Ystäväni eivät koskaan kysy, mitä minulle kuuluu.

Minulla on kaksi valittavaa ystävää. Onneksi molemmat asuvat muilla paikkakunnalla kuin minä, niin tulee harvoin nähtyä naamatusten. Mutta valitusta tulee facebookin kautta ja viesteillä. Mikään ei ikinä ole hyvin. Jos yritän kertoa jotain omia asioitani, nämä ystäväni sivuuttavat ne täysin.

Välillä voin melkein pahoin siitä, että ihmisellä ei tunnu olevan elämässä muuta kuin valittamista. Välillä taas koetan vastata siihen jotain järkevää, mutta se ei tunnu auttavan, kahta kauheammin vain tulee tekstiä.

Olen miettinyt noiden kahden ihmisen poistamista elämästäni. He ovat olleet monia vuosia ystäviäni, mutta enää en jaksaisi millään ottaa vastaan sitä, mitä sieltä tulee. Kun ei koskaan edes kysytä, mitä minulle kuuluu.

Tuollaiset ystävät eivät ole minkään arvoisia. Ainoa tapa on ilmeisesti laittaa tällaiset ystävät jäähylle?

Vm-1975

Miuski

Lukijan kirje: Taidan pistää ystävät jäähylle

Minä kuuluin vuosia sitten ystäväporukkaan, joka jakoi negatiivista energiaa ympärilleen. Mikään ei ollut ikinä hyvin, kaikista ihmisistä puhuttiin pahaa. Jopa oman porukan kesken ostettiin mahdollisimman hirveitä synttärilahjoja ja sitten seläntakana pahantahtoisesti ilkuttiin. Oma-aloitteisesti he eivät myöskään yhteyttä pitäneet. Toisaalta saattoivat sitten ihmetellä, kun kukaan ei pitänyt heihin yhteyttä. Muutaman vuoden jälkeen totesin, ettei tämä ole sellaista ystävyyttä, jota haluan...
Lue kommentti
Hädässä ystävä tuta

Lukijan kirje: Taidan pistää ystävät jäähylle

Tarkoitatko, että kaikki puhuvat vain itsestään eikä kukaan sinusta? Niinhän se meidän monien mielestä on, kun itse pidämme itseämme kuitenkin kovin kiinnostavana ja tärkeänä. Mitä jos itse valittamisen sijasta heittäisit sekaan omat juttusi ja kertoisit vastavuoroisesti, mitä sinulle kuuluu? Kutsut heitä kuitenkin ystäviksesi. Ystäviä on kuule niin harvassa, ettei kannata kovin helposti ketään poistaa elämästä. Voit myöhemmin vielä katua sitä, jos tulee hätä käteen ja tarvitset ystävää
Lue kommentti

Olen kiitollinen siitä, että kävin äitini luona vaikeinakin vuosina.

Äidilläni oli Alzheimer. Muistisairaudet muuttavat persoonallisuutta ja käytöstä. Äitini jopa löi minua. Sairaat eivät kuitenkaan itse voi käytökselleen mitään, eivätkä he ole syypäitä sairauteensa. Hekin kärsivät.

Nyt äitini kuoltua muistan hänet sellaisena kuin hän oli terveenä, enkä ajattele pahalla niitä vuosia, jolloin hänen sairautensa sai hänet käyttäytymään ilkeästi. Olisi itsekästä loukkaantua hänen loppuvuosistaan. Se mitätöisi kaikki ne vuodet, kun hän rakastaen hoiti ja kasvatti meitä lapsiaan.

Olen kiitollinen elämälle siitä, että kävin äitini luona vaikeinakin vuosina. Sain antaa hänelle läheisyyttä ja sain istua hänen kuolinvuoteensa ääressä ja saatella hänet kohti vapautta siitä kuoresta, johon sairaus oli hänet sulkenut.

Anneli

Surutyötä vuosien varrella tehnyt

Lukijan kirje: En ajattele muistisairasta pahalla

Kun äitini sairastui Alzheimerin tautiin oli tilanne aluksi meille aikuisille lapsille järkyttävä. Oli vaikea tottua siihen, että maailman lempein äiti on negatiivinen, haukkuu meitä paskoiksi lapsiksi jne. Mutta siihen tottui, ymmärsi, että sairaus puhuu, ei äiti. Vaikka surutyötä piti tehdä pitkään. Vähitellen äidin käytös hieman tasoittui ajan myötä. Nyt muutaman vuoden kuluttua tilanteeseen on tottunut, äidin luona käydessä jutellaan asioita, joista tulee hyvä mieli. Itsellä on toki paha...
Lue kommentti

Suomessa kaikki on nykyisin arkea.

