Yrittäjä ja luovuusguru Saku Tuomisen mielestä käyttädymme töissä kuin lapset ja käytämme työajan tehottomaan puuhailuun.

Työajat pitää poistaa.

Minusta on järkevämpää, että ihmisille määritellään selkeät tehtävät ja he saavat itse päättää, koska ja missä he niitä tekevät. Jos joku on niin tehokas, että saa kaiken tehtyä kolmessa päivässä, se pitää sallia ja antaa loppuviikko vapaaksi. Kun sanon suomalaisille johtajille, että työajat pitäisi poistaa, he vastaavat usein, ettei se ole realismia isoissa firmoissa. Miksei? Maailma on täynnä isoja pörssiyrityksiä, joissa se toimii. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa amerikkalainen Best Buy, jonka liikevaihto yli 15 miljardia dollaria.

Teemme töitä kuin koululaiset.

Käyttäydymme töissä kuin pienet lapset ja olemme henkisesti kuin peruskoululaisia. Kun vastaan tulee pienikin ongelma, ensimmäinen reaktio on valittaa ja huutaa esimiestä apuun sen sijaan, että ratkaisisimme ongelmat itse. Laitamme meileihimme cc:ksi esimiehen, mikä vastaa kouluaikojen opettajalle vietyä omenaa. Haluamme, että esimies näkee, kuinka ahkeria ja kilttejä me olemme olleet.

Vietämme liikaa aikaa työpaikalla.

Jos ihminen miettii asioita uupuneena ja tylsistyneenä työpöytänsä ääressä, hän on ahkera. Jos hän menee miettimään asioita jäätelötötterö kädessä torille, hän lintsaa. Työpäivässämme on paljon tehtäviä, jotka olisi järkevä tehdä muualla kuin toimistossa. Koko työkulttuurimme perustuu edelleen tehdastyön ja kellokortin logiikalle, vaikka valtaosa työstämme on tietotyötä, joka vaatii ajatusten työstämistä, ideointia ja suunnittelua. Siihen toimisto ei aina ole paras ympäristö.

Työkulttuurimme perustuu kyttäämiseen.

Emme luota aikuisiin ihmisiin. Kyttäämme ja kontrolloimme työntekijöitä, ja se tapahtuu tehokkuuden ja luovuuden kustannuksella. Järkevämmässä työviikossa asioita rytmitetään ja niputetaan. Järkevää on pitää rutiinipalaverit lyhyinä ja hoitaa keskittymistä vaativat asiat muualla kuin avokonttorissa. Poikkeuksen muodostavat tietysti paikalla olemista vaativat ammatit, kuten kirurgin, bussinkuljettajan tai vaikkapa kokin työt.

Ihmiset eivät uuvu, koska he tekevät paljon töitä.

Ihmiset uupuvat enemmän ja helpommin kuin koskaan. En usko, että suurin ongelma on se, että he tekevät liikaa töitä. Isompi ongelma on se, että työtehtävät ovat epämääräisiä. Vaikka töitä tekisi valtavasti, tuntuu, että mitään ei saa aikaiseksi. Se uuvuttaa. Ihminen saa tyydytystä saadessaan jotain aikaan.

Palaverit ovat sekä liian lyhyitä että pitkiä.

Vatvomme tunnin asioita, jotka olisi mahdollista päättää kymmenessä minuutissa ja toisaalta me yritämme ratkaista haastavia asioita aivan liian lyhyessä ajassa. Päivät täyttyvät tehottomasta puuhailusta, säätämisestä. Tästä seuraa, että ajaudumme tekemään kunnon töitä lähinnä vain iltaisin ja viikonloppuisin.

Emme keskity huolella mihinkään.

Kun palaamme illalla kotiin, yritämme laskea kierroksia valkoviinillä. Sen seurauksena nukumme huonosti ja tarvitsemme kahvia saadaksemme aamulla koneemme käyntiin. Vietämme päivämme kahvin ja valkoviinin välimaastossa.

Huonosta johtamisesta puhutaan paljon, mutta ehkä kaikkein suurin johtamisongelma on jokaisen työtä tekevän korvien välissä. Harva osaa johtaa itseään.

Pettäminen ja erityisesti sen salailu jäytää luottamusta kumppaniin. Se on parisuhteelle kriisin paikka. Miten siitä selvitään eteenpäin? Tutkija Lassi Lainiala neuvoo.

Pettäjä ottaa riskin.

Pettäminen on riskialtista. Siinä on vaara menettää kaikki yhdessä rakennettu.

Parisuhteen ydin on kahdessa asiassa: luottamuksessa kumppaniin ja avoimessa kommunikaatiossa eli rehellisyydessä. Pettäminen ja erityisesti sen salailu syövät molempia. Siksi se on suhteelle kriisin paikka.

