Ohjeessa on kohotusaineena ruokasooda, mutta kaapissa on vain leivinjauhetta. Tuorehiivaa ei löydy, kuivahiivaa kylläkin. Ei hätää: puuttuvia aineksia voi korvata toisilla.

Tuorehiiva

Leivinhiiva on elävä mikrobi. Hiivan kohottava vaikutus perustuu sen kykyyn hajottaa taikinan tärkkelystä ja lisättyä sokeria alkoholiksi ja hiilidioksidiksi. Silloin taikina kuohkeutuu ja kohoaa. Taikinaan ei tarvitse lisätä sokeria, sillä hiiva pystyy tekemään sitä itse jauhojen tärkkelystä hajottamalla. Pieni sokerin lisäys suolaiseenkin taikinaan nopeuttaa silti hiivan toimintaa.

Tuorehiiva murennetaan kädenlämpöiseen nesteeseen ja sekoitetaan, kunnes hiiva on liuennut ja vasta sitten lisätään jauhot sekä muut aineet. Jos lämpötila ylittää 40 astetta, hiivan toiminta heikkenee ja 50 asteessa hiivasolut tuhoutuvat. Liian kylmässä hiivan toiminta hidastuu.

Säilytä tuorehiiva jääkaapissa. Sen voi myös pakastaa. Sulata jäinen hiiva hitaasti kääreessään kohmeiseksi ja käytä heti sulatuksen jälkeen.

Tuorehiivaa käytetään yleensä 50 grammaa eli 1 paketti viiteen desilitraan nestettä. Runsaasti rasvaa, sokeria ja munia sisältäviin taikinoihin voit käyttää 75 grammaa. Sämpylä- ja vähärasvaiseen leipätaikinaan riittää 25 grammaa hiivaa viiteen desilitraan nestettä.

Kuivahiiva

Kuivahiiva on jauhemaista, kuivattua hiivaa. Se tarvitsee kunnolla toimiakseen lämpimämmän taikinanesteen kuin tuorehiiva. Sopiva lämpötila on 40–45 astetta. Yli 50 asteessa se tuhoutuu. Kuivahiiva sekoitetaan jauhojen joukkoon ja sitten vasta nesteeseen. Pullataikinoihin käytetään yleensä 2 pussia (a 11 g) / 5 dl nestettä. Leipä- ja sämpylätaikinoihin riittää usein 1 pussi / 5 dl nestettä. Varmista annosteluohje pakkauksesta.

Leivinjauhe

Leivinjauhe sisältää yleensä ruokasoodaa, hapanta natriumpyrofosfaattia sekä hiukan tärkkelystä. Happo aktivoituu vasta lämmön vaikutuksesta, joten leivinjauheella kohotettava leivonnainen kestää hetken odottelua ennen uuniin pääsyä. Leivinjauhetta käytetään yleensä 1 tl / 2 dl jauhoja. Leivinjauhe ei jaksa kohottaa taikinaa, jossa on paljon sitkoa, kuten pullataikinassa. Siksi sitä ei voi käyttää hiivan tilalla.

Hirvensarvisuola

Joissakin ruotsalaisissa tai vanhemmissa rieska- ja pikkuleipäohjeissa saattaa olla kohotusaineena hirvensarvisuola. Sen voi hyvin korvata leivinjauheella. 1 tl hirvensarvisuolaa = 2 tl leivinjauhetta.

Ruokasooda

Ruokasooda eli natriumvetykarbonaatti tai natriumbikarbonaatti on emäksistä. Se aktivoituu sekä nesteen että lämmön vaikutuksesta. Se vaatii myös happoa toimiakseen kunnolla. Jos taikinassa ei ole hapanta ainesta, esimerkiksi piimää, tai laitat ruokasoodaa liikaa, leivonnaiseen tulee lipeän makua ja vihertävä väri. Ruokasoodan voi kakku-, pikkuleipä- ja muissa pikataikinoissa korvata leivinjauheella. 1 tl ruokasoodaa = 2 tl leivinjauhetta.

