KK valitsee Kodinkuvalehti.fi-saitin keskusteluista viikon parhaan kommentin ja palkitsee sen kirjoittajan. Viime viikon voittaja kirjoitti siitä, saako puolison lihomista moittia.

Nimimerkki Vierailija otti kirjoituksessaan kantaa nettijuttuun Puoliso vaati Kaisaa laihtumaan.

Kirjoittaja kommentoi artikkelia näin:

"Mielestäni tarinoiden kaltaisille miehille ei kelpaa mikään, koska he ovat itse niin täydellisiä. Aikuisuuden kynnyksellä seurustelin miehen kanssa, joka varmuuden vuoksi alkoi kommentoida syömisiäni.

Olin hoikka tai normaalivartaloinen, mutta perheessäni muut ovat ylipainoisia. Siksi hän aina ohimennen kommentoi, jos söin joskus suklaapatukan tai muuta vastaavaa.

Se oli todella ärsyttävää, sillä hän sai rauhassa syödä ja juoda, mitä halusi.

Hän oli aivan tavallinen mies, vaikka luuli olevansa suuri lahja naisille.

Onneksi monen asian summana ymmärsin lähteä. Minä olen meistä kahdesta löytänyt onneksi itselleni puolison, jonka kanssa olen saanut toteuttaa haaveita ja elää kohta kymmenen vuotta. Onnellista elämää."
 

rumilus

Viikon lukijakommentti: "Mieheni kommentoi varmuuden vuoksi syömisiäni"

Hyvin usein puhutaan siitä, että mies moittii naisensa ulkonäköä, jos hänellä on ylipainoa. Minäkin olin reilusti ylipainoinen, ja aloin omatoimisesti laihduttamaan. Saavutin aika helposti normaalipainon ja omasta mielestä olin ihan hyvän näköinenkin. Mies alkoi moittimaan ja haukkumaan rumaksi yms ja meillä meinasi mennä välit poikki sen takia. Ennen hän kyllä arvosteli sitä, että napostelen kaikkea hyvää ja kun lopetin sen, niin sekään ei ollut oikein. Hän olisi mieluummin nähnyt minut "...
Lue kommentti
Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Viikon lukijakommentti: "Mieheni kommentoi varmuuden vuoksi syömisiäni"

Hienoa, nimimerkki Rumilus! Olet selvästi viisas ihminen, joka osaa puolustaa omia tarpeitaan ja tietää, miten haluaa elää. Kenelläkään ei todellakaan ole velvollisuutta tilittää toiselle ihmiselle syömisiä tai syömättä jättämisiä. Hyvää jatkoa sinulle ja lämmin halaus!
Lue kommentti
Roller derby -harrastajan kolme oivallusta:

Tässä sarjassa ihmiset kertovat, mikä auttaa heitä jaksamaa. Tiina Rusanen, 27, harjoittelee roller derbyä parhaimmillaan seitsemänä päivänä viikossa.

1. Jokaisella on vahvuutensa.

Ihastuin roller derbyn fyysisyyteen. Lajissa taklataan täysillä. Vaikka olen pienikokoinen, voin käyttää pienuutta vahvuutena pysymällä taklaustilanteissa matalana. Kaikenlaiset kehot, pikkuisesta kaksimetriseen, ovat pelin ja joukkueen kannalta tarpeellisia.

Derbyssä vallitsevat suvaitsevaisuuden kulttuuri ja feministiset arvot. Ketään ei syrjitä esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Jokainen saa olla sellainen kuin on.

2. Onnellisuuden eteen pitää tehdä työtä.

Ei riitä, että treenaa vartaloa, on harjoitettava myös mieltä. Pelaan parhaiten onnellisena, joten kisoja edeltävällä viikolla joogaan ja meditoin joka päivä. Teen mielikuvaharjoituksia, pyrin olemaan vakaa ja voimakas.

Tässä lajissa ketään ei syrjitä. Jokainen saa olla sellainen kuin on.

Kaksi vuotta sitten polveni olivat huonossa kunnossa ja luulin, että minun täytyy lopettaa pelaaminen. Muistutan itselleni, kuinka kiitollinen saan olla, kun kehoni toimii.

3. Kuunteleminen kasvattaa.

Olin aiemmin aika jääräpää. Derby on opettanut minulle muiden ihmisten kuuntelemista ja kompromissien tekoa. Edelleen sooloilen kentällä, mutta haluan oppia kurinalaiseksi.

Meillä on tiivis joukkue, ja vietämme paljon aikaa yhdessä. En voi kehua vieläkään olevani suuri myönnytysten tekijä, mutta hyväksi joukkuepelaajaksi olen kasvamassa.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 24/2016.

Meistä tulee kiitollisia vasta, kun menetämme sen, mitä meillä on.

Keskitymme puutteisiin.

Terapeutin työssä olen huomannut, että emme osaa olla kiitollisia siitä, mitä meillä on.

