Selina Juul. Tanskassa palkitun Stop Spild Af Mad -liikkeen perustanut 34-vuotias nainen poimii laarista aina yksittäiset banaanit, koska muut hamuavat terttuja.
Selina Juul. Tanskassa palkitun Stop Spild Af Mad -liikkeen perustanut 34-vuotias nainen poimii laarista aina yksittäiset banaanit, koska muut hamuavat terttuja.

On aika lopettaa ruuan haaskaaminen, sanoo ruokahävikin vastaisen liikkeen perustaja Selina Juul.

PELASTA MAAILMA KEITTIÖSSÄ.
Muutin 13-vuotiaana Neuvostoliitosta Tanskaan. Lapsuudessani ruokaa oli niukasti, mutta tanskalaisille yltäkylläisyys ei merkinnyt mitään. Järkytyin, kun koulukaverini heittivät joka päivä lounaspakettinsa roskikseen. Se oli kuin maan tapa. Maailmassa viskataan ruokaa menemään miljardi tonnia joka vuosi. Samaan aikaan miljardi ihmistä näkee nälkää. Ruokajäte aiheuttaa 14 prosenttia kasvihuonekaasuista. Jos jatkamme tähän malliin, tarvitsemme vuonna 2030 kaksi planeettaa.

RUUAN EI KUULU OLLA VIRHEETÖNTÄ.
Maanviljelijät heittävät kolmasosan sadosta roskiin lähinnä kauneusvirheiden vuoksi. Sama jatkuu kaupassa: jos hedelmässä on pari pilkkua, kukaan ei osta sitä. Omasta puusta pudonneet madonsyömät omenat kyllä kelpaavat. Euroopan unioni perui asetuksensa siitä, etteivät kurkut saa olla kaarevia, mutta kaupassa ei silti näy käyriä kurkkuja. Hollantilainen kauppa kokeili venkuraisten porkkanoiden myymistä, mutta ne eivät kelvanneet asiakkaille. Olemme menettäneet kosketuksen siihen, miltä ruoka oikeasti näyttää. Moni ei myöskään tiedä, milloin ruoka pilaantuu. Paketissa lukeva viimeinen käyttöpäivä tarkoittaa tosiaan, ettei ruokaa sen jälkeen pitäisi syödä. Parasta ennen -merkintä taas ei tarkoita ruuan muuttumista myrkylliseksi. Se on vain makusuositus.

JÄÄKAAPPI EI OLE HAUTAUSMAA.
Nosta vanhempi ruoka jääkaapissa etualalle, älä tuuppaa sitä takaseinään muumioitumaan. Ellet jaksa tehdä ostoslistaa, ota aamulla kännykällä kuva jääkaappisi sisällöstä. Ruokakaupassa voit katsoa kuvaa. Älä mene kauppaan nälkäisenä äläkä osta sitä sun tätä suunnittelematta, mihin ruoka-aineet käytät. Jos aiot kokata reseptin mukaan, mieti, mihin käytät ylijäävät ainekset.

OSTA YKSI, MAKSA YKSI.
Totta kai kaupat haluavat, että ostamme liikaa ruokaa. Ennen koreja kannettiin käsivarrella, nykyään niitä voi vetää perässä. Ostoskärryt ovat kuin tankkereita.
Ruokaa myös myydään ”osta kolme, maksa kaksi” -tarjouksilla. Älä lankea niihin, ellei sinulle tule vieraita. Tuskin tarvitset kolmea pakettia. Syö loppuun se, mitä ostat. Neljäsosa ruokahävikistä tulee tähteistä, jotka jäävät pakettien pohjalle. Jugurttitölkit voi leikata auki ja kaapia tyhjäksi. Myös ravintola-annokset ovat usein turhan isoja. Lopun pyytäminen kotiin vietäväksi ei ole noloa. Ravintolaruoka on hyvää vielä kotonakin.

OTA IISISTI KEITTIÖSSÄ.
Suurin osa perheistä kokkaa aina liikaa. Emme kuitenkaan asu Pohjois-Koreassa. Jos pääruuan loppuminen pelottaa, varaa leipää tai salaattia. Pahin paniikki iskee jouluna ja pääsiäisenä, koska kauppa saattaa olla kiinni jopa päivän. Vähempikin riittäisi. Notkuva pöytä tarkoittaa sitä, että ruokaa jää yli tai että kaikki ovat ähkyssä. Ruuan jakaminen on hyvä idea. Poikaystäväni kanssa koputamme naapurin rouvan ovelle, jos emme saa kaikkea syödyksi.

