"Minua ärsytti, että vanhempani antoivat itseään kohdeltavan kuin jotain orjia. He eivät vaatineet minulta mitään", kertoo Viikon lukijakommentin kirjoittaja.

KK valitsee Kodinkuvalehti.fi-sivujen keskusteluista parhaan kommentin ja palkitsee sen kirjoittajan.

Viime viikon parhaan kommentin KK:n netissä julkaistuun juttuun kirjoitti nimimerkki Vierailija. Hän otti kantaa lukijan kirjeeseen "Pelkään puhua lapseni kanssa". Lukija oli kirjeessä kertonut kärsivänsä 19-vuotiaan kotona asuvan tyttärensä haistattelusta ja halveksuvasta käytöksestä.

Kirjoittaja kommentoi artikkelia näin:

"Minäkin olin tuollainen tytär. Minua ärsytti, että vanhempani antoivat itseään kohdeltavan kuin jotain orjia. Iloisina aina olivat puolestani, kun minulla meni hyvin ja aina kehuivat kaikesta, mutta mitään eivät minulta vaatineet.

Osittain käyttäydyin huonosti, koska hain rajaa. Halusin vanhempien olevan auktoriteetteja.

Muutaman kerran vanhempani sanoivat selkeästi ei. Vaikka hetken kiukuttelin, tuntui hetken päästä hyvältä, että roolit ovat oikein päin. Välillä nimittäin tuntui, että minä olin se vanhempi, joka laati sääntöjä ja käskytti muita. Otin sen paikan, koska vanhempani antoivat niin tapahtua, mutta en minä siitä nauttinut.

Muutin kotoa ja aloin pikkuhiljaa käyttäytyä paremmin, mutta vieläkin saatan ärsyyntyä liian helposti. Eniten minua on auttanut lasten saaminen. Kunnioitus vanhempiani kohtaan on noussut hurjasti, kun mietin, miten paljon he ovat kuitenkin nähneet vaivaa vuokseni viimeisten 30 vuoden aikana.

Itselleni on tärkeää, että lapseni tulevat kunnioittamaan minua. En kannata kovaa kuritusta, mutta minulla on selkeät rajat ja tärkeää, että minullakin on hyvä olla. Jos jotain herkkua on vähän jäljellä ja minunkin tekee sitä mieli, herkku jaetaan kaikkien kesken. En toimi kuten äitini, että kaikki vain lapsille.

Yritän opettaa lapsille, että äiti on yhtä tärkeä ihminen kuin hekin. Koska tiedän, että sellaisen äidin lapsetkin haluavat."

Mitä mieltä sinä olet? Kommentoi alla olevassa Kommentti-kentässä.

fHUOM! Vain kirjautuneet käyttäjät voidaan palkita viikon lukijakommenttia valittaessa.

Miten läheinen voi auttaa alkoholistia? Mitä ei ainakaan kannata tehdä? Raitistunut alkoholisti Petri Kankaanpää antaa neljä neuvoa.

Alkoholistin läheinen joutuu pohtimaan usein vaikeita kysymyksiä, joista vaikein on ehkä tämä: Miten voin auttaa? Mitä minun ei ainakaan kannata tehdä?

Vaasalainen Petri Kankaanpää, 46, on raitistunut alkoholisti. Hän aloitti päihdekokeilut 10-vuotiaana ja raitistui vuonna 2010.  

Tässä Petrin neljä neuvoa alkoholistin läheisille:

1. Lakkaa ymmärtämästä liikaa. Lähde mieluummin pois. 

"Alkoholismi on sairaus. Sairauteen kuuluu se, että ihminen ei tajua omaa tilaansa. Juopon mielestä vika on aina muissa.

Niin oli minunkin mielestäni. En nähnyt itselläni minkäänlaista ongelmaa, ongelma oli vain läheisilläni.  Alkoholismi tekee ihmisestä kyynisen ja tunnekylmän, eikä suojamuuria murra mikään.

