Epäpätevän esimiehen alaiset oppivat nopeasti, että palaverissa on parempi pitää suu kiinni.

Kun työpaikalla tiiminvetäjäksi palkataan henkilö, jolla on vähän kokemusta, ja alaiset tuntevat toimialueen paremmin, uudella pomolla on kova tarve pomottaa.

Pomottavan esimiehen alaiset oppivat nopeasti, että palaverissa on parempi pitää suu kiinni, vaikka näyttää siltä, että pomo tekee väärän ratkaisun. Vaihtoehto kun voi olla kahdenkeskiset nuhteet palaverin jälkeen ja jatkossa aina pomon hampaisiin joutuminen.

Olen huomannut, että pomo osaa esittää ylöspäin, että hyvin menee ja notkahdus johtuu vain nykyisestä taloustilanteesta tai huonoista alaisista. Tämän seurauksena alaisia siirretään toisiin tiimeihin tai irtisanotaan verukkeilla.

Kuinka monen yrityksen huono tulos on oikeasti kiinni epäpätevistä johtajista ja huonosta johtamisesta enemmän kuin yleisestä taloustilanteesta?

Turhautunut

Terveisiä Kaijalle

Lukijan kirje: Epäpätevä esimies ahdistaa

Aika monen on, mutta toki alaisissakin on toivomisen varaa. Olen ihmetellyt, kuinka työyhteisön ihmisiltä puuttuu niin siviilirohkeutta kuin solidaarisuutta. Lähdettyäni keskitason pomona ajamaan ylimpään johtoon päin, alaiseni pyynnöstä, epäkohdan korjausta olenkin huomannut jääneeni yksin. Alainen ei olekaan saanut suutaan auki silloin, kun yhdessä olisi pitänyt asiaa kuvata tai jopa kieltänyt ongelman olemassaolon. Kyllä tunsin itseni petetyksi silloin.. Jos tekin siellä pitäisitte yhtä ja...
Lue kommentti
Irmeli

Lukijan kirje: Epäpätevä esimies ahdistaa

On valitettavaa, että esimiehiksi suostuvat sellaiset ihmiset joista siihen tehtävään ei ole. Henkilö tarvitsee ilmeisesti minäkuvan kohotusta ja lisää liksaa. Luulisi ahdistavan esimiestä, joka ei ole tehtäviensä tasalla. Alainen on usein esimiestä pätevämpi ja kauemmin yrityksessä työskennellyt. Itse odotan esimieheltä avoimmuutta, ryhtiä ja oikeudenmukaisuutta. Voin arvostaa sellaista esimiestä, jolla on avoin keskustelusuhde alaisiinta, ja joka myöntää omat heikkoutensa ja virheensä.
Lue kommentti

Ulospäin kaikki näyttää hienolta, mutta ulkokuoren alla on paljon kiusaamista.

Työpaikkani siloisen ulkokuoren alla on paljon kiusaamista. Varsinkin yksi johtaja ottaa aina jonkun hampaisiinsa. Hän ryhtyy mustamaalaamaan tätä ensin sivulauseissa, sitten avoimemmin. Sitten alaiselta aletaan vähentää työtehtäviä. Vaino jatkuu niin kauan, että alainen ajautuu tilanteeseen, jossa ainoa terveenä selviytymisen mahdollisuus on lähteä.

Alaisilla on omat klikkinsä. Tietyillä osastoilla päälliköt eivät viihdy pitkään, sillä alaiset osaavat piilevän kiusanteon ja istumalakkoilun. Ulkoapäin katsova ei näe kiireiseltä vaikuttavan hyörinän läpi eikä ymmärrä, että kyse on teatterista. Kumma kyllä, johtokaan ei ihmettele sitä, miksi joillakin osastoilla esimiehet vaihtuvat tiuhaan.

Työntekijöistä on viimeksi kuluneiden vuosien aikana vaihtunut melkein puolet. Suuri osa jääneistä on henkisesti niin hajalla, että heistä on tullut osittain työkyvyttömiä. Ulospäin kaikki saadaan näyttämään hienolta, sen johto osaa.