Asiaan liittyy paljon vaikeita tunteita: suuttumusta, vihaa, häpeää ja arvottomuuden kokemusta. Uskoakseni paras lääke haavaan on pariterapia, jos kumpikin lähtee siihen tosissaan.

Pettäminen on yhä tabu.

Meidän tutkijoiden on vaikea saada todenmukaisia vastauksia, kun aiheena on pettäminen. Pettäjät ja petetyt vaikenevat. Tiedossa on, että tavallisinta pettäminen on vielä vakiintumattomissa suhteissa, noin 17–22-vuotiaiden keskuudessa.

Vakiintuneissa suhteissa noin 10–40 prosentissa petetään. Positiivisesti ajateltuna useimmissa suhteissa ollaan uskollisia.

Pettäjää ei ymmärretä.

Perinteisesti miehet pettävät hieman naisia enemmän. Pikkuhiljaa ero sukupuolten välillä on kuitenkin tasoittunut.

Toisaalta asenteet pettämistä kohtaan ovat koventuneet. Nuoret vaativat kumppaneiltaan uskollisuutta entistä tiukemmin. Asenteessa on selvä muutos, jos verrataan 1960–70-lukuun, jolloin korostettiin seksuaalista vapautumista.

Tunnustaminen kannattaa.

Eräs yhdysvaltalainen seurantatutkimus paljastaa, että pettää ei kannata, mutta jos niin käy, tunnustaminen on viisasta. Se auttaa pysymään yhdessä.

Pariskunnista, joista vähintään toinen osapuoli oli tunnustanut pettäneensä kumppaniaan, oli viiden vuoden jälkeen yhdessä vielä 60 prosenttia. Pariskunnista, joista toinen oli pettänyt mutta salannut asian, oli viiden vuoden jälkeen yhdessä enää 20 prosenttia.

Paras ennuste oli pareilla, joista kumpikaan ei ollut pettänyt. Heistä oli seurannan päättyessä yhdessä vielä 80 prosenttia.

Pettäminen ei ole maailmanloppu.

Vaikka pettäminen saattaa paljastuttuaan tuntua ylitsepääsemättömältä, aina se ei sitä ole. Seurantatutkimus paljasti, että jos pettäminen tunnustettiin ja pari pysyi yhdessä, tyytyväisyys suhteeseen kasvoi vuosien myötä samalle tasolle kuin liitoissa, joissa ei ollut petetty. Rehellisyys ilmeisesti auttoi vaikean ajan yli.

Tyytyväisyyden kokemusten tasoittumiseen parien välillä toki vaikuttaa myös se, että uskollisissakin liitoissa tyytyväisyys suhteeseen laskee ajan mittaan. Lohdullinen tieto on, että pitkissä liitoissa pysyneet löytävät tyytyväisyyden usein uudelleen eläkepäivillään.

Kateus kaataa monet hyvät ideat työpaikoilla ja on usein uudistusten jarru, sanoo kasvatustieteen tohtori Pirkko-Liisa Vesterinen.

Kateutta on kaikilla työpaikoilla.

Kateus on synnynnäistä, ja sitä on meissä kaikissa pienestä pitäen. Ratkaisevaa on, miten sen suuntaamme.

Ystäväänsä tai naapuriaan kadehtiva haluaa usein itselleen sen hyvän, jota hän kadehtii – mutta työpaikalla ei aina ole niin. Siellä halutaan pikemmin hyvä pois toiselta.

Pahimmillaan työkateus näkyy kiusaamisena, tiedon panttaamisena, pahan puhumisena takanapäin tai niin, että työtoveria ei tueta tai auteta tarpeen tullen. Syyksi riittää epäilys, että työkaveri saa parempaa palkkaa, on pomon suosikki tai tekee enemmän töitä kuin muut.

Nykyinen työelämän epävarmuus ja talouden alamäki ovat hyvä kasvualusta kateudelle. Kun työntekijät kilpailevat paikoistaan, työskentelevät jaksamisensa rajoilla, keskittyvät menestymiseensä ja oppimaan jatkuvasti uutta, kilpailu nousee työntekoa tärkeämmäksi ja yhteinen päämäärä unohtuu.

Kuormittuneena ihminen on altis kateudelle. Työtoveri muuttuu vastustajaksi.

Kyräily vie pohjan innovaatioilta.

Luovuus ei kuki työyhteisössä, jos siellä palkitaan vain yksilösuorituksista. Pisteytykset ja arvioinnit ja niiden orjallinen soveltaminen synnyttävät usein kateutta ja epäaitoa yhteistyötä.

