Pursuileeko liinavaatekaappisi? Näillä vinkeillä saat sen kuntoon.

Simppeli nyrkkisääntö on tämä: petivaatteita tarvitaan yhtä ihmistä kohden kolmet. Yhdet ovat käytössä sängyssä, toiset pyykissä ja kolmannet varalla kaapissa. Kaksillakin pärjää, mutta silloin pyykinpesun on oltava tehokasta.

Sama kolmen kappaleen sääntö koskee myös kylpy- ja käsipyyhkeitä.

Jos perheessä on pieniä lapsia ja vahinkoja sattuu, petivaatteita tarvitaan toki enemmän. Kun lapset kasvavat, petivaatteiden tarvekin vähenee. 

Kodin Kuvalehden Kevennä kotia -haaste kutsui vähentämään yhden tavaran joka päivä marraskuun ajan. Kerro kommenttikentässä, onnistuitko ja ota vähentäminen pysyväksi tavaksi!

Aloita liinavaatekaapin järjestäminen tästä:

1. Tyhjennä liinavaatekaappisi kokonaan. Ota kaikki ulos.
2. Käy liinavaatteet läpi. Tee eri kasoja. Aktiivisesti käytössä olevat menevät säilytettäviin. Niin myös ne, joita et käytä niin aktiivisesti, mutta joista pidät.

3. Liinavaatteet joita et käytä, eivät palaa kaappiin. Pussilakanat ja lakanat käyvät hyvin kaupaksi kirpputoreilla. Voit viedä petivaatteita myös esimerkiksi Punaisen Ristin Kontteihin, jolloin niistä on iloa apua tarvitseville. Myös eläinsuojeluyhdistykset ottavat vastaan lakanoita eläinten alustoiksi. Vanhoja tyynyliinoja voit säästää (maltillisesti) myös räteiksi.

Maalaa tuolille hauskat saappaat.

Maalaa tuolille kiiltävällä kalustemaalilla sirot saappaat!

Siistiin rajaukseen tarvitset vain mittanauhan ja maalarinteippiä.

Maalaukseen sopii parhaiten ohentamaton akryylimaali, peite- tai guassiväri, jotta väri ei valu.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 11 / 2014.

 

Tarja ja Riku Leponiemi päättivät muuttaa kuvankauniisiin maalais­maisemiin, koska se sopi heidän koirilleen. Jykevästä hirsitalosta tulikin koko pesueen unelmapaikka.

Idyllisen hirsitalon pihaan vie jyrkkä, luminen mäki, joka on vähällä näännyttää liian hiljaa lähestyvän auton. Vieraiden hivuttautuessa ylos havahtuu talonvahti, malamuutti Juri. Se haukahtaa ja heiluttaa häntää.

Kun terassin ovi napsahtaa kiinni, paksuturkkinen koira työntää kuononsa tiiviisti ikkunaan. Se tykkäisi tehdä lähempää tuttavuutta mutta tyytyy käpertymään lumikieppiin.

Hirsitalon ikkunoista levittäytyvät avara peltomaisema ja valkoisen kuorrutteen saanut metsä. Leponiemen perheellä on korkealla mäellään aivan oma rauha. Silti Riihimäelle ajaa kymmenessä minuutissa ja Helsinki on vain 60 kilometrin päässä. Kuvankaunis tontti löytyi sattumalta netti-ilmoituksesta.

"Asuimme Riihimäellä rintamamiestalossa, kunnes se alkoi vaatia isoa remonttia. Päätimme rakentaa mieluummin uuden. Tärkein toiveemme oli saada koirille tarpeeksi tilaa ja tarpeeksi rauhallinen ympäristö", Tarja Leponiemi kertoo.

Tarjan ja Rikun hirsitalo valmistui vuonna 2010 korkealle mäen päälle.
Tarjan ja Rikun hirsitalo valmistui vuonna 2010 korkealle mäen päälle.

”Sanottiinhan meille, että olemme pöhköjä, kun rakennamme näin kor­kealle. Luotimme kuitenkin kaivurikuskiin, joka kävi ennen ostopäätöstä tutkimassa tilannetta ja vakuutti, että kyllä tähän tie saadaan.”

Tie kohti korkeuksia raivattiin päivässä. Runsas puoli vuotta kului, kun tien päähän nousi hirsistä kaksikerroksinen omakotitalo. Silloin elettiin vuotta 2010.

Perhe päätyi hirsitaloon, sillä se sopi metsäiseen maisemaan täydellisesti. 

”Jos Suomessa haluaa rakentaa talon ilman muovia, on valittava materiaaliksi hirsi.”