Todellisuudessa useimmilla meistä on kaikki hyvin. Kun kaikki on hyvin pitkään, totumme siihen ja kaikesta hyvästä ympärillämme alkaa tulla itsestäänselvyys. Ei aikaakaan, kun se, mikä alun perin oli meille lahja, etu ja hyvä asia, on mielessämme muuttunut oikeudeksi. Oikeus taas muuttuu vaivihkaa vaatimukseksi, ja lakkaamme keskittymästä siihen, mitä meillä on. Alamme ajatella puutteita ja lopulta kiitollisuutemme katoaa.

Vasta menetys tekee kiitolliseksi.

Ihmiset, jotka ovat menettäneet eniten, ovat usein kaikkein kiitollisimpia. Kun joutuu luopumaan jostain tärkeästä, havahtuu ajattelemaan, mikä elämässä on merkityksellistä.

Itse havahduin, kun olin hiljattain menettää koko omaisuuteni. Olin mukana epäonnistuneessa yrityskaupassa ja ajauduin tilanteeseen, jossa oli todennäköistä, että muutamien kuukausien päästä meillä ei olisi enää kotia eikä minulla töitä. Tein kaikkeni asian korjaamiseksi, mutta mikään ei tuntunut auttavan.

Tilanne oli vaikea pitkään, mutta hiljalleen aloin hyväksyä kohtaloni. Lakkasimme vastustamasta tulevaa. Lopulta kuin ihmeen kaupalla tilanne ratkesi niin, ettemme menettäneet mitään. Kokemus kuitenkin opetti sen, ettei onnellisuuteni ole kiinni olosuhteista.

Ole kiitollinen vastoinkäymisistäsi.

Meidän tulisi nöyrästi hyväksyä se, kun jotain pahaa tapahtuu. Vastoinkäymiset usein kasvattavat meitä ihmisinä, vaikka sitä on hetkessä vaikea huomata.

Voimme itse valita, miten suhtaudumme vaikeuksiimme. Voimme joko katkeroitua ja muuttua kyynisiksi tai nöyrtyä ja kuunnella, mitä vaikeudet tahtovat meille opettaa. Kun hyväksyt vastoinkäymisesi, huomaat, mitä hyvää ne sinussa synnyttivät.

Kuolemansairas ihminen on äärimmäinen esimerkki siitä, miten vastoinkäyminen kasvattaa ihmismieltä. Tieto omasta kuolemasta järkyttää, mutta asian käsiteltyään ja hyväksyt­tyään ihminen muuttuu. Hänessä alkaa näkyä valo. Kun omaiset tulevat lohduttamaan kuolevaa, hän lohduttaakin heitä. Se on ihmeellistä.

Kiitollisena saat olla oma itsesi.

Jos vastustat sitä, mitä sinulle tapahtuu, luot elämääsi kärsimystä. Kiitollisuus on kykyä olla läsnä. Jos et voi elää tässä hetkessä, et voi myöskään olla oma itsesi.

Yksi tärkeimmistä kysymyksistä on, pidämmekö maailmaa hyväntahtoisena vai pahantahtoisena. Kysymys tarkoittaa perimmiltään sitä, elämmekö pelossa vai rakkaudessa.

Pelossa elävä on vakuuttunut siitä, että maailma on pahantahtoinen ja näkee ympäröivät ihmiset uhkana. Ihminen, joka näkee maailman hyväntahtoisena, saa sen myötä luvan olla oma itsensä. Hän kokee olevansa riittävä ja hyvä eikä hänen tarvitse osoittaa muille olevansa jotain muuta kuin on. Silloin voi myös tehdä virheitä ja olla keskeneräinen.

Ja kiitollinen.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 11/2017.

text.

6|

Roger Mooren Bond seikkaili pilke silmäkulmassaan. Mikä oli Mooren elokuvista kaikkein paras?

Eilen kuollut englantilainen näyttelijä Roger Moore oli monelle tuttu James Bond -elokuvien sankarina. Moore näytteli kaikkiaan seitsemässä Bondissa.

Mooren ensiesiintyminen tapahtui elokuvassa Live and Let Die, joka ilmestyi vuonna 1973. Viimeistä kertaa hän esiintyi vuonna 1985 elokuvassa A View to a Kill.

Noiden vuosien aikana Mooren Bond sanoi useita unohtumattomia lausahduksia, muun muassa:

"Neiti Anders, en tunnistanut sinua vaatteet päällä!"

"En ole koskaan tappanut kääpiötä, mutta ainahan voi olla ensimmäinen kerta."

Dr. Goodhead: "Tunnetko sinä hänet?"
Bond: "En henkilökohtaisesti. Hänen nimensä on Jaws ja hän tappaa ihmisiä."

Tyttö: "Mutta James, minä tarvitsen sinua!"
Bond: "Niin tarvitsee myös Englanti."

