Aito, välittävä ihminen ei kehu itseään ja hauku muita.

Vielä kolmekymppisenä luotin miltei kaikkiin ihmisiin. Onneksi silloin ei ollut Facebookia, olisin varmaan hyväksynyt kaikki kaveriksi.

Kun 35-vuotias ystäväni liittyi Facebookiin, hän tiesi sen jälkeen kaikista kaiken. Ikään kuin se ja se olisi vain hänelle siitä ja siitä asiasta uskoutunut. Ollessani kylässä hän sekoitti toisella kädellä ruokaa ja toisella selasi Facebookia. Hän arvosteli miehensä veljenvaimon päivityksiä, haukkui naapurinsa puutarhakuvaa, arvosteli kampaajansa herkkukuvia ja aliarvioi tätä, koska kampaaja oli ylipainoinen.

Meillä oli yhteinen ystävä, joka oli eronnut, ja hän oli päivittänyt Facebookiin uuden kumppaninsa kuvan. Se työnnettiin nenäni eteen halveksivasti ja minua yritettiin saada mukaan haukkumaan miehen ulkonäköä.

Ystäväni on työssä, jossa on salassapitovelvollisuus. Minulta meni luottamus häneen. Oli kuin hän olisi muuttunut 35-vuotiaasta aikuisesta naisesta kymmenvuotiaaksi juoruilevaksi tytöksi.

Katkaisin välit häneen. Hän ei ole arvoiseni eikä monen muunkaan, jota hän väittää ystäväkseen. Aito, välittävä ihminen ei kehu itseään ja hauku muita. Tämä nyt entinen ystäväni jäi myöhemmin kiinni valheista. Se on jollakin asteella hillinnyt hänen kaverimorkkaamistaan.

Aidon ystävän olkapäähän voi nojata, kertoa surunsa ja tietää varmasti, että asia pysyy vain kahdenkeskisenä. Sellaisesta olkapäästä saa paljon voimaa!

Tänään on paras päivä

Kun ei ole kauppoja, ei tule tehtyä turhia hankintoja.

Muutin kaupunkiin 10 vuotta sitten. Olin tyytyväinen, kun palvelut, apteekki, kaupat, posti ja monet muut olivat naapurissa. Nyt ne kaikki ovat 1,5 kilometrin päässä, ja tämä entinen keskusta on lähes aavekaupunki täynnä tyhjiä liiketiloja.

En viitsi uudestaan muuttaa lähemmäs palveluja. Ajattelen asian positiivista puolta: kun ei kauppoja ole vieressä, ei tule tehtyä turhia hankintoja. Rahaa säästyy.

Itsenäinen

Avioero voi lamauttaa, varsinkin jos se tulee yllättäen. Mutta kun aika kuluu, vastoinkäyminen voi kääntyä onnenpotkuksi.

Joskus tuntuu siltä, että jokin asia murskaa koko elämän. Olen kuitenkin huomannut, että kun aika kuluu, ylitsepääsemättömiltä tuntuneet vastoinkäymiset voivatkin kääntyä positiivisiksi.

Avioero tai potkut voivat lamauttaa varsinkin, jos ne tulevat yllättäen. Siinä joutuu pitkiksi ajoiksi paniikkiin ja tuuliajolle. Olen kokenut molemmat, mutta nyt ajattelen, etten huolisi takaisin sen paremmin vanhaa puolisoani kuin työpaikkaanikaan.

Nykytilanteestani katsottuna vastoinkäymiset olivat minulle onnenpotkuja. Ilman niitä en olisi sama ihminen kuin olen nyt. Nykyisin olen paremmin sinut itseni kanssa kuin ennen.

Avioeron kauhun lamaannuttaneita ystäviäni olen lohduttanut, että joskus vielä kiität kumppaniasi siitä, että hän jätti sinut. Yksikään ei ole ymmärtänyt sanojani, vaan on pitänyt minua puukottajana, joka lyö lyötyä. Vasta paljon jälkeenpäin he ovat alkaneet ymmärtää, mitä tarkoitin.

Feeniks