Arki on Suomessa nykyään samaa harmaata putkea. Viikonpäivillä ei ole eroa, pyhä ja arki ovat samanlaisia. Tylsää.

Vanha tapa erottaa arkipäivät ja lepopäivä oli hyvä. Nyt Suomessa kaikki on arkea. Ostoksille voi lähteä milloin vain.

Mielestäni on se ja sama, vaikka kaupat olisivat arkena auki ympäri vuorokauden, mutta sunnuntain pitäisi olla erilainen päivä. Alun perin siitä tuli vapaapäivä juuri siksi, että ihmiset muistavat myös levätä.

Lepo on megatrendi

Kevät on ihanaa aikaa

Lukijan kirje: Arjen harmaus ahdistaa

Itsestähän se on kiinni. Tee arjestasi juhlaa. Laita nätti kesämekko päälle töihin ja nauti ihanasta keväästä, joka vihdoinkin koitti. Katso lehteen puhjenneita puita, kukkia ja iloitse lintujen laulusta. Halutessasi voit juhlistaa viikonloppua hyvällä ruoalla, viinillä, kiinnostavalla kirjalla tms. Voit itse vaikuttaa arkesi harmauteen, siihen eivät kauppojen aukioloajat vaikuta vaan halusi ja kykysi asennoitua arkeen toisella tavalla. Aurinkoista kevättä!
Lue kommentti
Vierailija

Lukijan kirje: Arjen harmaus ahdistaa

Olen eri mieltä, osaan kyllä ihan itse tehdä päivistäni erilaisia, ei siihen kaupan aukiolot vaikuta enkä tarvitse suljettuja kauppoja muistaakseni levätä. Eikä arkenikaan ole harmaata putkea, tykkään arkipäivistäni! Mielestäni on tärkeää tehdä myös arkisin kaikkia kivoja juttuja, eikä kasata kaikkea viikonloppuihin tai vapaapäiviin. Toimistotyötä tekevänä ehdin ihan hyvin arkisinkin mennä vaikka leffaan, käydä ulkona syömässä, lenkillä, fillaroimassa, ommella tai harrastaa vaikka mitä!
Lue kommentti

Omien virheiden tunnustaminen vaatii kypsyyttä.

Omien vikojen ja virheiden tunnustaminen on ehkä vaikeinta elämässä. Toisten vikojen tunnistamisessa taas olemme kaikki taitavia.

On yksinkertaista syyttää automaattisesta toista ilman, että pysähtyy miettimään, mitä itse teki väärin ja miksi. Omien virheiden tunnustaminen vaatii kypsyyttä. Syyttely on meissä syvällä, mutta se ei tarkoita, ettemme voisi tehdä parannusta.

Ikuisuuskysymyskö?

Elänkö oikein

Lukijan kirje: En minä, mutta muut

Olet oikeassa, nimim. Ikuisuuskysymyskö. Haluaisin kääntää myös kolikon toisen puolen. Tuossa syyttelyasetelmassa voi käydä myös niin, että hän, joka joutuu syyttelyn uhriksi, jää alakynteen. Hänen elämänsä voi käydä kestämättömäksi ainaisen arvostelun vuoksi. Ei ole hyvä tuntea aina huonommuutta, kun toinen käy päälle ja syyttää pienistäkin asioista. Silloin hänen on taisteltava itsensä eroon tällaisesta tilanteesta. Jos he ovat ns. ystäviä, on ystävyys sanottava irti, ellei välit parane...
Lue kommentti

Ystävät ovat olleet suunnaton apu tyttäreni sairauden aikana ja hänen poismenonsa jälkeen.

Menetin tyttäreni vajaa vuosi sitten vaikean sairauden seurauksena. Halusimme uskoa, että käänne parempaan tulee, mutta niin ei käynyt. Ystävät olivat suunnattomana apuna sairauden aikana ja tyttären poismenon jälkeen.

Tyttäremme oli elämänmyönteinen, auttavainen ja suurisydäminen. Läheisten suru ja miksi-kysymykset ovat olleet täynnä tuskaa. Ihmisten myötäeläminen on kuitenkin lämmittänyt. Valitettavasti olen kohdannut myös ihmisiä, joilla tuntuu olevan kivi tai jääkimpale sydämen paikalla.

Nyt on vain yritettävä rämpiä eteenpäin. Elän toivossa, että voin vielä elää huolettomia päiviä ihanien lastenlasteni kanssa. Surun ja suunnattoman ikävän rinnalla sydämeni paisuu rakkaudesta heitä kohtaan ja saan voimaa.

Inhimillisyyttä kaipaava