Silakkapihveihin sopivat monenlaiset täytteet. Kokeile ja kehitä omia suosikkeja.
Silakkapihveihin sopivat monenlaiset täytteet. Kokeile ja kehitä omia suosikkeja.
Perkaa kokonaiset silakat. Leikkaa keittiösaksilla pää pois ja maha auki. Poista sisälmykset.
Perkaa kokonaiset silakat. Leikkaa keittiösaksilla pää pois ja maha auki. Poista sisälmykset.
Työnnä peukalot selkäruodon kylkilihan väliin melkein nahkaan asti ja vedä toinen peukalo pyrstöä ja toinen niskaa kohti. Poista selkäruoto toiselta kyljeltä työntämällä peukalo selkäruodon alle. Vedä ruoto pois peukalon avulla.
Työnnä peukalot selkäruodon kylkilihan väliin melkein nahkaan asti ja vedä toinen peukalo pyrstöä ja toinen niskaa kohti. Poista selkäruoto toiselta kyljeltä työntämällä peukalo selkäruodon alle. Vedä ruoto pois peukalon avulla.
Tee samankokoisista kalanpuolikkaista pareja. Levitä fileet voipaperille nahkapuoli alaspäin ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Valmista seuraavaksi täyte ja se joka toiselle fileelle. Nosta toinen filee kanneksi.
Tee samankokoisista kalanpuolikkaista pareja. Levitä fileet voipaperille nahkapuoli alaspäin ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Valmista seuraavaksi täyte ja se joka toiselle fileelle. Nosta toinen filee kanneksi.
Pyörittele silakkafileet korppujauhoissa.
Pyörittele silakkafileet korppujauhoissa.
Paista pihvit rauhallisesti keskilämmöllä molemmin puolin kauniin ruskeiksi.
Paista pihvit rauhallisesti keskilämmöllä molemmin puolin kauniin ruskeiksi.
Tarjoile perunasoseen kanssa.
Tarjoile perunasoseen kanssa.

Silakkapihvit ovat halpaa herkkua, ja ne valmistuvat nopeasti. Perkaa kalat itse tai valmista pihvit valmiista fileistä.

25-30 kpl

1,2 kg kokonaisia silakoita tai 600 g silakkafileitä
1½ dl korppujauhoja
1 tl suolaa
¼ tl valkopippuria myllystä
2–3 rkl voita paistamiseen

Täyte
150 g sulatejuustoa (Koskenlaskija)
1 punasipuli
1 dl tuoretta tillisilppua

1. Perkaa kokonaiset silakat. Leikkaa keittiösaksilla pää pois ja maha auki. Poista sisälmykset.

2. Työnnä peukalot selkäruodon kylkilihan väliin melkein nahkaan asti ja vedä toinen peukalo pyrstöä ja toinen niskaa kohti. Silakasta muodostuu ”pihvi”. Poista selkäruoto toiselta kyljeltä työntämällä peukalo selkäruodon alle. Vedä ruoto pois peukalon avulla. Älä välitä, vaikka ruodon mukana lähtisi hieman lihaa.

3. Lajittele tuoreet silakkafileet pareittain siten, että samankokoiset muodostavat pihvin. Levitä fileet voipaperille nahkapuoli alaspäin ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Valmista seuraavaksi täyte. Leikkaa juusto kuutioiksi tai viipaleiksi. Kuori ja hienonna sipuli. Hienonna tilli. Jaa täytteet joka toiselle fileelle. Nosta toinen filee kanneksi.

4. Pyörittele silakkafileet korppujauhoissa.

5. Sulata voi paistinpannussa. Kun voi vaahtoaa tasaisesti, nosta 4–6 pihviä kerralla paistumaan. Täytä pannusta vain noin 2/3, jotta se ei jäähdy liikaa. Paista pihvit rauhallisesti keskilämmöllä molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Tarjoile perunasoseen kanssa.

Vinkit!

  • Silakoiden tuoreuden tunnistaa parhaiten tuoksusta ja väristä. Tuore kala tuoksuu raikkaalta ja liha punertaa.

  • Kokonaiset silakat ovat usein hieman tuoreempia kuin fileet, joiden matkaa merestä kalatiskille pidentää koneellinen fileointi tehtaalla.

  • Valmista fileet mieluiten ostopäivänä. Kokonaiset silakat voi valmistaa vielä seuraavanakin päivänä, jos ne on säilytetty jääkaapissa lähellä nollaa.

  • Pihvit voi paistaa myös uunissa. Voitele pinta ensin öljyllä ja ripota päälle korppujauhoja tai hapankorppumuruja. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Kannattaa kokeilla

  • Yksinkertaisimmillaan silakkapihvit voi paistaa ilman täytettä. Aseta fileet ”lihapuolet” vastakkain. Mausta leivitysjauhot reilusti suolalla ja pippurilla. Pyörittele pihvit jauhoissa ja paista.

