivät samastu biologiseen sukupuoleensa.

Ihmiset toki kuluttavat enemmän, kun perheen tytöille ja pojille ei voi pukea samoja vaatteita, ja sehän on markkinoijien mieleen. Me kuluttajat voisimme olla kriittisempiä. Aina ei tarvitsisi nielaista kysymättä kaikkia meille tuputettuja normeja.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 15/2016.

Oikeus hyvinvointiin

Tasa-arvo alkaa aidosta perusturvasta ja aidosta terveydenhoidosta - nämä puuttuvat yhä useammalta naiselta Suomessa, varattomuuden takia. Koskee naisia niin työ-elämässä, lapsiperheissä, opiskelijoissa, sairas- ja kansaneläkeläisköyhistä puhumattakaan.

Ei voi olla mitään tasa-arvoa, ellei näitä asioita laiteta kuntoon. Jotkut naisetkin ilmeisesti, ainakin luulevat hyötyvänsä, toisten naisten alistamisesta ja kovan taloudellisen väkivallan käyttämisestä, alisteisissa asemissa oleviin naisiin.

Naisasialiitto Unioninkin, on puututtava naisten kurjistamiseen ja eriarvoistamiseen, asian ytimestä ja sen juurilta alkaen. Lahoon puuhun, ei kannata rakentaa. Köyhyyteen pakottaminen pois, tilalle vahva perusturva ja julkinen terveydenhoito.

AM

Aivan odotetusti Naisasialiitto Unionin edustaja taas vaikeni kaikkein laajamittaisimmasta naisten ahdisteluongelmasta (tietyn kulttuurin edustajat) ja keskittyi suomalaismiesten seksinostoyrityksiin. Täysin tuomittava ilmiö sekin, mutta taas kerran: Unionin feminismi ei ole minun feminismiäni.