Äiti on koko elämäni syyllistänyt minua kaikesta. Nyt hän haluaa, että otan hänet luokseni asumaan.

70-vuotias äitini on saanut päähänsä, että minun tulee hankkia isompi asunto, jotta hän voi muuttaa luokseni. Äitini, joka on koko elämäni syyllistänyt minua kaikesta. Hänelle saan kuulemma olla kiitollinen, ettei hän tehnyt aborttia, vaikka en ollut se poika, jonka hän halusi.

Äitini on pilannut menneinä vuosina perheemme monta joulua olemalla sikakännissä ja laukomalla suustaan kauheuksia. Joulut vietimme aina meillä.

Vanhempani erosivat, kun olin pieni, eikä minulla ole juuri yhteyttä isääni. Hän elää omaa elämäänsä uudessa perheessä, jossa minulla ei ole ollut tilaa.

Oma tilanteeni on se, että mieheni lähti 25 vuoden yhdessäolon jälkeen. Meillä on kaksi lasta, joista toinen sairastaa. Minulla on hyvät välit lapsiini, mutta sairaus on kuin piru taustalla.

Tällä hetkellä olen työtön. Elämme työttömyyspäivärahani varassa, ja olen onnellinen, että rahat riittävät vuokraan ja ruokaan. Äitini on kerran vuodessa lähettänyt muutaman kympin avustusrahaa, ja hän muistaa aina mainita, että olisi tarvinnut rahat itse.

Nyt äiti ei enää ota alkoholia, hän on turvautunut uskontoon. Jeesus kuulemma auttaa, ja sitä hän nykyisin tuputtaa minullekin joka puhelussa.

Viime kesänä tapasin ihmisen, jolle voin puhua ja joka rakastaa minua. Vihdoin olen aloittamassa taas omaa elämääni, mutta tunnen syyllisyyttä siitä, että olen onnellinen ja voin ajatella terveen itsekkäästi. Äitini soittaa joka päivä. Aina en edes vastaa, en jaksa. Mitä teen hänen kanssaan?

Eksyksissä

minävain

Lukijan kirje: Äiti haluaa muuttaa luokseni

Toivon, että löydät voimaa valita oma tiesi. Jouduin käymään pitkään terapiassa lapsuuteni takia ja ainakin yksi neuvo sieltä tulee nyt mieleen. Kiitollisuuden vaatiminen siitä, että on pitänyt lapsestaan huolta ei toimi, koska olisihan siihen yhteiskunta ja naapurit ja sukulaiset puuttuneet jos lapsi jätetään heitteille. Ihan hirveää silti tuo abortin katuminen. - Syyllistämistä, marttyyriutta, vaatimista ... niin tuttua, vaikeaan masennukseen asti. Onneksi minulla on poikani tukenani. - Elä,...
Lue kommentti