Tuolien jalat kirskuivat laattalattiaa vasten, joten Tarja virkkasi tuoleille ja pöydälle harmaat villasukat. "Emme halua erkkeriin tai muuallekaan ala­kertaan verhoja. On ihanaa, että luonto näkyy sisään.”
Tuolien jalat kirskuivat laattalattiaa vasten, joten Tarja virkkasi tuoleille ja pöydälle harmaat villasukat. "Emme halua erkkeriin tai muuallekaan ala­kertaan verhoja. On ihanaa, että luonto näkyy sisään.”

Ei mikään kesämökki

Sillä välin kun perheen pienin, Topi, on päiväunilla, Tarja ehtii puuhailla kolmevuotiaan Riian sekä Juri- ja Helmi-koirien kanssa. Koirat näyttävät mielellään emäntänsä opastuksella tärkeimmät temppunsa.

Kun taloa rakennettiin, Tarja vasta odotti Riiaa. Hyvä niin, hän väittää.Muuten hän olisi sekaantunut rakennustöihin liikaakin. Sen sijaan tuleva äiti keskittyi sisustussuunnitteluun ja rakentajien ruokkimiseen.

Talon yläkertaan tulivat makuuhuoneet ja alakertaan avaraa oleskelutilaa.

Olohuoneen lepakkotuoli on Tarjan lempipaikka. Hän maalasi edellisen talon kellarista löytyneen kirkkaanpunaisen patakaapin uuden kodin sävyihin sopivaksi. Paikallinen metsästäjä lahjoitti peuransarvet.
Olohuoneen lepakkotuoli on Tarjan lempipaikka. Hän maalasi edellisen talon kellarista löytyneen kirkkaanpunaisen patakaapin uuden kodin sävyihin sopivaksi. Paikallinen metsästäjä lahjoitti peuransarvet.

Alun perin hirsitalot toivat Tarjan mieleen kesämökit, eikä hän halunnut muuttaa sellaiseen. Siksi hirsiseinät vahattiin valkoisiksi, ja sisäkatot on maalattu jo neljään kertaan. 

Kattoa ei voitu maalata heti, sillä hirren pitää antaa asettua rauhassa. Se vaatii sisustajalta kärsivällisyyttä.

”Vihdoin koti alkaa näyttää siltä kuin alusta asti toivoin”, Tarja sanoo.

Seesteisen vaalea sisustus syntyi vanhoista talonpoikaiskalusteista ja ripauk­sesta trendikästä etnisyyttä. Tarja ostaa kalusteet mieluiten käytettyinä. Moneen löytöön liittyy tarinoita, joita on mukava kertoa. Lähes joka kalustetta hän on myös muokannut maalaamalla ja vetimiä vaihtamalla. 

Viihtyisyys merkitsee perheelle hyvää järjestystä ja riittävästi tilaa. 

”Jos tavaroilla ei ole paikkoja, kotia ei saa näppärästi siistiksi ja viihtyisäksi. Tärkeintä on keksiä leluille paikat.”

Tarja osti Riian talonpoikaispöydän antiikkikaupasta puoliksi salaa Rikulta, joka ei niin perusta vanhasta. Pöytä on joskus ollut koiraperheessä, sillä yksi jalka oli purtu melkein poikki. ”Onneksi koiramme eivät ole viimeistelleet tihutyötä.”
Tarja osti Riian talonpoikaispöydän antiikkikaupasta puoliksi salaa Rikulta, joka ei niin perusta vanhasta. Pöytä on joskus ollut koiraperheessä, sillä yksi jalka oli purtu melkein poikki. ”Onneksi koiramme eivät ole viimeistelleet tihutyötä.”

Liikkujien paratiisi

Tarjan päivät kuluvat toistaiseksi kotona lasten ja koirien kanssa. Perheenäiti kirjoittaa seitsemättä vuotta sisustusblogia Tarja's Snowland. Blogiharrastus vie hänet välillä tilaisuuksiin ja innostaa ottamaan haasteita vastaan. Niissä voi olla kyse sisustuksesta tai vaikka kuntoilusta. Blogi tuo hyvää vastapainoa arjelle. 

Kun molemmat vanhemmat ovat kotona, Tarja ja Riku käyvät vuorotellen pitkillä lenkeillä. Juri-koira rakastaa monien kilometrien juoksu- ja metsälenkkejä. Kotia ympäröivät maastot sopivat tähän mahtavasti, sillä takapihalta lähtee useita metsäreittejä. 

”Liikumme paljon luonnossa yhdessä. Elämä painottuu tänne kotiin.”

Iltapäivän hämärtyessä Helmi ja Juri pääsevät ulkoilulle aidattuun pihaan. Molemmista näkyy vain vilaus hännänpäästä niiden juostessa vapaana ympäri taloa. Taivaalta leijailee jääpölyä. 

Taiteilijat Meri Peura ja Ilmari Gryta löysivät kodikseen unelmiensa punaisen tuvan ja työtilakseen pienen navetan. Huonekalut he nikkaroivat itse.

