Äiti on koko elämäni syyllistänyt minua kaikesta. Nyt hän haluaa, että otan hänet luokseni asumaan.

70-vuotias äitini on saanut päähänsä, että minun tulee hankkia isompi asunto, jotta hän voi muuttaa luokseni. Äitini, joka on koko elämäni syyllistänyt minua kaikesta. Hänelle saan kuulemma olla kiitollinen, ettei hän tehnyt aborttia, vaikka en ollut se poika, jonka hän halusi.

Äitini on pilannut menneinä vuosina perheemme monta joulua olemalla sikakännissä ja laukomalla suustaan kauheuksia. Joulut vietimme aina meillä.

Vanhempani erosivat, kun olin pieni, eikä minulla ole juuri yhteyttä isääni. Hän elää omaa elämäänsä uudessa perheessä, jossa minulla ei ole ollut tilaa.

Oma tilanteeni on se, että mieheni lähti 25 vuoden yhdessäolon jälkeen. Meillä on kaksi lasta, joista toinen sairastaa. Minulla on hyvät välit lapsiini, mutta sairaus on kuin piru taustalla.

Tällä hetkellä olen työtön. Elämme työttömyyspäivärahani varassa, ja olen onnellinen, että rahat riittävät vuokraan ja ruokaan. Äitini on kerran vuodessa lähettänyt muutaman kympin avustusrahaa, ja hän muistaa aina mainita, että olisi tarvinnut rahat itse.

Nyt äiti ei enää ota alkoholia, hän on turvautunut uskontoon. Jeesus kuulemma auttaa, ja sitä hän nykyisin tuputtaa minullekin joka puhelussa.

Viime kesänä tapasin ihmisen, jolle voin puhua ja joka rakastaa minua. Vihdoin olen aloittamassa taas omaa elämääni, mutta tunnen syyllisyyttä siitä, että olen onnellinen ja voin ajatella terveen itsekkäästi. Äitini soittaa joka päivä. Aina en edes vastaa, en jaksa. Mitä teen hänen kanssaan?

Eksyksissä

minävain

Lukijan kirje: Äiti haluaa muuttaa luokseni

Toivon, että löydät voimaa valita oma tiesi. Jouduin käymään pitkään terapiassa lapsuuteni takia ja ainakin yksi neuvo sieltä tulee nyt mieleen. Kiitollisuuden vaatiminen siitä, että on pitänyt lapsestaan huolta ei toimi, koska olisihan siihen yhteiskunta ja naapurit ja sukulaiset puuttuneet jos lapsi jätetään heitteille. Ihan hirveää silti tuo abortin katuminen. - Syyllistämistä, marttyyriutta, vaatimista ... niin tuttua, vaikeaan masennukseen asti. Onneksi minulla on poikani tukenani. - Elä,...
Lue kommentti

Perhepolitiikan pitäisi olla tekoja eikä vain vaalipuheita.

Lasta ei pidä laittaa hoitoon ennen kuin hän osaa puhua. Sitä ennen hän ei osaa kertoa kotona päivähoidon tapahtumista.

Lapselle olisi parasta, jos häntä ei tarvitsisi laittaa hoitoon ennen kuin hän täyttää kolme vuotta. Silloin useimmat lapset alkavat kaivata muutakin kuin kotona olemista.

Ymmärrän, ettei kaikilla vanhemmilla ole mahdollisuutta olla kotona niin kauan. Lapsen hyvinvoinnin kannalta kotihoidon tuki on elintärkeä.

Päiväkotien tilanteeseen voidaan vaikuttaa hallituksen päätöksillä. Perhepolitiikan pitäisi olla tekoja eikä vain vaalipuhetta.

Lapsen paras ensin

Maaseutu on vanhukselle armoton ympäristö. Kannattaa muuttaa kaupunkiin, kun vielä on hyväkuntoinen, että ehtii tottua siellä asumiseen.

Kävin viikko sitten järjestämässä vanhalle isälleni apua ja virikettä pienessä kunnassa. Olemme myös joka päivä puhelinyhteydessä.

Tiistaina isä vastasi virkeänä puheluun, mutta heti sen jälkeen hän oli kaatunut. Nyt hän on vakavassa tilassa terveyskeskuksen vuodeosastolla maattuaan lattialla yli kymmenen tuntia.

Isä ei halunnut muuttaa kotoaan lähelleni samaan kaupunkiin. Sairastuessaan hän olisi saanut täältä paremman avun ja tukea jo aiemmin.

Maaseutu on vanhukselle armoton ympäristö, vaikka siellä olisikin tuttavia. Siksi kannattaa muuttaa kaupunkiin vielä, kun on hyväkuntoinen, että ehtii tottua siellä asumiseen ja liikkumiseen.

