Tyttären eroon ei ole mitään isompaa syytä, heistä ei vain tunnu enää siltä kuin alussa.

Tyttäremme on asunut viisi vuotta yhdessä mukavan nuoren miehen kanssa. Tytär on valmistunut ja saanut hyvän työpaikan, hänen avomiehensä opinnot ovat loppusuoralla.

Nyt tytär kertoi, että he eroavat. Eroon ei ole mitään varsinaista syytä, ei erityisiä riitoja eikä kummallakaan toista, mutta ”enää ei tunnu siltä kuin alussa”.

En sanonut mitään, sillä en halua puuttua tyttären asioihin. Mielessäni ajattelin kuitenkin, että sellaistahan elämä on. Ei missään parisuhteessa tunteet leisku samalla lailla viiden vuoden jälkeen kuin alussa. Sen tilalle tulee muuta, rauhallisempaa rakkautta ja elämänkumppanuutta.

Elokuvistako tällainen kuvitelma tulee, että rakastumisen huuman pitäisi kestää loppuikä? Oman kokemukseni mukaan siitä alkaa rakastaminen.

Totta kai tytär tekee, minkä hyväksi näkee. Minä vain tunnen surua hänen puolestaan ja surua myös siitä, että mukava vävy katoaa meidänkin elämästä. Tytär on kohta kolmenkymmenen, ja ajattelen sitäkin, että hänellä on pyöreästi 10 vuotta aikaa saada lapsia, jos niitä haluaa.

He ovat nyt etsimässä kumpikin omaa asuntoa. Kannattaisiko sittenkin sanoa asiasta tyttärelle jotain, jos vaikka ovat tekemässä virhettä?

Viisikymppiä lasissa

Siperian opettama

Lukijan kirje: Tekeekö tytär virheen parisuhteessaan?

Olen samaa mieltä "Tytär90" kanssa. Et mielestäni menetä mitään, jos otat asiallisesti asian puheeksi tytäresi kanssa. Ratkaisuja tehdessä on hyvä saada toinen näkökulma. Vaikkei sitä heti hyväksyisikään ja siitä ensin suuttuisikin, saataaa kuitenkin myöhemmin olla kiitollinen. Kumppanin vaihto on tätä päivää. Kun kaikki ladataan tunteiden varaan, ei kai muuta voi odottaakaan. Tunne on tulta ja tulesta sanotaan, että se on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tilastojen mukaan melkein puolet uusista...
Lue kommentti
Tytär90

Lukijan kirje: Tekeekö tytär virheen parisuhteessaan?

Kyllä, kuvaamasi laiset odotukset tulevat juuri elokuvista ja muista vastaavista kanavista. Toisaalta jokainen parisuhde on erilainen, ja se mikä toimii sinulle ja sinun suhteessaan, ei välttämättä toimi tyttärellesi. Mielestäni on kuitenkin täysin ok ottaa tyttären kanssa asia puheeksi, mutta keskustellen ja kuunnellen, ei missään nimessä omia neuvoja tyrkyttäen. Kannattaa suhtautua keskusteluun siten, että saat siitä itse kullanarvoista ymmärrystä jälkikasvusi ajatuksista ja tuntemuksista...
Lue kommentti

Perhepolitiikan pitäisi olla tekoja eikä vain vaalipuheita.

Lasta ei pidä laittaa hoitoon ennen kuin hän osaa puhua. Sitä ennen hän ei osaa kertoa kotona päivähoidon tapahtumista.

Lapselle olisi parasta, jos häntä ei tarvitsisi laittaa hoitoon ennen kuin hän täyttää kolme vuotta. Silloin useimmat lapset alkavat kaivata muutakin kuin kotona olemista.

Ymmärrän, ettei kaikilla vanhemmilla ole mahdollisuutta olla kotona niin kauan. Lapsen hyvinvoinnin kannalta kotihoidon tuki on elintärkeä.

Päiväkotien tilanteeseen voidaan vaikuttaa hallituksen päätöksillä. Perhepolitiikan pitäisi olla tekoja eikä vain vaalipuhetta.