Kerran rupesin juomaan vain siksi, että oli vastatuuli. Syy juomiseen löytyy aina.

Siksi uskon, että alkoholistia ei pidä ymmärtää liikaa. Ymmärtäminen vain mahdollistaa juomisen. 

Tietenkin voi jankuttaa, että mene hoitoon. Mutta ei se auta. Alkoholisti etsii syyn juomiselleen, sanoi tai teki läheinen ihan mitä tahansa.

Itse rupesin kerran juomaan vain siksi, että oli vastatuuli. Syy juomiseen löytyy aina, oli siinä järkeä tai ei.

Neuvoisinkin: lakkaa ymmärtämästä ja häivy. Saattaa kuulostaa kovalta, mutta oman kokemukseni mukaan se on ainut keino, joka toimii. Häipyminen on tavallaan tapa osoittaa alkoholistille rakkautta.

Itsekin jäin lopulta yksin. Olin juonut kaikki ystäväni, parisuhteeni, työpaikkani, rahani. Vasta kun saavutin pohjani, hakeuduin hoitoon." 

 2. Älä kaada viinoja lavuaariin.

"Moni läheinen etsii kotoa pulloja ja kaatelee viinoja lavuaariin, koska kuvittelee auttavansa.

Ei kannattaisi. Juoppo löytää viinansa aina. Tarve juoda on niin pakonomainen, ettei juomista estä mikään.

Kun viinat kaadetaan lavuaarista, alkoholistista tuntuu samalta kuin koirasta, jolta otetaan luu pois. Olo on epätoivoinen, vihainen ja hallitsematon, eikä viinanhimo ainakaan lievene." 

Alkoholisti ei sukujuhlissa yleensä montaa minuuttia viihdy. Hänellä on aina kiire pois, juomaan kunnolla ja rauhassa.

3. Kutsu alkoholisti sukujuhliin.

"Jos mietit, uskallatko kutsua juoppoa sukulaista vaikkapa ylioppilasjuhliin, kutsu vaan.

Useimmat puliveivarit ovat korostetun hyväkäytöksisiä ja nöyriä. Harvalla on tapana rähistä. 

Sitä paitsi alkoholisti ei sukujuhlissa yleensä montaa minuuttia viihdy. Hänellä on aina kiire pois, juomaan kunnolla ja rauhassa."

4. Raitistunutta alkoholistia ei tarvitse suojella.

"Jos läheisesi on raitistunut alkoholisti, voit ottaa rennosti. Sinun ei tarvitse suojella häntä viinalta. Jos hän tulee kylään, viinipulloja ei tarvitse piilottaa kaappiin.

Minua ei häiritse yhtään, jos kihlattuni ottaa joskus lasin tai kaksi punaviiniä. Viinanhimo ei iske vaan käy päinvastoin: viinin haju alkaa etoa minua niin, että karkaan kauemmas sohvalle istumaan.

Työpaikan pippaloissakin käyn, vaikka muut juovat. Pois lähden ajoissa, sillä en tykkää katsella kännistä menoa.

Välit vanhoihin ryyppykavereihin on kuitenkin viisainta katkaista. Itse en ehtinyt edes katkaista niitä, sillä kaikki neljä parasta juoppokaveriani ovat raitistumiseni jälkeen kuolleet.

Oli onnellinen ihme, että minulle kävi toisin."

Kesälläkin voi katsoa televisiota – varsinkin otteessaan pitävää laatudraamaa.

Tuhkimotarina saa naurattaa – Girlboss, Netflix

Parikymppinen Sophia saa ensin potkut ja sitten idean. Kirppislöydöstä syntyy vintage-vaatteita myyvä nettikauppa, jonka liikevaihto kasvaa miljooniin hetkessä. Mutta pomona oleminen ei olekaan aivan helppoa. Komediasarja perustuu tositapahtumiin.