  • Rukiinen maku tuo ripauksen lisää suomalaisuutta silakkapihveihin. Leivitä silakat ruis- tai ruiskorppujauhoilla tai murenna hapankorpuista karkea ja rapea leivite silakoille.

  • Kelta-, ruoho-, kevät- ja punasipuli sekä tilli raikastavat täytteessä.

  • Juustojen sijaan täytteeseen saa uutta ideaa ja juhlavuutta lisäämällä kirjolohenmätiä, anjovista tai kylmäsavulohta.

  • Nopean ja helpon mausteen ja täytteen saat sinapista, tomaattipyreestä tai mätitahnasta.

  • Seuraavana päiväna silakkapihvit voi lämmittää mikrossa ja tarjota rapeaksi paahdetun ja voidellun ruisleivän päällä.

Kotipihan viinimarjoista tai lähimetsän puolukoista on kiva tehdä kotitekoista mehua. Mehustamisessa on kuitenkin monenlaisia pulmia. Tässä niihin ratkaisut!

Tiesitkö, että sokeri kannattaa laittaa vasta valmiiseen mehuun ja mehu pakastaa, jos mahdollista? Näin neuvoo yksi KK:n mehustuskyselyyn vastanneista lukijoista. Keräsimme yleisiä mehustamiseen liittyviä pulmia ja kysyimme niihin apua Marttaliitosta.

1. Paljonko mehusäiliöön voi laittaa kerralla marjoja?

"Oikeastaan ihan sen verran kuin tahtoo, mutta yksi sääntö on hyvä pitää mielessä: marjoja ei koskaan kannata laittaa niin paljon, että Mehumaijan kansi ei mene kiinni. Silloin höyry pääsee karkaamaan pois", kertoo Marttaliiton kehittämispäällikkö Arja Hopsu-Neuvonen.

"Jos höyryä pääsee karkaamaan, höyrystyminen ei ole tehokasta."

2. Kuinka mehusta voi tehdä paksua?

Eräs lukija haluaisi tehdä mehustaan paksumpaa: mehusta tuntuu tulevan aina ohutta lirua.

Hopsu-Neuvonen arvelee, että todennäköisesti liian ohuen mehun ongelmana on liian pitkä keittoaika. 

"Jos mehua keittää liian pitkään, alakattilassa olevaa höyryävää vettä tulee liian paljon mehuun. Ihanteellinen keittoaika on noin puolitoista tuntia. Tämä on silti hyvin tapauskohtaista, ja siksi mehua kannattaakin tarkkailla valmistusprosessin aikana. Ensimmäiset mehut, jotka keittimestä tulevat, ovat aina kaikkein paksuimpia."

3. Mitä muita marjoja mehustamiseen kannattaa hyödyntää kuin viinimarjoja?

"Mielestäni paras mehu syntyy punaisesta viinimarjasta, kun joukkoon lisätään hieman mansikkaa, vadelmaa ja mustikkaa", neuvoo kyselyyn vastannut lukija.

Vadelmia ja mansikoita käytetään usein tuomaan makuvivahteita marjamehuihin. Tähän Hopsu-Neuvosella on hyvä vinkki.

Mustaherukkamehu on paras flunssalääke.

"Viinimarjojen joukkoon voi lisätä vadelmia tai mansikoita. Punaherukka ja vadelma ovat klassinen yhdistelmä. Marjoja kannattaa yhdistellä mehuissa, sillä ne antavat hienostuneen lisän."

Karviaiset, puolukka ja aronia ovat Hopsu-Neuvosen mukaan viinimarjan lisäksi hyviä marjoja kotitekoiseen mehuun.

"Itse tehty mustaherukkamehu on parasta flunssalääkettä", neuvoo kyselyyn vastannut lukija.

4. Mehumaijan pesu on hankalaa  miten se sujuisi parhaiten?

Useampikin kyselyyn vastannut lukija valitteli, että mehumaijan pesu on hankalaa.

Mehumaijan voi pestä kylpyhuoneessa.

"Mehustuksen jälkeen marjamössö kannattaa ottaa heti pois mehustimesta, sillä muutoin sen puhdistaminen voi tosiaan olla hankalaa. Mehumaija on iso ja sen puhdistaminen keittiössä voi tuntua haasteelliselta. Yksi hyväksi havaittu keino onkin pestä mehustin vaikka kylpyhuoneessa, jossa on enemmän tilaa."

Mehustaminen voi olla muutenkin sotkuista puuhaa.

"Ennen mehustamista kannattaa ottaa keittiön matot pois", vinkkaa eräs KK:n lukija.

5. Pullojen desinfiointi on ärsyttävää puuhaa. Voiko sen välttää?

Innokkaana mehustajana Hopsu-Neuvonen tietää, että pullojen desinfioiminen tuntuu työvaiheena työläältä. Silti se on pakko tehdä, sillä homeitiöt on saatava pois pulloista. Pullojen desinfioimiseksi ne on kuumennettava uunissa 100–125 asteessa noin 15 minuuttia.