Lue myös:

Yksi desilitra sokeria painaa 80 grammaa

Tunnetko jauhojen ominaisuudet?

Ruokakaupan koko ajan kasvava vegetarjonta pistää pään pyörälle. Mistä uudesta tuotteesta syntyy kanaruuan kasvisversio ja mikä korvaisi jauhelihan? Näin erotat uudet kasvisproteiinit.

Täysipainoinen kasvisateria sisältää proteiinia. Luonnostaan sitä saa esimerkiksi pavuista, pähkinöistä ja linsseistä. Kokkauksen helpottamiseksi markkinoilla on monta uutta käyttövalmista kasviproteiinia. Joko erotat kuvan kaverukset? Ne ovat vasemmalta oikealle oumph, härkis, mifu, nyhtökaura ja quorn.

Lihaisa oumph

Ruotsissa oumph aiheutti nyhtökauran kaltaisen buumin. Helppokäyttöinen soijaproteiini oumph on rakenteeltaan lihaisa ja sopii myös haudutettaviin pataruokiin. Oumphia saa pakasteena kahdeksassa muodossa: maustamattomina paloina (The chunk), suikaleina (The strip) ja fileinä (The filet) sekä viidessä eri maustekastikkeessa.

Jauhelihamainen härkis

Nyhtökauran tavoin kotimainen härkis korvaa mukavasti jauhelihan arkikokkauksissa. Sen etu on helppo saatavuus pienistäkin ruokakaupoista. Härkäpavusta ja herneproteiinista valmistetussa murumaisessa härkiksessä on makua ja se maistuu jopa sellaisenaan, vaikka tuote ei sisällä varsinaista maustekastiketta. Makua selittää myös härkiksen suolapitoisuus (1,5 %), joten siitä kokatessa voi vähentää hieman suolan määrää. Härkiksen yksi hyvä puoli on se, että sen voi jauhaa pihvien ja pyöryköiden raaka-aineeksi.

Helppo Mifu

Mifu on maidosta valmistettu, kuumennusta kestävä ruokarae, jolla saa lisää ruokaisuutta ja proteiinipitoisuutta ruokiin. Mifu ei sovi vegaaniruokavalioon, mutta sekasyöjä voi kokeilla mifua lihan vaihtoehdoksi. Mifun voi lisätä suoraan vaikkapa makaronilaatikkoon tai kastikkeeseen, mutta sen voi myös paistaa ensin pannulla, jolloin pintaan saa hieman makua ja suutuntumaa. Erityisen hyvin mifu sopii intialaistyyppiseen palak paneer -curryyn. Mifua saa sekä maustamattomana että eri maustekastikkeissa.

Proteiinipommi nyhtökaura

Kaurasta, pavuista ja keltaherneestä valmistettu nyhtökaura käy erityisesti jauhelihan korvikkeeksi monenlaiseen ruuanlaittoon. Maku on miedon kaurainen ja rakenne todella muistuttaa nyhdettyä lihaa. Nyhtökaura on käyttövalmis sellaisenaan. Hyvä tapa käsitellä nyhtökauraa on paistaa se rapeaksi rasvassa kuumalla pannulla ja lisätä se ruokaan paistettuna. Nyhtökauran proteiinipitoisuus on kasviproteiinille huikea: noin 30 g / 100 g. Nyhtökaura on riittoisaa ja täyttävää: 250 gramman paketista valmistuu ruoka neljälle.

Broilerin kaltainen quorn

Kun haluat korvata broilerin, kokeile lihaisaa quornia. Quorn valmistetaan sieni- eli mykoproteiinista käymismenetelmällä kuten jugurtti tai olut. Quornia voit noukkia ostoskoriin pakastealtaasta rouheena, kuutiona tai fileenä. Tarjolla on myös valmiita pihvejä ja nugetteja. Esimerkiksi filee-quorn toimii hyvin niissä ruuissa, jotka olet tottunut tekemään broilerifileistä. Quornin on sellaisenaan käyttövalmista ja sopii kuumennettaviin ruokiin.