Räävitöntä menoa Vatikaanissa – The Young Pope, C More

Paavi Pius XIII oli ensimmäinen amerikkalainen paavi, ja nyt hänestä on tehty draamasarja. Mikä paavi oli miehiään ja mitä hän tavoitteli erikoisilla uudistuksillaan? Luvassa on juonittelua ja katsaus Vatikaanin kulisseihin.

Menneisyys ei jätä upseeria – Nobel, Netflix

Norjalaissarjan pääosassa on Afganistanin kriisinhallintaoperaatioon osallistunut upseeri, joka ei pääse työstään irti kotiutumisen jälkeen. Vakuuttava draama kuljettaa tarinaa kahdella aikatasolla ja kahdessa paikassa.

Mitä seuraa syrjähypystä? – The Affair, 3. kausi, AVA, alkaen 28.5.

Parisuhdedraama kulkee eri aikatasoissa, ja tapahtumat kerrotaan useista näkökulmasta. Keskiössä on pettäminen: jos pettää kerran, pettääkö toisenkin ja jos pettää, voiko vielä rakastaa? Mikään tässä sarjassa ei ole sitä, miltä ensin näyttää, ja juuri se koukuttaa.

Rikkinäisen perheen muotokuva – Perilliset, 3. kausi,  Yle Areena, alkaen 11.6.

Tanskalainen Perilliset seuraa neljän sisaruksen yritystä saada elämä järjestykseen äidin kuoleman jälkeen. Nyt vuorossa on kolmas tuotantokausi. Tarinassa on menty eteenpäin kolme vuotta ja sisarukset ovat lopulta tehneet sovinnon. Koetut vääryydet eivät silti päästä otteestaan.

Feministinen tieteisklassikko puhuttelee – The Handmaid’s Tale, HBO Nordic

Margaret Atwoodin Orjattaresi-kirjaan perustuva The Handmaid’s Tale kertoo elämästä totalitaarisessa yhteiskunnassa, jossa naiset ovat valtion omaisuutta. Draama ei kulje kirjan tahdissa, mutta dystopian tunnistaa samaksi.

Kukaan ei määrää, miltä valkolakin kuuluu näyttää. Perinteisen lakin rinnalle onkin tullut uusia vaihtoehtoja.

Olen valmistunut ylioppilaaksi, lähihoitajaksi ja puutarhuriksi. Voisiko vanhaan ylioppilaslakkiini yhdistää kaikki kolme ammattia?

Muun muassa tällaisiin kysymyksiin vastaa lakkitehdas Fredriksonin omistajan M.A.S.I Companyn tuotekehitysjohtaja Katja Helén.

Lakkeihin liittyviä toiveita esitetään paljon, mutta lakkitehtaalle yksilöllinen räätälöiminen on mahdotonta. Jos haluaa erottua, kannattaa unohtaa lakki ja hankkia tilalle esimerkiksi pipo.

”Kukaan ei määrää, miltä ylioppilaslakin pitää näyttää. Vakiintuneen mallin rinnalle tuleekin ajoittain uutuuksia. Markkinoilla on esimerkiksi hiuspantaa muistuttava yo-laketti sekä yo-pipo”, Katja kertoo.

Halutessaan lakkiin saa osakuntavuoren, jonka väri ja kuviointi vaihtelevat maakunnan mukaan. Alun perin vuori kertoi, mihin yliopistoon lakin kantaja on menossa, mutta nykyään se hankitaan muistuttamaan omasta kotipaikkakunnasta. 

Vaikka lakki on pysynyt vuosikaudet samana, sen kantamiseen liittyvät trendit muuttuvat.

”1980-luvulla monella oli valtava permanentti ja lakki takaraivolla permanentin päällä. 2010-luvun ylioppilaat taas vetävät lakin syvälle päähän, jopa korvien päälle”, Katja sanoo.