Jos kokee desinfioinnin mahdottomaksi, mehua voi pakastaa.

"Tähän ei valitettavasti ole oikotietä. Työvaiheessa auttavat kärsivällisyys ja hyvät patakintaat, joissa on vartta. Säilyvyyden takaamiseksi tämä hankala työvaihe vain kannattaa kestää. Toki jos todella kokee desinfioinnin mahdottomaksi, mehua voi myös pakastaa. Silloin kannattaa valita pakastukseen muovipullo, joka on helppo pestä."

Yksi lukijoista vinkkaa käyttämään steariinia mehun säilyvyyden jatkamiseksi.

"Laita korkit heti kiinni. Kun pullot ovat jäähtyneet, sulata steariinikynttilä foliorasiassa ja dippaa pullonkorkki sulaan vahaan niin, että sitä menee korkin reunan alle. Näin mehu säilyy kauan."

6. Miten käytetty marjamössö kannattaa hävittää mehustamisen jälkeen?

Mehustamisesta jää jälkeen mehustettujen marjojen mössö. Sen voi heittää biojätteeseen, mutta sitä ennen mössöä kannattaa hyödyntää, kertoo Hopsu-Neuvonen.

Marjamössön ravintoaineet kannattaa hyödyntää.

"Mustaherukasta ylijääneestä marjamössöstä tekee hyvää hilloa. Marjamössö kannattaa hyödyntää, sillä siinä on vielä paljon väriä, makua ja ravintoaineita jäljellä. Marjojen karat saa pois laittamalla mössön sosemyllyyn ja syntyneestä soseesta voi keittää sokerin kanssa herkullista hilloa."

7. Mehuni homehtuu Atamonin käytöstä huolimatta. Miksi?

Jos mehu homehtuu, yksi syy voi olla käytetyissä marjoissa.

"Toinen mahdollinen syy voi löytyä mehupulloon jääneestä ilmasta. Mehu tulisi pullottaa aina piripintaan, ja jos mehusta syntyy vaahtoa, se kannattaa ottaa pois", Hopsu-Neuvonen vinkkaa.

"Kuuma kumikorkki kannattaa laittaa kuuman pullon päälle heti pullottamisen jälkeen, jotta ilmatilaa ei jää. Mehun ilmatiiviyden näkee, kun mehu on jäähtynyt: kumikorkki painuu lommolle."

Hopea-aterimilla kelpaa ruokailla, kunhan ne on hoidettu ja puhdistettu oikein. Näillä ohjeilla hopeat pysyvät kuosissaan.

1. Muista, että hopea-aterimet eivät sovi joka aterialle.

Erityisesti rikkipitoiset ruuat altistavat hopeat tummumiselle. Sellaisia ovat muun muassa sinappi, keitetty kala, lipeäkala, kaali, kananmuna ja sipuli. Jos tarjolla on jotain näistä, harkitse toisia aterimia.

2. Pese varoen.

Älä koskaan pese hopeaesineitä tai -aterimia astianpesukoneessa. Se kuluttaa ja naarmuttaa arvokkaita esineitä turhaan. Vahvat pesuaineet voivat kuluttaa hopeoidun esineen hopeakerrosta pois.

Vanhoissa hopea-aterimissa varsi on usein hopeaa mutta teräosa terästä. Tällaisten aterimien puhdistuksessa pitää olla huolellinen, jotta terä- ja varsiosan liimaus ei irtoa.

Hopeisia ruokailuvälineitä ei myöskään kannata sitoa nipuksi kuminauhalla, sillä kumi jättää pidemmän päälle hopeaan lähtemättömät jäljet.

3. Kiillota kauniiksi

Kiillotusaineiden tuoma kiilto perustuu hankaukseen. Kiillotusaineita saa nestemäisinä, tahnoina, pulvereina, vanulappuina ja liinoina. Kaikki nämä sisältävät hienojakoista hankaavaa ainetta, synteettisiä tensidejä ja liuotteita.

Tutustu tarkasti kiillotusaineen käyttöohjeisiin ja varmista, että ostat oikeaa ainetta. Suojaa kiillotusalusta esimerkiksi sanomalehdillä ja pue suojaesiliina ja -käsineet.

Käytä kiillottamiseen puhtaita puuvillariepuja tai puuvillastrasselia. Pidä esine tiukasti itseäsi tai pöytää vasten, ja hankaa varovasti yhdensuuntaisin liikkein. Kiillota esine sen jälkeen puhtaalla rievulla, jolla hankaat sen kauttaaltaan puhtaaksi.

Pese kaikki aterimet ja tarjoiluastiat huolellisesti kiillotuksen jälkeen.