Leipäpaistos on tuhdin brunssin pääruoka ja aikainen lounas. Mikä parasta, sen voi koota jo illalla. 

Resepti

Annoksia:
6
Vaikeustaso:
Helppo

Pekoni-pinaatti-leipäpaistos

Tee näin

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Paloittele pekoni. Huuhdo ja valuta pinaatti.

Laita pekoni paistinpannulle ja kuumenna pannu. Ruskista pekoni omassa rasvassaan rapeaksi. Nosta pekoni talouspaperin päälle ja anna rasvan valua paperiin.

Kuullota sipulia ja valkosipulia muutaman minuutin ajan tilkassa öljyä. Lisää pinaatti ja jatka paistamista, kunnes pinaatti kutistuu.

Kuutioi leipä.

Raasta juustot.

Kokoa paistos voideltuun uunivuokaan latomalla leipäkuutioita, pekonia, pinaattipaistosta ja juustoraasteita kerroksittain.

Sekoita munamaidon aineet keskenään. Kaada munamaito leipävuokaan ja anna imeytyä vähintään puoli tuntia tai jääkaapissa seuraavaan päivään.

Paista vuokaa 200-asteisen uunin keskitasolla noin puoli tuntia, kunnes munamaito on hyytynyt ja pinta on ruskistunut.

Ainekset

1
sipuli
4
valkosipulinkynttä
1
pkt (170 g) pekonia
100
g
tuoretta pinaattia
1
rkl
rypsiöljyä
1
(300 g) vaalea leipä
100
g
gruyère-juustoa
75
g
parmesaania
Munamaito
5
dl
maitoa
6
munaa
1
tl
suolaa
ripaus mustapippuria rouhittuna

Tiesitkö, että mikroa ei ole pakko jynssätä, jotta töhnät saa haihtumaan?

Kodin Kuvalehden ruokakuvauksissa ollut ysiluokkalainen tet-harjoittelija Antton kertoi mikron putsaukseen laittamattoman vinkin.

Lämmitä vedellä täytettyä laakeaa kulhoa mikrossa seitsemän minuuttia. Vesihöyry pehmittää pinttyneet tahrat, ja ne voi vain pyyhkäistä pois.

Kannattaa kokeilla!

Vinkki on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 22/2016.

Pastan keittämisessä tärkeintä on iso kattila, jossa on runsaasti vettä. Jos kattila on liian pieni ja vettä liian vähän, tarttuu pasta ikäväksi möykyksi.

Pastan keittämisen nyrkkisääntö on, että keitinvettä tulisi olla litra annosta kohti. Neljän hengen pasta-annokseen tulee siis vettä 4 litraa.

Suola lisätään vasta kiehuvaan veteen. 

Öljy jakaa mielipiteet

Yhden koulukunnan mukaan öljyä ei kannata lisätä keitinveteen, sillä se tekee pastan pinnan liukkaaksi ja kastike tarttuu huonosti pastaan kiinni. Toiset taas sanovat, että valmiin pastan sekaan voi lorauttaa tilkan hyvää oliiviöljyä, jolloin pasta ei tartu, mutta saa hyvää makua öljystä.

Kuivapasta vaatii purutuntuman, tuorepasta saa olla pehmeää

Kuivapastan keittämisessä kannattaa olla tarkka ja noudattaa pussin keitto-ohjetta. Pastan pitää jäädä pureskeltavaksi eli kypsyysaste on al dente.

Tuorepasta sen sijaan keitetään täysin pehmeäksi, mutta ei sitäkään pidä kypsentää muusiksi.

Pasta ei odota

Keitä pasta juuri ennen tarjoilua. Se ei pidä odottelusta.