Jos viranomaisten paperiposti lopetetaan ja kaikilta vaaditaan sähköinen postilaatikko, se asettaa vähävaraiset kansalaiset eriarvoiseen asemaan.

Viranomaiset eivät lähetä vuodesta 2018 alkaen kansalaisille paperipostia. Kaikilla on oltava sähköinen postilaatikko.

Monella on kuitenkin fyysisiä rajoitteita, jotka voivat estää internetin käytön. Iso ongelma on myös se, että kaikilla ei ole varaa ostaa tietokonetta ja maksaa laajakaistamaksuja. Monet suomalaiset arpovat jo nyt, ostaako ruokaa vai lääkkeet, käydäkö lääkärissä vai maksaako puhelinlasku.

Ja entä kun tietokoneen kanssa tulee ongelmia? Mistä rahat tietotekniseen apuun? Kaikki eivät ole eläneet tietotekniikan parissa koko elämäänsä, eikä jokaisella ole henkilökohtaista nettigurua apuna.

On turha sanoa, että mene kirjaston koneelle, siellä neuvotaan. Kaikki eivät pääse kulkemaan kirjastoon, ja esimerkiksi hajusteista kärsivät eivät voi oleskella kirjastossa. Kuinka moni sitä paitsi haluaa hoitaa henkilökohtaisia asioita muiden toljottaessa selän takana ja kellon tikittäessä varatun ajan loppumisen merkiksi?

Eläkeläisköyhyys on todellisuutta. Tulevaisuus ei näytä valoisammalta nykypäätösten valossa. Salliiko Suomen laki, että viranomaisasiointi asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan varallisuuden perusteella?

Tiina

Vara ei venettä kaada

Lukijan kirje: Kaikilla ei ole varaa tietokoneeseen

Tiina olet oikeassa siinä, ettei paperista asiointia pitäisi lopettaa. Kynä ja paperi plus kirjekuori on tehokas ja takuuvarma käyttöliittymä. Se on ylivertainen ja aina toimiva silloinkin, kun digirakenteet pettävät. Nehän pettävät aina joskus. Varaa tietotekniikkaan on kyllä kaikilla. Vuonna 2018 uskoisin melkein kaikilla olevan jo älypuhelimen tai vastaavan härpäkkeen. Ja kuten itsekin totesit, kirjastossa pääsee aina hätätilassa nettiin. Kahden vuoden päästä tilanne on aivan toinen kuin nyt...
Lue kommentti

Huono johtaminen tulee yritykselle kalliiksi.

Olin aikoinaan ahkera ja tunnollinen työntekijä. Painoin töitä hyvällä fiiliksellä kelloon katsomatta.

Sitten kaiken tietävä ja aina oikeassa oleva narsistinen johtaja otti minut silmätikukseen. Siihen loppui venymiseni. Koirakoulu jatkuu nyt vuodesta toiseen. Työsuoritukseni on murto-osa aikaisemmasta.

Huono johtaminen tulee yrityksille kalliiksi. Narsistisen ja kaikki narut itsellä pitävän johtajan kynsissä työntekijöiltä tapetaan motivaatio. Työpaikalla kyräillään ja katsotaan, millä tuulella johtaja tänään on. Huonona päivänä saadaan kuulla, kuinka surkeita työntekijöitä ollaan, ja hyvänä päivänä kaikki on niin hyvin kuin vain olla voi.

Konsernin HR-ohjeet eivät koske minun osastoani, meillä on ihan omat säännöt. Koska satumme olemaan tukiyksikössä, huono johtaminen ei nouse esiin, sillä bisnes pyörii, tehtiinpä se kuinka huonosti hyvänsä.

Huono pomo tulee kalliiksi

Samanlainen pomo mutikaisella

Lukijan kirje: Jouduin pomon silmätikuksi

Olet valitettavan oikeassa nimimerkki "Huono johtaminen tulee kalliiksi". En tiedä, mistä johtuu, mutta kuvaamasi kaltaisi johtajia tuntuu olen Suomi pullollaan. Kaikenlaisista hienoista johtamismalleista kyllä puhutaan ja johtajat istuvat kalliissa seminaarissa oppiakseen uusista tuulista, mutta firmoissa meno jatkuu niin kuin ennenkin. Lieneekö tässä myös syy siihen, miksi Suomella ei bisneksessä mene niin hyvin, vaikka ongelmista lamaa syytetäänkin.
Lue kommentti

Kinaamme miehen kanssa jatkuvasti pikkuasioista. Miten siitä pääsisi eroon?

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä pitkään, ja periaatteessa meillä menee hyvin. Ainoa, mikä arjessamme rassaa, on kinaaminen pikkuasioista.