Heli

Itsenäinen

Lukijan kirje: Kannattaa muuttaa kaupunkiin

Minäkin muutin kaupunkiin 10 vuotta sitten. Oli apteekki, kaupat, posti jne lähes naapurissa. Tilanne on nyt niin, että kaikki edellä mainitsemani ovat nyt tuolla ostoskeskuksessa 1,5 km päässä ja tämä keskusta on lähes aavekaupunki täynnä tyhjiä liiketiloja. En viitsi muuttaa taas lähemmäs palveluja, ajattelen asian positiivista puolta: kun kauppoja ei ole vieressä niin ei tule tehtyä turhia hankintoja ja rahaa säästyy.
Lue kommentti
Samassa veneessä

Lukijan kirje: Kannattaa muuttaa kaupunkiin

Yksin asuvalle mikä tahansa ympäristö on armoton. Maaseutu tai kaupunki aivan sama. Mielestäni vanhenevan ihmisen olisi hyvä ajoissa pohtia asumisensa, kun voimaa vielä riittää muutosten tekemiseen ja uuden oppimiseen. Tärkeintä olisi muuttaa paikkaan, jossa lähellä on lapsia, ystäviä tai ammattiapua aina saatavilla. Vanhana ei enää jaksa. Kun ikää karttuu, on vaikeampi sisäistää uusi asuinpaikka, kuten Heli sanoi. Jos muistiongelmaa alkaa ilmetä, olisi hyvä tehdä ratkaisut ajoissa ja...
Lue kommentti

Kuka laskee kaiken ajan, matkakulut ja puhelinkulut, joita ihmisille tulee siitä, että hyvin toimivat nykysysteemit lopetetaan?

Sote tulee. Mitähän terveydenhoito on sitten, kun jo nyt keskittämiset hankaloittavat terveyskeskuskäyntejä ja aiheuttavat lisäkuluja asiakkaille?

Helsingissä terveyskeskuslaboratorioon pitää nykyisin varata aika HUS:n kautta, vaikka laboratorio on vieressä olevassa terveyskeskuksessa. HUS:n ajanvaraus ei näe, mitä kokeita sinulle on määrätty, joten jos täytyy tietää, onko oltava esimerkiksi syömättä, siitä pitää ensin soittaa omaan terveyskeskukseen. Keskitetty laboratorio ei myöskään anna kokeen jälkeista puhelinaikaa lääkärille, vaan siitä pitää soittaa taas puhelun jälkeen omaan terveyskeskukseen.

Ennen kaikki sujui yhdellä soitolla terveyskeskuksen ajanvaraukseen, nyt maksan puhelinkuluja moneen kertaan.

Keskittämisen jälkeen oma terveyskeskuksemme ei enää anna virtsanäytepurkkeja, koska niiden jakelu on keskitetty kaukana olevaan isompaan terveyskeskukseen. Sinne on mentävä julkisilla ja maksettava matkat. Virtsanäytteen voi kyllä palauttaa omaan terveyskeskukseen, mutta pahoittelivat, että näytepurkkien antaminen on heiltä nyt kielletty.

Jos sote tarkoittaa lisää tällaista, kuka laskee kaiken ajan, matkakulut ja puhelinkulut, joita ihmisille tulee siitä, että hyvin toimivat nykysysteemit lopetetaan?

Järki hoi

Omalla asenteella on iso merkitys, kun joku on päättänyt voittaa sairauden. Mutta on myös niitä, jotka ovat vahvasti päättäneet voittaa, ja silti he ovat hävinneet.

En väheksy tahdonvoimaa, enkä oman asenteen vaikutusta kuntoutumiseen tai paranemiseen. Niillä on valtava merkitys, kun joku on päättänyt nousta pyörätuolista ja opetella kävelemään tai voittaa syövän ja elää.

Näillä ihmisillä on kuitenkin ollut asenteen ja tahdonvoiman lisäksi hyvä tuuri. On myös heitä, jotka yhtä vahvasti ovat päättäneet selättää syövän, masennuksen tai toipua onnettomuudesta. Silti he ovat hävinneet.

Sitten on meitä, jotka tarvitsisimme määräaikaisen sairauseläkkeen, jotta elämä olisi taloudellisesti turvattua ja voisimme keskittyä käyttämään tahdonvoimamme kuntoutumiseen. Myönteistä sairauseläkepäätöstä ei kuitenkaan tule tai se tulee vuosien prosessin jälkeen.

Määräaikainen sairauseläke on olemassa olevaan tilanteeseen tarkoitettua toimeentuloa. Se mahdollistaa kuntoutumisen, ja sen kautta paluun tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi.

Itse sain pitkän hakemisen jälkeen määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen ja hyvää hoitoa. Haaveilen osa-aikatyöstä ja opiskelusta kevyempään ammattiin. Tällä hetkellä teen voimieni mukaan vapaaehtoistyötä. Voin olla hyödyksi ja samalla näen, mihin pystyn. Elän lasi puoliksi täynnä.

Voi käydä niinkin, ettei henkilö kaikesta huolimatta kuntoudu työkykyiseksi. Myös silloin hänellä on ihmisarvo ja paikka yhteiskunnassa. Työkyvyttömyys tai sairaus ei määritä ketään ihmisenä, ellei itse anna niin käydä.

Kipupotilas

2000€/kk Sairas- ja kansaneläk...

Lukijan kirje: Kaikki eivät kuntoudu

Pahinta on aidon perusturvan puuttuminen, sairas- ja kansaneläkeläisiltä. Et sinäkään kuntoutuisi, tai voisi hoitaa itseäsi, jos sinulta puuttuisi mahdollisuudet syödä riittävän monipuolisesti, käydä edes terveysasemalla lääkärissä ja ostaa välttämättömiä lääkkeitäsi. Kaikki vanhenevat, voivat sairastua, joutua väkivallan kohteiksi, tai onnettomuuksiin. Pienen kansakunnan pitäisi pystyä, välittämään toisistaan ja vahvistamaan perusturvaa heille, joille se perustuslainkin mukaan pitäisi kuulua...
Lue kommentti