Tyttären eroon ei ole mitään isompaa syytä, heistä ei vain tunnu enää siltä kuin alussa.

Tyttäremme on asunut viisi vuotta yhdessä mukavan nuoren miehen kanssa. Tytär on valmistunut ja saanut hyvän työpaikan, hänen avomiehensä opinnot ovat loppusuoralla.

Nyt tytär kertoi, että he eroavat. Eroon ei ole mitään varsinaista syytä, ei erityisiä riitoja eikä kummallakaan toista, mutta ”enää ei tunnu siltä kuin alussa”.

En sanonut mitään, sillä en halua puuttua tyttären asioihin. Mielessäni ajattelin kuitenkin, että sellaistahan elämä on. Ei missään parisuhteessa tunteet leisku samalla lailla viiden vuoden jälkeen kuin alussa. Sen tilalle tulee muuta, rauhallisempaa rakkautta ja elämänkumppanuutta.

Elokuvistako tällainen kuvitelma tulee, että rakastumisen huuman pitäisi kestää loppuikä? Oman kokemukseni mukaan siitä alkaa rakastaminen.

Totta kai tytär tekee, minkä hyväksi näkee. Minä vain tunnen surua hänen puolestaan ja surua myös siitä, että mukava vävy katoaa meidänkin elämästä. Tytär on kohta kolmenkymmenen, ja ajattelen sitäkin, että hänellä on pyöreästi 10 vuotta aikaa saada lapsia, jos niitä haluaa.

He ovat nyt etsimässä kumpikin omaa asuntoa. Kannattaisiko sittenkin sanoa asiasta tyttärelle jotain, jos vaikka ovat tekemässä virhettä?

Viisikymppiä lasissa

Siperian opettama

Lukijan kirje: Tekeekö tytär virheen parisuhteessaan?

Olen samaa mieltä "Tytär90" kanssa. Et mielestäni menetä mitään, jos otat asiallisesti asian puheeksi tytäresi kanssa. Ratkaisuja tehdessä on hyvä saada toinen näkökulma. Vaikkei sitä heti hyväksyisikään ja siitä ensin suuttuisikin, saataaa kuitenkin myöhemmin olla kiitollinen. Kumppanin vaihto on tätä päivää. Kun kaikki ladataan tunteiden varaan, ei kai muuta voi odottaakaan. Tunne on tulta ja tulesta sanotaan, että se on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tilastojen mukaan melkein puolet uusista...
Lue kommentti
Siperian opettama

Lukijan kirje: Tekeekö tytär virheen parisuhteessaan?

Olen samaa mieltä "Tytär90" kanssa. Et mielestäni menetä mitään, jos otat asiallisesti asian puheeksi tytäresi kanssa. Ratkaisuja tehdessä on hyvä saada toinen näkökulma. Vaikkei sitä heti hyväksyisikään ja siitä ensin suuttuisikin, saataaa kuitenkin myöhemmin olla kiitollinen. Kumppanin vaihto on tätä päivää. Kun kaikki ladataan tunteiden varaan, ei kai muuta voi odottaakaan. Tunne on tulta ja tulesta sanotaan, että se on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tilastojen mukaan melkein puolet uusista...
Lue kommentti

Epäpätevän esimiehen alaiset oppivat nopeasti, että palaverissa on parempi pitää suu kiinni.

Kun työpaikalla tiiminvetäjäksi palkataan henkilö, jolla on vähän kokemusta, ja alaiset tuntevat toimialueen paremmin, uudella pomolla on kova tarve pomottaa.

Pomottavan esimiehen alaiset oppivat nopeasti, että palaverissa on parempi pitää suu kiinni, vaikka näyttää siltä, että pomo tekee väärän ratkaisun. Vaihtoehto kun voi olla kahdenkeskiset nuhteet palaverin jälkeen ja jatkossa aina pomon hampaisiin joutuminen.

Olen huomannut, että pomo osaa esittää ylöspäin, että hyvin menee ja notkahdus johtuu vain nykyisestä taloustilanteesta tai huonoista alaisista. Tämän seurauksena alaisia siirretään toisiin tiimeihin tai irtisanotaan verukkeilla.