Syksyinen luonto on aurinkoisena pakkasaamuna satumainen. Pienen punaisen talon puutarhassa leijuu usva.

Vielä vihreä nurmikko on saanut kuurakannen ja tuntuu jalkojen alla tankealta. Korkeavartiset kultapallot ovat jäätyneet talven törrökeiksi. Vilahtikohan nurkan takana fasaani?

Metsän reunassa eletään luonnon rytmissä.
Metsän reunassa eletään luonnon rytmissä.

Pihapiirinsä tunnelmasta osaavat nauttia kuvanveistäjä Ilmari Gryta ja kuvataiteilija Meri Peura, jotka hipsivät höyryävät mukit käsissään ulos kahville. Vielä tarkenee istahtaa hetkeksi omenapuun alle ja tunnelmoida.

Toisilleen tarkoitetut

Tämä kaikki oli unelmaa vielä kaksi vuotta sitten, kun Riihimäellä kerrostalossa asuneet Meri ja Ilmari suunnittelivat kodin ja työpaikan yhdistämistä. Isokokoisten veistosten työstäminen ja varastointi vaativat tilaa, ja ikänsä kaupungissa asuneet taiteilijat kaipasivat luontoon.

Kirveellä veistettyjen hirsiseinien kauneus sykähdyttää Ilmaria. Olohuoneen matot Merin isoisä toi matkoiltaan.
Kirveellä veistettyjen hirsiseinien kauneus sykähdyttää Ilmaria. Olohuoneen matot Merin isoisä toi matkoiltaan.

He eivät rajanneet tarkkaan tulevan asuinpaikan sijaintia. Keski-Suomeen saakka he eivät halunneet, koska ystävät asuvat etelässä ja satunnaiset työkeikat painottuvat Helsinkiin. Kiirettäkään paikan löytämiselle ei ollut.

Netin asuntoilmoituksia selatessa heidän silmiinsä osui ilmoitus satavuotiaasta, remonttia kaipaavasta talosta, jonka pihassa oli pienehkö navetta. Kun paikka sattui olemaan melkein naapurissa, Tervakosken Hallakorvessa, Meri ja Ilmari ajelivat katsomaan sitä.

Puutarha on kaunis ympäri vuoden.
Puutarha on kaunis ympäri vuoden.

Siinä se oli. Punamultainen hirsimökki, kaari-ikkuna ja pärekattoinen kivinavetta. Hedelmäpuita ja pieni pelto.

"Emme ehtineet kunnolla katsoa kaikkia paikkoja, kun jo tiesimme, että tässä on meidän koti. Home ei haissut, joten teimme päätöksen viidessätoista minuutissa. Menimme seuraavana päivänä euforian vallassa pankkiin. Onneksi mukava pankintäti ymmärsi", Meri kertoo.

Vanha kolkutin näyttää komealta siniseksi maalatussa ovessa.
Vanha kolkutin näyttää komealta siniseksi maalatussa ovessa.

Perjantaina he tekivät kaupat ja jo sunnuntaina muuttivat taloon Boris-koiransa kanssa.

"Jotkut talot ja ihmiset on tarkoitettu toisilleen. Nyt sen vasta uskon. Vanhat huonekalummekin löysivät heti paikkansa", Ilmari sanoo.

Käsityö on elämäntapa

Käteväkätiset taiteilijat eivät pelänneet vanhan talon remontointia. Sitä he toivoivatkin pääsevänsä tekemään. Uuden talon rakentaminen ei ollut heidän juttunsa vaan vanhan kunnioittaminen ja korjaaminen.

"Asukkaat vaihtuvat, rakennus pysyy", Ilmari sanoo.

Kaapit ovat Ilmarin rakentamia.
Kaapit ovat Ilmarin rakentamia.

Remontoitavaa riitti: ensin piti kaivaa vesijohdot pihakaivolta sisälle marraskuun sateissa.

"Oli juhlapäivä, kun kraanasta tuli vettä", Meri muistaa.

Olohuoneen lamput ovat terästettyä kuparia ja Merin tekemät.
Olohuoneen lamput ovat terästettyä kuparia ja Merin tekemät.

Sitten he kunnostivat kylpyhuoneen ja navettarakennuksessa olevan kiviseinäisen saunan.

Merille ja Ilmarille on tärkeää, että ympäristö on kaunis, inspiroiva sekä hyvin toimiva.

"Emme halua asua museossa", Ilmari sanoo.

Boris on tuotu pentuna Puolasta.
Boris on tuotu pentuna Puolasta.