Kinaamme esimerkiksi siitä, kumman tahtiin vaihdetaan lakanat. Minä haluan vaihtaa lakanat kerran viikossa, miehelle riittäisi 2-3 viikon välein. Mieheni mielestä minä olen jatkuvasti imurin varressa, kun haluan imuroida kerran viikossa. Jos pyydän häntä imuroimaan, hän saattaa tehdä sen, mutta marmattaa, että olen ylihygieeninen.

Mieheni on muutenkin boheemimpi. Hän tykkää, että kotona on tavaroita siellä täällä, kuten kirjoja ja lehtiä pöydällä. Tiskipöydälle voi hänen mielestään ihan hyvin kasautua astioita, ennen kuin ne laitetaan tiskikoneeseen, ja keittiönpöytä voi lainehtia sitä sun tätä. Minua taas häiritsee, jos tavarat eivät ole paikoillaan ja yleisnäkymä on sotkunen.

Muutenkin mieheni elää enemmän hetkessä ja improvisoi tekemisiään. Hän sanoo, että häntä ahdistaa, jos asiat on ennalta suunniteltu ja kalenterissa. Elämä on silloin jo eletty, ennen kuin päivät ovat edes tulleet.

Miten kahden näin erilaisen ihmisen arjessa voisi löytyä sellainen tapa elää, että kumpikaan ei tunne tulevansa ahdistetuksi?

Nämä elämän pienet asiat!

Jope

Lukijan kirje: Kuinka eroon kinaaamisesta?

Joskus on helpompi kinata pienistä, kun oikeasti mieltä painaa joku isompi asia. Voiko pohtia, mikä oikeasti harmittaa? Sehän voi olla tuo erilainen siisteysvaatimus tai sitten joku ihan muu. Jos se on siisteys niin voiko kumpikin hyväksyä toisen ja antaa olla? Eli sinä imuroi/vaihda lakanat, jos tuntuu ja saat mitä haluat - miehen pitää sietää se, mutta hän voi olla imuroimatta/vaihtamatta (kuin joka 3.vko).
Lue kommentti

Minuus on urakka, joka ei lopu koskaan.

Omaan itseen keskittyminen johtaa yksinäisyyteen. Terveessä parisuhteessa on sallittua olla myös riippuvainen.

Minuus on urakka, joka ei lopu koskaan. Sille linjalle kun lähtee, on aina vain kauempana toisista ihmisistä. Tämän sanominen saa ärhäkät suuttumaan, mutta nehän nyt suuttuvat muutenkin.

Sallitut riippuvuudet

-S-

Lukijan kirje: Parisuhteessa saa olla riippuvainen

Parisuhteessa saa toki olla riippuvainen toisesta, mutta kohtuudella. Pitää pystyä olemaan myös itsenäinen ja tuntea itsensä - terve itserakkaus ja itsenäisyys ovat myös parisuhteen rakennuselementtejä. Parisuhde on kahden aikuisen suhde, eikä se toimi, jos toinen osapuoli kaipaa toista kuin lapsi vanhempaansa. Sopivasti yhteistä tekemistä, sopivasti omia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, niin parisuhteellakin on mahdollisuus kukoistaa. Kun tuntee itsensä ja rakastaa itseään sellaisena...
Lue kommentti

Emme ole saaneet sisarusta ainoalle lapsellemme toiveista huolimatta.

Haluaisin 14-vuotiaalle ainokaisellemme sisaruksen, että hän voisi jakaa huolensa meistä vanhemmista tulevaisuudessa jonkun kanssa. Toiveeni ei kuitenkaan ole toteutunut.

Toivon, että lapseni voi tulevaisuudessa tukeutua muihin sukulaisiin, esimerkiksi serkkuihin.

Olen seurannut, kuinka mieheni ja hänen siskonsa ovat hoitaneet vanhempiensa asioita. On ihailtavaa, miten he ovat lähentyneet vanhempiaan hoitaessaan.

Ruusun nuppu

Onnellisuus on näkökulma

Lukijan kirje: Lapset saadaan, ei hankita

Olemme nykyaikana niin omavoimaisia. Mutta lopulta kaikki on Luojan kädessä. Tiedemiehet ovat selvittäneet monia yksityiskohtia luomakunnasta, mutta monelle tulee yllätyksenä se, ettei lapsia tosiaankaan hankita. Lapset saadaan, jos Luoja suo. Ruusunnuppu, ole kiitollinen ainokaisestasi. Ymmärrän hyvin toiveenne toisesta lapsesta, mutta kannattaa olla onnellinen ja kiitollinen siitä, mitä on saanut kuin onneton siitä, mitä ei ole.
Lue kommentti