MLL:n ohjelmajohtaja Marie Rautava varoittaa, että suoritusten ja kilpailun korostaminen voi saada lapsen lopettamaan harrastuksen kokonaan.

Suorittaminen vie ilon.

Harrastuksen pitää olla lapsen oma valinta. Ei niin, että vanhempi toteuttaa lapsen kautta omia haaveitaan. Suoritusten ja kilpailun korostaminen voi saada lapsen lopettamaan harrastuksen kokonaan – etenkin, jos hän kokee olevansa ryhmän heikoin lenkki.

Moni lapsi haluaa ponnistella ja kehittyä harrastuksessaan, mutta kaikista ei tarvitse tulla Teemu Selännettä tai Saara Aaltoa. Harrastus saa olla puhdasta ajanvietettä, ja silti siinä voi oppia keskittymistä, kurinalaisuutta, ryhmässä toimimista ja muiden huomioimista.

Minulta vei lapsena liikunnan ilon käytäntö, jossa opettaja kirjasi jokaisen pallonheiton pituuden ja juoksutestin tuloksen. Koripallojoukkueesta jäin pois, kun olin aina kilpailuissa vaihtopenkillä, ja ainoan jälki-istuntoni sain liikuntatunnilta lintsaamisesta. En edelleenkään pidä liikunnasta.

Ryhmän pitää olla turvallinen.

Jokainen lapsi haluaa kuulua joukkoon ja olla arvostettu ja pidetty. Koulussa kiusattu lapsi voi saada harrastusryhmästä kavereita, ja joku toinen saa sieltä onnistumisen elämyksiä, joita koulu ei tarjoa.

Onkin äärimmäisen tärkeää, että harrastusryhmissä panostetaan yhteishengen rakentamiseen. Se pitää muistaa myös silloin, kun vakiintuneeseen ryhmään tulee uusia jäseniä.

12-vuotiasta tytärtäni ehdotettiin telinejumpassa kilpailuryhmään, mutta kerran ryhmässä käytyään hän ei suostunut menemään toista kertaa: kukaan lapsista ei ollut toivottanut häntä tervetulleeksi.

Tiukat aikataulut uuvuttavat.

Jos harrastaminen monta kertaa viikossa sopii lapselle ja vanhemmille, hyvä. Jos aikatauluttamisesta ja kuskaamisesta tulee stressi, on syytä miettiä, tätäkö me varmasti haluamme.

"Vanhemmillakin on oikeus omaan aikaan ilman velvollisuuksia."

Kannattaa seurata lapsen jaksamista. Koulutyö ei saisi kärsiä, aikaa pitäisi jäädä kavereille ja oleiluun, ja välillä saa olla vähän tylsää.

Aikaa tarvitaan myös perheen rentoon yhdessäoloon. Harrastaa voi myös koko perheen voimin, vaikka pelaamista tai retkeilyä. Sitä paitsi vanhemmillakin on oikeus omaan aikaan ilman velvollisuuksia.

Lapset ovat eriarvoisessa asemassa.

Monet harrastusvälineet ja osallistumismaksut ovat niin kalliita, ettei kaikilla perheillä ole varaa niihin. Olisi toivottavaa, että kunnat ja järjestöt lisäisivät edullisia ja maksuttomia harrastusmahdollisuuksia.

Haja-asutusalueilla lapset ovat eriarvoisessa asemassa jo etäisyyksien vuoksi. Koulupäiviin voisikin järjestää enemmän harrastustoimintaa. Myös koulujen tiloja ja välineitä voisi käyttää enemmän sekä ohjattuihin että oppilaiden omatoimisiin harrastuksiin.

Lukeminenkin on harrastus.

Joskus on hyvä miettiä, mitä harrastaminen tarkoittaa. Se ei ole vain aikaan, paikkaan ja rahaan sidottua ohjattua toimintaa. Kotona lukeminen, pelaaminen ja piirtäminen ovat oikein hyviä harrastuksia.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 17/2017.

Marie Rautava

MLL:n ohjelmajohtaja kävi lapsena partiossa ja oli vartionsa huonoin suunnistaja. Se ei haitannut, koska partiokavereiden kanssa oli niin hauskaa.