(Bond kävelee kirkkoon ja rippituoliin): "Isä, anna minulle anteeksi, koska olen tehnyt syntiä."
Q: "Lievästi sanottuna, 007"

Mikä lausahduksista on jäänyt parhaiten sinun mieleesi? Entä mikä Roger Mooren tähdittämistä Bondeista on suosikkisi? Anna äänesi alla olevassa kyselyssä.

Kysely

Mikä Roger Mooren Bond-leffa oli suosikkisi?

"Viranhoidossa pitää aina olla niin kohtelias ja miellyttävä, mutta urheillessa voi olla äkäinen", sanoi presidentti Mauno Koivisto Ylen tv-haastattelussa vuonna 1988. Listasimme presidentti Koiviston 10 ikimuistoista lausahdusta.

1. Myönteisyydestä 

"Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Yleensä se kannattaa siinäkin tapauksessa, ettei siihen edes uskoisi. Sillä usein on käynyt niin, että uhkakuvat alkavat toteutua juuri sen takia, että niihin varaudutaan."

(Presidentti Mauno Koiviston viimeiseksi jäänyt haastattelu, Helsingin Sanomat 2013)

2. Rakkaudesta

"Vanhempani olivat todella kunnollisia ihmisiä. He pitivät järjestyksestä ja olivat todella säästäväisiä. Siitä olen kiitollinen. Vaimoni arvostelee minua aina, tai yleensä, ja tuo esiin naisnäkökulmia. Joskus sitä tekee myös tyttäreni. Mielestäni he kuuntelevat minua ja toisinaan saan heiltä erinomaisia neuvoja. Olen kiitollinen myös heille." 

(Ylen henkilökuva 1988, haastattelijana Enn Anupõld)

"Minä pidän rauhallisista ihmisistä, jotka vaativat aikaa."

3. Vapaudesta

"Tässä (presidentin virassa) on kovin vähän mahdollisuuksia tehdä asioita vapaasti oman mielen mukaan. Siksi olen aina halunnut jättää jotakin kokonaan itselleni. Olen pannut vastaan sanomalla "ei käy", "ei noin" ja "mahdotonta”, ja suostunut vasta pitkien neuvottelujen jälkeen, jotta vapaus valita säilyisi. Silti valinnanvaraa on liian vähän. Se on valtiomiesten kohtalo."

(Ylen henkilökuva 1988, haastattelijana Enn Anupõld)

"Kyllä se siitä."

4. Ryhtymisestä

"Tarttis tehrä jotain."

(Hokema, johon Koiviston kerrotaan turvautuneen urallaan usein) 

5. Rauhallisuudesta 

"Minä pidän rauhallisista ihmisistä, jotka vaativat aikaa. Joskus toki on kiirehdittävä, jos aikaa ei ole. Mutta jos on aikaa, on tärkeää, että mietitään ja keskustellaan kunnolla. Minä pidän rauhallisuudesta."

(Ylen henkilökuva 1988, haastattelijana Enn Anupõld)

6. Luottamuksesta 

"Kyllä se siitä."

(Vaalipuheiden loppulause vuonna 1988)

7. Hiljaisuudesta 

"Kun joutuu oleman niin paljon ihmisten kanssa tekemisissä kuin minä, on hyvin tärkeätä, että on joku paikka jossa on yksityisyyttä sillä tavalla, että voi harrastaa sitä mitä itse haluaa. Ja tietysti minulle on myös hyvin tärkeätä, että voi tehdä jotakin käsillänsä, voi käyttää niitä työkaluja joita minulla on, joilla minä olen joskus leipääni ansainnut. Siinä tämmöinen oma persoonallisuus vähän säilyy paremmin kuin jos olisi koko ajan muitten ihmisten kanssa. (...) Kyllä se on hyvin tärkeätä myöskin, että saa kootuksi itseänsä välillä. Hiljaisuudessa."

(Ylen henkilökuva 1988, haastattelijana Enn Anupõld)

"Ihmiset, joiden toimeentulo on turvattu, pyytävät eivät ainoastaan enemmän vaan enemmän-enemmän."

8. Urheilusta

"Kyllä, lauloin kuorossakin. Se toi kauneutta aikaan, jossa oli hyvin vähän kauneutta. Sellainen oli tärkeää nuorelle ihmiselle. Urheilua olen harrastanut pidempään ja intensiivisemmin. Sekin on minulle tärkeää ei vain ruumiilliselta kannalta, vaan myös henkisesti. Voisi sanoa niin, että siinä saa olla vihainen kajoamatta silti toisiin. Viranhoidossa pitää aina olla niin kohtelias ja miellyttävä, mutta urheillessa voi olla äkäinen."

(Ylen henkilökuva 1988, haastattelijana Enn Anupõld)

9. Ahneudesta

"Ihmiset, joiden toimeentulo on turvattu, pyytävät eivät ainoastaan enemmän vaan enemmän-enemmän."

(Puhe 1995 Kansantaloudellisessa yhdistyksessä)

10. Itsehillinnästä

"Kuule, minulla on sellainen kokemus, että ei pidä provosoitua kun provosoidaan."

(Uuden Suomen haastattelu, 2008)