Firma järjesti hienot yhdistymisjuhlat. Kohta niiden jälkeen meille ilmoitettiin, että kerätkää tavaranne, huomenna on viimeinen työpäivänne.

Seitsemän vuotta sitten minut irtisanottiin kolmen muun työkaverini kanssa. Sitä ennen firmassa oli ollut yt-neuvottelut ja liikkeenluovutukset.

Sitten tulivat sillanrakennusjuhlat entisen ja uuden firman välillä. Pidettiin puheita ja nostettiin maljoja. Meidät vietiin firman hienolla autolla kotiin, ja kaikki oli olevinaan hyvin.

Voi mitä teatteria, ihan kuin Keisarin uudet vaatteet -sadussa! Pian juhlien jälkeen minulle ja työtovereilleni kerrottiin, että huomenna on viimeinen työpäivänne. Kerätkää tavaranne ja lähtekää.

Sain hysteerisen kohtauksen, pakenin huoneesta ja lähdin kotiin. Kävin seuraavana päivänä hyvästelemässä työkaverini.

Olin ollut firmassa 39 vuotta. Potkut olivat melkoinen järkytys. Niistä selviäminen vei monta vuotta. Ei auttanut ammattiliitto, enkä saanut enää uutta työpaikkaa.

Nyt olen eläkkeellä, enkä enää paljoa ajattele menneitä. Olen huomannut, että elämässä on muutakin kuin työ, vaikka työ olikin minulle pitkään hyvin tärkeää.

Tapaan entisiä työkavereita muutaman kerran vuodessa, ja meillä on hauskaa yhdessä. En ole enää katkera. Lähinnä ihmettelen edelleen, kuinka isolla firmalla oli varaa vetää sellaista näytelmää.

Rahaa on ja se haisee

Marx oli sittenkin oikealla ti...

Lukijan kirje: Firma veti näytelmän

Niin surullista, sillä noita tarinoita riittää. Olen kanssasi samaan mieltä - teatteria elämä kaikki. Mutta ennen ei niin ollut. Firmoissa ajateltiin pidemmällä tähtäimellä. Onneksi tällaisia firmoja on kuitenkin yhä myös. Teatteria vetäviä firmoja ovat monet pörssiyhtiöt, joille takavuosina räätälöitiin bonuspaketit ja joissa usein samassa yhteydessä otettiin käyttöön tuloksen kvartaalimittaus. Johtajien työtä mitattiinkin yhtäkkiä hyvin lyhellä aikavälillä, niin lyhyellä, että tulosta oli...
Lue kommentti

Ulkomailla asuessa alkaa arvostaa kaikkea sitä hyvää, mitä meillä täällä satavuotiaassa Suomessa on.

Olen asunut monta vuotta ulkomailla ja palannut Suomeen. Olen kummastellut, miten vähän täällä arvostetaan kaikkea hyvää, jota meillä on. Suomi 100 -juhlaan on todella aihetta!

Meillä on puhdasta. Kaukomailla kulkiessa puhtautta alkaa todella arvostaa. Vältymme monilta sairauksilta ja vaivoilta pelkästään siksi, että Suomessa ymmärretään puhtauden merkitys alkaen käsien pesusta.

Suomalainen terveydenhuolto on korvaamatonta. Saamme Suomessa erikoislääkärit ja huipputason hoidon melkein ilmaiseksi ja vaativat leikkaukset pikkurahalla. Samanlaisista leikkauksista ja hoidoista monet amerikkalaiset menevät henkilökohtaiseen konkurssiin – pelkkä synnyttäminen maksaa siellä maltaita.

Entä koulutus? Kuinka usein tulemme ajatelleeksi, miten hyvä koulutus meillä on kaikkien ulottuvilla. Peruskoulut, lukiot, korkeakoulut ja yliopistot ovat kaikille suomalaisille käytännöllisesti katsoen ilmaisia. Opintotuella pärjää ja pystyy opiskelemaan perustutkinnon. Ulkomailla vanhemmat alkavat heti lapsen synnyttyä säästää tämän opiskelua varten.