 Nyt myös 80-lukulaiset haluaisivat lakkinsa kunnolla päähän, mutta se ei aina onnistu.

”Sitten nämä ihmiset soittavat meille ja ihmettelevät, miksi lakki on niin pieni ja miten pää on voinut vuosien varrella kasvaa.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 11/2017.

Lintulan luostarissa tunnetaan superruuat. Nunna Nektaria hoitaa yrttimaata ja valmistaa sen sadosta vahvistavaa teetä.

Kiire katkeaa heti luostarin portin sisäpuolella. Valkoisen kirkon ympäristö on luonnonkaunis, ja raikas ilma tuntuu hyvältä hengittää. Näin ajattelee nunna Nektaria, joka on asunut 20 vuotta Heinäveden Lintulassa, pohjoismaiden ainoassa ortodoksisessa nunnaluostarissa. Hänen kuuliaisuustehtävänsä on vastata luostarin yrttiviljelmistä.

Lintulan luostari on toiminut Heinävedellä vuodesta 1946.
Lintulan luostari on toiminut Heinävedellä vuodesta 1946.

Lintulan hyvin hoidetuilla yrttimailla kasvaa kolmisenkymmentä yrttiä komeasta valerianasta moniin minttulajikkeisiin. Yrttiviljelystä on viime vuosina tullut yhä tärkeämpi elinkeino luostarille. Lintulassa tehdään teesekoituksia, superruuista käyviä viherjauheita ja uusimpana luonnonkosmetiikkaa.

Nuoret poimulehdet sopivat salaatteihin.
Nuoret poimulehdet sopivat salaatteihin.

"Luostarimme edesmennyt johtaja, äiti Marina kasvatti selleriä ja kuivatti sitä hieman myytäväksi. Häneltä sain tehtäväksi sellerimaan hoitamisen, ja vuosi vuodelta viljelmät ovat laajenneet. Ehkä minulla on multasormi", Nektaria arvelee.

Lintulan tarhassa viihtyvät muun muassa karjalanminttu, viherminttu ja suklaaminttu, joka maistuu After eight -konvehdeilta. Jopa Kreikan Athos-vuorelta munkkiluostarista saatu minttulajike viihtyy eteläsavolaisessa maassa.

Minttua käytetään muun muassa luostarin iltahetkiteehen.
Minttua käytetään muun muassa luostarin iltahetkiteehen.

Viljeltyjen yrttien ja kasvisten lisäksi nunnat keräävät luostaria ympäröiviltä niityiltä villinä kasvavaa nokkosta, vuohenputkea, maitohorsmaa, mesiangervoa, poimulehteä, puna-apilaa, siankärsämöä ja voikukan lehtiä. Niitä kuivataan myyntiin sekä käytetään luostarin keittiössä.

Luostarin yrttisekoituksia varten nunnat keräävät myös villikasveja.
Luostarin yrttisekoituksia varten nunnat keräävät myös villikasveja.

Elämänmuutos viisikymppisenä

Nunna Nektarian tie luostariin alkoi pienestä eteläsuomalaisesta maalaiskunnasta. Hän omaksui kristilliset arvot luterilaisilta vanhemmiltaan niin, että Raamattu oli jo lapsena hänen lempikirjansa. Aikuisena hän opiskeli yhteiskuntatieteitä, solmi pitkän avioliiton, sai neljä lasta ja teki uraa julkisella sektorilla hallinto- ja kehittämistehtävissä.

Lasten aikuistuttua hänellä oli aikaa syventyä miettimään, miten hän haluaa loppuelämänsä elää. Ortodoksinen usko vetosi Nektariaan, mutta uskontokunnan vaihtaminen ei tuntunut olevan tarpeeksi.

"50-vuotiaana aloin miettiä, voisiko minusta tulla nunna. Rippi-isäni rohkaisi minua, joten otin yhteyttä Lintulan luostariin, missä minut toivotettiin tervetulleeksi", Nektaria kertoo.