Hammasta purren

Olen yrittänyt saada ikääntyvät vanhempani muuttamaan paikkakunnallemme, jotta voisimme auttaa heitä, mutta he eivät halua muuttaa.

Vanhempani asuvat 500 kilometrin päässä perheestäni. Kun lapsemme olivat pieniä, he vierailivat meillä silti usein ja olivat lapsille läheisiä.

Nyt vanhempani ovat jo eläkkeellä. Yritimme saada heidät muuttamaan paikkakunnallemme, mutta he eivät suostuneet. Olisimme auttaneet muutossa.

Nyt tilanne on mennyt hankalaksi, sillä vanhempani eivät jaksa enää kovin usein käydä luonamme. Meillä on työmme ja lapsilla koulu, eikä vuodessa tule monta kertaa lähdettyä viikonloppuna heidän luokseen. Teen vuorotyötä, ja siitä palautuminen vaatii entistä enemmän aikaa, kun minullekin tulee lisää ikää.

Minua surettaa. Haluaisin mielelläni auttaa vanhempiani kiitokseksi siitä, miten paljon he meitä auttoivat, kun lapset olivat pieniä. Välimatkan vuoksi auttaminen ei onnistu. Olen joutunut kovettamaan itseni ja ajattelemaan, että heillä olisi enemmän täällä, mutta he eivät sitä halua.

Surullista

Vierailija

Lukijan kirje: Miten saisin vanhemmat lähelle?

Oletko ajatellut että nykyinen kotipaikkakunta on heidän kotinsa? Ei monikaan halua muuttaa kotoaan pois. Ja kun vanhenee, muutos on monelle vielä vaikeampi kuin "aktiivi-iässä". En tohtisi painostaa vanhempiani muuttamaan paikkakuntaa, jolleivät he sitä halua (eivätkä he halua), enkä missään tapauksessa haluaisi että omat lapseni tulisivat kertomaan minulle missä minun on "parempi" asua. Herranen aika.
Lue kommentti
Vierailija

Lukijan kirje: Miten saisin vanhemmat lähelle?

Ymmärrän huolesi täysin. Omakin äitini asuu melkein 500 kilometrin päässä ja odotan jo kauhulla aikaa, kun huomaan ettei hän enää pärjää. Mutta kuten edellinenkin kommentoija sanoi, ei tulisi kuuloonkaan että pyytäisin muuttamaan tänne. Eihän hän tunne täältä ketään, ei kaupunkia, ei paikkoja, ei ihmisiä, ei mitään muistoja missään! Olisi liikaa vaadittu - kuten myös se, että minä pakkaisin perheeni muuttoautoon ja muuttaisin sinne. Mutta ennemmin vaikka niin päin, jos olisi pakko.
Lue kommentti

Aito, välittävä ihminen ei kehu itseään ja hauku muita.

Vielä kolmekymppisenä luotin miltei kaikkiin ihmisiin. Onneksi silloin ei ollut Facebookia, olisin varmaan hyväksynyt kaikki kaveriksi.

Kun 35-vuotias ystäväni liittyi Facebookiin, hän tiesi sen jälkeen kaikista kaiken. Ikään kuin se ja se olisi vain hänelle siitä ja siitä asiasta uskoutunut. Ollessani kylässä hän sekoitti toisella kädellä ruokaa ja toisella selasi Facebookia. Hän arvosteli miehensä veljenvaimon päivityksiä, haukkui naapurinsa puutarhakuvaa, arvosteli kampaajansa herkkukuvia ja aliarvioi tätä, koska kampaaja oli ylipainoinen.

Meillä oli yhteinen ystävä, joka oli eronnut, ja hän oli päivittänyt Facebookiin uuden kumppaninsa kuvan. Se työnnettiin nenäni eteen halveksivasti ja minua yritettiin saada mukaan haukkumaan miehen ulkonäköä.