Listaa voi jatkaa: lämpimät talot, toimiva liikenne säällä kuin säällä, pitkät kesälomat, puhdas vesi, jokamiehen oikeudet.

Jos mielesi tekee valittaa ja parjata rakasta isänmaatamme, lähde ulkomaille. Huomaat nopeasti, kuinka hyvin asiat täällä satavuotiaassa Suomessa ovat.

Oma maa mansikka

MB

Lukijan kirje: Silmäni avautuivat ulkomailla

Kyllä asia näin on. Suomessa on asiat aika hyvin kaikinpuolin. Valittamista voi aina löytää joka asiasta jos vain haluaa. Tämä on tosiaan sitä että ei tiedetä oikein miten huonosti asiat voisivatkaan olla. Köyhyyttä löytyy myös Suomesta ja muistakin pohjoismaista. Mutta kaksi perusasiaa on ainakin melkein ilmaisia, terveydenhuolto ja koulutus. Jos jaksaa kouluttautua niin työn saaminen ja tulotaso on helposti nähtävissä. Asun itse ulkomailla (jo 13 vuotta), mutta kaipaan Suomeen. En elintason...
Lue kommentti

Laadukas varhaiskasvatus tukee ja kehittää lasta, mutta toinen kysymys on, toteutuuko laadukkuus.

Kun subjektiivista oikeutta päivähoitoon rajoitettiin, korostettiin varhaiskasvatusta. On totta, että laadukas varhaiskasvatus tukee ja kehittää lasta, mutta laadukkuuteen pääseminen on sitten eri asia.

Koulutettua, motivoitunutta ja sitoutunutta henkilöstöä on vaikea saada, sijaisia ei ole, ryhmäkoot ovat liian suuret ja lisäkoulutus on olematonta. Päivähoidossa työskentelevät kasvattajat ovat jaksamisensa äärirajoilla erityislasten määrän kasvaessa, vanhempien ongelmien keskellä, alipalkattuina.

Vanhemmuus on tänä päivänä monella hukassa. Monet tuntuvat vaativan, että yhteiskunta hoitaa vanhemmuuden. Lapsiryhmiin tulee lisäpainetta, kun lasten hoitopäivät venyvät 10-tuntisiksi ja vanhemmat kiukuttelevat omaa pahaa oloaan kasvattajille aamuisin tai iltaisin. Lapsen sairastuminenkin tuntuu olevan hoitajien syytä.

Lapsilla ei ole aina edes lomaa, koska vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa. Pienet lapset viettävät hereillä ollessaan 9–10 tuntia päiväkodissa, mutta omien vanhempiensa kanssa usein vain noin 3 tuntia päivässä. Lapsista on tullut rasite liian monissa perheissä.

Vanhemmuus tulisi nähdä rikkautena, ainutlaatuisena mahdollisuutena ja kokemuksena. Varhaiskasvatuskin pystyy olemaan laadukas osa lasten kasvatusta mutta yhdessä vanhempien kanssa.

Mummarainen

Järki käteen

Lukijan kirje: Päivähoidon kasvattajat ovat jaksamisen rajoilla

Niin totta! Ja kuitenkin nyky-Suomessa on rahaa enemmän kuin koskaan. Kyse ei ole rahan puutteesta, vaan tahdosta kohdentaa se. Jos lapsille haluttaisiin hyvää, päiväkotien taakkaa kevennettäisiin. Jos pienten lasten vanhempia haluttaisiin tukea, kotihoidon tukea lisättäisiin. Nyt sen sijaan halutaan kaikki töihin, vaikka kaikille ei riitä töitä. Vanhemmat kärsivät ja lapset pohjimmaisena saavat karvaimmat palat. Nyt seuraavissa vaaleissa äänestämään niitä kansanedustajia, jotka ymmärtävät...
Lue kommentti