Hän jätti taakseen työn ja kodin, sai uuden nimen sekä tehtävät luostariyhteisössä. Lapset olivat iloisia äitinsä onnesta.

"Heidän mielestään luostari on hyvä paikka minulle", Nektaria sanoo.

Aikaiset herätykset ja sääntöjen omaksuminen tuntuivat Nektariasta luontevilta.

"Jumalanpalvelukset aamuin illoin ovat minusta arjen ihanuutta. Koska olen rakastanut aina kasveja, yrttimaa on erityisen mieleinen kuuliaisuustehtävä."

Yrttimaan hoitaminen on Nektarialle mieluinen tehtävä.
Yrttimaan hoitaminen on Nektarialle mieluinen tehtävä.

Voimaa viherjauheesta

Lintulassa eletään ulkoisesti vaatimatonta elämää. Päivää rytmittävät jumalanpalvelukset, ruokailut ja kahvitauot.

Yhteisten rutiinien välillä Nektaria tekee kuuliaisuustöitään, joita ovat luostarin matkamuistomyymälän hoitaminen, ikonimaalaus, keskustelut matkailijoiden kanssa, yrttiviljelmien hoito ja tuotteiden valmistaminen kasveista.

Puutarhan tuotteita myydään luostarin kaupassa.
Puutarhan tuotteita myydään luostarin kaupassa.

"Päivät ovat erilaisia. Joskus voin maalata koko päivän, toisinaan taas voin olla tarpeen mukaan pellolla tai kaupassa."

Yrttimaan satoa hyödyntäessään Nektaria on oppinut, että kuivatusta vuohenputkesta ja lehtikaalista tehty viherjauhe antaa potkua keitolle tai letuille. Ruokalusikallisesta kuivattua nokkosta taas voi hauduttaa vahvaa mutta terveellistä hunajateetä, joka sisältää rautaa ja c-vitamiinia.

"Nokkosessa on jopa enemmän kalsiumia kuin maidossa."

Luostariyhteisöön kuuluu kahdeksan nunnaa ja yksi viitankantajasisar, joka ei ole vielä antanut luostarilupauksiaan. Nunnilla ei ole omaisuutta eikä tuloja, vaan he saavat luostarista kaiken tarvitsemansa. Matkailu on luostarin elinkeinoista tärkein.

Matkailu on Lintulan luostarille tärkeä elinkeino.
Matkailu on Lintulan luostarille tärkeä elinkeino.

Viime keväänä luostarin 120-vuotisjuhlien yhteydessä siunattiin käyttöön yrttihalli, jonka ansiosta hyötykasveja voidaan kuivata entistä enemmän. Hallissa on kolme kuivauskaappia.

Nektaria kuivaaa sadon yrttihallin kuivauskaapeissa.
Nektaria kuivaaa sadon yrttihallin kuivauskaapeissa.

"Yhteen mahtuu kottikärryllinen yrttejä, jotka kuivuvat vuorokaudessa 35 asteessa. Kotioloissa yrttien kuivaaminen onnistuu uunissa samalla tavalla pienessä lämpötilassa", nunna Nektaria vinkkaa.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 15/2016

Pyhiinvaelluskävelylle ei tarvitse lähteä Euroopan toiselle laidalle, sillä mielenkiintoisia reittejä löytyy kotimaastakin. Lintulan luostarin alueen 51 hehtaarista suurin osa on metsää. Luostarin puutarhan takaa lähtee pyhä polku, joka johtaa Valamon luostariin. 16 kilometrin reitti kulkee pitkin metsäpolkua, hiekkatietä ja pitkospuita. Kävelyretriittiin voi yhdistää yöpymiset Lintulan ja Valamon luostareissa.

Lintulan luonnonkauniissa ympäristössä on helppo hiljentyä.
Lintulan luonnonkauniissa ympäristössä on helppo hiljentyä.