Firma järjesti hienot yhdistymisjuhlat. Kohta niiden jälkeen meille ilmoitettiin, että kerätkää tavaranne, huomenna on viimeinen työpäivänne.

Seitsemän vuotta sitten minut irtisanottiin kolmen muun työkaverini kanssa. Sitä ennen firmassa oli ollut yt-neuvottelut ja liikkeenluovutukset.

Sitten tulivat sillanrakennusjuhlat entisen ja uuden firman välillä. Pidettiin puheita ja nostettiin maljoja. Meidät vietiin firman hienolla autolla kotiin, ja kaikki oli olevinaan hyvin.

Voi mitä teatteria, ihan kuin Keisarin uudet vaatteet -sadussa! Pian juhlien jälkeen minulle ja työtovereilleni kerrottiin, että huomenna on viimeinen työpäivänne. Kerätkää tavaranne ja lähtekää.

Sain hysteerisen kohtauksen, pakenin huoneesta ja lähdin kotiin. Kävin seuraavana päivänä hyvästelemässä työkaverini.

Olin ollut firmassa 39 vuotta. Potkut olivat melkoinen järkytys. Niistä selviäminen vei monta vuotta. Ei auttanut ammattiliitto, enkä saanut enää uutta työpaikkaa.

Nyt olen eläkkeellä, enkä enää paljoa ajattele menneitä. Olen huomannut, että elämässä on muutakin kuin työ, vaikka työ olikin minulle pitkään hyvin tärkeää.

Tapaan entisiä työkavereita muutaman kerran vuodessa, ja meillä on hauskaa yhdessä. En ole enää katkera. Lähinnä ihmettelen edelleen, kuinka isolla firmalla oli varaa vetää sellaista näytelmää.

Rahaa on ja se haisee

Marx oli sittenkin oikealla ti...

Lukijan kirje: Firma veti näytelmän

Niin surullista, sillä noita tarinoita riittää. Olen kanssasi samaan mieltä - teatteria elämä kaikki. Mutta ennen ei niin ollut. Firmoissa ajateltiin pidemmällä tähtäimellä. Onneksi tällaisia firmoja on kuitenkin yhä myös. Teatteria vetäviä firmoja ovat monet pörssiyhtiöt, joille takavuosina räätälöitiin bonuspaketit ja joissa usein samassa yhteydessä otettiin käyttöön tuloksen kvartaalimittaus. Johtajien työtä mitattiinkin yhtäkkiä hyvin lyhellä aikavälillä, niin lyhyellä, että tulosta oli...
Lue kommentti

Huono johtaminen tulee yritykselle kalliiksi.

Olin aikoinaan ahkera ja tunnollinen työntekijä. Painoin töitä hyvällä fiiliksellä kelloon katsomatta.

Sitten kaiken tietävä ja aina oikeassa oleva narsistinen johtaja otti minut silmätikukseen. Siihen loppui venymiseni. Koirakoulu jatkuu nyt vuodesta toiseen. Työsuoritukseni on murto-osa aikaisemmasta.

Huono johtaminen tulee yrityksille kalliiksi. Narsistisen ja kaikki narut itsellä pitävän johtajan kynsissä työntekijöiltä tapetaan motivaatio. Työpaikalla kyräillään ja katsotaan, millä tuulella johtaja tänään on. Huonona päivänä saadaan kuulla, kuinka surkeita työntekijöitä ollaan, ja hyvänä päivänä kaikki on niin hyvin kuin vain olla voi.

Konsernin HR-ohjeet eivät koske minun osastoani, meillä on ihan omat säännöt. Koska satumme olemaan tukiyksikössä, huono johtaminen ei nouse esiin, sillä bisnes pyörii, tehtiinpä se kuinka huonosti hyvänsä.

Huono pomo tulee kalliiksi

Samanlainen pomo mutikaisella

Lukijan kirje: Jouduin pomon silmätikuksi

Olet valitettavan oikeassa nimimerkki "Huono johtaminen tulee kalliiksi". En tiedä, mistä johtuu, mutta kuvaamasi kaltaisi johtajia tuntuu olen Suomi pullollaan. Kaikenlaisista hienoista johtamismalleista kyllä puhutaan ja johtajat istuvat kalliissa seminaarissa oppiakseen uusista tuulista, mutta firmoissa meno jatkuu niin kuin ennenkin. Lieneekö tässä myös syy siihen, miksi Suomella ei bisneksessä mene niin hyvin, vaikka ongelmista lamaa syytetäänkin.
Lue kommentti

Kinaamme miehen kanssa jatkuvasti pikkuasioista. Miten siitä pääsisi eroon?