Kuinka monen yrityksen huono tulos on oikeasti kiinni epäpätevistä johtajista ja huonosta johtamisesta enemmän kuin yleisestä taloustilanteesta?

Turhautunut

Terveisiä Kaijalle

Lukijan kirje: Epäpätevä esimies ahdistaa

Aika monen on, mutta toki alaisissakin on toivomisen varaa. Olen ihmetellyt, kuinka työyhteisön ihmisiltä puuttuu niin siviilirohkeutta kuin solidaarisuutta. Lähdettyäni keskitason pomona ajamaan ylimpään johtoon päin, alaiseni pyynnöstä, epäkohdan korjausta olenkin huomannut jääneeni yksin. Alainen ei olekaan saanut suutaan auki silloin, kun yhdessä olisi pitänyt asiaa kuvata tai jopa kieltänyt ongelman olemassaolon. Kyllä tunsin itseni petetyksi silloin.. Jos tekin siellä pitäisitte yhtä ja...
Lue kommentti
Irmeli

Lukijan kirje: Epäpätevä esimies ahdistaa

On valitettavaa, että esimiehiksi suostuvat sellaiset ihmiset joista siihen tehtävään ei ole. Henkilö tarvitsee ilmeisesti minäkuvan kohotusta ja lisää liksaa. Luulisi ahdistavan esimiestä, joka ei ole tehtäviensä tasalla. Alainen on usein esimiestä pätevämpi ja kauemmin yrityksessä työskennellyt. Itse odotan esimieheltä avoimmuutta, ryhtiä ja oikeudenmukaisuutta. Voin arvostaa sellaista esimiestä, jolla on avoin keskustelusuhde alaisiinta, ja joka myöntää omat heikkoutensa ja virheensä.
Lue kommentti

Suomen posti mainostaa ruohonleikkuuta ja vanhusten ulkoilutuspalvelua. Vanhusten ulkoiluttaminen on tärkeää, mutta posti hoitakoon ensin oman palvelunsa kuntoon.

Posti hukkaa aikakauslehtiä. Ne tulevat perille miten tulevat tai eivät tule ollenkaan. Ykkösluokan kirjeet voivat viipyä matkalla viikon tai enemmän tai katoavat kokonaan. Moni ei lähettänyt joulukortteja vaan siirtyi sähköisiin tervehdyksiin, sillä postin kulkuun ei voinut luottaa.

Postin sekoilu alkoi laitoksen yhtiöittämisestä. Perusteluna olivat säästöt ja tehokkuus. Henkilökuntaa irtisanottiin hurjat määrät. Nyt näyttää, että kohta ei ole postiakaan.

Yhteiskunnan huoltovarmuudesta vastaavien valtion laitosten yhtiöittäminen pitää lopettaa. Varma postinkulku on yksi toimivan yhteiskunnan elinehto. Sen ei tarvitse tuottaa liiketaloudellista voittoa kenellekään, ei edes valtiolle. Järki käteen ja perusasiat kuntoon.

Järki hoi

Vierailija

Lukijan kirje: Posti, hoida palvelusi

Aloin kahden viikon jälkeen kysellä kirjeen perään, joka minulle oli lähetetty. Kävi ilmi, että minut oli postin tiedostoissa jostain käsittämättömästä syystä merkitty yhtäkkiä pois muuttaneeksi osoitteesta, jossa olen asunut iät ajat ja asun edelleen. Kirje oli lähetetty sen vuoksi jonnekin tuntemattomien vastaanottajien selvitysosastolle. Asiaan ei vaikuttanut se, että postilaatikossa on minun nimeni ja kirjeessä oli täsmälleen oikea osoite, kun sen vihdoin sitten sain. Kuinkahan paljon ja...
Lue kommentti

Työpaikallani on eri osastoilla erilaiset pelisäännöt.

Työpaikkani eri osastoilla on eri pelisäännöt. Toisella esimies vahtii tiukkaan työaikoja ja vaatii töihin keskittymistä. Toisella osastolla pomo tulee paikalle miten sattuu. Hänen alaisensa tulevat töihin aikaisin ja leimaavat kellokortin, mutta vaihtavat kuulumisia tunnin ajan joka aamu. Pomo ei tätä tiedä.

Ihmettelevä sormeni osoittaa ylimpään johtoon. Kyse on kokonaisuudesta ja yhteisistä pelisäännöistä.