Siinä ilmapiirissä ei haluta oppia uutta, vaan keskitytään torjumaan muiden näkemykset tai yritetään esitellä toisen keksintö omana ideana.

Kun energia menee kilpailuun ja kadehtimiseen, työntekijä ei anna kaikkeaan vaan tyytyy tavanomaiseen. Se on innovaatioiden jarru.

Kateus voi olla myös myönteistä.

Paha kateus vie energiaa, hyvä kateus tuo uutta puhtia ja sisua ponnistella parempiin saavutuksiin. Myönteistä kateutta voi aistia avoimissa ja suoraa puhetta arvostavissa yhteisöissä. Tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus rakentavat reilua kilpailua kyynärpäätaktikoinnin tilalle.

Yksi hyvä lääke on vertaispalaute. Kun työtoverit antavat säännöllisesti palautetta toisilleen, työkulttuuri muuttuu avoimemmaksi.

Jos huomaat olevasi kateellinen, katso peiliin ja mieti, miten kielteistä ajattelua voisi muuttaa myönteiseksi.

Pahan kateuden taustalla on aina itsetunto-ongelmia. Usein sen voittamiseen riittäisi, että arjessa olisi ripaus enemmän onnellisuutta.

Kansa maksaa kateuden laskut.

Kateus on pitkän päälle tuhoisaa yritykselle ja organisaatiolle. Se aiheuttaa tappioita kansantaloudelle, koska se syö tuottavan toiminnan mahdollisuuksia.

Tämän päälle on laskettava kaikki kateuden seuraukset, kuten esimerkiksi työpaikkakiusaaminen, ilmapiiriongelmat ja työssä uupuminen. Ongelma ei siis ole ihan pieni.

Sekä naiset että miehet kadehtivat.

Naisten kateus ilmenee työpaikalla usein pahan puhumisena takanapäin, kieroiluna ja piikittelynä, miesten taas kilpailuna.

Miehelle toisen menestys voi olla haaste, johon vastataan panemalla paremmaksi vähin äänin. Miesten kateus kohdistuu enemmän omaan asemaan ja ulkoisiin seikkoihin, naisten taas enemmän henkilö- ja ihmissuhteisiin.

Kateutta ei ole helppo tunnistaa tai myöntää, mutta olisi hyvä opetella sanomaan suoraan työkaverille, jos on hänelle kateellinen. Sen jälkeen se on helppo kääntää vaikka huumoriksi.

Ja heti kun sen sanoo ääneen, paha alkaa muuttua hyväksi.

Teillä on aivan mahtava maa, muistuttaa Englannista Suomeen muuttanut biologi Howard Jacobs.

Suomi on juuri sopivan outo.

Täydellinen paikka. Niin ajattelin, kun muutin Suomeen parikymmentä vuotta sitten. Teillä on upea luonto, ihailtava tasa-arvo ja rauhallinen yhteiskunta.

Maa oli kaltaiselleni punkkarimolekyylibiologille juuri sopivan outo. Muun maailman näkökulmasta vaikkapa avantouinti on erikoinen harrastus.

Myykää itseänne!

Suomalaiset eivät tunnu tajuavan saavutustensa ja osaajiensa arvoa. Leuka pystyyn! 

Suomessa on aina kunnioitettu tietoa ja koulutusta. Esimerkiksi kaikkialla muualla vappu on vain työväen juhla, mutta täällä juhlivat myös ylioppilaat. Niin harmaahapsiset vanhukset kuin sinfoniaorkesterin soittajatkin painavat lakin päähänsä merkkinä suorittamastaan tutkinnosta.

Täällä koulutus on nähty perusoikeutena ja tienä vauraaseen yhteiskuntaan. Niukkoinakin aikoina on aina jostain löydetty rahaa kouluille, kirjastoille ja yliopistoille.

Panostukset ovat tuottaneet upeita tuloksia. Millenium-palkittu Linus Torvalds on hyvä esimerkki suomalaisesta, joka on onnistunut luomaan korkean osaamisen pohjalta menestystuotteen. Hänen kehittämänsä Linux-käyttöjärjestelmä on tunnettu koko maailmassa.

Lähtekää ylpeästi näyttämään ja myymään huippuosaamistanne!

Koulutuksesta ei saa leikata.

Suomen kaltaiselle pienelle maalle ainoa tapa menestyä on satsata tieteeseen ja siihen pohjautuvaan liiketoimintaan.

On todella huolestuttavaa, jos tieteeltä ja koulutukselta aletaan vaatia nopeita tuottoja. Kun sellaisia ei luonnollisesti ole näköpiirissä, saadaan tekosyy leikata yliopistojen ja muun tutkimuksen rahoitusta. Päättäjien pitäisi tajuta, että tieteen rahoittaja joutuu aina ottamaan riskin. Hyödyt näkyvät hitaasti. Riski on kuitenkin otettava. 