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä pitkään, ja periaatteessa meillä menee hyvin. Ainoa, mikä arjessamme rassaa, on kinaaminen pikkuasioista.

Kinaamme esimerkiksi siitä, kumman tahtiin vaihdetaan lakanat. Minä haluan vaihtaa lakanat kerran viikossa, miehelle riittäisi 2-3 viikon välein. Mieheni mielestä minä olen jatkuvasti imurin varressa, kun haluan imuroida kerran viikossa. Jos pyydän häntä imuroimaan, hän saattaa tehdä sen, mutta marmattaa, että olen ylihygieeninen.

Mieheni on muutenkin boheemimpi. Hän tykkää, että kotona on tavaroita siellä täällä, kuten kirjoja ja lehtiä pöydällä. Tiskipöydälle voi hänen mielestään ihan hyvin kasautua astioita, ennen kuin ne laitetaan tiskikoneeseen, ja keittiönpöytä voi lainehtia sitä sun tätä. Minua taas häiritsee, jos tavarat eivät ole paikoillaan ja yleisnäkymä on sotkunen.

Muutenkin mieheni elää enemmän hetkessä ja improvisoi tekemisiään. Hän sanoo, että häntä ahdistaa, jos asiat on ennalta suunniteltu ja kalenterissa. Elämä on silloin jo eletty, ennen kuin päivät ovat edes tulleet.

Miten kahden näin erilaisen ihmisen arjessa voisi löytyä sellainen tapa elää, että kumpikaan ei tunne tulevansa ahdistetuksi?

Nämä elämän pienet asiat!

Jope

Lukijan kirje: Kuinka eroon kinaaamisesta?

Joskus on helpompi kinata pienistä, kun oikeasti mieltä painaa joku isompi asia. Voiko pohtia, mikä oikeasti harmittaa? Sehän voi olla tuo erilainen siisteysvaatimus tai sitten joku ihan muu. Jos se on siisteys niin voiko kumpikin hyväksyä toisen ja antaa olla? Eli sinä imuroi/vaihda lakanat, jos tuntuu ja saat mitä haluat - miehen pitää sietää se, mutta hän voi olla imuroimatta/vaihtamatta (kuin joka 3.vko).
Lue kommentti

Minuus on urakka, joka ei lopu koskaan.

Omaan itseen keskittyminen johtaa yksinäisyyteen. Terveessä parisuhteessa on sallittua olla myös riippuvainen.

Minuus on urakka, joka ei lopu koskaan. Sille linjalle kun lähtee, on aina vain kauempana toisista ihmisistä. Tämän sanominen saa ärhäkät suuttumaan, mutta nehän nyt suuttuvat muutenkin.

Sallitut riippuvuudet

Emme ole saaneet sisarusta ainoalle lapsellemme toiveista huolimatta.

Haluaisin 14-vuotiaalle ainokaisellemme sisaruksen, että hän voisi jakaa huolensa meistä vanhemmista tulevaisuudessa jonkun kanssa. Toiveeni ei kuitenkaan ole toteutunut.

Toivon, että lapseni voi tulevaisuudessa tukeutua muihin sukulaisiin, esimerkiksi serkkuihin.

Olen seurannut, kuinka mieheni ja hänen siskonsa ovat hoitaneet vanhempiensa asioita. On ihailtavaa, miten he ovat lähentyneet vanhempiaan hoitaessaan.

Ruusun nuppu

Onnellisuus on näkökulma

Lukijan kirje: Lapset saadaan, ei hankita

Olemme nykyaikana niin omavoimaisia. Mutta lopulta kaikki on Luojan kädessä. Tiedemiehet ovat selvittäneet monia yksityiskohtia luomakunnasta, mutta monelle tulee yllätyksenä se, ettei lapsia tosiaankaan hankita. Lapset saadaan, jos Luoja suo. Ruusunnuppu, ole kiitollinen ainokaisestasi. Ymmärrän hyvin toiveenne toisesta lapsesta, mutta kannattaa olla onnellinen ja kiitollinen siitä, mitä on saanut kuin onneton siitä, mitä ei ole.
Lue kommentti