On paljon työtehtäviä, jotka on tehtävä ajallaan. Sitten on tehtäviä, joissa riittää työpaikalla oleilukin, jos esimies antaa siihen mahdollisuuden.

Kun tehdään työtä organisaatiossa, joka saa rahoituksensa muusta kuin bisnestuotosta, johto voi muokata mittareita, miten hyväksi näkee. Epätasa-arvo ja johdon välinpitämättömyys syövät työpaikan moraalia.

Pää tulee vetävän käteen

Ei ole ketään muuta, joka hoitaisi vanhenevan äitini asioita maailman digitalisoituessa ja hänen tullessaan yhä avuttomammaksi.

Lapsena harmittelin harvoin, että olin ainoa lapsi. Lähinnä jouluisin olisin halunnut enemmän ihmisiä pöydän ympärille. Sain vanhempieni jakamattoman huomion. Kesti pitkään, ennen kuin ymmärsin maailman ei-kovin-helläkätisessä koulutuksessa, etten ole niin ainutlaatuinen.

Opiskeluaikana sain vanhemmiltani ainokaisena kaiken taloudellisen avun. Perintökin lankeaa kokonaan minulle.

Vanhempieni piirit olivat pienet, joitain työkavereita ja lähisukulaisia. Nekin kontaktit harvenivat heidän vanhetessaan. Heidän elämänsä keskipisteeksi tulin taas minä ja perheeni.

Se on raskas rooli, kun työ haastaa, lapset ovat keskenkasvuisia ja parisuhde meni nurin. Ei ole ketään muuta, joka hoitaisi heidän asioitaan maailman digitalisoituessa ja heidän tullessa yhä avuttomammiksi. Vain minä käyn, siivoan ja soitan heille.

Kun äiti alkoi kaatuilla ja isä eksyä tutussa kaupunginosassa, minut hälytettiin paikalle. Muita ei ole. Jostain syystä tilanteet ajoittuivat usein keskelle työpäivää ja palavereita.

Isä kuoli jokin aika sitten, ja äiti vihjailee, että voisi muuttaa luokseni asumaan. Se on mahdottomuus tilanpuutteen vuoksi, mutta myös ajatus äidistä 24/7 kauhistuttaa. En halua että hän tulee viereen elämään minun elämääni, kun ei hänellä ole mitään omaa elämää.

Kuitenkin tekee pahaa torjua äidin toive. Äiti ei halua eikä enää liikkumisen puolesta kykenekään hankkimaan omaa tekemistä ja omia tuttavuuksia. Minua ahdistaa. Miksi he eivät hankkineet enempää lapsia!

Ainokainen

Kävijä

Lukijan kirje: Ainoa lapsi kantaa kaiken vastuun

Tärkeä aihe. Mutta tiedän että moni iäkäs pari olisi halunnut enemmän kuin yhden lapsen, mutta enempää ei tullut. Siinä mielessä tuo kysymys on vaikea. Ehkä ennemmin olisi tärkeää miettiä mistä saat tukea sekä äitisi että omaan jaksamiseesi. Olisiko jollain kotikaupunkisi järjestöllä tai seurakunnalla vapaaehtoinen joka kävisi esim kerran viikossa tai kahdessa katsomassa äitäsi? Löytyisikö kerhoa joka kiinnostaisi? Pääsisikö äitisi silloin tällöin tilapäisesti johonkin hoitokotiin, jossa olisi...
Lue kommentti
Nuorimmainen

Lukijan kirje: Ainoa lapsi kantaa kaiken vastuun

Hassua, minä taas olen äitini äkillisen kuoleman jälkeen useasti hiljaa mielessäni toivonut, että todellakin olisin ainut lapsi. Jos olisin, niin en uskoisi kokevani tilannettani yhtä epäoikeudenmukaiseksi. Ehkä kaikki olisi ollut myös helpompaa. Minä siis olen nuorin lapsi kolmesta. Täyssisarukseni ovat kumpikin olleet liki täysi-ikäisiä syntyessäni. Elinkin lapsuuteni käytännössä ainoana lapsena kolmistaan isän ja äidin kanssa. Olin helppo ja mukautuva lapsi, joka usein pelkäsi...
Lue kommentti