Kun vauva totutetaan elämän ääniin, kotona voi olla vaikka yhteislaulutilaisuus, eivätkä vauvan unet katkea.

Lähipiiriimme syntyi vauva. Perheen isällä on lapsi ennestään, mutta äidille vauva on ensimmäinen.

Aiemmin kyläilimme usein toistemme luona. Nyt tapaamiset ovat vähentyneet, sillä ilta kuluu kuiskaillen olohuoneessa ja vauvaa nukuttavaa äitiä odottaen. Jos keskustelu alkaa mennä normaaliksi, äiti tulee makuuhuoneesta ja hyssyttelee, että lapsi ei saa melulta unta.

Mies katselee alaviistoon, mutta ei sano mitään, sillä äiti on ottanut lapsen kanssa pomotuslinjan.

Meillä on kolme lasta. Tiedän, että lapset oppivat nukkumaan missä vain ja vaikka minkälaisessa melussa, kun tottuvat siihen pienestä pitäen. Ei meillä ollut mahdollista pitää isompia lapsia äänettöminä, kun vauva laitettiin päiväunille tai yöpuulle. Lapset nukahtivat ongelmitta vaikka television viereen, kun uni yllätti.

Jos vauva opetetaan siihen, että nukkuessa pitää olla aivan äänetöntä, hän havahtuu pienestäkin risahduksesta. Jos perheessä ei ole muita lapsia, kannattaa pitää vaikka radio päällä, jotta lapsi tottuu elämän ääniin.

Kun lapsi saa melukylvyn, kotona voi olla vauvan nukkuessa vaikka yhteislaulutilaisuus, eivätkä unet katkea. Sanoinko tuon lähipiirin tuoreelle äidille? En tietenkään. En halua rikkoa välejämme, kun jo nyt vierailumme tuntuvat olevan rasite eikä ilon aihe.

Pois hyssyttely

Perhepolitiikan pitäisi olla tekoja eikä vain vaalipuheita.

Lasta ei pidä laittaa hoitoon ennen kuin hän osaa puhua. Sitä ennen hän ei osaa kertoa kotona päivähoidon tapahtumista.

Lapselle olisi parasta, jos häntä ei tarvitsisi laittaa hoitoon ennen kuin hän täyttää kolme vuotta. Silloin useimmat lapset alkavat kaivata muutakin kuin kotona olemista.

Ymmärrän, ettei kaikilla vanhemmilla ole mahdollisuutta olla kotona niin kauan. Lapsen hyvinvoinnin kannalta kotihoidon tuki on elintärkeä.

Päiväkotien tilanteeseen voidaan vaikuttaa hallituksen päätöksillä. Perhepolitiikan pitäisi olla tekoja eikä vain vaalipuhetta.

Lapsen paras ensin

Eikä edes uraäiti

Lukijan kirje: Pieni lapsi kuuluu kotiin

Pieni lapsi voi voida hyvin monenlaisessa ympäristössä. Pääasia ovat turvalliset ja pysyvät suhteet aikuisiin, ja niitä lapsella voi olla kodin lisäksi myös päiväkodissa. Kontaktit toisten lasten kanssa ja se, että jo ihan pienestä pitäen oppii toimimaan ryhmässä (omasta kokemuksesta voin sanoa, että lapsi alkaa totutella siihen monella tasolla jo paljon ennen kolmatta ikävuottaan!) eivät varmasti myöskään tee lapselle pahaa. Onhan se toki ikävää jättää oma pikkuinen päiväksi toisten hoitoon,...
Lue kommentti

Maaseutu on vanhukselle armoton ympäristö. Kannattaa muuttaa kaupunkiin, kun vielä on hyväkuntoinen, että ehtii tottua siellä asumiseen.

Kävin viikko sitten järjestämässä vanhalle isälleni apua ja virikettä pienessä kunnassa. Olemme myös joka päivä puhelinyhteydessä.

Tiistaina isä vastasi virkeänä puheluun, mutta heti sen jälkeen hän oli kaatunut. Nyt hän on vakavassa tilassa terveyskeskuksen vuodeosastolla maattuaan lattialla yli kymmenen tuntia.

Isä ei halunnut muuttaa kotoaan lähelleni samaan kaupunkiin. Sairastuessaan hän olisi saanut täältä paremman avun ja tukea jo aiemmin.

Maaseutu on vanhukselle armoton ympäristö, vaikka siellä olisikin tuttavia. Siksi kannattaa muuttaa kaupunkiin vielä, kun on hyväkuntoinen, että ehtii tottua siellä asumiseen ja liikkumiseen.

