Ystäväni eivät koskaan kysy, mitä minulle kuuluu.

Minulla on kaksi valittavaa ystävää. Onneksi molemmat asuvat muilla paikkakunnalla kuin minä, niin tulee harvoin nähtyä naamatusten. Mutta valitusta tulee facebookin kautta ja viesteillä. Mikään ei ikinä ole hyvin. Jos yritän kertoa jotain omia asioitani, nämä ystäväni sivuuttavat ne täysin.

Välillä voin melkein pahoin siitä, että ihmisellä ei tunnu olevan elämässä muuta kuin valittamista. Välillä taas koetan vastata siihen jotain järkevää, mutta se ei tunnu auttavan, kahta kauheammin vain tulee tekstiä.

Olen miettinyt noiden kahden ihmisen poistamista elämästäni. He ovat olleet monia vuosia ystäviäni, mutta enää en jaksaisi millään ottaa vastaan sitä, mitä sieltä tulee. Kun ei koskaan edes kysytä, mitä minulle kuuluu.

Tuollaiset ystävät eivät ole minkään arvoisia. Ainoa tapa on ilmeisesti laittaa tällaiset ystävät jäähylle?

Vm-1975

Miuski

Lukijan kirje: Taidan pistää ystävät jäähylle

Minä kuuluin vuosia sitten ystäväporukkaan, joka jakoi negatiivista energiaa ympärilleen. Mikään ei ollut ikinä hyvin, kaikista ihmisistä puhuttiin pahaa. Jopa oman porukan kesken ostettiin mahdollisimman hirveitä synttärilahjoja ja sitten seläntakana pahantahtoisesti ilkuttiin. Oma-aloitteisesti he eivät myöskään yhteyttä pitäneet. Toisaalta saattoivat sitten ihmetellä, kun kukaan ei pitänyt heihin yhteyttä. Muutaman vuoden jälkeen totesin, ettei tämä ole sellaista ystävyyttä, jota haluan...
Lue kommentti

Perhepolitiikan pitäisi olla tekoja eikä vain vaalipuheita.

Lasta ei pidä laittaa hoitoon ennen kuin hän osaa puhua. Sitä ennen hän ei osaa kertoa kotona päivähoidon tapahtumista.

Lapselle olisi parasta, jos häntä ei tarvitsisi laittaa hoitoon ennen kuin hän täyttää kolme vuotta. Silloin useimmat lapset alkavat kaivata muutakin kuin kotona olemista.

Ymmärrän, ettei kaikilla vanhemmilla ole mahdollisuutta olla kotona niin kauan. Lapsen hyvinvoinnin kannalta kotihoidon tuki on elintärkeä.

Päiväkotien tilanteeseen voidaan vaikuttaa hallituksen päätöksillä. Perhepolitiikan pitäisi olla tekoja eikä vain vaalipuhetta.

Lapsen paras ensin

Maaseutu on vanhukselle armoton ympäristö. Kannattaa muuttaa kaupunkiin, kun vielä on hyväkuntoinen, että ehtii tottua siellä asumiseen.

Kävin viikko sitten järjestämässä vanhalle isälleni apua ja virikettä pienessä kunnassa. Olemme myös joka päivä puhelinyhteydessä.

Tiistaina isä vastasi virkeänä puheluun, mutta heti sen jälkeen hän oli kaatunut. Nyt hän on vakavassa tilassa terveyskeskuksen vuodeosastolla maattuaan lattialla yli kymmenen tuntia.

Isä ei halunnut muuttaa kotoaan lähelleni samaan kaupunkiin. Sairastuessaan hän olisi saanut täältä paremman avun ja tukea jo aiemmin.

Maaseutu on vanhukselle armoton ympäristö, vaikka siellä olisikin tuttavia. Siksi kannattaa muuttaa kaupunkiin vielä, kun on hyväkuntoinen, että ehtii tottua siellä asumiseen ja liikkumiseen.

Heli

Itsenäinen

Lukijan kirje: Kannattaa muuttaa kaupunkiin

Minäkin muutin kaupunkiin 10 vuotta sitten. Oli apteekki, kaupat, posti jne lähes naapurissa. Tilanne on nyt niin, että kaikki edellä mainitsemani ovat nyt tuolla ostoskeskuksessa 1,5 km päässä ja tämä keskusta on lähes aavekaupunki täynnä tyhjiä liiketiloja. En viitsi muuttaa taas lähemmäs palveluja, ajattelen asian positiivista puolta: kun kauppoja ei ole vieressä niin ei tule tehtyä turhia hankintoja ja rahaa säästyy.
Lue kommentti
Samassa veneessä

Lukijan kirje: Kannattaa muuttaa kaupunkiin

Yksin asuvalle mikä tahansa ympäristö on armoton. Maaseutu tai kaupunki aivan sama. Mielestäni vanhenevan ihmisen olisi hyvä ajoissa pohtia asumisensa, kun voimaa vielä riittää muutosten tekemiseen ja uuden oppimiseen. Tärkeintä olisi muuttaa paikkaan, jossa lähellä on lapsia, ystäviä tai ammattiapua aina saatavilla. Vanhana ei enää jaksa. Kun ikää karttuu, on vaikeampi sisäistää uusi asuinpaikka, kuten Heli sanoi. Jos muistiongelmaa alkaa ilmetä, olisi hyvä tehdä ratkaisut ajoissa ja...
Lue kommentti

Kuka laskee kaiken ajan, matkakulut ja puhelinkulut, joita ihmisille tulee siitä, että hyvin toimivat nykysysteemit lopetetaan?