Ystäväni on työssä, jossa on salassapitovelvollisuus. Minulta meni luottamus häneen. Oli kuin hän olisi muuttunut 35-vuotiaasta aikuisesta naisesta kymmenvuotiaaksi juoruilevaksi tytöksi.

Katkaisin välit häneen. Hän ei ole arvoiseni eikä monen muunkaan, jota hän väittää ystäväkseen. Aito, välittävä ihminen ei kehu itseään ja hauku muita. Tämä nyt entinen ystäväni jäi myöhemmin kiinni valheista. Se on jollakin asteella hillinnyt hänen kaverimorkkaamistaan.

Aidon ystävän olkapäähän voi nojata, kertoa surunsa ja tietää varmasti, että asia pysyy vain kahdenkeskisenä. Sellaisesta olkapäästä saa paljon voimaa!

Tänään on paras päivä

Tytärpuoli käyttäytyy  aina itsekkäästi, eikä koskaan ole valmis  tulemaan vastaan.

Olemme olleet 21 vuotta naimisissa vaimoni kanssa. Meillä on yksi yhteinen lapsi, melkein aikuinen. Vaimollani on edellistä liitosta lapsia, ja lapsilla on lapsia.

Keskimmäinen vaimoni lapsista, tytär, on aina ollut määräilevä. Kaiken pitäisi mennä hänen päänsä mukaan. Jos ei mene, hän suuttuu.

Joulu on minulle painajainen. Olen halunnut edes kerran viettää rauhallisen joulun ja olla oman perheen kanssa kolmistaan. Tänä jouluna emme menneet vaimon tyttären luokse toiselle paikkakunnalle, vaikka hän yritti kaikin keinoin. Hän ajatteli, että me kustantaisimme sitten joulun hänen perheelleen.

Vaimoni sanoi moneen kertaan, ettei meillä ole varaa joka joulu teitä auttaa. Tytär suuttui ja ilmoitti, että tulee sitten siskonsa luo ja yöpyvät omalla isällään. Meidät heitettiin syrjään, kun emme olleet valmiit matkustamaan heidän luokseen.

Mietin monesti, mitä pahaa vaimoni on tehnyt, kun tyttö käyttäytyy  aina itsekkäästi, eikä koskaan ole valmis  tulemaan vastaan. Ihmettelen, miten hän pärjää työyhteisössä, jossa vaaditaan joustamista ja sovittelua.

Koen pahaa oloa tilanteesta ja mietin, mitä tässä voi tehdä?

Isäpuolena ahdistaa

Tervetuloa aikuisten maailmaan

Lukijan kirje: Tytärpuoli ei suostu joustamaan

Tytärpuoli kuulostaa keskenkasvuiselta. Ei ilmeisesti ole vielä aikuistunut. Eikä aikuistu jos vanhemmat sina joustavat ja tyynnyttelevät riidan pelossa. Ehkä on hyvä ottaa etäisyyttä aikuiseen tytärpuoleen. Riitelemään ei kannata ryhtyä, mutta aina voi vetäytyä omaan rauhaan. Ja kertoa ystävällisesti oman kantansa. Antaa maailman opettaa.
Lue kommentti
Vierailija

Lukijan kirje: Tytärpuoli ei suostu joustamaan

Tässä on paljon mitä ei tiedetä. Perhesuhteet eivät koskaan johdu vain yhdestä osapuolesta, vaan kukin on siinä yhtä osallinen. En oikein ymmärrä aloitusta: miten tytärpuolen olisi pitänyt joustaa? Kirjoituksen mukaan hän kutsui äitinsä ja isäpuolensa jouluksi heille ja niin ikään kirjoituksen mukaan oletti heidän kustantavan joulun; onko tämä edes totta, oli tai ei, se on aika vihamielisesti sanottu. Ei oikein kuulosta todelliselta elämältä. Ja miten heidät sitten heitettiin syrjään? Itsehän...
Lue kommentti