Taiteen tekeminen on yksinkertaista omassa rauhassa: työvaatteet niskaan ja pihan poikki navettaan. Ei haittaa, vaikka rälläkkä huutaa iltamyöhään. Puutyöt Meri ja Ilmari tekevät navetan yläkerrassa ja hitsaamisen ja muut tulityöt alhaalla.

"Talvella tarkenee pilkkihaalarissa", vakuuttaa Meri.

Työmatka torpalta navetalle on lyhyt.
Työmatka torpalta navetalle on lyhyt.

Perunoita koko talveksi

Kun asumisen edellytykset olivat kunnossa, Meriin ja Ilmariin iski puutarhakuume. He rakensivat suuren ja soikean kasvihuoneen, jossa mahtuu pitkä isäntäkin puuhaamaan.

Satoa tuottavat paprikat, tomaatit, kurpitsat, porkkanat ja mustajuuret. Oman maan perunat riittivät koko viime talveksi. Ei huono juttu taiteilijoiden taloudessa.

"Osaamme arvostaa jokaista suupalaa. Omavaraisuus on viehättävä ajatus, mutta emme pyri siihen, että kävisimme härkävankkureilla kylältä ostamassa pelkkää suolaa", Ilmari sanoo.

Vähän ennen talviunia. Merin ja Ilmarin rakentama kasvihuone on kuin paviljonki.
Vähän ennen talviunia. Merin ja Ilmarin rakentama kasvihuone on kuin paviljonki.

Seuraavaksi Meri ja Ilmari aikovat rakentaa kuistille katoksen ja valaa navettaan uuden lattian. Meri on alkanut katsella sillä silmällä talon yhteydessä olevaa liiteriä. Sinne voisi rakentaa käynnin makuuparvelta, ja yläkertaan tulisi lisää tilaa.

Kylpyhuoneen marokkolaiset laatat Meri löysi netistä.
Kylpyhuoneen marokkolaiset laatat Meri löysi netistä.

Meri on Ilmaria impulsiivisempi, mutta ideoita riittää molemmilla.

"Samalla alalla oppii arvostamaan toisen ajatuksia ja työtä. Emme kilpaile vaan teemme yhdessä."

Taiteilijoiden työkalukaappi.
Taiteilijoiden työkalukaappi.

Kumpikaan ei pode remonttiväsymystä.

"Merillä on joskus nokka kippuralla, kun en ole palauttanut työkaluja oikeille paikoilleen", Ilmari tunnustaa.

Lipaston päällä on väripilkkuna Tapani Mikkosen grafiikanvedos Koli.
Lipaston päällä on väripilkkuna Tapani Mikkosen grafiikanvedos Koli.

Joskus viikonloppuisin pari tekee irtioton ja lähtee rellestämään Helsinkiin. Se tarkoittaa taidenäyttelyä tai vaikka Palefacen keikkaa ja ravintolailtaa.

Ystävät ja sukulaiset piipahtavat myös mielellään maalle Merin ja Ilmarin luokse.

"Kukaan ei ole ihmetellyt, olemmeko tulleet hulluiksi, kun tällaisen vanhan rötiskön hankimme", Ilmari sanoo.

"Olimme varmaan riittävän hulluja valmiiksi."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 23/2015.

KOTI Vuonna 1912 valmistunut noin 50-neliöinen hirsitalo sekä navetta Tervakosken Hallakorvessa.

ASUKKAAT Kuvataiteilija Meri Peura, 34, ja kuvanveistäjä Ilmari Gryta, 36. Siperianhusky Boris.

Kukat eivät pidä kynttilöistä ja viisi muuta vinkkiä joulukukkien hoitoon.

1. Sipulikukat pitävät viileästä

Kun siirrät sipulikukat yöksi kylmään eteiseen tai vaikka jääkaappiin, kukat kestävät pidempään eivätkä kehity niin nopeasti.

2. Joulutähti ei siedä kylmyyttä eikä vetoa

Pakkaa joulutähti kuljetusta varten hyvin ja säilytä huoneenlämmössä kaukana vetoisista ikkunoista.

3. Kastele oikein

Kastele lämpimässä huoneessa olevia kasveja tarpeeksi, sipulikukkia kuitenkin niukasti. Älä anna veden seistä lautasella. Pieni määrä lannoitetta kasteluvedessä edistää nuppujen aukeamista ja parantaa kukintaa.

4. Hedelmät ja kukat eivät sovi yhteen

Pidä hedelmäkorit loitolla kukka-asetelmista. Hedelmien etyleeni nopeuttaa kukkien lakastumista.

5. Kukat eivät pidä kynttilöistä

Älä laita kasveja kynttilöiden lähelle. Kynttilöiden lämpö nopeuttaa kukkien kehittymistä ja lyhentää kukinnan kestoa.

6. Hoida vaativimman mukaan

Hoida seka-asetelmia vaativimman kasvin tarpeiden mukaan.