Peilin sijaan kannattaa katsoa läheisten katseita.

Suomalainen etsii itseään.

Me suomalaiset häpeämme ihan kaikkea. Olemme kuin murrosikäisiä: kapinoimme järjettömästi tai emme uskalla olla omia itsejämme. Uskon, että tämä johtuu sota-ajan läheisyydestä ja siitä, että etsimme kansana ja ihmisinä vielä identiteet-tiämme.

Moni häpeää vartaloaan, mutta silti alastomuus on meille suomalaisille suhteellisen luontevaa. Se luontevuus on hyvä alku.

Poistu peilin edestä.

Itsensä tuijottaminen on aina huono idea. Päädyn itsekin peilin edessä ajattelemaan, että kauheaa, rypyt oikein hyökkäävät esiin. Parempi on lähteä pois peilin edestä, etsiä peilejä läheisistä ja katsoa itseään heidän silmin. Heidän katseensa on rakastava. Olemme itseämme kohtaan armottomia ja kriittisiä, mutta muut näkevät meidät aivan eri silmin.

Ajattele kroppaasi ulkonäön sijaan toiminnan kautta: mikä upea väline, joka pystyy vaikka mihin!

Hoikkuus ei ole onnistumisen merkki.

Välillä koen huonoa omaatuntoa siitä, että olen hoikka. Hoikkuuteen liitetään ajatuksia itsekurista ja itsevarmuudesta, mutta hoikkuus ei ole mikään onnistumisen merkki.

Vaikka olen ollut aina laiha, suhde itseeni ja kehooni ei ole silti ongelmaton. Olen sairastanut syömishäiriötä, ortoreksiaa, jossa on pakkomielle syödä terveellisesti ja jossa syömisen suunnittelu alkaa hallita elämää. Lisäksi lähipiirissäni on ollut mies, joka nuoruudessani säännöllisesti muistutti siitä, että olen ruma. Tätä traumaa olen käsitellyt terapiassa. Onneksi vaikeat asiat voi parhaassa tapauksessa kääntää vahvuudeksi.

Kehuminen kannattaa.

Kun uskallamme paljastaa heikkoutemme, otamme ne haltuun ja olemme vahvempia. Myyttejä ja kipeitä mielikuvia kannattaa purkaa yhdessä. Vertaistuki on tärkeää: on ihana huomata, että muut pyörittelevät samoja ajatuksia. Melkein kaikki miettivät, kelpaavatko.

Kun hyväksyt itsesi, hyväksyt myös muut. Muista antaa niin tutuille kuin tuntemattomillekin myönteistä palautetta. Kommentti hyvästä huulipunasävystä tai kivoista kengistä voi pelastaa päivän. Se parantaa myös omaa fiilistä.

Nauti naiseudestasi.

Naisellisuuden käsitteen laajentaminen tekisi hyvää meille kaikille. Naiseuttaan voi ilmentää juuri kuten haluaa: kukilla tai meikillä tai vaikka sporttisuudella, mikä omalta tuntuukin.

Tärkeintä on muistaa, että olet mahtava ja arvokas sellaisena kuin olet, vatsamakkaroiden määrä ei vaikuta siihen yhtään.

Kukaan ei mahdu muottiin.

Keväällä kuvasin työparini kanssa Älä laihduta -päivän yhteydessä 150 vapaaehtoista. Oli naisia ja miehiä eri puolelta Suomea.

Jokainen kuvattavista poseerasi kameramme edessä alasti mallinuken takana. Mallinuken takaa näkyi nuken jalkoja paksumpia pohkeita, reisiä, vyötäröitä ja käsivarsia. Viesti oli selvä: tämä nukke on väärän kokoinen – minä en. Kukaan ei täytä täydellisyyden vaatimuksia, joita meille syötetään.

Kirjoitus on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 14/2017.

Mirkku Merimaa

48-vuotias valokuvaaja asuu Hausjärvellä avomiehensä kanssa. Työparinsa Nina Stoltin kanssa Mirkulla on Älä mahdu muottiin -kuvaprojekti ulkonäköpaineita vastaan. Mirkku harrastaa maastopyöräilyä ja hänellä on viha-rakkaussuhde isoihin, kivisiin mäkiin.