Mummon ikkunalta tuttu pelargonia on nykyaikana nuoremmankin polven suosima trendikukka, josta riittää hyvällä hoidolla iloa useaksi vuodeksi.

• Suurin osa pelargonilajeista ja -lajikkeista on sopeutunut kuivaan ja aurinkoiseen ilmastoon. Siksi ne viihtyvät parhaiten valoisalla ikkunalaudalla suhteellisen pienessä ruukussa, jossa multa saa kasteluiden välillä kuivahtaa.
• Jos haluaa pielikkinsä elävän talven yli, se tulee talvettaa 5-8 asteen lämmössä, valoisassa tilassa. Talviaikana kasvia kastellaan harvoin. Jos talvehtimispaikassa on liian lämmintä, kasvi alkaa kasvattaa versoja jo lepokauden aikana. Silloin pelakuille on hyvä hankkia lisävalo, jotta uusista versoista kehittyisi vahvoja.
• Maaliskuussa pelargonit istutetaan uusiin ruukkuihin, joihin lisätään tuoretta, hyvälaatuista kukkamultaa. Kastelukiteet pitävät kasvualustan kuohkeana. Muutaman viikon kuluttua ruukunvaihdosta, kasvin asetuttua, niistä leikataan pois kaksi kolmasosaa.
• Alkukeväällä, kun talvehtineet kasvit alkavat kasvattaa uusia versoja, pelargoneille tulee tarjota typpipitoista lannoitetta, kuten lantavettä. Kukinta-ajan lähestyessä typpilannoitus on syytä lopettaa. Kukkivia pielikkejä lannoitetaan vähintään kerran viikossa esimerkiksi veteen lisättävällä lannoitteella.
• Kesän aikana pelargoneista nypitään vanhoja lehtiä ja lakastuneita kukintoja.
• Hallojen väistyttyä pelakuut pääsevät kesäksi ulos. Sisällä talvehtineet kasvit karaistaan ulkoilmaan viemällä ne ensi alkuun ulos lämpiminä päivinä. Pelargonit on aika nostaa sisälle, kun hallanvaara elo-syyskuussa palaa.