Äiti on koko elämäni syyllistänyt minua kaikesta. Nyt hän haluaa, että otan hänet luokseni asumaan.

70-vuotias äitini on saanut päähänsä, että minun tulee hankkia isompi asunto, jotta hän voi muuttaa luokseni. Äitini, joka on koko elämäni syyllistänyt minua kaikesta. Hänelle saan kuulemma olla kiitollinen, ettei hän tehnyt aborttia, vaikka en ollut se poika, jonka hän halusi.

Äitini on pilannut menneinä vuosina perheemme monta joulua olemalla sikakännissä ja laukomalla suustaan kauheuksia. Joulut vietimme aina meillä.

Vanhempani erosivat, kun olin pieni, eikä minulla ole juuri yhteyttä isääni. Hän elää omaa elämäänsä uudessa perheessä, jossa minulla ei ole ollut tilaa.

Oma tilanteeni on se, että mieheni lähti 25 vuoden yhdessäolon jälkeen. Meillä on kaksi lasta, joista toinen sairastaa. Minulla on hyvät välit lapsiini, mutta sairaus on kuin piru taustalla.

Tällä hetkellä olen työtön. Elämme työttömyyspäivärahani varassa, ja olen onnellinen, että rahat riittävät vuokraan ja ruokaan. Äitini on kerran vuodessa lähettänyt muutaman kympin avustusrahaa, ja hän muistaa aina mainita, että olisi tarvinnut rahat itse.

Nyt äiti ei enää ota alkoholia, hän on turvautunut uskontoon. Jeesus kuulemma auttaa, ja sitä hän nykyisin tuputtaa minullekin joka puhelussa.

Viime kesänä tapasin ihmisen, jolle voin puhua ja joka rakastaa minua. Vihdoin olen aloittamassa taas omaa elämääni, mutta tunnen syyllisyyttä siitä, että olen onnellinen ja voin ajatella terveen itsekkäästi. Äitini soittaa joka päivä. Aina en edes vastaa, en jaksa. Mitä teen hänen kanssaan?

Eksyksissä

minävain

Lukijan kirje: Äiti haluaa muuttaa luokseni

Toivon, että löydät voimaa valita oma tiesi. Jouduin käymään pitkään terapiassa lapsuuteni takia ja ainakin yksi neuvo sieltä tulee nyt mieleen. Kiitollisuuden vaatiminen siitä, että on pitänyt lapsestaan huolta ei toimi, koska olisihan siihen yhteiskunta ja naapurit ja sukulaiset puuttuneet jos lapsi jätetään heitteille. Ihan hirveää silti tuo abortin katuminen. - Syyllistämistä, marttyyriutta, vaatimista ... niin tuttua, vaikeaan masennukseen asti. Onneksi minulla on poikani tukenani. - Elä,...
Lue kommentti

Kun ei ole kauppoja, ei tule tehtyä turhia hankintoja.

Muutin kaupunkiin 10 vuotta sitten. Olin tyytyväinen, kun palvelut, apteekki, kaupat, posti ja monet muut olivat naapurissa. Nyt ne kaikki ovat 1,5 kilometrin päässä, ja tämä entinen keskusta on lähes aavekaupunki täynnä tyhjiä liiketiloja.

En viitsi uudestaan muuttaa lähemmäs palveluja. Ajattelen asian positiivista puolta: kun ei kauppoja ole vieressä, ei tule tehtyä turhia hankintoja. Rahaa säästyy.

Itsenäinen

Avioero voi lamauttaa, varsinkin jos se tulee yllättäen. Mutta kun aika kuluu, vastoinkäyminen voi kääntyä onnenpotkuksi.

Joskus tuntuu siltä, että jokin asia murskaa koko elämän. Olen kuitenkin huomannut, että kun aika kuluu, ylitsepääsemättömiltä tuntuneet vastoinkäymiset voivatkin kääntyä positiivisiksi.

Avioero tai potkut voivat lamauttaa varsinkin, jos ne tulevat yllättäen. Siinä joutuu pitkiksi ajoiksi paniikkiin ja tuuliajolle. Olen kokenut molemmat, mutta nyt ajattelen, etten huolisi takaisin sen paremmin vanhaa puolisoani kuin työpaikkaanikaan.

Nykytilanteestani katsottuna vastoinkäymiset olivat minulle onnenpotkuja. Ilman niitä en olisi sama ihminen kuin olen nyt. Nykyisin olen paremmin sinut itseni kanssa kuin ennen.

Avioeron kauhun lamaannuttaneita ystäviäni olen lohduttanut, että joskus vielä kiität kumppaniasi siitä, että hän jätti sinut. Yksikään ei ole ymmärtänyt sanojani, vaan on pitänyt minua puukottajana, joka lyö lyötyä. Vasta paljon jälkeenpäin he ovat alkaneet ymmärtää, mitä tarkoitin.

Feeniks