Lapsen paras ensin

Sivustakatsoja

Lukijan kirje: Pieni lapsi kuuluu kotiin

Tottakai on tilanteita, jolloin päivähoito vuoden ikäiselle on perusteltua. Monilla vanhemmilla on asuntolainaa ym. jolloin molempien palkkatuloja tarvitaan. Nykyään vaan on tapana viedä lapsi saamaan "laadukasta varhaiskasvatusta", vaikka toinen vanhemmista olisi kotona. Minusta 1-3v. pitäisi olla oikeus turvalliseen kotihoitoon. Räikeimmissä tapauksissa lapsi on hoidossa pidennetyn päivän (6h) ja myös heinäkuun. Eli lapsella ei ole lomaa, koska vanhempi ei niin halua. Oma aika on niin tärkeää...
Lue kommentti

Maaseutu on vanhukselle armoton ympäristö. Kannattaa muuttaa kaupunkiin, kun vielä on hyväkuntoinen, että ehtii tottua siellä asumiseen.

Kävin viikko sitten järjestämässä vanhalle isälleni apua ja virikettä pienessä kunnassa. Olemme myös joka päivä puhelinyhteydessä.

Tiistaina isä vastasi virkeänä puheluun, mutta heti sen jälkeen hän oli kaatunut. Nyt hän on vakavassa tilassa terveyskeskuksen vuodeosastolla maattuaan lattialla yli kymmenen tuntia.

Isä ei halunnut muuttaa kotoaan lähelleni samaan kaupunkiin. Sairastuessaan hän olisi saanut täältä paremman avun ja tukea jo aiemmin.

Maaseutu on vanhukselle armoton ympäristö, vaikka siellä olisikin tuttavia. Siksi kannattaa muuttaa kaupunkiin vielä, kun on hyväkuntoinen, että ehtii tottua siellä asumiseen ja liikkumiseen.

Heli

Samassa veneessä

Lukijan kirje: Kannattaa muuttaa kaupunkiin

Yksin asuvalle mikä tahansa ympäristö on armoton. Maaseutu tai kaupunki aivan sama. Mielestäni vanhenevan ihmisen olisi hyvä ajoissa pohtia asumisensa, kun voimaa vielä riittää muutosten tekemiseen ja uuden oppimiseen. Tärkeintä olisi muuttaa paikkaan, jossa lähellä on lapsia, ystäviä tai ammattiapua aina saatavilla. Vanhana ei enää jaksa. Kun ikää karttuu, on vaikeampi sisäistää uusi asuinpaikka, kuten Heli sanoi. Jos muistiongelmaa alkaa ilmetä, olisi hyvä tehdä ratkaisut ajoissa ja...
Lue kommentti
Itsenäinen

Lukijan kirje: Kannattaa muuttaa kaupunkiin

Minäkin muutin kaupunkiin 10 vuotta sitten. Oli apteekki, kaupat, posti jne lähes naapurissa. Tilanne on nyt niin, että kaikki edellä mainitsemani ovat nyt tuolla ostoskeskuksessa 1,5 km päässä ja tämä keskusta on lähes aavekaupunki täynnä tyhjiä liiketiloja. En viitsi muuttaa taas lähemmäs palveluja, ajattelen asian positiivista puolta: kun kauppoja ei ole vieressä niin ei tule tehtyä turhia hankintoja ja rahaa säästyy.
Lue kommentti

Kuka laskee kaiken ajan, matkakulut ja puhelinkulut, joita ihmisille tulee siitä, että hyvin toimivat nykysysteemit lopetetaan?

Sote tulee. Mitähän terveydenhoito on sitten, kun jo nyt keskittämiset hankaloittavat terveyskeskuskäyntejä ja aiheuttavat lisäkuluja asiakkaille?

