Nuorempien sukulaisten yhteydenpito kanssani loppui, kun en enää voinut välimatkan vuoksi olla käytettävissä lapsenvahtina.

Olen sitä mieltä, että saaduista lahjoista tulisi kiittää ja ilmaista, että lähetys tuli perille.

Minulla on ollut tapana lähettää sukulaisperheen lapsille villasukkia, ja joskus heidän vanhemmilleenkin, koska tiedän heidän harrastavan talviurheilulajeja. Kiitos olisi minusta paikallaan, ja varsinkin silloin, kun lapsi itse on pyytänyt neulomaan sukat. Vanhempien tulisi opettaa lapsiaan kiittämään lahjasta.

Nykyisin tuntuu olevan yleistä, että yhteyttä vanhempiin sukulaisiin ei pidetä, jos heistä ei ole hyötyä esimerkiksi lapsenvahteina. Omalla kohdallani yhteydenpito loppui, koska en ole enää heidän käytettävissään välimatkan takia.

Usein sanotaan, että nuorilla perheillä on niin kiire, etteivät he muista tai kerkiä ottaa yhteyttä, vaikka se on nykyisin niin helppoa. Kuitenkin heillä on aikaa kommentoida ja jakaa Facebook-kirjoituksia jopa päivittäin. Onko ihme, että yksinäisyys ja sen mukana masennus ovat monen vanhemman ihmisen ongelma?

Muutama ystävällinen sana olisi monelle iso asia.Yleensä sukulaisten ja muiden läheisten olemassaolo huomataan vasta, kun tulee eteen vaikeuksia, joissa tarvitaan toisten apua ja tukea. Silloin olisi mukava, jos ystävyyssuhteet olisivat kunnossa ja avun pyytämisen kynnys matala.

Tuuliviiri

Vierailija

Lukijan kirje: Muistakaa sukulaisia edes vähän

Mutta ajattele toki mummon kannalta! Näiden asioiden puhuminen on hänelle tärkeää eikä siinä tarvitse niitä mitenkään ratkoa tai edes antaa neuvoja, vaan ainoastaan kuunnella. Jokaisessa iässä on omat tärkeät aiheensa eikä kukaan toinen voi mennä määrittelemään minkälaisia asioita saa missäkin iässä puhua tai uhkaa lopettaa yhteydenpidon. Ethän varmaan lakkaa puhumasta lastesikaan kanssa, vaikka heidän murheensa voivat olla maailmankaikkeudessa mitättömiä; reppu unohtunut kouluun, kaveri ei...
Lue kommentti
Ninna

Lukijan kirje: Muistakaa sukulaisia edes vähän

Olen samaa mieltä että lahjasta ja yhteydenotostakin tulee kiittää. Sen sijaan velvollisuudentunteen takia ei mielestäni pidä sukulaisiin olla yhteydessä. Varsinkaan jos niitä on paljon. Eikä hankaliin sukulaisiin tarvitse olla yhteydessä. Olen karsinut mummoni yhteydenottoa koska puhelut menee aina hänen vaivojen, ongelmien ja murheiden vatvomiseksi erityisesti menneisyyden virheistä joille ei voi mitään. Se että ollaan yhteydessä vain rahan tai palveluksen takia on kyllä väärin. Olisi kyllä...
Lue kommentti

Laadukas varhaiskasvatus tukee ja kehittää lasta, mutta toinen kysymys on, toteutuuko laadukkuus.

Kun subjektiivista oikeutta päivähoitoon rajoitettiin, korostettiin varhaiskasvatusta. On totta, että laadukas varhaiskasvatus tukee ja kehittää lasta, mutta laadukkuuteen pääseminen on sitten eri asia.

Koulutettua, motivoitunutta ja sitoutunutta henkilöstöä on vaikea saada, sijaisia ei ole, ryhmäkoot ovat liian suuret ja lisäkoulutus on olematonta. Päivähoidossa työskentelevät kasvattajat ovat jaksamisensa äärirajoilla erityislasten määrän kasvaessa, vanhempien ongelmien keskellä, alipalkattuina.

Vanhemmuus on tänä päivänä monella hukassa. Monet tuntuvat vaativan, että yhteiskunta hoitaa vanhemmuuden. Lapsiryhmiin tulee lisäpainetta, kun lasten hoitopäivät venyvät 10-tuntisiksi ja vanhemmat kiukuttelevat omaa pahaa oloaan kasvattajille aamuisin tai iltaisin. Lapsen sairastuminenkin tuntuu olevan hoitajien syytä.