Sote tulee. Mitähän terveydenhoito on sitten, kun jo nyt keskittämiset hankaloittavat terveyskeskuskäyntejä ja aiheuttavat lisäkuluja asiakkaille?

Helsingissä terveyskeskuslaboratorioon pitää nykyisin varata aika HUS:n kautta, vaikka laboratorio on vieressä olevassa terveyskeskuksessa. HUS:n ajanvaraus ei näe, mitä kokeita sinulle on määrätty, joten jos täytyy tietää, onko oltava esimerkiksi syömättä, siitä pitää ensin soittaa omaan terveyskeskukseen. Keskitetty laboratorio ei myöskään anna kokeen jälkeista puhelinaikaa lääkärille, vaan siitä pitää soittaa taas puhelun jälkeen omaan terveyskeskukseen.

Ennen kaikki sujui yhdellä soitolla terveyskeskuksen ajanvaraukseen, nyt maksan puhelinkuluja moneen kertaan.

Keskittämisen jälkeen oma terveyskeskuksemme ei enää anna virtsanäytepurkkeja, koska niiden jakelu on keskitetty kaukana olevaan isompaan terveyskeskukseen. Sinne on mentävä julkisilla ja maksettava matkat. Virtsanäytteen voi kyllä palauttaa omaan terveyskeskukseen, mutta pahoittelivat, että näytepurkkien antaminen on heiltä nyt kielletty.

Jos sote tarkoittaa lisää tällaista, kuka laskee kaiken ajan, matkakulut ja puhelinkulut, joita ihmisille tulee siitä, että hyvin toimivat nykysysteemit lopetetaan?

Järki hoi

Omalla asenteella on iso merkitys, kun joku on päättänyt voittaa sairauden. Mutta on myös niitä, jotka ovat vahvasti päättäneet voittaa, ja silti he ovat hävinneet.

En väheksy tahdonvoimaa, enkä oman asenteen vaikutusta kuntoutumiseen tai paranemiseen. Niillä on valtava merkitys, kun joku on päättänyt nousta pyörätuolista ja opetella kävelemään tai voittaa syövän ja elää.

Näillä ihmisillä on kuitenkin ollut asenteen ja tahdonvoiman lisäksi hyvä tuuri. On myös heitä, jotka yhtä vahvasti ovat päättäneet selättää syövän, masennuksen tai toipua onnettomuudesta. Silti he ovat hävinneet.

Sitten on meitä, jotka tarvitsisimme määräaikaisen sairauseläkkeen, jotta elämä olisi taloudellisesti turvattua ja voisimme keskittyä käyttämään tahdonvoimamme kuntoutumiseen. Myönteistä sairauseläkepäätöstä ei kuitenkaan tule tai se tulee vuosien prosessin jälkeen.

Määräaikainen sairauseläke on olemassa olevaan tilanteeseen tarkoitettua toimeentuloa. Se mahdollistaa kuntoutumisen, ja sen kautta paluun tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi.

Itse sain pitkän hakemisen jälkeen määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen ja hyvää hoitoa. Haaveilen osa-aikatyöstä ja opiskelusta kevyempään ammattiin. Tällä hetkellä teen voimieni mukaan vapaaehtoistyötä. Voin olla hyödyksi ja samalla näen, mihin pystyn. Elän lasi puoliksi täynnä.

Voi käydä niinkin, ettei henkilö kaikesta huolimatta kuntoudu työkykyiseksi. Myös silloin hänellä on ihmisarvo ja paikka yhteiskunnassa. Työkyvyttömyys tai sairaus ei määritä ketään ihmisenä, ellei itse anna niin käydä.

Kipupotilas

2000€/kk Sairas- ja kansaneläk...

Lukijan kirje: Kaikki eivät kuntoudu

Pahinta on aidon perusturvan puuttuminen, sairas- ja kansaneläkeläisiltä. Et sinäkään kuntoutuisi, tai voisi hoitaa itseäsi, jos sinulta puuttuisi mahdollisuudet syödä riittävän monipuolisesti, käydä edes terveysasemalla lääkärissä ja ostaa välttämättömiä lääkkeitäsi. Kaikki vanhenevat, voivat sairastua, joutua väkivallan kohteiksi, tai onnettomuuksiin. Pienen kansakunnan pitäisi pystyä, välittämään toisistaan ja vahvistamaan perusturvaa heille, joille se perustuslainkin mukaan pitäisi kuulua...
Lue kommentti