Helsingissä terveyskeskuslaboratorioon pitää nykyisin varata aika HUS:n kautta, vaikka laboratorio on vieressä olevassa terveyskeskuksessa. HUS:n ajanvaraus ei näe, mitä kokeita sinulle on määrätty, joten jos täytyy tietää, onko oltava esimerkiksi syömättä, siitä pitää ensin soittaa omaan terveyskeskukseen. Keskitetty laboratorio ei myöskään anna kokeen jälkeista puhelinaikaa lääkärille, vaan siitä pitää soittaa taas puhelun jälkeen omaan terveyskeskukseen.

Ennen kaikki sujui yhdellä soitolla terveyskeskuksen ajanvaraukseen, nyt maksan puhelinkuluja moneen kertaan.

Keskittämisen jälkeen oma terveyskeskuksemme ei enää anna virtsanäytepurkkeja, koska niiden jakelu on keskitetty kaukana olevaan isompaan terveyskeskukseen. Sinne on mentävä julkisilla ja maksettava matkat. Virtsanäytteen voi kyllä palauttaa omaan terveyskeskukseen, mutta pahoittelivat, että näytepurkkien antaminen on heiltä nyt kielletty.

Jos sote tarkoittaa lisää tällaista, kuka laskee kaiken ajan, matkakulut ja puhelinkulut, joita ihmisille tulee siitä, että hyvin toimivat nykysysteemit lopetetaan?

Järki hoi

Omalla asenteella on iso merkitys, kun joku on päättänyt voittaa sairauden. Mutta on myös niitä, jotka ovat vahvasti päättäneet voittaa, ja silti he ovat hävinneet.

En väheksy tahdonvoimaa, enkä oman asenteen vaikutusta kuntoutumiseen tai paranemiseen. Niillä on valtava merkitys, kun joku on päättänyt nousta pyörätuolista ja opetella kävelemään tai voittaa syövän ja elää.

Näillä ihmisillä on kuitenkin ollut asenteen ja tahdonvoiman lisäksi hyvä tuuri. On myös heitä, jotka yhtä vahvasti ovat päättäneet selättää syövän, masennuksen tai toipua onnettomuudesta. Silti he ovat hävinneet.

Sitten on meitä, jotka tarvitsisimme määräaikaisen sairauseläkkeen, jotta elämä olisi taloudellisesti turvattua ja voisimme keskittyä käyttämään tahdonvoimamme kuntoutumiseen. Myönteistä sairauseläkepäätöstä ei kuitenkaan tule tai se tulee vuosien prosessin jälkeen.

Määräaikainen sairauseläke on olemassa olevaan tilanteeseen tarkoitettua toimeentuloa. Se mahdollistaa kuntoutumisen, ja sen kautta paluun tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi.

Itse sain pitkän hakemisen jälkeen määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen ja hyvää hoitoa. Haaveilen osa-aikatyöstä ja opiskelusta kevyempään ammattiin. Tällä hetkellä teen voimieni mukaan vapaaehtoistyötä. Voin olla hyödyksi ja samalla näen, mihin pystyn. Elän lasi puoliksi täynnä.

Voi käydä niinkin, ettei henkilö kaikesta huolimatta kuntoudu työkykyiseksi. Myös silloin hänellä on ihmisarvo ja paikka yhteiskunnassa. Työkyvyttömyys tai sairaus ei määritä ketään ihmisenä, ellei itse anna niin käydä.

Kipupotilas

2000€/kk Sairas- ja kansaneläk...

Lukijan kirje: Kaikki eivät kuntoudu

Pahinta on aidon perusturvan puuttuminen, sairas- ja kansaneläkeläisiltä. Et sinäkään kuntoutuisi, tai voisi hoitaa itseäsi, jos sinulta puuttuisi mahdollisuudet syödä riittävän monipuolisesti, käydä edes terveysasemalla lääkärissä ja ostaa välttämättömiä lääkkeitäsi. Kaikki vanhenevat, voivat sairastua, joutua väkivallan kohteiksi, tai onnettomuuksiin. Pienen kansakunnan pitäisi pystyä, välittämään toisistaan ja vahvistamaan perusturvaa heille, joille se perustuslainkin mukaan pitäisi kuulua...
Lue kommentti