Lapsilla ei ole aina edes lomaa, koska vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa. Pienet lapset viettävät hereillä ollessaan 9–10 tuntia päiväkodissa, mutta omien vanhempiensa kanssa usein vain noin 3 tuntia päivässä. Lapsista on tullut rasite liian monissa perheissä.

Vanhemmuus tulisi nähdä rikkautena, ainutlaatuisena mahdollisuutena ja kokemuksena. Varhaiskasvatuskin pystyy olemaan laadukas osa lasten kasvatusta mutta yhdessä vanhempien kanssa.

Mummarainen

Järki käteen

Lukijan kirje: Päivähoidon kasvattajat ovat jaksamisen rajoilla

Niin totta! Ja kuitenkin nyky-Suomessa on rahaa enemmän kuin koskaan. Kyse ei ole rahan puutteesta, vaan tahdosta kohdentaa se. Jos lapsille haluttaisiin hyvää, päiväkotien taakkaa kevennettäisiin. Jos pienten lasten vanhempia haluttaisiin tukea, kotihoidon tukea lisättäisiin. Nyt sen sijaan halutaan kaikki töihin, vaikka kaikille ei riitä töitä. Vanhemmat kärsivät ja lapset pohjimmaisena saavat karvaimmat palat. Nyt seuraavissa vaaleissa äänestämään niitä kansanedustajia, jotka ymmärtävät...
Lue kommentti

Lähellä elävä sisko ei näe vanhemmissamme tapahtuvia muutoksia, koska ne etenevät pikkuhiljaa.

Vanhenevat vanhempani tarvitsevat yhä enemmän huolenpitoa arjessa. Isä ei halua tontilleen kotipalvelua, ja lähellä asuva sisareni käy hoitamassa vanhempieni asioita. Minä ja kaksi muuta siskoa asumme parin sadan kilometrin päässä.

Vanhempieni asioita hoitava sisko laittaa sähköpostia äitiin ja isään liittyvissä asioissa ja soittaa silloin tällöin. Joskus olen erehtynyt kommentoimaan hänen tekemisiään ja saanut kipakan vastauksen: "Mitä te sieltä näihin asioihin puututte". Sen jälkeen en ole kommentoinut siskoni päätöksiä.

Minulla olisi kyllä moneen asiaan toisenlaista näkökulmaa. Välillä tuntuu, että lähellä elävä sisko ei näe vanhemmissa tapahtuvia muutoksia, koska ne tapahtuvat pikkuhiljaa. Me, jotka käymme harvemmin, huomaamme muutokset ja puhumme niistä keskenämme. Kukaan ei kuitenkaan halua puuttua asiaan, ettei lähellä asuva sisko loukkaannu.

Vanhempieni arjessa on kuitenkin on asioita, joihin olisi hyvä tarttua nyt, eikä odottaa että asiat menevät huonommaksi. Pitäisikö meidän sovun säilymisen takia pitää silti suumme kiinni? Vai kaiken uhallakin ottaa huomiomme esille?

Jos siskoni heittää loukkaantuneena hanskat tiskiin, me muut emme pystyisi hoitamaan vanhempia parin sadan kilometrin päästä. Toisaalta sanotaan, että ongelmat pitäisi hoitaa silloin, kun ne ovat vielä pieniä, eikä odottaa niin kauan, että vieressä istuvakin huomaa ne.

Suu supussa

Ihanat ikääntyneet Vanhemmat

Lukijan kirje: Asioihin olisi tartuttava nyt

Voi ei mikä kysymys?? Kuinka moni olettaa, että ne läheellä asuvat sisarukset ovat niitä vanhempien hoitajia. Ihan hirveeltä tuntuu se, että selitellään aina tuolla 200 km etäisyydellä näitä juttuja ja oletetaan, että se joka asuu läheellä on jotenkin velvollisuudessa hoitamaan. Toivottavasti edes yhtään ymmärrätte, mitä se tuolta läheellä asuvalta sisareltanne vaatii. Jatkuvaa lääkityksien ja asioiden hoitoa ja kuuntelemista arkiasioiden kanssa. Haluaisitteko itse jakaa koko arkielämänne...
Lue kommentti