Mieheni ei keskustele, mutta hän tekee paljon muuta.

Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa 38 vuotta. Hän ei puhu kovin paljon, enkä muista, että hän olisi koskaan puhunut tunteistaan.

Keskustelun puute vaivasi minua kauan. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin ajatella asiaa toiselta kannalta: hän ei tee juuri tätä minun haluamaani asiaa, mutta mitä sellaista hän tekee, että minun kannattaa jatkaa hänen kanssaan? Siitä listasta ei tullut loppua.

Lakkasin pyytämästä sanoja, enkä niitä enää edes kaipaa. Onhan minulla ystäviä, joiden kanssa saan puhua ihan niin paljon kuin haluan.

Rakastunut

Ystäväni sanoo, että jään nykymaailmassa joka junasta, jos en opi tekemään nopeita päätöksiä.

Olen harkitseva ihminen, ja minua ahdistaa, jos joudun tekemään liian nopeita päätöksiä. Hyvä ystäväni on päinvastainen. Hän nappaa asiat kiinni lennossa, on vaihtanut monta kertaa työpaikkaa ja tekee päätöksen vaikka saman tien. Hän on tehnyt monia hyviä päätöksiä, mutta myös huonoksi osoittautuneita valintoja.

Olen katsellut uutta työpaikkaa, ja joku aika sitten minulta kysyttiin, olisinko kiinnostunut työpaikasta, joka on tulossa auki. Pohdin asiaa, ja vaikka työ oli kiinnostava, siinä oli muutama puoli, joiden vuoksi halusin miettiä asian kunnolla. Sitten kävi niin, että paikka meni toiselle ennen kuin ehdin vastata.

Ystäväni ei tunnu pääsevän yli asiasta. Hän moittii minua yhä uudelleen hidastelusta ja sanoo, että nykymaailmassa jään jokaisesta junasta, jos en opettele tekemään päätöksiä nopeammin.

Mutta miten sellaista voi opetella, kun ei se ole minulle luontaista? Voiko ihminen muuttua perusluonteeltaan? Voiko kasvaa irti omasta itsestään?

Hitauteensa kyllästynyt

Vierailija

Lukijan kirje: Olenko liian hidas?

Voisitko ajatella niin, että on asioita, joissa voit luonteenomaiseen tapaasi käyttää aikaa miettimiseen, ja on asioita, jotka eivät odota. Ikäänkuin asettaisit kiireellisyysjärjestykseen päätöksentekosi, ja toimisit sen mukaisesti. Esimerkkisi työpaikan vaihdosta kuvaa varmasti hyvin ristiriitaa: Päätös on hyvin tärkeä, sitä tekee mieli vatvoa, ja toisaalta liika miettiminen vie mahdollisuuden sivu suun. Vastauksena kysymykseesi: En usko että perusluonnettaan voi paljon muuttaa, mutta joskus...
Lue kommentti

Huono johtaminen tulee yritykselle kalliiksi.

Olin aikoinaan ahkera ja tunnollinen työntekijä. Painoin töitä hyvällä fiiliksellä kelloon katsomatta.

Sitten kaiken tietävä ja aina oikeassa oleva narsistinen johtaja otti minut silmätikukseen. Siihen loppui venymiseni. Koirakoulu jatkuu nyt vuodesta toiseen. Työsuoritukseni on murto-osa aikaisemmasta.

Huono johtaminen tulee yrityksille kalliiksi. Narsistisen ja kaikki narut itsellä pitävän johtajan kynsissä työntekijöiltä tapetaan motivaatio. Työpaikalla kyräillään ja katsotaan, millä tuulella johtaja tänään on. Huonona päivänä saadaan kuulla, kuinka surkeita työntekijöitä ollaan, ja hyvänä päivänä kaikki on niin hyvin kuin vain olla voi.

Konsernin HR-ohjeet eivät koske minun osastoani, meillä on ihan omat säännöt. Koska satumme olemaan tukiyksikössä, huono johtaminen ei nouse esiin, sillä bisnes pyörii, tehtiinpä se kuinka huonosti hyvänsä.

Huono pomo tulee kalliiksi

Samanlainen pomo mutikaisella

Lukijan kirje: Jouduin pomon silmätikuksi

Olet valitettavan oikeassa nimimerkki "Huono johtaminen tulee kalliiksi". En tiedä, mistä johtuu, mutta kuvaamasi kaltaisi johtajia tuntuu olen Suomi pullollaan. Kaikenlaisista hienoista johtamismalleista kyllä puhutaan ja johtajat istuvat kalliissa seminaarissa oppiakseen uusista tuulista, mutta firmoissa meno jatkuu niin kuin ennenkin. Lieneekö tässä myös syy siihen, miksi Suomella ei bisneksessä mene niin hyvin, vaikka ongelmista lamaa syytetäänkin.
Lue kommentti

Kinaamme miehen kanssa jatkuvasti pikkuasioista. Miten siitä pääsisi eroon?

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä pitkään, ja periaatteessa meillä menee hyvin. Ainoa, mikä arjessamme rassaa, on kinaaminen pikkuasioista.

Kinaamme esimerkiksi siitä, kumman tahtiin vaihdetaan lakanat. Minä haluan vaihtaa lakanat kerran viikossa, miehelle riittäisi 2-3 viikon välein. Mieheni mielestä minä olen jatkuvasti imurin varressa, kun haluan imuroida kerran viikossa. Jos pyydän häntä imuroimaan, hän saattaa tehdä sen, mutta marmattaa, että olen ylihygieeninen.

Mieheni on muutenkin boheemimpi. Hän tykkää, että kotona on tavaroita siellä täällä, kuten kirjoja ja lehtiä pöydällä. Tiskipöydälle voi hänen mielestään ihan hyvin kasautua astioita, ennen kuin ne laitetaan tiskikoneeseen, ja keittiönpöytä voi lainehtia sitä sun tätä. Minua taas häiritsee, jos tavarat eivät ole paikoillaan ja yleisnäkymä on sotkunen.

Muutenkin mieheni elää enemmän hetkessä ja improvisoi tekemisiään. Hän sanoo, että häntä ahdistaa, jos asiat on ennalta suunniteltu ja kalenterissa. Elämä on silloin jo eletty, ennen kuin päivät ovat edes tulleet.

Miten kahden näin erilaisen ihmisen arjessa voisi löytyä sellainen tapa elää, että kumpikaan ei tunne tulevansa ahdistetuksi?

Nämä elämän pienet asiat!

Jope

Lukijan kirje: Kuinka eroon kinaaamisesta?

Joskus on helpompi kinata pienistä, kun oikeasti mieltä painaa joku isompi asia. Voiko pohtia, mikä oikeasti harmittaa? Sehän voi olla tuo erilainen siisteysvaatimus tai sitten joku ihan muu. Jos se on siisteys niin voiko kumpikin hyväksyä toisen ja antaa olla? Eli sinä imuroi/vaihda lakanat, jos tuntuu ja saat mitä haluat - miehen pitää sietää se, mutta hän voi olla imuroimatta/vaihtamatta (kuin joka 3.vko).
Lue kommentti

Minuus on urakka, joka ei lopu koskaan.

Omaan itseen keskittyminen johtaa yksinäisyyteen. Terveessä parisuhteessa on sallittua olla myös riippuvainen.

Minuus on urakka, joka ei lopu koskaan. Sille linjalle kun lähtee, on aina vain kauempana toisista ihmisistä. Tämän sanominen saa ärhäkät suuttumaan, mutta nehän nyt suuttuvat muutenkin.

Sallitut riippuvuudet