Heli

Samassa veneessä

Lukijan kirje: Kannattaa muuttaa kaupunkiin

Yksin asuvalle mikä tahansa ympäristö on armoton. Maaseutu tai kaupunki aivan sama. Mielestäni vanhenevan ihmisen olisi hyvä ajoissa pohtia asumisensa, kun voimaa vielä riittää muutosten tekemiseen ja uuden oppimiseen. Tärkeintä olisi muuttaa paikkaan, jossa lähellä on lapsia, ystäviä tai ammattiapua aina saatavilla. Vanhana ei enää jaksa. Kun ikää karttuu, on vaikeampi sisäistää uusi asuinpaikka, kuten Heli sanoi. Jos muistiongelmaa alkaa ilmetä, olisi hyvä tehdä ratkaisut ajoissa ja...
Lue kommentti
Itsenäinen

Lukijan kirje: Kannattaa muuttaa kaupunkiin

Minäkin muutin kaupunkiin 10 vuotta sitten. Oli apteekki, kaupat, posti jne lähes naapurissa. Tilanne on nyt niin, että kaikki edellä mainitsemani ovat nyt tuolla ostoskeskuksessa 1,5 km päässä ja tämä keskusta on lähes aavekaupunki täynnä tyhjiä liiketiloja. En viitsi muuttaa taas lähemmäs palveluja, ajattelen asian positiivista puolta: kun kauppoja ei ole vieressä niin ei tule tehtyä turhia hankintoja ja rahaa säästyy.
Lue kommentti

Kuka laskee kaiken ajan, matkakulut ja puhelinkulut, joita ihmisille tulee siitä, että hyvin toimivat nykysysteemit lopetetaan?

Sote tulee. Mitähän terveydenhoito on sitten, kun jo nyt keskittämiset hankaloittavat terveyskeskuskäyntejä ja aiheuttavat lisäkuluja asiakkaille?

Helsingissä terveyskeskuslaboratorioon pitää nykyisin varata aika HUS:n kautta, vaikka laboratorio on vieressä olevassa terveyskeskuksessa. HUS:n ajanvaraus ei näe, mitä kokeita sinulle on määrätty, joten jos täytyy tietää, onko oltava esimerkiksi syömättä, siitä pitää ensin soittaa omaan terveyskeskukseen. Keskitetty laboratorio ei myöskään anna kokeen jälkeista puhelinaikaa lääkärille, vaan siitä pitää soittaa taas puhelun jälkeen omaan terveyskeskukseen.

Ennen kaikki sujui yhdellä soitolla terveyskeskuksen ajanvaraukseen, nyt maksan puhelinkuluja moneen kertaan.

Keskittämisen jälkeen oma terveyskeskuksemme ei enää anna virtsanäytepurkkeja, koska niiden jakelu on keskitetty kaukana olevaan isompaan terveyskeskukseen. Sinne on mentävä julkisilla ja maksettava matkat. Virtsanäytteen voi kyllä palauttaa omaan terveyskeskukseen, mutta pahoittelivat, että näytepurkkien antaminen on heiltä nyt kielletty.

Jos sote tarkoittaa lisää tällaista, kuka laskee kaiken ajan, matkakulut ja puhelinkulut, joita ihmisille tulee siitä, että hyvin toimivat nykysysteemit lopetetaan?

Järki hoi

Omalla asenteella on iso merkitys, kun joku on päättänyt voittaa sairauden. Mutta on myös niitä, jotka ovat vahvasti päättäneet voittaa, ja silti he ovat hävinneet.

En väheksy tahdonvoimaa, enkä oman asenteen vaikutusta kuntoutumiseen tai paranemiseen. Niillä on valtava merkitys, kun joku on päättänyt nousta pyörätuolista ja opetella kävelemään tai voittaa syövän ja elää.

Näillä ihmisillä on kuitenkin ollut asenteen ja tahdonvoiman lisäksi hyvä tuuri. On myös heitä, jotka yhtä vahvasti ovat päättäneet selättää syövän, masennuksen tai toipua onnettomuudesta. Silti he ovat hävinneet.

Sitten on meitä, jotka tarvitsisimme määräaikaisen sairauseläkkeen, jotta elämä olisi taloudellisesti turvattua ja voisimme keskittyä käyttämään tahdonvoimamme kuntoutumiseen. Myönteistä sairauseläkepäätöstä ei kuitenkaan tule tai se tulee vuosien prosessin jälkeen.

Määräaikainen sairauseläke on olemassa olevaan tilanteeseen tarkoitettua toimeentuloa. Se mahdollistaa kuntoutumisen, ja sen kautta paluun tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi.

Itse sain pitkän hakemisen jälkeen määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen ja hyvää hoitoa. Haaveilen osa-aikatyöstä ja opiskelusta kevyempään ammattiin. Tällä hetkellä teen voimieni mukaan vapaaehtoistyötä. Voin olla hyödyksi ja samalla näen, mihin pystyn. Elän lasi puoliksi täynnä.

Voi käydä niinkin, ettei henkilö kaikesta huolimatta kuntoudu työkykyiseksi. Myös silloin hänellä on ihmisarvo ja paikka yhteiskunnassa. Työkyvyttömyys tai sairaus ei määritä ketään ihmisenä, ellei itse anna niin käydä.

Kipupotilas

2000€/kk Sairas- ja kansaneläk...

Lukijan kirje: Kaikki eivät kuntoudu

Pahinta on aidon perusturvan puuttuminen, sairas- ja kansaneläkeläisiltä. Et sinäkään kuntoutuisi, tai voisi hoitaa itseäsi, jos sinulta puuttuisi mahdollisuudet syödä riittävän monipuolisesti, käydä edes terveysasemalla lääkärissä ja ostaa välttämättömiä lääkkeitäsi. Kaikki vanhenevat, voivat sairastua, joutua väkivallan kohteiksi, tai onnettomuuksiin. Pienen kansakunnan pitäisi pystyä, välittämään toisistaan ja vahvistamaan perusturvaa heille, joille se perustuslainkin mukaan pitäisi kuulua...
Lue kommentti