Vaalikaa luontoanne!

Suomen ainutlaatuisesta luonnosta täytyy pitää huolta. Erityisen haavoittuvainen on pohjoisen luonto. Monet lajit ovat jo nyt katoamassa sukupuuttoon. Se muistuttaa meitä siitä, että tulevaisuudessa luonnon monimuotoisuus vähenee myös muualla maailmassa, mikäli jatkamme luonnonvarojen tuhlausta nykyiseen malliin.

Rakastan täkäläistä talvea ja erityisesti aurinkoista pikkupakkasta. Sekin on upeaa, kun loistava talvipäivä hiipuu tunteja kestävään hämärään. No, kesäsää ei aina ole paras mahdollinen, mutta hei, teillä on neljä vuodenaikaa! 

Jos haluat palauttaa kipinän seksielämääsi, haasta mielikuvituksesi ja esineellistä kultasi, Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula neuvoo.

Seksifantasiat vahvistavat itsetuntoa.
Ihmiset, jotka väittävät, ettei heillä ole seksifantasioita, ovat samoja, jotka vakuuttavat, etteivät näe unia. Fantasioita nolostellaan, vaikka jokainen haaveilee. Mielikuvituksemme toimii tauotta, tiedostimmepa sitä tai ei. Fantasiointi voi olla vaikkapa sitä, että muistelee, miten ihana rakastelukerta oman kumppanin kanssa eilen olikaan. Fantasiointi on mainio tapa vahvistaa itsetuntoa. Kun kuvittelee itsensä niin vastustamattomaksi, etteivät muut pysty pitämään näppejään irti, häpeän tunteet lievittyvät. Parhaimmillaan seksifantasia käy terapiasta. Vähintään se on kuin hyvä ystävä, jolta saa lohtua.  

Rakkaudesta voi tulla seksille taakka.
Jos pitää jokaista rakastelukertaansa eräänlaisena rakkaudentunnustuksena, seksi voi muuttua rasitteeksi. Silloin suhdetta määrää pelkkä me-tunne, eikä kumpikaan enää muista, mistä itse nauttii. Välillä kumppani on hyvä esineellistää, nähdä pelkkänä seksipartnerina. Se kuulostaa pahalta, mutta kyse on vain siitä, että pystyy edes hetken näkemään rakkaansa etäältä, erillisenä olentona. Esineellistäminen on välttämätöntä, jottei parisuhde väljähtyisi. Terve itsekkyys on seksissä kummankin etu.

Kiistat lisäävät intohimoa.
Useimmiten ihmiset ihastuvat toistensa erilaisuuteen. Kumppani on kuin valloittamaton maa, johon on pakko päästä tutustumaan. Kun seurustelu alkaa, pari alkaa tavoitella romanttista ihanneliittoa eli symbioosia. Aluksi särmättömyys on viehättävää. Lopulta molempien oma identiteetti voi olla niin hukassa, ettei suhde tunnu enää miltään. Riitelyä ei kannata pelätä. Kiista on muistutus siitä, että suhteessa on yhä kaksi erillistä ihmistä, joilla on ikiomat ajatukset ja tunteet. Kiistely aktivoi ihmiset lähemmäs toisiaan, jopa hormonitasolla. Myös kaipuu on eroottinen tunne. On fiksua hankkiutua tilanteisiin, joissa toista voi ikävöidä.

Pornolehti voi lisätä itsetuntemusta.
Jokaisella meistä on olemassa tietty seksuaalinen ydinalue, joka meitä erityisesti kiihottaa. Osa ihmisistä tietää mistä pitää, monet eivät tiedä. Pornolehdet ja romanttiset elokuvat voivat toimia peilinämme. Niiden kautta saatamme oivaltaa, että juuri tuollainen tilanne, kokemus tai suhde minut sytyttää.

"Vaikka pornografiaa paheksutaan, sen avulla voi lisätä seksuaalista itsetuntemusta."

Toisaalta on käytettävä myös järkeä: jos oma fantasia loukkaa kumppania, sitä ei kannata tyrkyttää.

Älä nolaa kumppaniasi sängyssä.
Seksin aikana ladeltuja loukkauksia on vaikea perua. Jos tokaisee kumppanilleen, että sinusta ei ole petipuuhissa mihinkään, lause mitätöi koko suhteen perustan. Useimpien ihmisten seksuaalinen itsetunto on hyvin horjuvainen ja vaurioituu pienestäkin töytäisystä. Vaikka moite olisi sanottu vihanpuuskassa, sitä on lähes mahdoton oikaista jälkeenpäin.

Lue lisää Suoria sanoja täältä.